Nimimerkki Paula kirjoitti keskustelupalstalla jättipalsamien poistotalkoista Kakshuhdantiellä ja sen lähialueilla seuraavasti:
”Suurkiitos kaikille talkoolaisille! Talkoihin osallistui noin 15 henkilöä, hauskaakin oli!
Saimme koko Pohjoishuhdankujan kääntöpaikan puhdistettua jättipalsamista. Joitakin yksittäisiä varsia saattaa vielä olla joukossa ja itse kunkin kannattaa vielä käydä kitkemässä viikonlopun aikana. Yritän hoitaa kasojen poiskuljetuksen ensi viikolle. Kahdessa kasvikasassa on yhteensä ainakin 15 kuutiota!
Löysin parin neliön kasvuston tulevan Etelähuhdankujan läheltä ja jatkan sen kitkemistä sunnuntaina. Isompi noin 10 – 15 neliön kasvusto on kävelyreittien risteyksessä, kun noustaan Konalantien bussipysäkiltä Riukuharjun suuntaan. Tämä olisi hyvä vielä poistaa esim. kasaamalla muoville ja kuljettamalla sillä Pohjoishuhdankujan kasoihin.
Yksittäisiä varsia löytyy myös Vitsaspuistosta ja Riukutien ja Vitsastien risteyksestä Vihdintien puoleisten punaisten rivitalojen edustalta.
Vuoden kuluttua tehdään uusintaisku, mutta silloin päästään jo paljon helpommalla!”
KIIPEILYVEISTOKSET KOULUN PIHALLA Teksti julkaistu Konalan Sanomissa nro 3/1994, siirretty nettisivuille kirjoittajan Elina Vesterinen-Sumun luvalla Konalan ala-asteen pihalle on kesän 1994 aikana pystytetty viisi kiipeilyveistosta. Ne ovat ensimmäiseksi toteutunut osa koulun pihan kunnostussuunnitelmasta, jota vanhempainyhdistyksen ja koulun yhteistoimin on viety eteenpäin, arkkitehtinä Elina Vesterinen-Sumu. Välituntivirkistys, opetukselliset näkökohdat ja viihtyisyyden lisääminen ovat olleet lähtökohtana suunnitelmassa, jota toteutetaan vähitellen rahatilanteen salliessa. Pihalle on suunniteltu palloilualuetta koripallotelineineen ja palloseinineen, keinuja, istutusten kunnostamista, puulajien tunnistuspuiden istuttamista, ”käräjäkivet”-aluetta eri kivilajeista, sadekatosta penkkeineen. KIIPEILYVEISTOKSET Kiipeilyveistokset ovat kuvanveistäjä Osmo Valtosen suunnittelemia geometrisiä monitahokkaita siroteltuina vapaasti mäntyjen väliin. Niissä kiipeillessään lapset leikkivät tulella, vedellä, maalla ja ilmalla, sillä tuhansia vuosia sitten muinaiset mesopotamialaiset ja egyptiläiset olivat sitä mieltä, että nämä olivat maailmankaikkeuden neljä alkuainetta ja he keksivät niitä tarkoittavat värit. Sitten myöhemmin antiikin kreikkalaiset keksivät niitä tarkoittavat muodot: – punainen tetraedri (4-tahokas) on tulen elementti – oranssi hektaedri (kuutio eli 6-tahokas) on maan elementti – keltainen oktaedri (8-tahokas) on ilman elementti – sininen ikosaedri (20-tahokas) on veden elementti. Nämä olivat neljä alkuainetta ja viides kappale, vihreä dodekaedri (12-tahokas) on taivaallinen elementti. Kunkin avaruuskappaleen tilavuus on kaksi kuutiota. Teoksessa ”Tuulet” Leena Rantanen kirjoittaa Osmo Valtasen kiipeilyveistoksista mm. seuraavasti: ”Matematiikkaa on piilossa kaikkialla. Tetraedri muistuttaa pyramidia. Kuutio muistuttaa sokeripalaa, dodekaedri jalkapalloa. Ja