Puu-Vallilan vaiheita 1880-2000
Kari Silfverberg, syyskuu 2012
PUU-VALLILAN VAIHEITA JA TULEVAISUUSNÄKYMIÄ
Katsaus historiaan, nykyoloihin ja lähitulevaisuuteen
1880-1900 Suomessa on astunut voimaan elinkeinovapaus ja rautateitä on rakennettu ahkerasti. Helsinki kasvaa teollisuuskaupungiksi huimaa vauhtia, asukkaita on vuonna 1900 jo yli 100 000. Pitkänsillan pohjoispuolelle on syntynyt uusi sataman, tehtaiden, työpajojen ja työväen asuinyhdyskuntien uusi nopeasti laajeneva esikaupunki, johon virtaa uusia asukkaita Uudeltamaalta, Hämeestä ja Pohjanmaalta asti.
Sörnäisten eli Söörnääsin satama on Suomen suurin puutavaran vientisatama. Vallilassa eli Vallgårdissa, satamaradan koillispuolella, on muutama tehdas sekä helsinkiläisten lehmien laidunmaata, teurastaja Salomon Janssonin plantaasi ja metsäisiä kallioita. Sörnäisten järvi on kuivattu. Työväestön asuntojen kalleudesta, ahtaudesta, huonosta kunnosta, kylmyydestä ja muista terveyshaitoista on tullut vaikea yhteiskunnallinen ongelma, johon kaupungin päättäjät ja työväen omat yhteisöt ryhtyvät etsimään ratkaisuja.
1900-1910 Venäjällä kuohuu ja tsaarinvalta horjuu. Suomessa on vuosina 1905-06 suurlakko ja Viaporin kapina, ja vuonna 1907 astuu voimaan valtiollisten vaalien yleinen ja yhtäläinen äänioikeus – ja järjestetään ensimmäiset eduskuntavaalit, joissa enemmistön paikoista voittaa Sosialidemokraattinen työväenpuolue. Helsingin kaupunki päättää helpottaa työväen asuntokurjuutta tilaamalla kaupunginlääkäri Sucksdorffilta perusteellisen asunto-olojen tutkimuksen, perustamalla arkkitehtiprofessori Nyströmin johtaman työväen asuntoasiain komitean ja kaavoittamalla Vallilan esikaupunkiin puutarhakaupunkiperiaatteeseen pohjaavan uuden työväen asuntoalueen. Puu-Vallilan suunnittelu ja talojen tyyppipiirustusten laatiminen käynnistyy vuonna 1908. Tonttien vuokraoikeudet myydään huutokaupoilla eniten tarjoaville pienrakentajille ja jobbareille.
1910-luku Puu-Vallilan ensimmäiset asuinrakennukset valmistuvat 1910-11. Rakentajina on oman kodin rakentajia sekä urakoitsijoita, jotka rakentavat pienasuntoja vuokrattaviksi. Alkuperäiset sosiaalisen asuntotuotannon tavoitteet eivät toteudu, sillä asumisahtaus ei vähene eikä vuokrakeinottelu lakkaa. Talousvesi haetaan vesipostista ja vessassa käydään pihanperän yhteishuussissa eli kuivakäymälässä. Ensimmäisen maailmansodan syttyminen 1914 katkaisee Vallilan rakennustoiminnan.
Maailmansota synnyttää kaupungeissa elintarvikepulaa, sosiaaliset ongelmat kärjistyvät ja työväestön tyytymättömyys kasvaa. Vuonna 1917 kaatuu Venäjän tsaarinvalta helmikuun vallankumouksessa, perustetaan väliaikainen hallitus, ja lokakuussa puhkeaa uusi vallankumous, jossa valta siirtyy bolsevikkipuolueelle. Suomi julistautuu joulukuussa itsenäiseksi, ja tammikuussa 1918 syttyy kansalaissota, joka päättyy huhtikuussa punaisten tappioon saksalaisten joukkojen vallatessa Helsingin.
