NYKYPÄIVÄÄ JA HISTORIAA
Suomenlahden eteläisellä puolella olevalla luostarilla oli 1300-luvun loppupuoliskolla alueita Uudenmaan rannikoilla. Tätä on pidetty Munkkiniemi -Munksnäs – nimen perusteena. Nimi esiintyy paikannimenä 1500-luvulta alkaen. Nykyisin Helsingin kaupungin Munkkiniemen peruspiiriin kuuluvat Vanha Munkkiniemi, Munkkivuori, Niemenmäki, Talinranta, Kuusisaari ja Lehtisaari.
Alueet liitettiin Helsingin kaupunkiin vuonna 1946.
Puistoja, muistomerkkejä, kulttuurinähtävyyksiä
Munkinpuisto, Härkäpuisto, Kivitorpanpuisto, Ulvilanpuisto, Talin urheilupuisto, Korppaanpuisto, Haapalahdenpuisto, Hiidenkiukaanpuisto,
Vapaaheitto-patsas
Sankarihaudat Munkkiniemessä
Alvar Aalto museo, Didrichsenin taide- ja kulttuurimuseo
Härkäpuisto, Kuva Oskari Sarjakoski
Kaupunginosayhdistykset
Munkinseutu ry -munksnejden rf
Lehtisaari Seura – Lövö Förening rf htt
WANHAN MUNKKINIEMEN KÄVELYREITTI
(Erkki Wuori)
Kävelykierroksemme voimme aloittaa Munkkiniemen kartanon puistossa vastapäätä Meilahden siltaa. Rakennuksen keskiosa on vuodelta 1815 jolloin hollantilaistaustainen kauppias Gustaf Mattheiszen oli yli 500 hehtaarin suuruisen Munkkiniemen säteritilan omistaja. Vuonna 1837 kartanonherraksi tuli kenraalimajuri Anders Edvard Ramsay, jonka toimesta rakennettiin siipiosat ja englantilaistyyppinen puisto. Erinäisten maakauppojen jälkeen Ramsay-suvun omistus päättyi lopullisesti 1927, jolloin päärakennus ja sitä ympäröivä alue myytiin. Nykyinen omistaja on Kone-osakeyhtiö, joka on kunnostuttanut rakennuksen. Vuonna 1914 valmistui raitiovaunuyhteys Helsingistä Munkkiniemeen, jossa päätepysäkki sijaitsi rannalla suunnilleen Meilahden sillan paikkeilla.
Jatkamme matkaa pitkin Ramsaynrantaa Kuusisaaren suuntaan, jolloin oikealla aukeaa Solnantie. Nimen taustalla on Munkkiniemen ruotsalainen kummikunta Solna. Suomen ja Ruotsin välinen kummikuntatoiminta alkoi talvisodan jälkeen 1940. Solnantien keskivaiheilla on tornimainen rakennus, joka toimi aikoinaan kartanon viljamakasiinina. Nykyään se on asuinkäytössä.
Palaamme rannalle ja seuraava katu oikealla on Saunalahdentie, jonka vasemmalla puolella on iso puinen rakennus, Kaartintorppa. Se kuului Ramsay-suvulle ja nykyisin siinä on kunnallinen lasten päiväkoti. Läheisellä viheralueella on Munkkiniemen sankarihauta, joka vihittiin käyttöönsä 14.3.1940. Taideteos, Maaemo suojelee poikaansa, on Wäinö Aaltosen käsialaa. Kaupunginosan sankarihauta selittyy sillä, että tuolloin Munkkiniemi oli Huopalahden kuntaan kuuluva itsehallinnollinen yhdyskunta. Huopalahti liitettiin Helsinkiin 1946.
Sankarihauta-alue on Gert Skytten puistossa. Hänestä tuli vuonna 1629 kuninkaallisen läänityksen kautta Munkkiniemen ensimmäinen omistaja. Jatkamme matkaa Pikkuniementietä noin 300 metriä ja poikkeamme hiekkapolulle oikealle, jolloin tulemme Steniuksen perhehaudalle. Filosofian maisteri Sigurd Stenius ( 1879-1969 , maanmyyntiyhtiö Ab M.G. Stenius Oy:n pääomistaja, oli keskeinen henkilö Munkkiniemen rakentamisessa ja kehittämisessä. Metsikköalue onkin nimetty Sigurd Steniuksen puistoksi. Stenius-yhtiö osti vuonna 1910 valtaosan Munkkiniemen kartanon maista kenraali George Ramsayltä.
Retkemme jatkuu rantatietä ja käännymme oikealle Kärkitielle, jolloin vasemmalle jää Pikku-Kuusisaari. Käännymme Kalastajatorpantielle ja näemme vasemmalla hotelli-ravintola Kalastajatorpan vanhimman, vuonna 1937 valmistuneen osan. Sen tieltä purettiin punainen puurakennus, kartanon kalastajan torppa, jossa kondiittori K.M.Brondin aloitti kahvilatoiminnan 1915.Tornimainen Pyöreä Sali rakennettiin 1939. Talvisodan aikana Kalastajatorpalla toimi sotasairaala. Ohitettuamme hotellin uudemmat osat näemme oikealla valtion vierastalon, jonka suunnitteli arkkitehti Einari Teräsvirta. Vierastalon ja hotellin pääsisäänkäynnin välissä on museoitu ilmatorjuntatykki, joka muistuttaa Helsingin tehokkaasta ilmapuolustuksesta jatkosodan aikana.
