Yhteisöllisyyttä koettiin koronarajoitusten aikana tekemällä käsitöitä

Kuva: Outi Lepola

Komea kukko ilmestyi Vuosaaren Sjökullan torpan pihalle lumien sulettua. Sinne putkahti myös kanoja, munia ja tipuja, pupuja ja noitia. Ihan eläviä ne eivät olleet, vaikka siltä näyttivät. Ne olivat käsitöihin innostuneiden vuosaarelaisten töitä.

Korona-aikana on pakko keksiä jotain, millä saa ajatukset pois ikävistä asioista. On keksittävä, miten voi kokea yhteyttä toisiin, vaikka on vältettävä tapaamisia. Jos ei voi kutsua juhliin tai tapahtumiin, on löydettävä uusia keinoja ilahduttaa muita.

Kuva: Outi Lepola

Vuosaari-Seuran joulun ja pääsiäisen käsityöprojektit syntyivät näistä syistä. Projekteissa tavattiin vain kaksi kertaa, aloitustyöpajassa ja ripustustalkoissa. Kukin teki työnsä kotona.

Käsitöiden tekeminen piristi oikeasti. Korona kaikkosi mielestä tyystin, kun kaivoi vanhat langanjämät kaapista, valitsi värejä joulupalloon tai mietti kuvioita Faberge-muniin. Moni kertoi, että käsitöitä tehdessään ajatteli muita kutojia ja tunsi yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan. “Muodostimme selvästi pienen yhteisön, jolla oli tehtävä”, totesi eräs osallistuja. Halusimme tuottaa iloa Sjökullassa ulkoilevien ihmisten joulun ja pääsiäisen viettoon pystyttämällä käsitöistä ulkoilmanäyttelyn.

Jouluprojektista tehtiin valokuvakirja. Kuvia ja muisteluita lähetettiin myös Suomen käsityön museoon, joka yhteistyössä Taitoliiton, Itä-Suomen yliopiston ja Museoviraston Elävän perinnön käsityöringin kanssa kerää kokemuksia korona-ajan käsitöistä tallentaakseen niitä tuleville sukupolville. Pääsiäisprojekti jatkuu huhtikuun puoliväliin. Tällä kertaa kaikki on kutsuttu tuomaan itse tekemänsä pääsiäiskoriste Sjökullan torpan pihalle.

Heli Hyytiä, Sirkka Lehtinen ja Anna-Maija Virta
Kirjoittajat ovat Vuosaari-Seuran aktiiveja

Sjökullan torpan käsityöprojektista 2020-2021, kuva: Outi Lepola