Kaupunkikehittämisen keskusteluissa ihmisten elinympäristöön liittyvät kysymykset, ympäristön ekologiset näkökohdat ja taloudelliset hyödyt nähdään usein keskenään vastakkaisina. On haastavaa löytää kaikille sopivia ratkaisuja, mutta siihen tulisi pyrkiä.
Helsingin uusi kaupunkistrategia 2021–2025 ”Kasvun paikka” toimii kaupungin tulevaisuuden suuntaviivoina ja sisältää hyviä periaatteita, joiden jalkauttaminen olisi tärkeää. Kaupunginosayhdistykset ja vastaavat toimijat tulee nähdä mahdollisuutena ja resurssina kaupunkiympäristön kehittämisessä.
Helsingin tiiviisti rakennettu ympäristö laajenee parhaillaan eri puolille kaupunkia. Yleiskaavan formaatti on vaihtunut ns. pikselikaavaan, joka on altis sekaville tulkinnoille asemakaavavaiheessa. Myös julkisen ja yksityisen välinen suhde kaupunkikehittämisessä on erilainen kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.
Kaupunginvaltuusto on viime aikoina yleensä hyväksynyt kaupunkiympäristölautakunnan ja kaupunginhallituksen linjaukset, joissa nykyään korostuvat konsulttien ideoimat suunnittelualuevaraukset ja ehdotukset uusiin kiinteistöinvestointeihin. Onkin ymmärrettävää, että kaupunkilaiset ja kaupunginosayhdistykset kokevat, ettei kaupunki kuuntele heidän näkemyksiään riittävällä tavalla.
Demokratiassa kaupunkikehittämisen tulisi olla läpinäkyvää ja avoimesti keskusteltavaa. Demokratiaan kuuluu oikeus olla eri mieltä, pyrkiä vaikuttamaan – myös hakea muutosta asioihin, vaikka oikeusteitse. Kaavoista valittaminen on kaupunkilaisille kuitenkin usein vaikeaa kun itselle tärkeät asiat tulisi saada juridiseen muotoon. Valitusperuste voi olla ainoastaan lainmukaisuuteen, ei mielipiteiseen liittyvä; esimerkiksi suunnitelman taustaselvitysten riittämättömyys.
Valitusten käsittelyajat venyvät monesti kovin pitkiksi ja ennen valittamista kannattaakin käyttää kaikki mahdolliset aktiivisen osallistumisen vaikuttamiskeinot. Jatkuva vuorovaikutus kaupunginosien asemakaava-asioista vastaavien aluearkkitehtien ja erilaisten verkostojen kanssa tuo yleensä hyötyjä kaikille osapuolille.
Kaupunginosien asukkaat ja toimijat ovat alueidensa asiantuntijoita ja heidän kuulemisensa tulisi olla olennainen osa aluekehittämistä ja kaavoitusta. Usein kaavaprosessin aikana kyllä kuullaan, mutta ei kuunnella. Kaupunginosayhdistykset ja muut paikallistoimijat voivat selkeyttää ja vahvistaa viestejä ja kaupunginhallinnossa tulisi ottaa tosissaan se, mitä heillä on kerrottavana.
Asukkaiden, järjestöjen ja paikallisten yritysten tiedon saaminen paremmin perille edellyttää sekä sisällön että muodon ”tuotekehittelyä”. Myös yliopistot ja ammattikorkeakoulut kannattaa houkutella mukaan kehittämiseen.
Oleellista on asukkaiden, paikallistoimijoiden, Helkan ja kaupunginosayhdistysten kokemuksen hyödyntäminen kaupunkiympäristön kehittämisessä ja tämän vuorovaikutteisen toiminnan vaikuttavuus eri muodoissaan. Vaikuttavuuteen ja sen seurantaan kannattaakin kehittää uusia tapoja.
Kaupunkilaisten osallistumismahdollisuudet ovat vahvistumassa paikkatieto- ja kartta-aineistojen, sekä digitaalisten alustojen, mm. erilaisten some-ryhmien myötä. Parhaimmillaan uudet alustat ja kanavat avaavat kaupunkilaisille laajempia ja suorempia kommentoinnin ja vuorovaikutuksen mahdollisuuksia sekä madaltavat osallistumisen kynnystä. Näiden kehittelyssä kannattaa olla mukana.
Kaupunginosittaisen osallistumisen ja vaikuttamisen arvioinnin tulisi perustua kaikille avoimeen, vuosittain toistuvaan ja dokumentoitavaan seurantaan. Voitaisiin koota esimerkkitapauksia ja arvioida niiden merkittävyyttä erilaisten toimijoiden kannalta. Eräs tapa voisi olla jonkinlainen kaava-asioiden säännöllisesti toistettava, asukasvaikuttavuutta osoittava ”barometri”. Helka ja muut aihealueen toimijat voisivat julkistaa vuosittain seurannan keskeisiä tuloksia.
Kirjoittajat: Harry Schulman; suunnittelumaantieteen emeritusprofessori ja Pirjo Tulikukka, Helsingin kaupunginosayhdistykset ry Helkan toiminnanjohtaja
Blogikirjoitus on saanut virikkeitä Helkan kaavavaikuttamisen kehittämistyöryhmän keskusteluista.
