UUDENMAAN LIITOLLE
Helsingin kaupunginosayhdistykset ry Helkan lausunto Uudenmaan kulttuuriympäristöselvityksen luonnoksesta (1.7.2011)
Uudenmaan liitto on pyytänyt lausuntoa Uudenmaan kulttuuriympäristöselvityksen luonnoksesta (18.8.2011). Helsingin kaupunginosayhdistykset ry Helka kiittää lausuntopyynnöstä ja painottaa seuraavia näkökohtia:
Uudenmaan kulttuuriympäristöselvitys on tärkeä osa maakuntakaavaa
Kulttuuriympäristön vaaliminen korostuu yhä selvemmin Helkan toiminnassa. Sen helsinkiläisten jäsenyhdistyksen kannalta onkin tärkeää, että kulttuuriympäristön kaavoituksellinen asema vahvistuu nopean muutoksen kohteena olevalla pääkaupunkiseudulla. Lausunnolla olevaa Uudenmaan kulttuuriympäristöselvitystä käytetään maakuntakaavan uudistamistyössä eli pohjana Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavaan. Kun edellinen maakuntakaava vuodelta 2006 oli puutteellinen varsinkin kulttuuriympäristön osalta, pitäisi Uudenmaan liiton nyt vastata siitä, ettei uutta maakuntakaavaa vahvisteta ilman että lausunnolla oleva kulttuuriympäristöselvitys otetaan siinä riittävässä määrin huomioon. Paineita selvityksen ohittamiseen kiireen varjolla näyttäisi olevan ilmassa.
Kulttuuriympäristön merkityksen vahvistaminen on erityisen tärkeää juuri pääkaupunkiseudulla, missä väestön muuttovoitto on viimeisen vuosikymmenen aikana uudelleen kiihtyvällä vauhdilla kasvanut. Kun Suomen ainoa kansainväliset kriteerit täyttävä metropolialue sijaitsee täällä, taloudelliset perustelut helposti ohittavat kulttuuriympäristön vaalimiselle tärkeät näkökohdat. Pääkaupunkiseudun seikkaperäinen kulttuuriympäristöselvitys onkin myöhässä, sillä monia arvokkaita alueita on jo jäänyt mittavan asuin-, elinkeino- ja tierakentamisen jalkoihin.
Historiallinen selittäminen
Kantavana ajatuksena Uudenmaan liiton kulttuuriympäristöselvityksessä on kulttuuriympäristön historiallisten juurien osoittaminen. Ajatus on hyvä ja esitetty kuvaus avaa monen asukkaan näkökulmaa elävää kulttuuriympäristöä arvostavaan suuntaan. Historiallinen kuvauksen tavoitteena on kuvata Uudenmaan kulttuurisesti tärkeitä ominaispiirteitä. Vaikka selvityksessä tunnistetaan kansallisesti, maakunnallisesti ja seudullisesti tärkeitä alueita, tunnistaminen perustuu keskenään epätasaisiin ja osin puutteellisiin inventointeihin.
Helsingin osalta historian kuvaus on joiltakin osin haparoivaa. Korostuneesti ovat esillä uusmaalaiselle maaseudulle tai muutamille entisten aikojen kaupungeille ominaiset piirteet, joiden keskellä Helsingin erityispiirteet paljolti sivuutetaan. Historiallisia epätarkkuuksia esiintyy myös. Esimerkiksi sivulla 15 puhutaan Ehrensvärdistä, vaikka oikea henkilö on Ehrenström. Sivulla 17 puhutaan sodasta ja sodan jälkeisestä ajasta, jossa Helsingin rooli Hankoon ja Upinniemeen verrattuna on kovin täsmentämätön. Helkan hallituksen asiantuntijajäsen haluaa painottaa myös sodanaikaisten pommitusten merkitystä maan pääkaupungille ja pääkaupungin suurta roolia evakkojen kotiuttamisessa.