laskutaitoa tarvitaan kaikkialla, miten muuten voisi mitata esimerkiksi jauhoja kakkuun. Matematiikka on oikeastaan lukujen ja niiden suhteiden sirkusta. Osmo Valtonen on niin viehättynyt sen akrobatiasta, että haluaa muuttaa sen taiteeksi.” KONALA-SEURA TÄYTTI 30 VUOTTA Konala-Seura ry täytti 30 vuotta 27.11.2004. Kolmenkymmenen vuoden aikana seura on vaikuttanut muun muassa alueen liikennejärjestelyihin, koulurakennuksen saamiseen, valaistukseen ja postin sijaintiin sekä osallistunut yhteiseen taisteluun Pitäjänmäen terveyskeskuksen säilyttämisen puolesta. (Ks. rehtori Anita Seppälän juhlapuhe 28.11.04) Seuran järjestämästä naisten liikunnasta on tullut oleellinen osa seuran toimintaa. Liikuntaa on vuosien mittaan järjestetty myös esikouluikäisille lapsille. Yhteistyö ja yhteishengen luominen alueen muiden toimijoiden kanssa on ollut tärkeää. Seura julkaisi talkoovoimin Konalan Sanomat -lehteä yli 20 vuotta vuoden 1997 huhtikuuhun saakka. PIENOISAURINKOKUNNAN KESKUS PAJAMÄESSÄ Teksti Konalan Sanomissa elokuussa 1990 (kirjoittajaa ei mainittu) Lähtekäämme kävely- tai pyöräilyretkelle Pajamäen Patterinmäelle. Samalla voimme tutustua aurinkokuntamme keskukseen, suureen keltaiseen palloon Aurinkoon, joka on siellä pylvään päässä. Samalla paikalla sijaitsi 30 vuotta sitten kaupungin ainoa harrastajatähtitorni. Aurinkokunnan keskusta ryhdyttiin suunnittelemaan kaksi vuotta sitten ja toivotaan, että kaikki planeetat saadaan paikoilleen vuoden loppuun mennessä. Toteutuksesta vastaavat Tähtitieteellinen yhdistys URSA ja Helsingin kaupunki. Pajamäki-Seura on tukenut hanketta. Kaikkien pienoisplaneettojen koko ja etäisyys Auringosta vastaavat todellisia mittasuhteita. Aurinkokunnan malli rakennetaan mittakaavassa siten, että yhtä millimetriä vastaa luonnossa 1000 km. Vallilan ammattikoulun oppilaat sorvaavat pienoismallit tähtitieteellisen tarkasti teräksestä. Auringon läpimitta on 1,4 metriä, maan vain 12,8 millimetriä. Maa ja kuu ovat 150 metrin päässä auringosta. Ne löytyvät bussi 14:n päätepysäkiltä noin 20 metriä mäelle päin. Planeetat erottuvat maastosta helpommin, kunhan kaupunki saa pystytetyksi kunkin viereen informaatiotaulun. Kaukaisin planeetta Pluto sijoitetaan liki kuuden kilometrin päähän Länsiväylän liepeille. Pienoisaurinkokunnan tarkoituksena on toimia kansanomaisena tähtitieteen opetusvälineenä ja retkeilykohteena. Toivomme, että alueen perheet käyvät tutustumassa kohteeseen. Planeettojen löytäminen maastosta helpottuu, kun seuraavassa lehdessä voimme toivottavasti julkaista planeettakartan. Samantyyppinen malli löytyy tiettävästi vain Bochumin kaupungista Saksasta. AURINKOKUNTAMALLI ON VALMIS Teksti Konalan Sanomissa syyskuussa 1992, kirjoittaja Juha Lähdeoja. Teksti siirretty nettisivuille kirjoittajan luvalla. Leo Sulamaan ja pajamäkeläisten innostus ja sinnikkyys palkittiin, kun pitkään suunnitteilla ollut aurinkokuntamalli sai ensiesittelynsä Ympäristöpäivänä 5.6.92. Hiljattain espoolaistunut, tunnettu pajamäkeläinen tähtitieteen