Nykypäivää ja historiaa

Suomenlahden eteläisellä puolella olevalla luostarilla oli 1300-luvun loppupuoliskolla alueita Uudenmaan rannikoilla. Tätä on pidetty Munkkiniemi -Munksnäs – nimen perusteena. Nimi esiintyy paikannimenä 1500-luvulta alkaen. Nykyisin Helsingin kaupungin Munkkiniemen peruspiiriin kuuluvat Vanha Munkkiniemi, Munkkivuori, Niemenmäki, Talinranta, Kuusisaari ja Lehtisaari.

Alueet liitettiin Helsingin kaupunkiin vuonna 1946. www.hel.fi Munkkiniemen peruspiiri

Puistoja, muistomerkkejä, kulttuurinähtävyyksiä

Munkinpuisto, Härkäpuisto, Kivitorpanpuisto, Ulvilanpuisto, Talin urheilupuisto, Korppaanpuisto, Haapalahdenpuisto, Hiidenkiukaanpuisto,

Vapaaheitto-patsas

Sankarihaudat Munkkiniemessä

Alvar Aalto museo, Didrichsenin taide- ja kulttuurimuseo

IMG 6512 mnkstry

Härkäpuisto

IMG 5709 mnkstry

Kalastajatorppa

Kuvat Hermanni Sarjakoski

 

Historiallisia päiviä

Elokuvateatterit Munkkiniemessä

biokent

 

BIO RITA

14.1.1938 – 28.2.1967

Solnantie 35 (D / C)

(Länsitie 13 vuoteen 1950)

BIO RITA oli Munkkiniemen ensimmäinen elokuvateatteri missä näytettiin pääosin vanhoja suomalaisia elokuvia ja amerikkalaisia uusintoja. Rakennus valmistui vuonna 1938 ja oli S.B. Willbergin suunnittelema, katutasolla sijainnut 300 -paikkainen elokuvateatteri oli alkujaan suunniteltu elokovateatteriksi.

David von Flittner kertoo, että hän ratsastusretken lomassa Munkkiniemessä pysähtyi hetkeksi Kalastajatorpalle, missä hän tapasi rakennussuunnittelua johtavan insinöörin ja sai tältä tiedon tulevasta rakennushankkeesta Solnantiellä (silloin vielä Länsitie) mihin suunniteltiin suurehko asuinrakennus. Sen yhteyteen Solnantien ja Perustien kulma-alueelle muodostui tila mihin ei saanut rakentaa kaksi kerrosta korkeampaa rakennusta. David von Flittner ehdotti elokuvateatteria paikalle, ja näin sai BIO RITA alkunsa.

Sisustukseen sijoitettiin paljon huomiota ja siitä vastasi arkkitehti Ann-Mari Ingman. Teatterituolit edustivat sen aikaista huippua, veljesten Lampilan valmistamina. Valaisimet toimitti teatteriin Idman Oy, sen aikainen hovihankkija elokuvateattereille. Bio Rita oli monessa mielessä liian hieno kortteliteatteriksi. David von Flittner kertoo: Vuokraa sitouduin maksamaan 5000 markkaa kuukaudessa. Teatterin kalustamiseen uhrasin rutkasti rahaa, mutta upea siitä tulikin sen ajan mittapuun mukaan. Katsomon tuolitkin olivat lähes kaksi kertaa väljemmät kuin vanhoissa elokuvateattereissa – käsinojalliset ja pehmustetut.

Omistajat: Teatterin perusti David von Flittner, mutta jätti teatterin Peter Punaginin hoidettaviksi ja myöhemmin sodan sytyttyä siskonsa Anna von Flittnerin ja Peter Punaginin veljen vaimon hoidettaviksi. Sotien jälkeen David von Flittner ryhtyi hoitamaan teatteriaan itse. Kuusikymmentäluvun alussa David von Flittnerin toinen vaimo ryhtyi ponnekkaasti hoitamaan elokuvateatteria, joka nyt oli perheen ainoa teatteri.