1920-luku Helsinki toipuu maailmansodan ja kansalaissodan myrskyistä, ja alkaa kiihkeän rakennustoiminnan aika. Puu-Vallilan suunnittelua ja rakentamista jatketaan, ja tontinluovutusehdot ja rakentamismääräykset uudistetaan. Tontit luovutetaan pääosin oman kodin rakentamiseen perustetuille työväen asuntoyhtiöille ja –osuuskunnille. Kaupunki myöntää rakentajille halpakorkoista lainaa. Vuosikymmenen lopulla on Puu-Vallilassa valmiina 73 asuinrakennusta ja asukkaita yhteensä noin xx. Alueella on myös monenlaisia kauppapuoteja sekä saunoja, pesuloita, verstaita ja hevostalleja. Sörnäisten satamassa, Vallilan suuressa konepajassa ja lähiseudun muissa tehtaissa ja työpajoissa sekä rakennustyömailla riittää töitä sitä haluaville. Puu-Vallilalaisten elinolot kohentuvat ja syntyvyys on korkealla.
1930-luku Maailmanlaajuinen talouslama iskee myös Helsinkiin, ja työttömyys kohtaa monia Puu-Vallilan työläisperheitä. Leipä on tiukassa, ruokaa haetaan maaseudulta sukulaisilta tai kasvatetaan itse Vallilan ja Kumpulan perunapalstoilla. Vallilan työväentalolla harrastetaan kulttuuria, tanssahdellaan ja opetellaan politiikantekoa. Kieltolain aikaan kehittyy Vallilaan myös viinatrokareiden ammattikunta.
1940-luku Maailmansota vyöryy jälleen Euroopan yli, ja Vallilan nuoret miehet ja vanhemmatkin lähetetään rintamalle maata puolustamaan. Naiset, lapset ja vanhukset yrittävät tulla toimeen kotioloissa tai muuttavat sotaa pakoon maaseudulle. Helmikuussa 1944 Neuvostoliitto pommittaa Helsinkiä, ja pommeja osuu myös Puu-Vallilaan. Osa Mäkelänkadun itäpuolen puutaloista tuhoutuu. Sodan jälkeen alkaa jälleenrakennuskausi, ja syntyvyys nousee huippulukemiin myös Vallilassa. Eduskunta- ja kunnallisvaaleissa äänestävät vallilalaiset työväenpuolueita jopa 80-prosenttisesti. Helsinki kasvaa moninkertaiseksi vuoden 1946 suuressa alueliitoksessa.
1950-luku Vallilan kansakouluissa aloittavat ennätyssuuret ikäluokat opintien. Elämisen taso on parantunut, mutta vieläkin asutaan Vallilan puutaloissa ahtaasti, sillä lapsia on paljon. Kaupunki alkaa lunastaa vanhempia ja huonokuntoisempia rakennuksia ikääntyviltä omistajilta ja entisiltä jobbareilta. Työväentalolla kuunnellaan Dallapeeta ja tangolaulajia, mutta myös jatsimusiikki ja rock and roll rantautuvat Puu-Vallilaan. Valkan, Sörkan ja Kallion eli Bärtsin nuorisojengit ottavat mittaa toisistaan.
1960-luku Suomessa käynnistyy suuri talouden rakennemuutos ja alkaa raju maaltapako ja ruotsiinmuutto. Helsingissä aloitetaan laajamittainen lähiörakentaminen, ja Puu-Vallilan rakennuskanta alkaa rappeutua hoidon ja kunnostusten puutteessa. Kaupungin päättävissä elimissä puhutaan Puu-Vallilan purkamisesta ja korvaamisesta uusilla elementtikerrostaloilla. Kaupunginvaltuusto hyväksyy vuonna 1968 alueelle uuden kerrostaloasemakaavan. Asukkaat huolestuvat kotikylänsä kohtalosta, ja moni perhe muuttaa betonilähiöön.
1970-luku Puu-Vallilan asuntotonttien vuokra-ajan päättyminen lähestyy ja purku-uhka konkretisoituu. Vallilan komea uusklassinen työväentalo ja kaksi naapuritaloa puretaan, ja tilalle nousee tummanpuhuva ja ankea kuparipellillä päällystetty toimisto- ja liikerakennus. Alueelle syntyy Puu-Vallilan säilyttämistä ja kunnostamista ajava asukasliike, joka saa tukea mm. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolta ja monilta kulttuurivaikuttajilta sekä muutamilta kaupungin valistuneilta suunnittelijoilta ja tutkijoilta. Asukasliikkeen käynnistäjiä ovatHermanni-Vallila-seuran aktiivit, jotka hyödyntävät mm. Puu-Käpylän säilytyskampanjassa aikaisemmin saatuja kokemuksia. Risto Jarvan ohjaama veijarielokuva Mies, joka ei osannut sanoa ei saapuu teattereihin vuonna 1975 ja tekee Puu-Vallilan omintakeista elämänmenoa laajasti tunnetuksi.