Kalastajatorpantien vasemmalla puolella on matala siipirakennus. Siinä on teollisuusneuvos Ragnar Kreugerin perustama Museum oologieum, johon hän keräsi noin 70.000 linnunmunaa. Kokoelmansa hän lahjoitti Helsingin yliopistolle. Museo ei ole avoinna yleisölle. Tulemme puistoon nimeltään Härkähaka ja näemme myös mahtavien tammien reunustaman Tammitien, joka aikoinaan oli kartanoon johtava pääväylä. Käännymme vasemmalle Saunalahdentielle . Risteävä katu, Hollantilaisentie, muistuttaa kartanon aikoinaan omistaneesta Mattheiszen-suvusta. Kalastajatorpalle päin nousevan Hollantilaisentien oikealla puolella on kolme Eliel Saarisen suunnittelemaa rivitaloa, jotka sisältyvät hänen vuonna 1915 julkistamaansa Munkkiniemi-Haaga rakennussuunnitelmaan. Sivuutamme raitiolinja 4:n nykyisen päätepysäkin ja tulemme Laajalahden rantaan.
Kahvila Torpanrannan ja Kalastajatorpan välinen puistoalue on nimeltään Kasinonpuisto, jossa oli aikanaan suosittu uimaranta. Nimitys samoin kuin vesialue Kasinonlahti muistuttavat Saunalahdentien ja Laajalahdentien välisellä alueella nykyisen asuinrakennuksen paikalla olleesta ravintola Golf-Kasinosta. Täällä oli Suomen ensimmäinen pienoisgolfrata ja ravintolan puistikossa pidettiin 1930-luvun Miss Suomi kisat.
Länteen avautuu Munkkiniemenranta, joka sai nykyisen muotonsa 1960-luvulla. Jo Eliel Saarinen ajatteli paikalle Nizzan Promenade des Anglais-tyyppistä rantakatua. Jos kävelemme rantatien päähän tulemme pian Munkkiniemen nykyiselle uimarannalle ja edelleen Tarvonsalmelle. Poikkeamme kuitenkin noin puolen kilometrin kohdalla oikealle Nuottapolulle. Tulemme Tiilimäen risteyksessä olevalle Pokrovan ortodoksiselle kirkolle. Nimi tarkoittaa Jumalanäidin, Neitsyt Marian, suojelusta. Pokrovan yksityinen ortodoksinen seurakunta kuuluu Moskovan patriarkaattiin. Vinosti vastapäätä olevassa rakennuksessa oli kuvanveistäjä, professori Eila Hiltusen ateljee ja koti. Oikealla risteyksessä olevassa rakennuksessa toimii Länsi-Helsingin musiikkiopisto. Talo rakennettiin alkuaan kansakouluksi. Se oli myös Munkkiniemen yhteiskoulun ensimmäinen koulutalo ( 1939-1952 ).
Käännymme oikealle ja seuramme Munkinpolkua, jolloin vasemmalla on Munkinpuisto. Tulemme pienelle aukiolle ja edessämme on vuonna 1954 valmistunut Munkkiniemen kirkko. Arkkitehti on Pauli Salomaa Kirkko peruskorjattiin 1998, jolloin siihen liitettiin pieni kellotorni. Jos ovet ovat auki, kannattaa poiketa sisälle. Lattia laskeutuu kohti alttaria, jonka seinällä on professori Johannes Haapasalon pronssiveistos Ristiinnaulittu. Lähetyskynttelikkö on professori Eila Hiltusen käsialaa. Kirkon katossa riippuu kirkkolaiva ( 1998 ), jonka Olavi Pelkonen rakensi keskiaikaisen balttilaisen rannikkopurjehtijan pienoismalliksi. Sen kaltaisella lienevät virolaisen Padisten luostarin munkit näillä seuduilla purjehtineet. Heistä Munkkiniemi on saanut nimensä.
Kirkkoa vastapäätä on seurakuntatalo. Kun ylitämme Laajalahdentien , edessämme on Munkkiniemen entinen palokunnantalo. Sanotussa talossa toimi aikanaan kirjasto, joka sittemmin sai oman talon aivan vierestä. Nykyisin rakennus on kaupungin nuorisotoimen käytössä. Seuraava rakennus Riihitiellä on akateemikko Alvar Aallon kotimuseo. Käännymme kuitenkin oikealla, ohitamme urheilukentän ja tulemme Eliel Saarisen suunnittelemalle ja 1918 valmistuneelle rakennukselle. Se oli alkuaan tarkoitettu korkeatasoiseksi täysihoitolaksi, mutta toiminta ei kannattanut. Valtio osti rakennuksen ja sijoitti siihen kadettikoulun, joka toimi siellä 1924-1940. Ilmavoimien esikunnan käytössä rakennus oli 1940-1973. Nykyään se tunnetaan Munkkiniemen koulutustalona.
Lähdemme kulkemaan Kadetintietä ja tulemme Kartanontien risteykseen. Keltaisen pienen talon pihaan rysähtivät 2.12.1939 venäläisen pommikoneen jäännökset. Talo kuului aikanaan Ramsay-suvulle ja nykyisin siinä toimii Kristiyhteisö niminen uskonnollinen yhdyskunta. Vasemmalla näkyy Alvar Aallon suunnittelema punatiilinen asuintaloryhmä. Käännymme Tammitien kulmasta vasemmalle, ja edessämme on jälleen Munkkiniemen kartanorakennus.
Per Nyström: Tolv kapitel om Munksnäs.Helsingfors 1945. Sama teos suomenkielisenä nimellä Munkkiniemen vaiheita. Helsinki 1946.
Kaija Hackzell: Rakas Vanha Munkkiniemi. Porvoo 2001.
Kansallisbiografia ( Anders Edvard Ramsay, George Edvard Ramsay)