Helkan kesätyönuorten blogit – Mitä on aineeton kulttuuriperintö?

Helsingin Jätkäsaaren Uusii Sauna (Leo Martiala)
Helsingin Jätkäsaaren Uusii Sauna (kuva: Leo Martiala)

Kulttuuri on hyvin moninainen ja suuri käsite. Kulttuuri voi olla ruokaa, musiikkia tai vaikka urheilua. Usein puhutaan myös kulttuuriperinnöstä, joka tarkoittaa kulttuurin säilymistä ja kulkeutumista uusille sukupolville. Kulttuuria voi pitää elossa vain harjoittamalla sitä. Juuri tämä seikka korostuu etenkin aineettomassa kulttuuriperinnössä, jota on esimerkiksi saunominen tai virkkaaminen. Aineettomassa kulttuuriperinnössä on lähinnä kyse taidoista, joita tekemällä, oppimalla ja opettamalla kulttuuri säilyy ja kasvaa. Se ei välttämättä tuota mitään “tuotetta” vaan on kulttuuria itsessään. Kaikessa kulttuurissa kuitenkin pääosassa ovat ihmiset. Kulttuurit määrittävät kansojen identiteettejä ja tapoja.

Pelit ja leikit ovat hauskoja tapoja vaalia kulttuuria. Kuten esimerkiksi kirkonrotta, jota olemme kaikki varmasti joskus pelanneet. Peli on osa usean lapsuutta ja kulkee perinteenä sukupolvelta toiselle. Peliä pelataan varsinkin kouluissa, jossa kaikki oppivat sen säännöt ja muistavat ne luultavasti lopun elämänsä. Peli on myös listattu koulun toimesta perinteeksi (aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon). 
Näin kirkonrotta säilyy samanlaisena sukupolvelta toiselle ja tulee aina olemaan osa suomalaisten lasten pihaleikkejä. Hyviä esimerkkejä kulttuuriperinteiden vaalimisesta ovat myös erilaiset tavat ja perinteet kuten Suomessa saunominen ja juhannuksen viettäminen. Suomalaisessa kulttuurissa myös esimerkiksi jouluaattona hautausmaalla vierailu on yleinen tapa. Erilliset perinteet ja tavat antavatkin hyviä tunnusmerkkejä eri alueille ja erilaisille ihmisille.

Kulttuuriperinnön tutkimuksen dosentti Pauliina Latvala-Harvilahti vastaili sähköpostihaastatteluumme kulttuuriperinnöstä näin:

Mitä kulttuuriperintö sinulle merkitsee?
Kulttuuriperintö on minulle monimuotoinen sisältöjen ja merkitysten kenttä, joka on valtavan kiinnostava kokonaisuus, kun sitä katsoo kansainvälisellä, valtakunnallisella tai alueellisella ja yhteisöllisellä sekä yksilöllisellä tasolla. Kulttuuriperinnön merkitys omassa elämässäni on suuri, haluan panostaa aikaani ja energiaani tulevaisuusorientoituneeseen kulttuuriperintötyöhön. Se näkyy tutkimusteemoissa, kehittämisprojekteissa jne.

Mistä kiinnostuksesi kulttuuriperintöasioihin aikanaan lähti?
Aloin opiskella kulttuurintutkimukseen kuuluvaa folkloristiikkaa, tuolloin ei vielä puhuttu missään kulttuuriperinnöstä. Kiinnostus kulttuuria ja luovuutta kohtaan oli lähtökohta aikoinaan.

Mitkä ovat mielestäsi tärkeimpiä kulttuuriperinnön muotoja Helsingissä?
Elävän perinnön muodot avautuvat parhaiten ihmisten paikkasuhteen ja arjen näkökulmasta: millaiset asiat rakentavat paikan: mitä arvostamme ja kuinka se näkyy omassa toiminnassamme. Monikulttuurisuuden ja merellisyyden nostaisin tässä sekä esim. Lapinlahden sairaalan alueen merkityksen yhteisöille tai Suomenlinnan moninaiset kulttuuriperinnöt. Toisaalta myös Seurasaaren ulkoilmamuseo on upea kohde.

Näkyykö aineeton kulttuuriperintö vahvana Helsingin eri kaupunginosissa?
Elävä tapahtumakulttuuri festivaaleineen, kuten pop-up-ilmiöt Kalliossa ja sen ympäristössä, samoin perinteenkerääjä John Knut Harjulle nimikkopaikan etsiminen ovat esimerkkejä tästä. Toivon, että tämän kaltainen toiminta vahvistuu kaupunginosissa, erityisesti lasten ja nuorten kulttuuriperintö tulisi saada esiin.

Jätkäsaaren Uuden saunan aulatiloja (kuva: Simo Vainikka)

Kävimme haastattelemassa Jätkäsaaren “Uuden saunan” perustajaa ja pyörittäjää, Kimmo Helistöä ihan paikan päällä. Kimmo vastaili kysymyksiimme saunakulttuuriin liittyen näin:

Mistä sait idean perustaa julkisen saunan?
Minun ei tarvinnut perustaa saunaa, perin ensimmäisen saunamme – Sauna Arlan – Kalliosta vanhalta tutulta, johon tutustuin siellä. Sovimme, että sen jälkeen kun hän ei pystyisi enää pyörittämään sitä, ottaisin sen haltuun.

Uuden saunan pukuhuonetiloja (kuva: Leo Martiala)

Mitä saunominen merkitsee sinulle?
Sinänsä huvittavaa on, että vaikka omistankin kaksi julkista saunaa ja pyöritän yritystä niiden ympärillä, en itse ole erityisen kova saunomaan. Käyn saunassa ehkä muutaman kerran viikossa, ja muutaman kerran lauteilla kullakin kerralla. Sauna on myös mielestäni välittäjäaine moniin muihinkin asioihin. Esimerkiksi juhlissa tai muissa kokoontumisissa se yhdistää ihmisiä monella tavalla. Halusin jakaa tämän kokemuksen muille ja sain myös sen myötä idean perustaa Uuden saunan Jätkäsaareen.

Kuinka vanha kulttuuriperintö saunominen on Suomessa?
Suomalaiset ovat Kimmon mukaan saunoneet niin pitkään kuin he ovat Suomessa olleet. Kylätkin aloitettiin rakentamalla ensin saunarakennus. Muunlaisia saunan tapaisia tapoja kylpeä, sekä kuumia huoneita on ollut muualla niin kauan kun ihminen on osannut tehdä tulta.

Uuden saunan löylyhuoneesta (kuva: Joel Soininen)

Käykö saunassa paljon turisteja?
Yleisissä saunoissa käyvistä asiakkaista noin 20% on turisteja. Saunominen on viime vuosina yleistynyt maailmalla. Saunaa pidetään hyvin suomalaisena, siksi turistit haluavatkin käydä kokeilemassa suomalaista saunaa.

Kirjoitus ja kuvat ovat Helkassa kahden viikon kesätyökeikan tehneiden helsinkiläisten lukiolaisten – Simo Vainikan, Leo Martialan ja Joel Soinisen – käsialaa

Uuden saunan ravintola-alueen oleskelutiloja (kuva: Simo Vainikka)
Uuden saunan ravintola-alueen oleskelutiloja (kuva: Simo Vainikka)
Helkan kesätyöntekijät haastattelemassa Kimmo Helistöä Uudella saunalla Jätkäsaaressa