Pyöräilypärän käyttö vähentää kuolemanriskiä 73 prosentilla ja aivovammariskiä lähes 90 prosentilla, muistuttaa Ykkösaamun kolumnisti Kari Poppis Suomela.
Luvut ovat suuria ja niiden luulisi vakuuttavan kaikki pyöräilykypärän tarpeellisuudesta.
Valitettavasti tämä ei kuitenkaan tehoa ainakaan nuoriin.
Pelkkä asenteiden muutos riittää. Niin nuorten kuin aikuisten keskuudessa tulee hyvin nopeasti selväksi, että tyhmä ei ole se joka kypärää käyttää, vaan se, joka jättää kypärän kotiin.
Laskettelurinteessä on onnistuttu tekemään turvallisuudesta muotijuttu ja saatu kypärät kaikkien päähän. Miten ihmeessä pystyisimme samaan liikenteessä? Sopiva rinnastus pyöräilykypärän käytölle on pään suojaaminen laskettelurinteessä. Mitä sellaista, joka pyöräilijöillä on mennyt ohi, on laskettelupiireissä osattu tehdä oikein?
Lumet sulavat ja kaduille jäävä hiekka harjataan vähitellen pois. Alta paljastuva kuiva asfaltti houkuttelee pyörälenkille. Ojanpientareilla kukkivat leskenlehdet heiluvat, kun ohi viilettää seuraava maantiekiitäjä.
Lapset pyöräilevät ja leikkivät pihoilla, nuoret kokoontuvat pyörineen yhteen ja aikuiset aloittavat työmatkapyöräilyt. Kansa nousee talven jälkeen renkaille. Vaan missä ovat kaikkien pyöräilykypärät?
Virallisesti asiasta ei pitäisi olla epäselvyyttä. Lain mukaan polkupyöräilijän ja polkupyörän matkustajan on ajon aikana käytettävä asianmukaista suojakypärää.
Valistustyötä asian suhteen on tehty reilusti, mutta siitä huolimatta tuntuu, ettei kypäränkäyttö yleisty sitä tahtia kuin pitäisi. Tilannetta ulkona seuratessa tuntuu välillä jopa, että se vähenee.
Kypärän käyttö vaihtelee asuinpaikkojen ja alueiden kesken. Taajamassa pyöräilevä laittaa kypärän useammin päähänsä kuin maaseudulla polkija. On paikkakuntia tai kouluja, joiden vaikutuspiirissä kypärät ovat aktiivisesti nuorten päässä. Vieresssä kylässä voi olla, ettei juuri kukaan pidä kypärää.
Ruuhkaliikenteen seassa ajavat työmatkapyöräilijät ovat monesti asiallisesti varustautuneita, mutta rauhallisemmilla tieosuuksilla moni polkee paljain päin. Kypärän käyttöä ei pitäisi liittää vauhtiin ja pyörän malliin. Laki on sama kaikille, oli alla sitten täysverinen alamäkipyörä, vauhdikas hybridi tai vaikka huippumuodikas Jopo.
Vuonna 2008 liikennekäyttäytymisen seurantatutkimuksen mukaan pyöräilykypärää käytti
31 prosenttia pyöräilijöistä. Paljon olisi siis vielä tehtävää, jotta kypärä olisi jokaisen päässä.
Tutkimusten perusteella pyöräilypärän käyttö vähentää kuolemanriskiä 73 prosentilla ja aivovammariskiä lähes 90 prosentilla. Luvut ovat suuria ja niiden luulisi vakuuttavan kaikki pyöräilykypärän tarpeellisuudesta. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan tehoa ainakaan nuoriin.
Murrosiän kynnyksellä olevalle lapselle on ominaista, että ajatellaan, että itselle ei voi tapahtua mitään: itsesuojeluvaisto on huonoimmillaan. Nuori elää kehityksessään sellaista vaihetta, jossa ikätovereiden merkitys on valtava ja omien vanhempien ja yhteiskunnan asettamia sääntöjä pitää testata.
