Voivatko taloyhtiöt soveltaa alueellista ryhmäkorjausmallia?
Aamulla rojahtaa nipullinen rakennustelineen osia naapuritalon pihalle. Vain talon omat asukkaat tietävät, mitä on tapahtumassa. Toivottavasti.
Kyseisen talon yhtiökokous on jo ilmeisesti vuosia aikaisemmin päättänyt ns. putkiremontista ja puheenjohtajan nuija on kolahtanut hankesuunnitelman käynnistämisestä. Tilanne on kartoitettu, suunnitelmat hankittu ja eräänä aamuna rakennustyöt sitten alkavat. Naapuritalojen väki ei asiasta juurikaan tiedä, lapset ehkä pihalla kertoneet toisilleen, että asuvat muualla jouluun asti. Joihinkin ikkunoihin jää verhot ja iltaisin palaa muutama valo. Hetkessä talo on kuin hävityksen jäljiltä. Tulipalo raivauksineen ja savutuuletuksineen on rankka kokemus, mutta monien mielestä putkiremontti vetää sillekin vertoja. Pelastusväen sijaan ovesta tunkeutuu aamuisin haalaripukuisia rakennusmiehiä, jotka aloittavat piikkaamisen, poraamisen kaiken peittävän pölyn keskellä, mikä vetää vertoja sille tulipalon savullekin. Seuraa parhaimmillaan puolen vuoden odotus, kunnes viimeinen laatta ja hana on siirretty asukkaan toivomalle paikalleen ja kylpyhuoneen lattian kaato saatu kolmannen valamisen jälkeen viettämään lattiakaivoa kohti. Näin kerrotaan sitten myöhemmin, kun talon väki on palannut evakosta ja tapaa jälleen naapurustoaan.
"Kurjan kestää, kun hauskan muistaa", sanotaan. Ehkä sanonta toimii myös toisinpäin. Ainakin onnellisia paluumuuttajia on aina ilmestynyt pihoille takaisin. Onnettomissa tapauksissa kodista on jouduttu luopumaan, jättämään tutut pihat ja kaverit. Sellaista ei saisi seurata asuinmukavuutta ja onnellisuutta lisäämään tarkoitetusta toimenpiteestä.
Näitä saneerauksia ja korjauksia on tehty ja tehdään jatkuvasti kaikkialla Suomessa. Helsingissä erityisesti Meilahden seutu on ikänsä puolesta nyt kiihkeimmässä korjausvaiheessa 40- ja 50-vuotiaine taloineen. Korjauksia tehdään eri kohteisiin taloissa – katot, seinät, parvekkeet, putket – ovat kukin vuorollaan hyvin hoidetun yhtiön kunnossapitosuunnitelmassa. Vaan mistä saada tieto siitä, mitä milloinkin pitäisi tehdä ja missä laajuudessa. Olin tilaisuudessa, jossa Ympäristöministeriön edustaja oli huolissaan kansallisvarallisuuden rapistumisesta taloyhtiöiden kunnon myötä ja siitä, että rakennusmassaa ei ehditä nykyisellä ja tulevalla rakentajasukupolvella pitää kunnossa. Uudelle asuntorakentamiselle on asetettu huimat tavoitteet pääkaupunkiseudulla ja samaan aikaan pitäisi riittää ammattitaitoista väkeä korjaamaan vanhoja rakennuksia. Tämä tilanne tosin esitettiin pari vuotta sitten, mutta tosiasia ei lamasta huolimatta ole mihinkään muuttunut. Ei tulevaisuudessa alkava talouden elpyminenkään tilannetta paremmaksi muuta.
Vaihtoehtoisista menetelmistä täydellisen LVISA -saneerauksen sijaan alkaa kertyä tietoa. Putkien osittainen vaihtaminen, pinnoitus, ulkoiset asennukset ovat vaihtoehtoja ja niitä on sovellettu myös Meilahdessa. Tieto ja kokemukset eivät useinkaan kantaudu remonttia suunnittelevan naapuritalon tietoon. Vielä vähemmän tietoa näistä vaihtoehdoista näyttää olevan jopa alan suunnittelijafirmoilla. Moukarilinjalla tapahtuva saneeraus on ehkä helpompi suunnitella – ainakin suunnittelupalkkio saattaa olla runsaampi. Antenni- ja kaapelisysteemien uusimisella houkutellaan isoon remonttiin, vaikkei tiedetä, miten tietosignaalia siirretään kymmenen vuoden kuluttua. Sähkön kulutus on laskusuunnassa uusien valaistuslaitteiden ja saunojen vähentymisen myötä.
Helsingissä ollaan saamassa kokemusta ns. ryhmäkorjausmallista. Maunulassa toteutettavassa taloyhtiöiden yhteishankkeessa on mukana samanikäisiä asuinrakennuksia, joiden asukkaat ovat päättäneet teettää rankan remontin yhdessä ja samanaikaisesti. Toimintatavan arvioidaan tuovan 10-15 prosentin säästöt yhteisen työmaan ja materiaalihankintojen kautta. Myös rakentamisajan on arvioitu lyhentyvän kuukaudella, mikä tuo mukavuutta ja säästöjä sijaisasunnon kustannuksista. Esittelytilaisuudessa olleiden rakennusyhtiöiden mukaan tällaiset hankkeet soveltuvat erityisesti pienehköille yhtiöille, koska suuret rakennusyhtiöt pääsevät näin tarjouskilpailuun mukaan ja tuomaan omia etuja lopputulokseen. Näitä ovat esimerkiksi laajempi tarjonta viimeistelyssä tai jopa pihan kunnostus kaupan päälle.
Meilahti-seura on aikeissa järjestää asiasta syksyllä tiedotustilaisuuden. Asiasta lisää Kuulumisia Meilahdesta -palstalla ja seuran sivuilla kaupunginosat.net/meilahti.
Matti Pyhtilä
puheenjohtaja
Meilahti-seura
(Kirjoitus Töölöläisessä 8.5.2009 "Kuulumisia Meilahdesta" -palstalla)