Puu-Vallilan asukasliikkeen vuosikymmenen kestänyt sitkeä kampanjointi johtaa lopulta säilyttäjien voittoon, kun kaupunginvaltuusto keväällä 1979 hyväksyy uuden säilyttävän asemakaavan ja päättää tonttien vuokra-ajan jatkamisesta 50 vuodella sekä koko alueen suurisuuntaisen perusparannustyön käynnistämisestä.
1980-luku Puu-Vallilan kattava perusparannus toteutetaan vuosina 1980-83. Tonttien vuokra-ajan jatkamisen ehdoksi kaupunki asettaa rakennusten perusteellisen kunnostamisen ja korjaamisen 1980-luvun vaatimustason mukaiseksi. Perusparannusvelvoite koskee sekä kaupungin omistamaa Vanhan Vallilan 1910-luvun rakennuskantaa että 1920-luvun uudempia asuntoyhtiöiden ja –osuuskuntien rakennuksia.
Perusparannustöihin sisältyvät mm. seuraavat toimenpiteet: kaukolämmön tuominen alueelle, rakennusten lämpötalouden parantaminen, suihku-/kylpyhuoneiden rakentaminen kaikkiin asuntoihin, kellari- ja ullakkotilojen kunnostaminen, saunojen ja pesutupien rakentaminen, julkisivujen ja kattojen korjaaminen sekä pihojen kunnostaminen. Kaupungin omistamassa rakennuskannassa tehdään myös pienten asuntojen yhdistämistä isommiksi. Alueen yksityiset asuntoyhtiöt rahoittavat perusparannustyöt joko pankkilainoilla ja/tai valtion halpakorkoisella perusparannuslainalla. Monessa taloyhtiössä tehdään suuri osa kunnostustöistä asukkaiden omana työnä ja talkootyönä.
Kaupungin omistamissa vuokrataloissa tyhjennetään asunnot rakennustöiden ajaksi ja järjestetään asukkaille korvaavia asuntoja, mutta yksityisissä taloyhtiöissä yrittävät asukkaat enimmäkseen sinnitellä remontin keskellä. Perusparannuksen loppuvaiheessa esiintyy Puu-Vallila yhtenä asuntomessujen perusparannuskohteena. Europa Nostra –järjestö myöntää Helsingin kaupungille vuonna 1990 kunniamaininnan Puu-Vallilan säilyttämisestä ja kunnostamisesta. Varsinainen kunnia asiassa kuuluu kuitenkin purku-uhan torjuneelle Puu-Vallilan asukasliikkeelle.
1990-luku Puu-Vallilan yksityisissä asuntoyhtiöissä alkavat asuntojen hinnat kohota huimasti, ja alueen asukasrakenteen muutos nopeutuu. Entisestä vähävaraisten työläisperheiden kulttuurisesti hyvinkin yhtenäisestä asuinalueesta tulee yhä enemmän nuoren koulutetun väen, kulttuuriväen, pienperheiden ja opiskelijoiden alue. Entisiä ammattinimikkeitä kirvesmies, muurari, maalari, peltiseppä, putkimies, mekaanikko, sorvari, viilari, autokuski, leipuri, huoltomies, myymäläapulainen, siivooja ja sekatyömies ei juurikaan enää löydy talonkirjoista. Taloyhtiöiden omat talonmiehetkin ovat käyneet harvinaisiksi.
2000-luvun alkuvuodet Puu-Vallilan rakennuskannan kunnostustöissä alkaa toinen vaihe. Julkisivuja ja kattoja korjataan, taloja maalataan ja 1980-luvun alun perusparannuksessa rakennettuja märkätiloja paikkaillaan ja uusitaan paremmin kosteusvaurioita kestäviksi, keittiöitä modernisoidaan, kakluuneja ja puuhelloja uudistetaan ja pihoja kaunistellaan. Yhteiset talkootyöt ovat edelleen tärkeä osa puuvallilalaista elämänmenoa. Taloyhtiöissä kehitellään myös jätehuoltoa: lajittelua, kierrätystä, uudelleenkäyttöä ja biojätteen kompostointia.
