Pohjoinen polku

Pituus n 3 km, 28 kohdetta. Alla olevassa kartassa molemmat polut merkitty mutta vain pohjoisen polun kohteet on linkitetty:

Ohje:
– vie kartalla kursori kohteen päälle jolloin näkyy sen järjestysnumero ja otsikko
– klikkaa vuoron perään kaikki kohteet, tai
– vieritä vain alaspäin.

Klikkaamalla kohteen otsikkoa saat GoogleMaps Street View jossa voit kääntyä ja liikkua (paitsi niille harvoille kohteille joilla ei ole StreetView-katetta).

Valokuvan copyright (©) näkyy kun viet kursorin valokuvan päälle.



 
 

1 Pohjolanaukio


Pohjolanaukion kukkiva valkoapila

Suuri osa Käpylän kadunnimistöstä on peräisin Kalevalasta. Siinä Pohjola on paikka tunnetun maailman pohjoisreunalla, jossa hallitsee mahtava Louhi, Pohjolan emäntä. Itämerensuomalaisessa mytologiassa laajemminkin Pohjolaa pidetään tautien, pimeän ja pakkasen alkuperänä. Toisaalta Paavo Haavikko esitti vuonna 1975 teorian, jonka mukaan Pohjola on Konstantinopoli ja Pohjolan emännän esikuvana Bysantin keisarinna Zoe (978–1050).


Ykkösen päättäri

Pohjolanaukiolla on raitiolinja 1:n päätepysäkki, joka on Helsingin pohjoisin ja maailman kolmanneksi pohjoisin raitiovaunupysäkki. Pohjoisempana ovat nykyisin toiminnassa vain Trondheim ja Bergen.

Rataosuus Hermannista Käpylään avattiin yksiraiteisena 18.11.1925.

Ensimmäistä vuoroa K-tunnuksella ajoi Edvard Koskio, joka muisteli myöhemmin Käpylä-lehdessä, miten vaunu putosi kiskoilta Elannon kohdalla Metsolantien risteyksessä. Suon päälle rakennettu Pohjolankatu oli silloin vielä pehmeänlainen. Linjaa pidennettiin 1928 Hermannista Kauppatorille. Ruuhka-aikoina ajettiin Eiraan saakka. Esikaupunkilinjojen kirjaintunnuksista luovuttiin 1953, ja siitä lähtien vanha Eiran–Sörnäisten linja 1 on ajanut Käpylään saakka. Yövuoroliikenne lopetettiin 1964, sunnuntailiikenne 1977 ja lauantailiikenne 2003. Sittemmin on lopetettu myös arki-iltojen vuorot. Käpylä-Seura on pyrkinyt saamaan nämä takaisin ja ehdottanut kaupungille mm. ykkösen linjan jatkamisesta joko Käpylän tai Oulunkylän asemalle.

Siilin suojatien maalasi takavuosina Pohjolankadun poikkitaiteilija Esa Maa. Kapea suojatie asianmukaisine liikennemerkkeineen sai paljon iloista huomiota – mutta osoittautui vähän vaaralliseksi, kun lapset luulivat sitä oikeaksi suojatieksi.


 
 

2 Park Hotel

Hotelli avattiin 1949 Kinohotelli-nimisenä. Sen kivijalassa Kullervonkadun puolella toimi 1960-luvun puoliväliin saakka elokuvateatteri Kino Käpylä, jossa oli 402 pehmustettua istumapaikkaa. Samana aikana hotellin nimi muuttui Hotelli Uusimaaksi.


Hotellin sisäänkäynti Pohjolankadulta

Talon hankki omistukseensa vuonna 1979 Opettajien Ammattijärjestö OAJ. Laajennettuna se avattiin 1981 nimellä Park Hotel Käpylä.

Monet käpyläläiset paheksuivat aluksi uutta nimeä. Hotelli on kuitenkin vakiintunut osaksi Käpylän maisemaa ja tuonut Käpylää myös valtakunnalliseen tietoisuuteen 1990-luvun suositun televisiosarjan Hyvät herrat ansiosta. Ajankohtaissatiirissa seurattiin politiikan kulissien takaista elämää Park-hotellin saunassa kauppaneuvos Paukun (Matti Tuominen) isännöidessä suorasukaiseen tyyliin. Vieraina kävi hyvä liuta valtakunnan päättäjiä ministereitä myöten ja Tyyne (Anja Pohjola) pesi selät samalla laukoen rohkeasti mielipiteitään. Yhä vieläkin hotellin asiakkaat haluavat päästä Paukun saunaan ja tilaavat ”tärpättiä”.


Hotellin sisäpihan terassi


 
 

3 Pohjolankatu


Pohjolankatua

Helsingin kauneimmaksi mainittu katu alkaa Käpylänaukioksi nimetystä risteyksestä (mistä Tuusulantie alkaa). Kadun puolivälissä avautuvalle Pohjolanaukiolle johtava 660 metrin bulevardi on keskeinen osa Käpylän maisemaa kauniine taloineen, raitiovaunuineen ja vanhoine lehmuksineen.

Kyläjuhlien aikaan koko Pohjolankatu on liikenteeltä suljettuna tapahtuma-alueena. Asukkaat järjestävät kirpputoreja myös muulloin lähikortteleissa.


Pohjolankatu kyläjuhlien aikaan

Joulun alla Pohjolankadulla vaeltaa tiernapoikien kulkue päiväkoti Pellavan pihasta Pohjolanaukiolle.

Käpylän tiernapojat myspacessa ja youtubessa.


 
 

4 Puu-Käpylä


Lokakuun ilta Puu-Käpylässä


’Miljoonakorttelin’ naapurina

Käpylän puutarhakaupunkiin rakennettiin 165 asuinrakennusta vuosina 1920–25 niin osuuskunta-, omistus- kuin vuokra-asunnoiksi. Koko alueen suunnitteli arkkitehti Martti Välikangas, joka oli työn alkaessa vasta 26-vuotias. Hän sai vaikutteita erityisesti 1921 matkallaan Italiaan, jossa mieltyi erityisesti Gubbion kaupunkiin Umbriassa.

