Mistä löytyy tietoa rakennuksista?
Rakennusten rakennuslupaa varten laaditut piirustukset ja tiedot tehdyistä luvanvaraisista muutostöistä löytyvät Helsingin kaupungin rakennusvalvonnan arkistosta. Hyvin vanhoja rakennuspiirustuksia kannattaa kysyä myös Helsingin kaupunginarkistosta tai Suomen rakennustaiteen museon arkistosta. Vanhoja valokuvia rakennuksista ja katunäkymistä kannattaa etsiä Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkistosta. Arkistoja voi käyttää kuka tahansa ilmaiseksi niiden aukioloaikoina, aineiston kopioinnista peritään maksu. Ilmaiseksi vanhoja Helsinki-kuvia voi ladata kaupunginmuseon kuvapalvelusta helsinkikuvia.fi.
Rakennusten julkisivu- ja muita merkittäviä muutoksia valvoo Helsingin kaupunkiympäristön toimialan ympäristö- ja lupajaosto. Eri kaupunginosien lupia hoitaviin arkkitehteihin voi ottaa yhteyttä sähköpostitse, puhelimitse tai varata käyntiajan.
Palvelut ja luvat/Rakennusvalvonta
Kaupunginarkisto: http://www.hel.fi/www/tieke/fi/kaupunginarkiston-palvelut
Suomen arkkitehtuurimuseo
Helsingin kaupunginmuseo
Rakennusperintö kaipaa hoitamista
Rakennusperinnön hoito on saanut viime vuosina paljon julkisuutta ja kansalaisten kiinnostus vanhoja rakennuksia kohtaan on kasvanut. Useita kansalaisliikkeitä on syntynyt puolustamaan purkutuomion saaneita rakennuksia. Vuoden 2000 maankäyttö- ja rakennuslain keskeisenä sisältönä on asukkaiden entistä paremmat vuorovaikutusmahdollisuudet oman elinympäristönsä muutosten suunnitteluun. Rakennusperinnön hoidon painopisteet vaihtelevat riippuen rakennuksen iästä ja käyttötarkoituksesta.
Eri aikakausien rakennuksiin kohdistuu erilaisia muutospaineita. Empiren ja sitä vanhemman ajan rakennukset ovat yleensä hyvin suojeltuja. Useita uusrenessanssitaloja purettiin surutta etenkin 1960-luvulla, mutta nykyisin ne ovat arvostettuja ja julkisivuiltaan hyvin suojeltuja. Sisustuksen ja alkuperäisen huonejaon säilyttäminen ovat ajankohtaisia haasteita uusrenessanssipalatsien kohdalla. Alkuperäinen käyttötarkoitus, useimmiten asuin- tai liikerakentaminen, on tehnyt niistä jatkuvien muutostarpeiden vuoksi haavoittuvia.
Kuva: Hakaniemen ranta Fysiologiselta laitokselta, kuvaaja Eero Salonen, 1937.
Yksityiskohtien merkitys
1900-luvun alun asuinkerrostalojen hienoja yksityiskohtia on menetetty mm. pieniruutuisten ikkunoiden vaihtuessa maisemaikkunoiksi ja hissien tunkeutuessa vanhoihin porrashuoneisiin. Koristeellisia porrastaso-ovia on vaihdettu tavanomaisiksi ja koristemaalauksia peitetty.
Nykyisin art nouveau -arkkitehtuuria arvostetaan ja monia pilalle korjattuja rakennuksia on palautettu alkuperäiseen asuunsa. Usein korjauksia edeltää tutkimus, jossa pyritään selvittämään rakennuksen alkuperäinen väritys sekä muut julkisivun yksityiskohdat. Uunit, koristelistat, ovien painikkeet, komeroiden ovet ja jopa vanhat valokatkaisimet ovat osa rakennuksen ilmettä. Pienten säilyneiden yksityiskohtien varjeleminen tarpeettomilta muutoksilta onnistuu – se riippuu asukkaiden tahdosta.