harrastaja Leo Sulamaa ehdotti aurinkokuntamallin rakentamista Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry:lle jo vuosia sitten. Hankkeeseen tuli mukaan myös Pajamäki-Seura. Vastukset ja takaiskut eivät lannistaneet harrastajia, ja kun Helsingin ja Espoon kaupungit saatiin lopulta innostumaan ja oikeat henkilöt asialle, toteutettiin hanke ripeään tahtiin keväällä 1992. Erityisesti puisto-osaston työnjohtajan Matti Hytösen panos oli ratkaiseva. Aurinkokuntamalli on valmis. – Tarkoituksena oli luoda ymmärrettävään mittakaavaan malli aurinkokunnastamme. Se auttaa tajuamaan planeettojen etäisyyksien ja kokojen suhteet, ja tietenkin myös oman vaatimattoman asemamme, kertoo Leo Sulamaa. Toivon, että malli tulisi tutuksi muillekin kuin alan harrastajille, onhan se esimerkiksi mainio luokkaretkien ja ulkoilupäivien kohde. Aurinkokuntamalli on tiettävästi ainoa laatuaan koko maailmassa. Patterimäellä paistaa uusi aurinko Aurinkokuntamallin Aurinko on sijoitettu Pajamäen Patterimäelle 20-metrisen pylvään nokkaan 50 metrin korkeuteen merenpinnasta. Kun mallin mittasuhde on yhden suhde miljardiin, (1:1 000 000 000), on teräsputkista rakennetun auringon läpimitta 140 cm. Vastaavasti oma maapallomme Tellus sijaitsee 150 metrin etäisyydellä auringosta ja on läpimitaltaan 13 mm. Meidän ainoa kuumme on 38 sentin päässä ja on vain 4 mm:n kokoinen. Etäisin aurinkokuntamme planeetoista, Pluto, on sijoitettu Länsiväylän tuntumaan Karhusaaren pyöräilysillan kaiteeseen. Linnuntietä matkaa Patterimäeltä on 6 kilometriä. Neptunus on Lehtisaaren sillan itäpäässä, Uranus Villa Elfvikillä Laajalahdessa. Saturnuksen löytää Pitäjänmäen Itäpäästä Valintatalon (*) läheltä. Jupiter löytyy Talin huipulta Raviradan tuntumasta. Mars, Merkurius ja Venus löytyvät Telluksen tapaan Pajamäestä. Ympäristöpäivänä 5.6.1992 Helsingin Sanomat haastatteli Leo Sulamaata. Hän on pahoillaan siitä, että lehdestä saa väärän käsityksen aurinkokuntamallin sijoittamisesta laitakaupungille. – En maininnut syyksi sitä, että maa muka olisi aurinkokuntamme laidalla – sitähän se ei ole, vaan korostin sitä, että kun oma Aurinkokuntammekin on Linnunradan laitamilla, on loogista sijoittaa sen pienoismallikin suurkaupungin laitamille. Mallin sijoittaminen keskikaupungille ei myöskään olisi mahdollistanut planeettojen ja auringon välisiä näköyhteyksiä, mikä on juuri tämän mallin erikoisuus. Oivallinen retkikohde Teräksestä sorvatut planeetat on istutettu betonipylväisiin ja niiden läheisyyteen on sijoitettu asiasta kertova opastaulu. Planeetoilta on ainakin kiikareilla näköyhteys Aurinkoon. Poikkeuksena kuitenkin Espoon luontokeskus Villa Elfvik, johon Uranus sijoitettiin luonnon ehdoilla. Aurinkokunnan kaikkiin planeetoihin tutustuminen vaikkapa pyöräillen teettää matkaa noin 20 kilometriä, eli sopivan sunnuntaisen pyörälenkin verran. Oheinen kartta auttaa löytämään planeetat. Juha Lähdeoja *) Silloinen Valintatalo toimi Pitäjänmäentien ja Valimotien risteyksessä olevassa KELAn talossa.
