Aikakausi: 1990–2006…
1990-luvun alussa syvä talouslama, talouden elpyminen, tietoyhteiskuntaan siirtyminen.
Esimerkkikohde: As Oy Lauttasaaren Meritähti
Vattuniemenkatu 2, Lauttasaari
Gullichsen Vormala Arkkitehdit Ky, arkkitehdit Timo Vormala, Susanna Raitanen ja Jukka Linko, 1997
Lauttasaaren eteläkärkeen, puiston ja avomeren äärelle sijoittuvan kolmen torni- eli pistetalon ja yhden rivitalon asunto-osakeyhtiö oli laaja vapaarahoitteinen rakennuskohde, jonka suunnittelu aloitettiin vuonna 1994. Asuntojen suunnittelussa pyrittiin laadukkaisiin ja asukkaan toiveiden mukaan joustaviin ratkaisuihin. Pohjaltaan neliömäisten tornitalojen ulkonurkkiin on leikattu kaikkiin samanlaiset, kahteen suuntaan avautuvat, lasitetut parvekkeet.
Tornitalojen kukin kerros oli suunnitteluvaiheessa jaettavissa neljään 55-137 m2:n asuntoon. Tavoitteena oli määrittää ennakkomarkkinoinnilla asunnon koko ostajan tarpeen mukaan ja sijoittaa räätälöity asunto mihin tahansa asukkaan toivomaan tornitalon kerrokseen ja ilmansuuntaan.
Lähes kaikista tornitalojen ylimpien kerrosten asunnoista on merinäköala. Rakennusten julkisivuissa esiintyy vaihtelua riippuen kerrostasolle sijoitettujen
asuntojen koosta ja huonejaosta. Tornitalojen neliömäisen pohjaratkaisun ja syvän rakennusrungon seurauksena syntyvää ikkunatonta porrashuonetta on
valaistu lasilankkurakenteisella valokuilulla, jonka yläosan lyhty näkyy katolla. Sisäänvedettyihin ylimpiin kerroksiin, ”komentosillalle”, sijoittuu kuhunkin
tornitaloon kaksi erikoisasuntoa laajoine terasseineen. Yhteisellä kattoterassilla pääsevät alimpienkin kerrosten asukkaat nauttimaan merinäköalasta. Talojen
yksityiskohdat toistavat merihenkisyyden teemaa. Parvekkeiden kaiteet muistuttavat laivojen reelinkejä ja katoilla kohoavat mastomaiset lipputangot. Pihaaluetta erottaa julkisesta kadusta ja puistosta muuri ja katos.
Asuintalojen pysäköintipaikat on sijoitettu pihatason alle. Kolmitasoinen meren suuntaan avautuva rivitalo rajaa tonttia ja maastoutuu viherkaton alle varjostamatta pihaa.
”Ismien” määrittely ja tyylisuuntien lokerointi tapahtuu usein jälkijättöisesti. Siksi 1990-luvun tai uudemman arkkitehtuurin osalta jää nähtäväksi, mitä jälkipolvet pitävät tyypillisenä, mitä arvokkaana tai mitä virheellisenä aikalaistemme kättenjäljessä. Entä miten jälkipolvet nimeävät nykyarkkitehtuurin tyylin?
1990-luvun alussa syvä talouslama hiljensi 1980-luvun lopun kiivaan rakentamistahdin. Katukuvassa se näkyi erityisesti liiketilojen tyhjenemisenä. Talous elpyi vuosikymmenen loppua kohden, mutta rakentamista ohjasi entistä vahvemmin kiinteistötalouden näkökulma. Harvoista tarjolla olevista keskeisten alueiden tonteista kilpailivat useat tahot. Pääkaupunkiseudulla asuntopula ja noususuhdanne nostivat vanhojen ja uusien rakennettujen neliöiden hintoja,
eikä etenkään kohtuuhintaisia asuntoja rakennettu riittävästi.
Ihmisten vapaa-ajan lisääntyminen ja elämänlaadun jatkuva paraneminen näkyvät uudemmassa asuntoarkkitehtuurissa. Asumisen paikallista luonnetta ja yksilöllisyyttä arvostetaan yhä enemmän. Silti Suomessa on onnistuttu välttämään asuinalueiden merkittävä sosiaalinen eriytyminen.
Uutena mahdollisuutena on suunnitella asunnot yhä tarkemman käyttäjäprofiilin mukaan. Rakennetaan asuntoja esimerkiksi erityisesti vanhuksille, näkövammaisille tai liikuntaesteisille. Asunnon ostajille markkinoidaan vielä rakentamattomia kohteita, joiden ratkaisuihin ostaja saa ennalta vaikuttaa. Muunneltavana elementtinä voi olla esimerkiksi asunnon väritys ja pintamateriaalit. Jopa asunnon pohjaratkaisussa saattaa olla valintamahdollisuuksia.