Nuoremman rakennuskannan korjaaminen
Useat 1950-luvulla rakennetut kerrostalot ovat putki-, ikkuna- tai parvekeremontti-iässä. Julkisivuja ja piha-alueita koskevien korjaustöiden yhteydessä on hyvä varjella aikakaudelle tyypillisiä ominaisuuksia: maanläheistä väritystä, vaatimattomia, mutta usein kauniita yksityiskohtia, kuten kivilaatoituksia, kaiteita ja katoksia.
Rakennustaiteellisesti arvokkaiden kohteiden suojelun ja hoidon merkitys ymmärretään nykyisin hyvin. Silti 1960luvun ja sitä uudemman arkkitehtuurin pelkistetyttyjen linjojen arkkitehtuuria ei vielä arvosteta riittävästi. Alkuperäisinä säilyneet ikkuna- ja ovirakenteet sekä julkisivun yksityiskohdat muodostavat usein merkittävän osan rakennuksen arkkitehtonisesta arvosta. Myös hissien lisääminen 1950- ja 60-luvuilla rakennettuihin kerrostaloihin on ajankohtainen
haaste.
1960- ja 70-luvuilla valmistuneiden rakennusten betonijulkisivuissa esiintyy paljon työn huonosta laadusta ja tietämättömyydestä aiheutuneita vaurioita. Vakavia puutteita on ilmennyt mm. betonin pakkasenkestävyydessä ja raudoitusten suojaamisessa ruostumiselta. Erilaisia korjausmenetelmiä on kokeiltu hyvin ja huonoin seurauksin. Jotkut kunnostustoimenpiteet ovat aiheuttaneet jopa enemmän harmia kuin huollon laiminlyönti. Perusteellisen kuntotutkimuksen tarpeellisuutta ei voi kyllin korostaa.
Kuva: Arabianrantaa rakennetaan kevättalvella 2006.
Tasapainottelua muutospaineissa
Asumisväljyyden jatkuvan kasvun vaatimus johtaa asuinalueiden asukastiheyden vähenemiseen. Samalla alueen palveluja saatetaan lakkauttaa tai ne siirtyvät etäämmälle. Tämä kehityskulku aiheuttaa paineita täydennysrakentamiseen. Miten se voidaan toteuttaa tuhoamatta suhteellisen yhtenäisiä aluekokonaisuuksia? Menetelmät ympäristön elävöittämiseksi ja parantamiseksi tulisi hakea alueen omasta luonteesta, ei sille vieraista piirteistä. Esimerkiksi vanhojen lähiöiden luonnonläheisyys syntyy paitsi niille tyypillisistä, toisistaan erilleen sijoitetuista asuinrakennuksista, myös kallioista ja metsistä.
Monet korjaamiseen ja säilyttämiseen liittyvistä ongelmista ovat kaikille rakennuksille yhteisiä niiden iästä tai tyylistä riippumatta. Huolimattomasti toteutettu lämmöneristys tai ikkunoiden uusiminen on muuttanut ratkaisevasti monen rakennuksen ulkonäköä. Sopimattomat uudet materiaalit ovat voineet aiheuttaa pahoja vaurioita alkuperäisiin rakenteisiin. Rakennusten ominaispiirteiden säilyttäminen ja alkuperäisiä arvoja kunnioittava korjaaminen
edellyttää sekä tietoa että pätevää suunnittelua.
Asukkaat haluavat ylläpitää kiinteistöjensä taloudellista arvoa ja useimmilla on aito halu vaalia myös rakennustaiteellisia arvoja. Aiheesta ei kuitenkaan ole ollut helposti saatavilla selkeää, kansantajuista tietoa. Tämä julkaisu on koottu edellä esitetyistä tarpeista lähtien kenen tahansa rakennusperinnöstä kiinnostuneen tai korjausrakentamista miettivän avuksi, opiksi ja iloksi.