Puu-Käpylän rakennustyyli on yksinkertaista uusklassismia, jota aikalaiskriitikot pitivät ruman laatikkomaisena. Elementeistä koottuihin taloihin antavat kuitenkin persoonallista ilmettä pylväät, portit, kuistit sekä erilaiset kekseliäät laudasta sahatut koristeet. Rakennusten värityksen suunnitteli taiteilija Bruno Tuukkanen.

Välikangas sai sijoitella rakennukset tonteille vapaasti. Hän muodosti niiden väliin pieniä aukioita, sillä piti virheenä keskustorin puuttumista Käpylän asemakaavasta. Talot sitoo kortteleiksi paikoin lankkuaita, joka muistuttaa perinteisestä suomalaisesta puutalokaupungista.

Pellervontien aukiolla oli kauppa (punainen talo oikealla) jossa Käpylän Yh­teis­koulu sijaitsi ennen kuin sille löytyi paikka Onnentieltä.

Helsingin kaupunginmuseossa on osa Puu-Käpylästä pienoismallina. Pohjolankadun varressa on kaupungin omistama museoasuntokin, joka tosin nykyään on yksityiskäytössä.

HELKAn materiaali 1920-luvun klassismista.


 
 

5 Vuoritalo

Vuoritalon jäännökset löytyvät kun Nyyrikintien ylitse menee kalliotontille Nyyrikintien ja Metsolankadun kulmasta. Mutta palataan ajassa.


Vuoritalo ennen

Käpylän vapaapalokunta perustettiin helmikuussa 1921 puukaupunginosan tulipalovaaran vuoksi. VPK:lle talon piirsi 1922 Martti Välikangas. Suunnitelman mukainen suuri juhlasaliosa jäi kuitenkin toteutumatta. Korkean näyttämöosan lisäksi rakennukseen tehtiin kalustovaja, ja orkesterisyvennys sekä kaikkien kerrosten läpi ulottuva letkutorni, jonka yläpäässä on pieni parveke harjoitushyppyjä varten.

VPK:n toiminta oli muutoinkin hyvin aktiivista. Sen iltamiin saapui väkeä ympäri Helsinkiä. Kalliolle rakennettiin tanssilava ja puissa roikkui värillisiä paperilyhtyjä. Kieltolain aikanakin talossa toimi ”kahvila”. Seuratalo oli Käpylän järjestötoiminnan keskus. Talossa ovat toimineet mm. koulu, kirkko, suojeluskunta, lastentarha, teatteri ja sodanaikaisen ilmavalvonnan tähystyspiste.

Sotien jälkeen VPK:n toiminta hiipui ja järjestötoimintaa talossa jatkoi Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL) 1970-luvulle saakka. Sittemmin pääosin tyhjillään olleen rakennuksen pelasti rappiolta 1986 punkkareiden nuorisoyhdistys Vox Populi ja uudelleen 1989 Käpylä-Seura. Helsingin kiinteistölautakunnan tekemän purkupäätöksen vastaisesti kaupunginmuseo kannatti käpyläläisten vaatimusta talon suojelemisen ajan ja sen jälkeen Pääkaupunkiseudun underground-nuorisokulttuuriyhdistys PUNK. Rahoitusta kunnostukseen ei kuitenkaan löytynyt riittävästi. Talolle suunniteltiin useaan otteeseen erilaisia käyttötarkoituksia.

Myöhäissyksyllä 2012 talo kuitenkin syttyi tai sytytettiin jo toista kertaa tuleen (eka kerran lokakuussa 2010). Sammutustöitä piti sortumisvaaran takia rajoittaa.

Tulipalon jälkeen talosta oli jäljellä vain raunio. Nykyään ei sitäkään.


 
 

6 Virkamiestalot

Käpylän ensimmäinen kivinen kerrostalo valmistui Sampsantien loppupäähän 1921, suunnittelija A. Willberg. Talon asukkaina olivat rautatien virkamiehet, joille rakennettiin vielä kaksi taloa lisää Sampsantien varteen. Nykyisin tavanomaisia asunto-osakeyhtiöitä.

Vanhimman talon kivijalkaan perusti Alli Huuskonen 1930-luvun alussa elokuvateatteri Rion. Sen salissa oli 125 istumapaikkaa puupenkeillä. ”Huuskosen mummo” oli voimakas persoonallisuus, joka hoiti teatteriaan topakasti vuosikymmenet mm. pitäen yllä vanhanajan käytöstapoja. Rio selviytyi Kino Käpylän kilpailusta, mutta televisiolle se ei enää voinut mitään. Kun lisäksi Alli Huuskonen valitsi näytettäväksi yhä useammin omia vanhoja suosikkifilmejään, sai hän joskus katsoa ne yksin teatterissaan. Bio Rio sulki ovensa lopulta 1972 ja tiloihin sijoittui pyöräkellari.


Nk. ’virkamiestalot’ Sampsantiellä

Rion entisiin tiloihin muutti vuonna 1986 Ilves-teatteri, joka oli saanut alkunsa Hel­singin yliopiston Hämäläis-Osakunnan näytelmäker­hosta. Yhdistyksessä on mukana kolmisenkymmentä alan harrastajaa, jotka toteuttavat ajankohtaisia kantaesityksiä ja kokeellista teatteria kunnianhimoisesti, mutta ilman taloudellisia tulosvastuupaineita.


 
 

7 Ammattiopisto, painatustekniikka

Käpylän ammattioppilaitos aloitti toimintansa Korkeavuorenkadulla vuonna 1919 nimellä ”Helsingin kunnallinen yhdenpäivänkoulu latojia ja painajia varten”. Tuolloin kolmivuotista koulua käytiin yksi päivä viikossa ja viisi päivää oltiin töissä.