Puu-Vallilassa yritetään vahvistaa alueen yhteisöllisyyttä järjestämällä pihakirppiksiä ja asukastapahtumia, ja vuonna 2010 perustetaan oma kaupunginosayhdistys, Puu-Vallilalaiset ry., joka järjesti mm. Puu-Vallilan satavuotisjuhlan syyskuussa 2011.
Puu-Vallilan lähiympäristö on muutoksen kourissa. Entisen Primulan leipomon tilalle on rakenteilla uusia asuinkerrostaloja, Entinen VR:n Vallilan konepaja on muuttumassa uudeksi kerrostaloalueeksi ja OP-Pohjola -yhtymän toimistokortteliin (kortteli 532) suunnitellaan valtavasti lisärakentamista sekä maanalaista parkkiluolaa. Tähän muutosprosessiin ja alueen tulevaisuusnäkymiin ovat asukasjärjestöt ja taloyhtiöt nyt ottamassa kantaa ja miettimässä omia tavoitteitaan ja ehdotuksiaan.
Lähivuosina tulee Puu-Vallilan lähialue muuttumaan valtavasti, kun Kalasataman uusi merenrannan asuntoalue ja Kalasataman keskuksen korkeat toimistorakennukset valmistuvat. Nähtäväksi jää tietääkö se parannusta vai huononnusta Puu-Vallilan miljööseen ja puu-vallilalaisten elinolohin. Varmaa lienee kuitenkin se, että Puu-Vallilan asuntojen hinnat ja vuokrat tulevat edelleen nousemaan, mikä todennäköisesti kiihdyttää alueen asukasrakenteen muuttumista.
Puu-Vallilalaisia asukastoimijoita askarruttaa nykyisin kysymys siitä, kyetäänkö asukasrakenteen muuttuessa ylläpitämään ja edelleen kehittämään kaupunkikylän perinteistä yhteisöllisyyttä ja omaleimaista paikalliskulttuuria, vai katoaako se vähitellen ja muuttuu vain pittoreskiksi paikallishistoriaksi? Oman kyläkulttuurin ylläpitämistä ja kehittämistä on viime vuosina ruvettu elvyttämään kaupunginosayhdistys Puu-Vallilalaiset ry:n toimesta, ja oppia on haettu myös muiden suomalaisten vanhojen puukaupunkikylien yhdistyksiltä ja asukasaktiiveilta. Verkostoituminen on toimiva keino myös Puu-Vallilan kyläkulttuurin vaalimisessa.
Seuraava Puu-Vallilan kohtalonhetki tulee vastaan vuonna 2029, kun kaupungin vuonna 1979 jatkamien tontinvuokrasopimusten vuokra-ajat (50 vuotta) päättyvät. Saako Puu-Vallila silloin jatkaa omaleimasta kaupunkikyläelämäänsä, vai hotkaiseeko kerrosalahirviö puukaupunki-idyllin? Toivottavasti silloiset päättäjät edelleen ymmärtävät aidon kaupunkikulttuurin ja yhteisöllisyyden merkityksen.
Infoa Historiikki-projektista
Puu-Vallilalaiset ry:n isoin projekti on Puu-Vallilan Historiikki-kirja. Taustoitustyötä ja valmisteluja on aiheen piirissä tehty vuodesta 2013. Nyt ollaan kirjoittamisen aktiivivaiheessa, joka seuraa kirjan rakenteellista konseptia ja sisällöntuotannon teemoitusta.
Projektin ohjausryhmä toimivat: Kari Silfverberg, Soile Rusanen, Tarja Mäkeläinen, Laura Rintamäki ja Johanna Mäkeläinen.
Historiikin teemallisten käsikirjoitusten toimituskunta: Mervi Ilmonen (päätoim), Kari Silfverberg, Tarja Mäkeläinen ja Henri Rantanen.
Lisätietoja: Tarja Mäkeläinen, p. 050 320 2221, tarjamakelainen@gmail.com