1970-luvun kestämättömän rakentamisen ongelmien välttämiseksi on haettu ratkaisua niin rakentamisen ohjauksen lisäämisestä, betonielementtitekniikan kehittämisestä, puurakentamisen lisäämisestä kuin elinkaariajattelusta. Koetaloina on rakennettu ensimmäisiä puurakenteisia kerrostaloja. Ympäristöasiat ovat tulleet kokonaisuudessaan tärkeämmiksi niin rakentamisessa kuin monilla muillakin elämänaloilla. On rakennettu kokonaisia ekotehokkaiksi suunniteltuja asuinalueita.
High techiksi kutsuttu arkkitehtuuri on tuonut mukanaan näkyvissä olevat lasi-teräsrakenteet erityisesti toimistotaloihin. Näistä näkyvimpiä esimerkkejä on Helsingin keskustaan vuonna 1999 valmistunut Sanomatalo. Avoimesti
lasiseinän läpi näkyvällä toimistolla halutaan luoda mielikuvaa myös liiketoiminnan läpinäkyvyydestä.
Täydellisenä vastakohtana high techille on eräänlainen uustraditionalismi. Viime vuosina ovat nauttineet suurta kansansuosiota talotehtaiden “perinteisinä talomalleina” markkinoidut omakotitalot. Kokeiluluontoisesti on rakennettu myös isompia asuntokohteita, joissa talotyyppejä on haettu esimerkiksi kapeista ja monikerroksisista rivitaloista tai 1920- 30-lukujen klassistisista kerrostaloista, esimerkkinä Vantaan Kartanonkoski.
ympäristö
Helsingissä on ollut meneillään sama muutosprosessi kuin Länsi-Euroopan monissa suurkaupungeissa. Savupiipputeollisuus on vähitellen kadonnut keskustasta ja satama-, teollisuus- ja varastoalueita on muutettu asuinalueiksi. Nykyaikainen teollisuus on sijoittunut kaupungin ulkolaidalle. Kaupunkirakennetta on pyritty tiivistämään kaavoittamalla väljästi rakennettuja alueita uudelleen.
Uusien kaupunkimaisten kerrostaloalueiden kadut ja aukiot ovat huolellisesti jäsenneltyjä ja suunniteltuja. Matala ja tiivis, kaupunkimainen asuinalue on ollut tavoitteena useissa uusissa asemakaavoissa. Pientaloalueita on myös pyritty tiivistämään voimakkaasti. Kaupunkipientalojen alueille on haettu uutta, perinteistä poikkeavaa muotoa.
talotyypit
Elämisen laadun ja elämäntavan muutokset ovat tuoneet muutoksia myös asuntojen pohjaratkaisuihin. Pesutilojen ja kodinhoitotilojen suhteellinen osuus on kasvanut. Yhä useammin erillisen keittiön sijaan rakennetaan tupakeittiö, jossa oleskelu ja ruuanlaitto yhdistyvät. Lisääntynyt liikuntaesteisten huomioiminen on leventänyt ja väljentänyt esimerkiksi kylpyhuone- ja kulkutiloja paitsi asunnoissa myös julkisissa tiloissa. Asuntojen ikkunat ja parvekkeet ovat vaihtuneet lasikaiteisille ja lasitetuille terasseille avautuviksi lasiseiniksi, joiden kautta maisema – oli se sitten urbaani kaupunkinäkymä tai avoin luonto – on enemmän läsnä. Toisaalta myös asuminen tulee asuntojen ulkotilojen kautta enemmän näkyville katutilaan. Yhteisöllisyys on tehnyt paluutaan asuinrakentamiseen erilaisten yhteisiä tiloja käsittävien korttelitalojen muodossa.
Kuva: Asuinkerrostaloja Arabianrannasta
materiaalit
Suurin osa asuinkerrostaloista on edelleen rakennettu betonielementeistä. Perinteisen sandwich-elementin sijaan on tarjolla monenlaisia elementtiratkaisuja, jotka mahdollistavat esimerkiksi vapaamman elementtisaumojen sommitelman julkisivuissa. Julkisivuelementeissä on käytetty myös läpivärjättyä betonia erillisen pintamateriaalin tai -käsittelyn sijaan.
Laatua on haettu lisäksi muuraamalla julkisivut paikalla rakentaen. Tiilipinta
on esimerkiksi rapattu kuultorappauksella. Erityisesti toimistorakennuksissa
on yleistynyt teräksestä ja lasista konstruoitu ns. kaksoiskuorijulkisivu.