Ammattiopisto, painatusteknikka

Vuonna 1968 kirjapainokoulu muutti Käpylään uuteen koulu­taloon, joka on Käpylän massiivisin rakennus: tilavuus 55 400 m3 ja siinä on mm. kaksi sisäpihaa. Kolossin suunnitteli Ossi Leppimäki Helsingin kaupungin rakennusviras­ton talonrakennusosastolta, avus­tajinaan arkkitehti H. Suvanto ja teekkari K. Raitio. Erikoisammatti­koulun nimen saaneessa talossa toimivat myös Helsingin laborato­riokoulu sekä säätötekninen linja, josta valmistui instrumentti- ja konttorikoneasentajia, prosessin­hoitajia sekä sähköpiirtäjiä.

Käpylän erikoisammattikoulu yhdistettiin vuonna 1999 hallinnollisesti Haagan ja Vallilan ammattikoulujen kanssa Helsingin tekniikan alan oppilaitokseksi. Heltech on 3000 oppilaallaan Suomen suurin toisen asteen ammatillinen oppilaitos. Sen Käpylän koulutusyksikköön kuuluvat myös laboratoriolinja Onnentiellä ja Arabiassa sijaitseva audiovisuaalinen osasto. Kullervonkadulla toimivat painoviestinnän, sähköalan ja kemiantekniikan linjat.

Sen lisäksi aikuiskoulutusopistolla Stadin Aikuisopisto on toimintaa rakennuksessa.

Tontin länsi- ja pohjoiskulmiin on vuonna 2009 kaavoitettu 3–6-kerroksisia asuinkerrostaloja yhteensä 14 850 m2.


Osmontie 43


 
 

8 Kallioleikkaus


Kallioleikkaus, Osmontie 43

Kallioleikkauksessa on näkyvissä vaalean graniitin ja tumman kiillegneissin muodostama seoskivi. Graniitti on kiteytynyt kivisulasta eli magmasta, kun taas kiillegneissi on muodostunut muinaisen merenpohjan savensekaisista sedimenteistä. Graniitti on tunkeutunut gneissin sekaan vuorijonopoimutuksessa useiden kilometrien syvyydessä, kovassa paineessa ja noin 750°C lämpötilassa. Tummassa kiillegneississä on havaittavissa samassa yhteydessä syntyneitä, pieniä punertavia granaattimineraalikasaumia.

Geologisen tutkimuskeskuksen kivilajiopas


 
 

9 SATO ja FCG

Rakennusyhtiö SATO aloitti toimintansa talvisodan ja jatkosodan välisenä aikana, vuonna 1940, kun Asunto Oy Sato No: 1 valmistui Mäkelänkadulla, Puu-Käpylän kylkeen Mäkelänkadun varteen. 1960-luvun alusta Sato osallistui laajaan aluerakentamiseen, jossa merkittävimmät ponnistelut tehtiin yhdessä rakennusyhtiön HAKAn kanssa, nimittäin Pihjalamäen suojattu alue. SATO teki asuntosäästämisyhteistyötä kaikkien pankkiryhmien kanssa ja siitä tuli 1970-luvulla Suomen suurin asuntorakentaja. Yhtiö on historiansa aikana tuottanut yli 220 000 asuntoa, mikä vastaa noin 10% koko Suomen asuntokannasta. Nykyään SATO on Suomen johtava vuokra-asuntojen tuottaja ja omistaja. Yrityksen pääkonttori, Panuntie 4, valmistui vuonna 2006, ja koostuu kahdesta osasta, jotka on liitetty lasisella lämpiöllä, ja sen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Stefan Ahlman.

Naapuritalossa toimii suomalainen konsultointiryhmä Finnish Consulting Group, teollisuuden laaja-alainen konsultointiyritys, joka toimii tiiviissä yhteistyössä kuntayhtymän kanssa. Yhtiö perustettiin vuonna 2005 yhdistämällä alueen keskusyritykset yhteisen katon alle. Palveluvalikoima vaihtelee rakennusalan asiantuntijapalvelusta henkilöstön kehittämiseen. FCG osallistui kuuluisan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen käynnistämiseen ja on järjestänyt useita kuntien yhteenliittymisneuvotteluja. Nopeassa kansainvälistymisessä oleva yritys tarjoaa yritysjohdon konsultointipalveluita valtion puitesopimuksen mukaisesti. Yrityksen massiivinen kuutionmuotoinen talo valmistui vuonna 2007, sen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Tuomo Siitonen.


 
 

10 ’Välitaipale’

Välitaipaleena tunnettu Oulunkylän länsiosa sai oman rautatiepysäkin vuonna 1910. Juna olikin 1920-luvun alussa myös ensimmäisten käpyläläisten paras kulkuyhteys keskustaan. Mäkelänkadun paikalla nimittäin oli vuoteen 1922 saakka vain pahainen kinttupolku Vallilaan.

Vanhat käpyläläiset muistavat erityisesti rautatieaseman vieressä olleet kaksi ankkalampea, joissa uiskenteli ankkojen lisäksi ruutanoita ja lapset purjehtivat omatekoisilla lautoilla. Isommassa lammessa oli kaunis hiekkaranta, jossa käytiin uimassa. Talvella lammet olivat tärkeä luistelupaikka ennen Toivosen kentän jäädyttämistä. Lammet katosivat viimeistään 1967 Tuusulanväylää rakennettaessa. Vanha asema on purettu, sen tilalle saatiin vuonna 1991 uudet lähiliikennelaiturit porrasrakennelmineen. Sittemmin Käpylän aseman ympärille on noussut moderni pääkonttorikeskittymä.

YIT:n juuret ovat 1912 aloittaneessa Yleisessä Insinööritoimistossa. Vuonna 1926 yrityksen osti Ragnar Kreuger, joka kehitteli innovatiivisia ratkaisuja; mm. keksi käyttää puuputkia teollisuuden vesihuollossa. Jo varhain kansainvälistynyt yritys on 1970-luvun Lähi-idän ja Afrikan seikkailuiden jälkeen keskittynyt Itämeren alueeseen. Vuonna 1987 Yleinen Insinööritoimisto sulautettiin Perusyhtymään, jonka nimi samalla muutettiin YIT:ksi. Nyt yhtiön palveluksessa on runsaat 26 000 työntekijää 14 maassa. .