Kuten muiltakin osin Uuttamaata kansallisesti tärkeät ympäristöt perustuvat myös Helsingin osalta RKY 2009-inventointiin. Tältä osin jää epäselväksi, mitkä kohteet sisältyvät nyt esitetyn luetteloinnin laajempiin kulttuuriympäristökokonaisuuksiin. Näitä esimerkkejä löytyy useita. Ovatko esimerkiksi Vallilan asuntoalueet tai teollisuuskorttelit osa jotakin kokonaisuutta? Entä Eläintarhan huvilat? Maakuntakaavan ja sille pohjautuvan yleiskaavan kannalta tämänkaltaisen tiedon täsmentäminen on tärkeää.
Uudenmaan liiton selvityksessä historiankirjoitus on jaettu ajanjaksoihin, jotka lähtevät keskiajalta ja ulottuvat II maailmansodan jälkeiseen kauteen. Periaatteessa valittujen ajanjaksojen avulla kuva kulttuuriympäristöllisesti arvokkaista alueista tarkentuu. Erityisesti Helsingissä monien alueiden historiallisen kerrostuneisuuden kuvaus ei kuitenkaan etene kovin suoraviivaisesti, vaan tärkeitä painotuksia löytyy paljon nyt tunnistettuja enemmän myös lähihistoriasta. Nykyisen kiivaan uudis- ja täydennysrakentamisen aikana olisi myös tarpeellista osoittaa keskeiset tämän päivän uhkatekijät, joita luetteloinnin kohteisiin (sivut 29 – 33) kohdistuu. Selvityksen loppupäätelmissä katse on tulevaisuudessa, jossa korostetaan huomisen kulttuuriympäristöä ja sen kehittämismahdollisuuksia. Juuri Helkan jäsenyhdistysten kannalta olisi tärkeää löytää vastaukset sellaisiin kysymyksiin kuten: Miten Pasilan veturitalli- ja konepaja-alueen kulttuuriympäristöllinen arvo säilyy, kun Keski-Pasilan korkeiden tornien alue alkaa kilpailla sen kanssa maisemallisesta arvosta? Miten Sipoon Östersundomin kulttuurimaisemalle käy Helsingin kaupunkisuunnittelussa? Mitä kulttuuriympäristöllisiä arvonmenetyksiä syntyy Lauttasaaressa Länsimetron rakentamisen seurauksena? Entä, jos suunnitelmat Santahaminan asuttamisesta ja metron ulottamisesta sinne toteutuisivat? Mitä Helsingin rantojen rakentamisesta seuraa? Miten Merikorttelin suojellun tehdaskorttelin kulttuuriperintöä vaalitaan, jos ylikorkea rakennus sijoitetaan sen keskelle? Juuri Helsingissä uudistuvan ja kulttuurisia perinteitä kunnioittavan maakuntakaavan pitäisi vahvistaa käsitystä moniarvoisesta ja tasapainoisesta kehityksestä vanhan ja uuden välillä.
Kartat ja rajaukset
Uudenmaan kulttuuriympäristöselvityksen luonnoksessa keskeisessä asemassa ovat sekä historiallisia kerrostumia kuvaavat kartat että kartta ja tulokset valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaista kulttuuriympäristöistä. Helsingin näkökulmasta jotkut historialliset kartat ovat mielenkiintoisia, mutta niiden mittakaava on kovin pieni. Kun paikallistamista helpottavat paikannimetkin puuttuvat, kartoista löytyvä informaatio jää paljolti arvailujen varaan.
Yleiskartta, jota luetaan yhdessä sivuilta 29 – 33 löytyvän luettelon kanssa on vaikeasti hahmottuva ja hieman ylimalkainen. Kartta vaatisi tuekseen kohdekuvauksia, joiden avulla myös rajausten ongelma selkiytyisi. Uudenmaan liitto pyytää arvioita nimenomaan valittujen kohteiden rajauksista. Esitetyn informaation perusteella tähän pyyntöön on mahdoton antaa selkeitä kommentteja.
