Kanta-Helsingin omakotiyhdistys, alkuperäiseltä nimeltään Helsingin Lähialueen Omakotiyhdistys ry perustettiin 27.10.1927 turvaamaan omakotirakentajien etuja. Rakentamisvaiheen aikana 20-luvulla taloudellinen tilanne maassamme oli hyvä, mutta heikkeni nopeasti 30-luvulle tultaessa ja se koetteli etenkin työväestöä, joita suurin osa pääosin velkarahan turvin rakentaneista asukkaista oli. Tuolloin taloudelliset ongelmat kasvoivat nopeasti. Yhdistys pyrki helpottamaan asukkaiden tukalaa tilannetta ja toiminnan ansiosta useita kymmeniä uhkaavia pakkohuutokauppoja raukesi, lainojen korkoja saatiin alennetuksi ja tonttivuokrien ja lainojen lyhennyksiä siirretyksi.
Pulakauden jälkeen yhdistyksen toiminta laajeni ja kiinnitettiin huomio yleiseen viihtyvyyteen ja puutarhojen hoitoon. Puutarhat olivat tuolloin tarpeen sanelemana paljolti hyötykäytössä. Yhdistys järjesti mm. puutarhakilpailuja ja vaikutti osaltaan siihen, että tontit pysyivät siistinä ja kauniina. Myös erilaiset juhlatilaisuudet tulivat osaksi yhdistyksen toimintaa. Sotien aikana yhdistyksen toiminta hiljeni ja silloin pidettiin ainoastaan vuosi- ja muut välttämättömät kokoukset.
Sodan jälkeen omakotiasukkaita koetteli monet tonttivuokriin ja jopa vuokrasopimuksien jatkumisiin kohdistuneet uhkaavat toimenpiteet kaupungin taholta. 50-luvun alussa kaupunki ryhtyi rahan arvon alenemisen vuoksi tarkastamaan tonttivuokrien tasoa ja uhkana oli jopa 10-kertaisia korotuksia vuokriin. 16 vuokramiestä kieltäytyi allekirjoittamasta uusia sopimuksia. Erinäisten vaiheiden jälkeen yhdistys päätti selvittää kaupungin menettelyn oikeellisuuden ja perusti ns. kultaklausuulijaoston asiaa hoitamaan. Käräjäoikeudessa juttu hävittiin, mutta hovioikeudessa se voitettiin ja kaupunki määrättiin maksamaan takaisin liikaa perimiään vuokria. Kaupunki kuitenkin sovelsi päätöstä vain 1933 jälkeen tehtyihin sopimuksiin ja vuokrat alenivat yli kolmanneksella. Yhdistys jatkoi taistelua niiden 120 vuokramiehen puolesta, jotka olivat tehneet sopimuksen ennen vuotta 1933, mutta lukuisat toimenpiteet eivät tuottaneet tulosta.
Edellisen selvityksen ollessa vielä kesken yhdistyksen huomio siirtyi valmisteilla olevan lakiehdotukseen vuokra-alueiden järjestelystä kaupungeissa ja kauppaloissa. Jo lain valmisteluvaiheessa havaittiin siinä olleet epäkohdat ja niin sen sisältöön yritettiin vaikuttaa. 1962 säädetty laki olikin omakotiasukkaille pettymys, sillä se ei taannut ensisijaisena turvaamismenettelynä vuokra-alueen lunastamista. Laki mahdollisti ainoastaan voimassa olevien vuokrasopimusten jatkamisen 50 vuodella ja lisäksi siinä oli epäkohtia joista pahin oli se, että vuokramiehen siirtäminen muualle kävi mahdolliseksi, jos vuokra-alueella mm. teollisuus- tai kerrostaloalueena oli suurempi arvo kuin mitä sillä oli asuntoalueena.
Lain mukaiset järjestelytoimet aloitettiin 1965 ja neuvottelut olivat työläitä ja aikaa vieviä. Kaupunki ei alussa käyttänyt sille tarjoutunutta mahdollisuutta hyväkseen, mutta kesken pitkälle edenneiden neuvottelujen 1968 se yllättäen ilmoitti, että järjestelytoimet tulee keskeyttää Kumpulan ja Toukolan osalta koska niihin aiotaan rakentaa asuinkerrostaloja ja yleisiä rakennuksia. Yhdessä Helsingin omakotiliiton kanssa suunniteltuja vuokria saatiin alennetuksi. Asian hoitaminen oli yhdistykselle jälleen mittava voimainkoetus ja loppujen lopuksi, monien koitosten jälkeen kyseiset alueet saivat jäädä ennalleen.
Yhdistys on alusta asti pyrkinyt parantamaan alueen tie- ja liikenneolosuhteita ja yleistä turvallisuutta. Yhdistyksen ensimmäinen kirjelmä kaupungin suuntaan koski juuri alueen huonokuntoisia teitä ja puutteellista katuvalaistusta. Vuosien saatossa yhteistyössä kaupunginosayhdistysten kanssa on moniin seikkoihin saatu aikaan parannuksia. Raskaan liikenteen läpiajokielto Intiankadulle, alueelliset nopeusrajoitukset, sekä hidastetöyssyt ovat joitain esimerkkejä asioista, joihin yhdistyksen toimilla on ollut myönteinen vaikutus. Myös ykkösen raitiolinjan liikennöinnin säilyminen on seurausta aktiivisesta toiminnasta. Länsi-Käpylän välittömässä läheisyydessä 90-luvulla toiminut kivimurskaamo aiheutti asukkaille meluhaitan lisäksi vaarallisen pölyhaitan. Yhdistyksen monivuotinen projekti toiminnan lopettamiseksi saatiin päätökseen 1999, kun kivimurskaamo lopetti toiminnan.
Yhdistyksen vuosikokouksien teemana on ollut ajankohtaisia asioita, joiden mukaan luennoitsijat on valittu. ”Luonnonläheisyys kaupunkimiljöössä”, ”kaunis piha”, ”kierrätys”, ”jätehuolto”, ”naapuriapu ja turvallisuus”, ”omakotikiinteistön vakuutusturva”, ”muistellaan menneitä”, ”miten korjaan rumasti ja kalliisti” ovat joitain poimintoja vuosien saatosta.