YITn pääkonttori Käpylän asemalle johtavien rappujen takana

Näyttävä pääkonttori valmistui Oulunkylän puolelle rataa 1992, suunnittelija arkkitehti­toimisto Ruokosuo. Erikoisella metallikasetilla päällystetty laajennusosa 2008, arkkitehtitoimisto Sarc. Laajennusosassa on Käpylän Alko sekä Musta-Pekka, Suomen parhaaksi ruokatavara­kaupaksi nimetty 2010.

Tuusulanväylän toiselle puolelle valmistui 2008 YIT:n rakennuttama Business Park Duetto. YIT rakensi myös Fingridin pääkonttorin joka valmiustui 2013. Näiden projektien myötä Käpylän aseman läheisyyteen oli muodostunut pääkaupunkialueen suurimpia toimistoalueita jossa on yli 100 000 m2 konttoritason toimitilaa.

Käpylän asema vuonna 1969 ja sen historia

YIT:n historiaa


 
 

11 Taivaskallio

Taivaskallion korkeuden ollessa 57,2 m merenpinnasta se oli Helsingin korkein maastonkohta vuosina 1906–46, kun alueliitosten myötä yhä korkeampia paikkoja on tullut kaupungin osaksi. Paikannimenä Taivaskallio on tunnettu jo pitkään; Helsingin maalaiskunnan ajalta 1700-luvulta on maininta Himlaberget, myös Högberget.

Venäläiset rakensivat 1914 alkaen Taivaskallion pohjoisrinteelle puolustusasemia, jotka kuuluvat koko Helsingin ympäröivään maa- ja merilinnoitukseen. Edelleen on metsästä löydettävissä kivistä ja maasta tehtyä vallia sekä ampumapesäkkeitä. Noin metrin korkuisen vallin edestä oli puut kaadettu aina rautatielle saakka. Kallion huipun pohjoispuolella on jäljellä noin 30 metrin mittainen ampumahauta. Tykkipatterin paikka on jäänyt aikoinaan Käpylän yhteiskoulun rakennustyömaan alle.

Käpylän perustamisen jälkeen Taivari löydettiin nopeasti. Vuonna 1927 rakennettiin sen laelle yksinkertainen parakkimainen kahvila, jonka suunnitteli tuleva professori Hilding Ekelund. Kahvilaa piti neiti Bergroth ja se oli erityisesti päiväkävelijöiden ja perheiden suosima retkikohde. Käpylän suojeluskunta järjesti Taiskilla iltamia ja kaksipäiväiset juhannusjuhlat. Se myös rakensi pitkälti talkootyönä kalliolle hyppyrimäen (hyddan), jonka torni lienee ollut noin 15 metriä korkea. Lähtötasanteita oli kaksi ja parhaat hyppääjät lensivät jopa 60 metriä! Kisojen kiertopalkinnoksi neiti Bergroth lahjoitti pokaalin. Kisat pidettiin vain kerran, sillä seurasi huonoja lumitalvia ja keväällä 1930 rajumyrsky kaatoi juuri tervatun ja kunnostetun rakennelman. Kelkkamäeksi jäädytettiin vielä 1970-luvulla yli 100 metrin mittainen kouru. Nykyään talven päätapahtuma on Lions Club Helsinki/Käpylän järjestämä Taivaskallion laskiainen jo vuodesta 1958, joka on samalla Suomen vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty Lions-tapahtuma.


Ilmatorjuntatykki Taivaskalliolla

Jatkosodassa Taivaskalliolla toimi neljän Bofors-tykin ja 100 miehen ilmatorjunta­patteri ”Taivas”. Yksi tykeistä on museoituna kallion laella. Näkyvissä myös tykkien tuliasemat sekä muita varustuksia.

Pohjoisrinteen suurten luukkujen alla on suuri holvi, jota käytetään kaupungin rakennusviraston hiekkasiilona. Kallion lakialue kunnostettiin olympialaisia varten puistoksi. Itsenäisyyspäivän lipunnostosta huolehtivat perinteisesti Käpylä-Seura, Lions club ja seurakunta.

Etelärinteen kentän ympäristössä harjoittelevat kesäisin kalliokiipeilijät. Entinen ammusvarasto on nykyään suljettu, mutta luolassa näytetään Lions-clubin laskiaistapahtumassa elokuvia.


Ylöspäin


 
 

12 Ammattiopisto, laboratoriotekniikka

Rakennuksen pohjoisin osa valmistui Käpylän yhteiskouluksi 1942, suunnittelija Uno Moberg, lisäsiipi 1958. Yhteiskoulun talo saneerattiin ja siihen tehtiin entistäkin suurempi laajennusosa 1992–93, suunnittelija Tarmo Peltonen. Käyttäjäksi tuli nyt Helsingin kaupungin laboratorioalan oppilaitos. Se on perustettu 1960 Kalliossa ja toimi pitkään Käpylän erikoisammattikoulun tiloissa. Laboratoriokoulu jaettiin kahtia 1998. Opistotasoinen opetus liitettiin Helsingin uuteen ammattikorkeakouluun, ammatillinen opetus puolestaan Helsingin tekniikan alan oppilaitokseen Heltechiin.


Laboratoriolinjan sisäänkäynti Onnentieltä

Nykyään Onnentie 18 yksikkö kuuluu pääkaupunkiseudun ammattikorkea­koulu Metropoliaan, joka on 14 000 opiskelijallaan Suomen suurin. Lisäksi Heltech vuokralaisena järjestää talossa ammatillista opetusta.

Koulun sisäpihalla on peruskallioon uurrettu Matti Peltokankaan veistos Kallioaurinko vuodelta 1994. Teoksen muoto viittaa varhaisiin ajanmittaus­välineisiin. Uurteisiin kerääntyvä ja haihtuva sadevesi muodostaa tilapäisen peilimaailman, kun taas materiaalina käytetty peruskallio on pysyvyyden symboli.