Puu on kokenut uuden tulemisen paitsi perinteiseen tapaan pientalojen rakennusmateriaalina, myös erilaisina kokeiluna kerrostaloissa ja julkisissa
rakennuksissa.
Talopakettien ja tehdasvalmisteisten valmistalojen osuus pientalorakentamisesta on kasvanut nopeasti. Vuonna 2005 70 % koko maan uusista pientaloista kuului edellä mainittuihin.
väritys
Postmodernismin väri-iloittelut laantuivat 90-luvulla asialliseen, mutta vaihtelevaan ilmaisuun. Isot lasipinnat antavat monille asuinrakennuksillekin tummahkon sävyn. Hyvin tummia, jopa mustia seinäpintoja on myös käytetty rohkeasti. Materiaalien aitoutta ja omaa väriä kunnioitetaan. Tarkoituksenmukaisella käytöllä pyritään tuomaan materiaalin luonne esiin.
Puujulkisivujen käsittelyssä yhä suuremman suosion ovat saaneet perinnemaalit, joiden värivalikoimassa korostuvat luonnonläheisyys ja traditiot.
Talopakettimallistojen omakotitalojen hankkijat suosivat omaa väripalettia: valkoisen ohella keltaisia, vaaleansinisiä ja vaaleanvihreitä. Myös vaalea tiili yhdistettynä vaaleaan puuverhoukseen on paljon käytetty yhdistelmä.
detaljit
Muodikas julkisivu verhottiin 1990-luvulla puurimasäleiköllä niin kesämökissä kuin suurlähetystössäkin. Myös erilaisia metallisäleikköjä käytettiin erityisesti lasijulkisivuun yhdistettynä.
Parvekelasituksesta on tullut standardi ja lasitukseen liittyvät yhä useammin kokolasiset parvekekaiteet. Parvekkeiden koko on kasvanut terassimaiseksi etenkin kovan rahan rakennuskohteissa ja samalla parvekkeesta on tullut toiminnallisesti tärkeä osa lähes jokaista uutta rakennettavaa asuntoa. Asuinrakennusten julkisivujen yksityiskohdat keskittyvät yhä enemmän parvekevyöhykkeisiin.
Koristeellisuutta ei sinänsä hyväksytä nykyarkkitehtuurissa. Detaljien suunnittelu verhotaan toiminnallisuuteen. Usein pergolat, säleiköt ym. aiheet ovat lähinnä asumisviihtyisyyttä lisääviä.
Tyypillisiä rakennuskohteita:
Uudet asuinkerrostaloalueet, isot toimistorakennukset, kauppakeskukset, isot urheiluareenat
Aikakauden alueita ja rakennuksia Helsingissä:
Ruoholahti rakentuu kanavan ympärille ja rajautuu mereen. Suuren korttelikoon ruutukaavaan on sovitettu tehokkaasti rakennettu, mutta toiminnallisesti ja sosiaalisesti monipuolinen kaupunginosa. Korttelit sisäpihoineen ovat kantakaupunkimaisia. Ruoholahdessa on Helsingin korkean teknologian keskittymä. Alueen asuntorakentaminen alkoi 1991 ja toimistojen 1997. Rakentaminen jatkuu Länsisatamassa.
Herttoniemenranta on merellinen kaupunginosa, jonka useat talot avautuvat isojen lasiterassien kautta merelle. Kortteleiden mittakaava on suurehko ja osittain kantakaupunkimainen. Asuinrakennusten julkisivuissa on käytetty paljon kuultorappausta ja hillityn pelkistettyä väriskaalaa.
Arabianrannan asemakaavan (1998) mukaan alueen U-muotoiset asuinkorttelit avautuvat merelle. Rakennusten massoittelulla on pyritty saamaan aikaan monimuotoisia katutiloja ja aukioita. Alueen rakennushankkeiden rahoituksesta 1-2%:n osuus on osoitettu ympäristötaiteelle.
Viikkiin on rakennettu uutta yliopistokaupunginosaa ja luonnonläheistä puutarhakaupunkia. Asuntorakentamisessa on toteutettu ekologisia ja kestävän kehityksen periaatteita mm. puurakentamisessa ja veden kierrätyksessä.
Vuosaaren vanhan osan jatkeeksi on rakennettu Meri-Rastila ja Kallahti entisen hiekkasataman alueelle. Viimeiseksi Vuosaarta on täydennetty Aurinkolahden asuinalueella.
Sanomatalo (Antti-Matti Siikala ja Jan Söderlund, 1999)
Kiasma (Steven Holl, 1999)
Eduskunnan lisärakennus (Helin & CO Arkkitehdit, 2004)
Kuva: Sanomatalon lasijulkisivun heijastuksia