Tämä kehitysvaihe on tietysti kypärän käytön kannalta harmillinen. Sitä ajatusta vastaan on turha taistella toistamalla kypärättä ajon riskejä. Pitäisi paremminkin pystyä vaikuttamaan nuorten yleiseen mielipiteeseen ja saada kypärälle positiivinen noste. Sama noste, jolla skootteritytöt ja mopopojatkin käyttävät kypärää.
Usein etenkin nuorten kuulee perustelevan kypärättömyyttä sillä, että se on niin hankala käyttää tai kertoo ajavansa vain lyhyen matkan. Osa on sitä mieltä, että kyllä 15-vuotias saa jo päättää omista asioista. Omapahan on pää.
Monelle myös vanhempien tai koulun viesti kaikuu kuuroille korville. Kuuliaisesti kypärä otetaan mukaan, mutta kodin ja koulun ulkopuolella se siirtyy välittömästi päästä ohjaustangolle roikkumaan. Siitäkin huolimatta vanhempien tehtävänä on muistuttaa mitä laki sanoo. Se, että nuori ei kypärää suostu käyttämään, ei tee siitä laillista.
Kypärän käytöstä puhuttaessa ei huomiota saisi kohdistaa pelkästään murroikäisiin. Jopa sitä tärkeämpää on hämmästellä, kuinka moni aikuinen ajaa paljain päin ja näyttää samalla huonoa esimerkkiä nuoremmille. Itse asiassa aikuisilla on erittäin suuri rooli riippumatta siitä, ovatko esimerkinottajat omia tai naapurin lapsia.
Ei riitä, että kypärä on päässä pyörällä urheiltaessa vaan se pitäisi olla käytössä myös sunnuntaiajelulla ja kauppareissuilla. Vanhempien uskottavuus vaatia lapsilta kypärän käyttöä ei riitä, jos ei itse sitä käytä. Samalla nuorille vahvistuu helposti käsitys, että koko keskustelussa olisi kyse vain jostain lasten tai nuorten turvallisuudesta. Sanaton viesti vie valitettavasti pohjaa koko hyvältä asialta.
Sopiva rinnastus pyöräilykypärän käytölle on pään suojaaminen laskettelurinteessä.
Mitä sellaista, joka pyöräilijöillä on mennyt ohi, on laskettelupiireissä osattu tehdä oikein?
Nykyään kypärätön laskettelija on harvinaisuus. Se on jopa niin poikkeuksellista, että asiaan kiinnittää helposti huomionsa. Kevätauringossa kylpevä laskettelurinne on täynnä pottapäitä. Kypärä on lähes sataprosenttisesti lasten ja nuorten päässä ja aikuisistakin ehdoton enemmistä pukee kypärän samaan aikaan kun sujauttaa sukset kiinni monoihin.
Ei tarvitse kuitenkaan mennä kovin pitkälle historiassa, kun tilanne oli täysin päinvastoin. Vielä 90-luvulla kukaan ei käyttänyt laskettelurinteessä kypärää. Pipoa vahvempaa suojaa ei ollut niin aikuisilla kun ei juuri lapsillakaan. Kilpalaskijatkaan eivät käyttäneet sitä kuin ainoastaan kaikkein vauhdikkaimpia lajeja laskettaessa.
Runsaassa vuosikymmenessä tilanne on kääntynyt siis täysin päälaelleen. Siihen ei ole tarvittu yhtään lakiesitystä eikä ainuttakaan poliisia. Liekö sekään yksin riittänyt, että alle 7-vuotias laskettelee kypäräpäisenä ilmaiseksi.
Pelkkä asenteiden muutos riittää. Niin nuorten kuin aikuisten keskuudessa tulee hyvin nopeasti selväksi, että tyhmä ei ole se joka kypärää käyttää, vaan se, joka jättää kypärän kotiin.
Laskettelurinteessä on onnistuttu tekemään turvallisuudesta muotijuttu ja saatu kypärät kaikkien päähän.
Miten ihmeessä pystyisimme samaan liikenteessä?
Kari Poppis Suomela, Ykkösaamun kolumnisti 27.4.2011
*******************************************
Lue myös juttu aktiivipyöräilijästä, jonka hengen kypärä on pelastanut NELJÄ KERTAA!