Tontin eteläreunalla on rauhoitettu 7 jättihaavan ryhmä. Jättihaavan lehdet ovat kaksi kertaa isommat kuin tavallisen haavan ja juuriversot sitkeitä leviämään naapurustoon. Puut ovat Metsäpuiden rodunjalostussäätiön kantapuita.

Metropolian tutkinnoista


 
 

13 Onnenpuisto

Vuonna 1925 kaupunginvaltuusto hyväksyi ehdotuksen "huvila-alueen järjestämiseksi Käpylän puutarhaesikaupunkiin Taivaskalliolle" ja määräsi tonteille vuokra-ajan vuoteen 1985 saakka. Pääosin 1930-luvun mittaan Taivaskalliolle rakentui silloisen Helsingin pohjoisin asutus. Tyypilliset asukkaat olivat keskiluokkaisia nuoria koulutettuja lapsiperheitä. Joukossa oli paljon opettajia ja rakennusmestareita sekä nuoria virkamiehiä ja yrittäjiä, joista monet kohosivat tulevina vuosikymmeninä merkittäviin asemiin.

Asukkaat teettivät itse talojensa piirustukset, joten niistä tuli yksilöllisiä. Suunnitelmat viimeisteli kaupungilla työskennellyt arkkitehti Elias Paalanen. Yleisilme on harmoninen, vaikka joukosta löytyy myös puhdaslinjainen funkistalo ja kansallisromanttinen hirsihuvila. Rakennukset ovat puisia, harjakattoisia ja monet rapattuja.

Kallioisille pihoille kuljetettiin satoja kuormia täytemaata. Puutarhasuunnitelmat teki Puu-Käpylän tavoin Elisabeth Koch. Niitä ei täysin noudatettu, mutta olennaisilta osiltaan edelleen toteutuu Kochin ajatus pihapuuston niveltymisestä katupuustoon ja yleisiin puistoalueisiin.


Onnenpuisto

Keskeinen Onnenpuisto oli alun perin suota. Se kunnostettiin vuonna 1948. Puusto on moni­puolinen, erikoisuuksina rautatieomenapuu (Malus hyvingiensis) ja jo liitu­kaudella 200 miljoonaa vuotta sitten nykyiselleen kehittynyt, arka neidon­hiuspuu (Gingko biloba).


 
 

14 Musiikkopisto

Käpylä-Seuran aloitteesta perustettiin Käpylän musiikkiopisto vuonna 1957. Oppilaita ilmoittautui heti 114. Alussa opetusta annettiin pianon, viulun, sellon, kitaran ja harmoonin soitossa, yhteissoitossa sekä kuorolaulussa. Musiikkiopisto ei aluksi saanut avustusta kaupungilta eikä valtiolta, joten lukukausimaksut olivat niin korkeat, etteivät kaikki halukkaat voineet tulla mukaan. Siitä huolimatta oppilasmäärä ylitti 1960-luvulle tultaessa jo 400:n ja opisto kasvoi Suomen viidenneksi suurimmaksi alallaan. Opetusta järjestettiin kaikkein edistyneimmillekin, mistä opisto sai kutsumanimen ”Käpylän korkeakoulu”. Sen rehtorina oli 1965–66 säveltäjä Einojuhani Rautavaara, joka turhaan pyrki kunnallistamaan opiston. Musiikkileikkikoulu aloitti 1967.

Valtionavun piiriin pääseminen 1980 oli merkittävä muutos. Opettajia voitiin palkata lisää ja valtakunnalliset opetussuunnitelmat otettiin käyttöön. Yhteiskoulua haaveiltiin opistotaloksi, mutta turhaan.


Musiikkopisto Taivaskalliontiellä

Vasta 1993 kiertolaiselämä päät­tyi, kun musiikkiopisto sai tilat entisestä Liukon leipomosta, joka toimi vuosikymmeniä Taivaskal­liontie 3:ssa. Vain konserttisali puuttuu edelleen. Vuoden 2010 alusta Karjalatalolla toimiva Kansanmusiikkiopisto yhdistyi Käpylän musiikkiopistoon, johon perustettiin kansanmusiikin osasto.


 
 

15 Koskela


Kahvila Oulunkyläntiellä

Käpyläntien itäpuoli on Koskelan kaupunginosaa ja vanhaa Forsbyn kylää. Vantaanjoen koskesta nimensä saanut kylä mainitaan säilyneissä asiakirjoissa jo vuo­delta 1351. Sen maille perustettiin Helsingin kaupunki vuonna 1550.

Käpylän esimerkin rohkaisemana kaupunki palstoitti 1935 Koskelaan pientalotontteja, joiden vuokra-ajaksi päätettiin 50 vuotta.

Vuokra-aikaa jatkettiin sittemmin vuoteen 2020. Kadunnimien aiheena ovat itäisen Uudenmaan ja Kymenlaakson kunnat.

Pientaloasukkaat mieltävät alueensa osaksi Käpylää eikä niinkään Koskelaa, johtuen ehkä kalliolle rakennetusta kerrostaloalueesta. Sen paikalla oli aikaisemmin Karjalan evakkojen parakkikylä.


 
 

16 ’Ulkopolitiska huvilat’


Pohjolankadun pientaloja

Taivaskallion vanhin omakotitalo on Arabian posliinitehtaan vuorineuvos C. G. Herlitzin nimeä kantava rakennus Pohjolankatu 46:ssa. Se on puolikas Terijoelta vuonna 1926 siirretystä suuremmasta rakennuk­sesta. Kun entisen emämaan Venäjän raja sulkeutui 1917, jäivät pietarilaisen ylimystön huvilat Karjalan kannaksella kylmiksi ja niitä siirrettiin muuhun Suomeen sadoittain.

Pohjolankatu 50:ssä puolestaan asui hammaslääkäri Taimi Wolf, jonka mies oli saksalainen. Niinpä jatkosodan jälkeisten rauhaehtojen mukaisesti heidän talonsa luovutettiin Neuvosto­liitolle ns. saksalaissaatavana ilman mitään korvausta.