Nyt lausunnolla olevassa selvitysluonnoksessa korostetaan aivan oikeutetusti kokonaisuuksien hallintaa. Se liittyy myös pyrkimykseen maisemallisten ja muiden kulttuuriympäristöllisten tekijöiden (asutus, teollisuus, puolustus, vapaa-aika ja virkistys, liikkuminen ja kulkureitit, laitokset) yhtäaikaiseen kuvaukseen (sivut 23 – 27). Kokonaisuuksien hallinta vaatisi taakseen sekin tarkempaa kohdekuvausta. Helsingistä löytyy useita esimerkkejä, kuten Pihlajasaaret, jotka mainitaan luettelossa, mutta joiden Helsingin puoleisella vesialueella Hernesaaren uudet merentäyttösuunnitelmat helikopterikenttineen pilkkoisivat pahasti merellistä kokonaisuutta. Rajauksiin ja kokonaisuuksiin liittyy siten kiinteästi suoja-alueiden ongelma, joka monessa kohteessa saattaa olla mittavakin.
Kansalaiset asiantuntijoina
Kuten Helka on monessa yhteydessä huomannut, kulttuuriympäristöön liittyvä asiantuntemus kaikilla kaavatasoilla vaatii kehittämistä. Maakuntakaavan ohjaavaa vaikutusta on myös syytä voimistaa. Se edellyttää, että kaavoituksessa tarvittava tieto on ajan tasalla ja tarpeeksi kattavaa. Pääkaupunkiseudun kunnissa tällaisen asiantuntemuksen tarve on erityisen suuri, sillä monentasoiset ja nopeita ratkaisuja vaativat muutokset edellyttävät inhimillisten tekijöiden ymmärrystä ja kulttuuriympäristöjen kaavoituksellisen merkityksen vahvistamista.
Muuttovoittoisissa kunnissa johto ja virkamiehet tulevat usein muualta, jolloin paikallinen esi- ja lähihistoriallinen tieto jää helposti toisarvoiseen asemaan. Kansainvälisten kulttuuriympäristön suojeluun tähtäävien sopimusten tuntemus ei sekään kuntatasolla ole välttämättä syvällistä. Varsinkin Helsingissä kaupungin vastuu kaavoittajana nopeiden muutosten keskellä lisääntyy koko ajan.
Uudenmaan liiton kulttuuriympäristöselvityksenluonnosta on työstetty sekä varta vasten kootussa asiantuntijaryhmässä että seudullisissa työpajoissa. Helkan näkökulmasta erityisesti työpajat ovat varteenotettava keino edetä kulttuuriympäristöä koskevan tiedon tunnistamisessa. Kaikkia Helsingin kaupunginosia edustavan jäsenkuntansa edunvalvojana Helka haluaakin kiinnittää huomiota asukkaiden olemattomaan asemaan tämäntapaisessa kehittämistyössä. Helka on kysytty lausunnonantaja, mutta sillä on myös paikallista asiantuntemusta virkamiespainotteisen työn elävöittäjänä. Juuri Helsingissä moniarvoisten kulttuuriympäristöjen puolustaminen ja niiden arvon vaaliminen on käytännössä jäänyt asukkaiden tehtäväksi, silloin kun maakuntakaavan ohjaava vaikutus ei ole riittänyt tai se ei ole siirtynyt yleiskaavatasolle tai maakuntakaavassa ei ole edes tunnistettu paikallista ympäristöä. Viime vuosien kokemukset yleiskaavatyöstä ovat myös herättäneet lukuisissa kaupunginosien aktiiveissa ristiriitaisia tunteita.
Helsingissä, 14.10.2011
Aija Staffans Pirjo Tulikukka
puheenjohtaja toiminnanjohtaja