 
 

17 Helenahemmet

Blomsterfonden-niminen säätiö perustettiin yhdistysmuotoisena 1925 rakentamaan ja ylläpitämään asuntoja Helsingin ruotsinkielisille vanhuksille.

Ensimmäisenä valmistui Hemgården Pohjolankatu 42:een vuonna 1936. Talossa on 28 itsenäisen asumisen palveluasuntoa. Funkis-henkinen Helenahemmet valmistui 1940 ja sen viereen vielä Bergahemmet 1952.

Blomsterfondenin talot ovat täyden palvelun palvelutaloja. Huoneissa on asukkaiden omat huonekalut ja he hoitavat päivittäiset rutiininsa omatoimisesti. Lisäksi Berga­hemmetissä on 13 dementikon ryhmäkoti.

Kaikki rakennukset on perus­korjattu 1989–99.


Helenahemmet Pohjolankadulla


 
 

18 Meurmannin puisto


Uusi ’Muistojen Puu’ (Pinus cembra)

Entinen Pohjolanpuisto. Asemakaavaopin professori Otto-Iivari Meurman kuului Käpylän perustajiin ja pelastajiin. Vuonna 1990, kun Käpylä-Seura täytti 50 vuotta ja Käpylän perustamisesta oli kulunut 70 vuotta, järjestettiin Karjalatalolla yhdistetty juhla, jossa 100-vuotiaalle Meurmanille luovutettiin Helsingin kaupunginosayhdistysten kultainen Pro Helsinki ansiomerkki. Samana vuonna Käpylä-Seura istutti puistoon metsä­männyn (Pinus silvestris) Käpylän suunnittelijoiden ja rakentajien muistoksi.

Puisto peruskorjattiin 1950-luvun henkeen vuonna 2004. Uudistuksen yhteydessä rakennusvirasto erehdyksessä katkaisi Muistojen Puun, mutta istutti Käpylä-Seuran pyynnöstä sen tilalle uuden, joskin sembramännyn ja eri paikkaan.

Asukkaat ovat toivoneet puun viereen asianmukaista tietokylttiä vastaisen varalle.

Ruotsinkielinen kansakoulu, nykyään Kottby lågstadieskola valmistui Pohjolanpuistoon 1957, suunnittelija kaupunginarkkitehti Claus Tandefelt. Liikuntasalin sisältävä laajennus vuodelta 2000 on monen mielestä vähemmän kaunis, mutta sen seinässä kuitenkin ilahduttaa Outi Leinosen keraaminen reliefi Lentoon. Taiteilija kertoo mieltäneensä metsän siimeksessä olevan koulun kuin ”suureksi kävyksi, josta oppilaat – yksisiipiset siemenet – kopautetaan maailmalle lentoon!”

Lippakioski Pohjolan­kadun ja Kullervon­kadun kulmassa on vuodelta 1937, ja korjattiin vii­meksi marraskuussa 2009 tihu­töiden jäljiltä. Käpylässä aktiivinen yksityishenkilö yritti elvyttää kioskia kesällä 2002 runokioskina, jossa oli pieniä runo- ja musiik­kiesityksiä, mutta toi­min­ta ei ollut kannattavaa.


Pohjolanaukion klassinen lippakioski toimii myös kesäkahvilana

Vuonna 2017 ne jotka silloin pyörittivät kioskia, ostivat sen kaupungilta joukkorahoitus­kampanjan avulla ja sen jälkeen se toimii kesäkahvilana.

Joulun alla Pohjolankadun tierna­poika­tapahtumassa Käpylän yhdyskuntaklubi tarjoilee kioskista glögiä ja pipareita.

Helsingin vielä jäljellä olevat lippa­kioskit ovat kaupunginmuseon suojelemia ja niille yritetään löytää käyttö­tapoja. Joku on ilman­laadun tutkimus­asemana, yksi vuokrattu kaupungin­osa­yhdistykselle.

Pohjolanaukion R-kioski (Park Hotelin talossa) on nykyään Käpylän ainoa jatkuvasti toimiva kioski – ja posti.


 
 

19 Paloasema

Helsinkiin perustettiin maan ensimmäinen vakituinen palokunta 1861. Se sai ensimmäisen asemansa 1891 Erottajan Korkeavuorenkadulle.

Vuonna 1991 palolaitos ja väestönsuojelukeskus yhdistyivät pelastuslaitokseksi ja paloasemat muuttuivat pelastusasemiksi.


Kullervokadun pelastusasema

Käpylän pelastusasema valmistui 1931, suunnittelijana kaupunginarkkitehti Gunnar Taucher. Käpylän pelastusasema on Helsingin kahdeksasta pelastusasemasta ja kolmanneksi vanhin, peruskorjattu viimeksi 2005. Pääkalustona on pelastusyksikkö tunnuksella H-47. Sen vaihtolavayksikköön voidaan liittää letkukontti, suurtehotuuletin tai vahingontorjuntakontti. Käpylän pelastusaseman vähimmäismiehitys arkisin on 9 henkeä. Vuonna 2009 pelastusyksikölle tuli 50 lähtöä ja sairaankuljetusyksikölle peräti 4500.


 
 

20 Autismisäätiö


Autismisäätiön rakennus Käpyläntiellä

Autismisäätiön rakennus valmistui 2003 Käpyläntie 10:een. Sen suunnittelivat professori Tuomo Siitonen sekä arkkitehti Freja Ståhlberg, joka teki samalla diplomityönsä autististen käyttäjien vaikeasti ilmaistavista toiveista ja tarpeista asumisessa ja päivittäisessä toimin­nassa. Piristävän värikkäässä rakennuksessa on kaksi osaa: nelikerroksinen ryhmäkoti ja kaksikerroksinen toimintakeskus. Niissä Autismisäätiö järjestää yksilöllistä ja ryhmäkun­toutusta aikuisille autisteille ja vastaavia neuropsykiatrisia oireyhtymiä omaaville. Väestöstä noin 1 % kärsii jonkinasteisista autistisista häiriöistä.

Samalla paikalla oli aiemmin päiväkoti Koskela, joka oli alun perin Ruotsista lahjoituksena saatu SPR:n lastentarha.


 
 

21 Sairaala-alue

Koskelan kunnalliskoti aloitti toimintansa jo 1912 Forsbyn työ- ja vaivaistalon nimellä. Kookkaan päärakennuksen suunnittelivat Knut Wasastjerna sekä Karl Hård af Segerstad, joka oli Helsingin ensimmäinen kaupunginarkkitehti ja piirtänyt mm. Kallion kirjaston sekä Viipurin kauppahallin.

Suljettu laitos sijoitettiin pois silmistä, kauas kaupungin ulkopuolelle. Sillä oli 43 hehtaarin tilukset, joita viljeltiin ahkerasti. Kunnalliskodilla oli myös sikala ja suuri pesula. Huolto toimi aluksi kapearaiteista rautatietä pitkin Oulunkylän aseman kautta. Köyhäinhoidon asiakas­paikkoja oli aluksi 620, mutta tarve kasvoi nopeasti ja lisärakennuksia nousikin useita.

Sodan jälkeen Käpylän kunnalliskodin vanhat rakennukset saneerattiin täydellisesti ja paikkamäärä kohosi yli tuhanteen. Koskelan sairaskodin nimellä alkoi 1957 erikoistuminen nykyaikaiseen vanhustenhoitoon. Työlaitos toimi vuoteen 1961 saakka. Sairaskoti siirrettiin terveysviraston alaisuuteen 1982 ja siitä kehitettiin pitkäaikaishoitoa antava terveyskeskus­sairaala.

Vuoden 2010 alusta Koskelan sairaala siirrettiin takaisin sosiaaliviraston alaisuuteen ja se sai nimen Koskelan vanhustenkeskus. Siellä on 14 pitkäaikaishoidon osastoa. Rakennuksissa sijaitsevat myös Koskelan terveysasema, apuvälinepalvelupiste ja G-talossa kaikille avoin kahvila. Tiloja on vuokrattu myös ulkopuolisille alan toimijoille.

Sairaala-alueeseen kuuluvassa Käpyläntie 13:ssa on sisustettu näyttelytila Toimiva koti, jossa esitellään esteettömän ja turvallisen asumisen ratkaisuja yli 60 sopimuskumppanin tuote­valikoimasta. Konsepti on kansainvälisesti ainutlaatuinen ja sitä esitelläänkin jatkuvasti ulkomaisille alan toimijoille.


’Forsby kyrka’, egentligen sjukhusets kapell

Alueen eteläreunalla on yksi maamme harvoista sairaalakirkoista, Koskelan kirkko vuodelta 1914. Jumalanpalvelus pidettiin siellä joka aamu aina 1950-luvulle saakka. Pääkäyttäjänä on nykyisin Käpylän musiikkiopisto, mutta myös seurakunnalla on siellä ajoittain toimintaa.


 
 

22 Entinen terveysasema


Entinen terveysasema, Käpyläntie 8

Kadun toisella puolella Käpyläntie 8:ssa on punatiilinen entinen Käpylän terveysasema, joka valmistui 1983. Siellä toimivat kaikki lähialueen terveydenhoitoyksiköt, kunnes homeongelmat ja kiinteistöjen rationalisointi johtivat muuttoon Koskelan sairaalan F-taloon vuonna 2002. Samalla terveyskeskuksen nimi muutettiin Koskelan terveysasemaksi.

Helsingin XXI apteekki avattiin Pohjolankatu 1:ssä keväällä 1929 ja sieltä se muutti nykyiselle paikalleen terveysaseman valmistuessa 1983. Apteekin, nykyään Käpylän apteekki naapureina on päivittäistavarakauppa Masurkka, kahvila, luontaistuoteskauppa ja pitseria.


 
 

23 Koskelan kolmio

Kortteli muistetaan 1950-luvulta alkaen Teboilin kolmiona kulmassa olleen huoltoaseman mukaan. Sen taakse monttuun ajatti omin luvin maantäytettä 1970-luvulla kaupungin metsänhoitaja Mikko Pitkäniemi. Vähitellen muodostui kaunis koivikkoinen kumpare, jolla ruoho viheriöi ja koristepuut kukkivat. Keskellä oli shakkipuisto ja Koskelantien puoleisella reunalla pienois-golf-rata. Tontti oli kuitenkin kaavoitettu täydennysrakentamiseen ja niin 1995 rakennettiin sille 173 asuntoa yhdeksään kerrostaloon ja niiden edustalle nimettiin ”Käpylän tori”.


’Käpylän tori’ Koskelan kolmiossa

Käpyläntien ja Kullervon­kadun kulmaukseen valmistui 1998 kolmen talon As.Oy Käpylän­hovi, joka ajateltiin alun perin van­huksille, mutta asuk­kaina on myös työikäisiä. Käpylänhovissa on erikois­palveluja asuk­kaille ja siellä pitää toimi­pistettään Käpyrinteen vanhain­koti.


 
 

24 Karjalantalo

Karjalantalo valmistui 1974 Käpylänkuja 1:een, suunnittelijana Into Pyykkö. Paikan valintaan lienee vaikuttanut silloin vielä vehmas näköala Käpyläntien toiselle puolelle sekä osaltaan myös Käpylän kalevalaiset kadunnimet. Rahaa hankkeeseen kerättiin vuosikaudet erilaisin kampanjoin. Talkoohengellä rakennetusta monitoimitalosta löytyy juhlasali, kahvila-ravintola sekä kokoustilat ja sauna. Salit nimettiin muun muassa karjalaisten pitäjien mukaan. Saman katon alle muuttivat karjalaisen kulttuurityön järjestöt, orkesterit, kuorot, kansantanssi­ryhmät, opintokerhot, kirjasto, arkistot sekä taidekokoelmat.


Karjalantalo Käpylänkujalla

Karjalainen Näyttämö on toiminut talon perustamisesta saakka viipurilaisen teatteriperinteen pohjalta mm. Paavo Liskin johdolla.

Karjalatalon kirjastossa on yli 200 karjalaisaiheista näytelmää sekä klassista karjalaista näytelmäkirjallisuutta ja uudempia karjalan murteella kirjoitettuja näytelmiä.

Vuonna 1996 Karjalataloon sijoittui käsityöneuvos Tyyne-Kerttu Virkin käsi­työmuseon laaja kokoelma. Aulassa on tekstiilitaiteilija, professori Oili Mäen kutoma taideryijy, jonka aiheena ortodoksikirkon sipulikupolit. Karjalatalon Väinölänkujan puoleiselle sivustalle Rovansaari-Seura istutti 1982 Rovansaarelta tuodun tammen. Sen vieressä on myös pirkkalankoivuja, joissa hauskat saha­maiset lehdet. Käpyläntien puoleisella sivulla oli komea viipurilainen siirto­lohkare, joka toimi samalla siirtokarjalaisten muistokivenä. Se katosi Käpylän­hovin rakennustöiden yhteydessä – urakoitsijan mukaan ”epähuomiossa”.

Vuonna 2006 Karjalatalolta sai tilat Kansanmusiikkopisto, joka yhdistyi 2010 alusta Käpylän musiikkiopistoon. Se tarjoaa mahdollisuuden niin rentoon harrastamiseen kuin tavoitteelliseen kansanmusiikin opiskeluun. Tarjonta laajenee jatkossa myös kansanlauluun, kansantansseihin ja soitinrakennukseen. Lähimmät Väinölänkujan kerrostalot kuuluvat jo Olympiakylään.


 
 

25 Heseva-koti


Heseva-koti

Pellervontie 39:ssä sijaitseva rakennus valmistui 1952 Seura­kuntien vanhainkodiksi. Myöhemmin nimi muuttui Käpylän vanhainkodiksi, joka saneerattiin vuosina 1992-1993. Vanhainkoti muuttui palvelutaloksi 1.7.1993. Nimi oli aluksi Käpylän palvelu­keskus, joka myöhemmin muutettiin Heseva-kodiksi.

Heseva-kodin omistaa Gaius-säätiö, joka on perustettu 1988 Helsingin seura­kuntayhtymän vanhainkotisäätiöksi. Nimi on muutettu myöhemmin Gaius-säätiöksi.

Helsingin seudun vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden tukiyhdistys ry. ei ole koskaan pyörittänyt Heseva-kodin toimintaa. Sen sijaan talossa 1993 alkanut Heseva-kuntoutus sai nimensä edellä mainitun tukiyhdistyksen mukaan.

Nykyisin Heseva-kuntoutus on yksityisomistuksessa Gaius-säätiöltä vuokraa­missaan tiloissa.

Kuntoutuksesta ja Käpynetistä.


 
 

26 ’Käpylän murha’

Ata Hautamäen dekkari Murha Käpylässä tapahtuu mm. ’Opettajien talossa’ Käpylänkujalla.


Nk. ’Opettajien talo’, Käpylänkuja 3

Muun muassa Opettajien taloon (Käpylänkuja 3) sijoittuu Ata Hautamäen dekkari Murha Käpylässä, joka oli ehdolla Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi 2005. Teoksessa asettuvat vastakkain 50-luvun kantakaupungin kovuus ja kaukaisen puutarha kaupunginosan kotoisa mentaliteetti. Käpylässä lapsuutensa viettänyt Hautamäki (s. 1944) on kuvannut paikat ja historiallisen kehyksen tosiasioiden mukaisesti. Henkilöt ja tapahtumat ovat fiktiivisiä. Kirjailija sai paikallisvinkkejä myös Lähiradion kuuntelijoilta, joille hän luki romaanin ensimmäistä versiota jatkokertomuksena vuonna 2002. Myös muut Hautamäen romaanit sijoittuvat Käpylään.

’Opettajien talossa’ toimii Helsingin kuvataidekoulu, perustettu 1978. Tiloissa oli ennen urheiluliike, jossa ainoana paikkana Käpylässä myytiin myös äänilevyjä.


 
 

27 ’Posteljooni’

Käpylä sai oman postitoimiston ja postinumeron vuonna 1924. Toimisto oli aluksi Sampsantien ja Pohjolankadun kulmassa, toimistonhoitaja rouva Sarmi asui yläkerrassa. Välillä Taivaskalliollakin oli erikseen postitoimipaikka. Olympialaisten aikaan Kisakylässä oli väliaikainen posti sekä myös lennätintoimipaikka.

Käpylän posti sai 1972 eri vaiheiden jälkeen oman, sinnikkäästi omaa tyyliään edustavan laatikkomaisen talon Kullervonkatu 18:aan.


Kottbys före detta posthus (till vänster)

Vuoden 2012 alussa Itellaksi muuttunut posti korvasi Käpylän postikonttorin Pohjolankatu 38:ssa sijaitsevan R-kioskin Postin myyntipisteellä.

Entinen postitalo purettiin 2016 ja sen tilalle nousi arkitehtitoimisto AOA:n suunnittelema uudisrakennus joka valmistui 2018 ja sai nimekseen tietenkin ’Posteljooni’:


Uudisrakennus ’Posteljooni’


 
 

28 Pohjolankatu 43


Pohjolankatu 43, julkisivu Pohjolanaukiolle

Valmistui 1952, suunnittelijana professori Hilding Ekelund. Pihansuunnitelman teki Erik Sommerschield. Asukkaat ovat ylläpitäneet pihaa niin kauniisti, että taloyhtiö sai vuonna 2000 Helsingin kulttuurikaupunkisäätiön ja Suomen asunto­tieto­keskuksen palkinnon pääkaupunkiseudun parhaana pihamiljöönä.

Talon ehkä kuuluisin asukas on ollut ministeri Väinö Leskinen.

Katutason liiketiloissa toimii pikkupuoteja, mm. kangaskauppa jo 1950-luvulta alkaen; ensin Texala, sitten Palapaja, sitten Versione, sitten SurSur Designs. Vinosti vastapäätä, Käpylänkujalla, ’Posteljoonin’ takana olevassa talossa toimii Helsingin kuvataidekoulu.