Pitkäaikainen vuokrasopimus taloyhtiön kanssa oli päättymässä kuusikymmentäluvun puolivälissä ja yhtiö ilmoitti, ettei se jatka vuokrasopimusta, vaan tiloihin oltiin suunnittelemassa ravintolaa. Melkein 30 -vuotinen elokuvateatteritoiminta David von Flittnerin johdolla päättyi helmikuussa 1967.

Tiloissa nykyään päivittäistavarakauppa. 

 

BIO KENT

 

1939-24.3.1983

Munkkiniemen puistotie 4A (D / C)

Aiempi nimi:

PUISTO-KINO (1939-70)

Munkkiniemessä pitkään toimineen BIO KENT, oli näitä ns. korttelielokuvateattereita. Teatteri toimi alkujaan nimellä PUISTO-KINO aina vuoteen 1970. Vuonna 1971 nimi vaihdettiin BIO KENTiksi. Teatteri oli suhteellisen pieni. Teatteriin saattoi piipahtaa vaikka arki-iltana. Teatterissa vallitsi ystävällinen ja viihtyisä ilmapiiri ja elokuvatarjonta oli monipuolinen. Väinö ja Eino Jahkonen olivat ehdottomasti alan ammattilaisia ja heidän kaudellaan teatteri saavutti loistonsa. Omistajanvaihdos 1970 -luvulla ja sen tuoma alan ammattitaidottomuus oli joidenkin mielestä syy siihen että teatteri ei menestynyt. Loppuaikoina yleisön puute oli silmiinpistävä. Arki-iltoina saattoi esitykseen ilmestyä vain muutamia asiakkaita. Tämä oli jo merkki siitä, että elokuvateatterin lopetus oli vain ajan kysymys. King Kongin Paluu, sai ensi-iltansa BIO KENTissä vuonna 1973, joka tiettävästi oli ainut ensi-iltaesitys teatterin historiassa.

Elokuvateatterin paikkaluku oli seuraava: 230 (1939-43), 200 (1944-45), 198 (1946-75) ja 166 (1976-83).

Omistajat: Gunnar Autio (1939-42), E. Ainamo (1943), E. Ainamo & A. Haima (1944-45), E. Ainamo (1946-50), Eino ja Väinö Jahkonen (1951-56), Väinö Jahkonen (1957-71), Johannes     ”Jussi” Puikkonen (1972-79) ja Jaakko Gröhn (1980-83).

Johannes ”Jussi” Puikkonen veti Tikkurilassa sijaitsevaa BIO GRANDia vuosina 1973-1989 ja hänen yhtiönsä Kent-Filmi Oy hallinnoi useita teattereita Helsingin ulkopuolella.

Nykyään tiloissa toimii moskeija. Rakennus on valmistunut vuonna 1938 ja talon on suunnitellut insinööri Eino Ikäheimo. Joidenkin tietojen mukaan talo olisi otettu käyttöön vasta vuonna 1941. Elokuvateatteri oli varmuudella jo käytössä syksyllä 1939. Alkuperäisiin suunnitelmiin sisältyi kahvila rakennuksen pohjakerrokseen suunnittelun toimeksiantajalta. Elokuvateatterin toteutus on nähtävästi tullut esille vasta vuoden 1938-39 aikana.

Teatterin esityslaite 1970 -luvulta lähtien (projektori) oli Johannes Puikkosen suunnittelema ja rakentama pitkäesityslaite (mahdollisti elokuvien esityksen yhdellä esityslaitteella). Kun BIO-KENT sulki ovensa vuonna 1983 kyseinen esityslaite myytiin Kino-Tapiolaan.

Teatteritilat ovat rakennuksen valmistumisesta lähtien olleet taloyhtiön ulkopuolisen omistuksessa.

29.3.2016

Urmas Hilapieli

 

 

PS. Tässä vähän tietoa David von Flittneristä

Lääkärit elokuvateatterialalla

 

Peter Punagin (1909-1979) ja David von Flittner (1904-2004) syntyivät kumpikin Venäjällä, mutta pakenivat Venäjältä Suomeen Venäjän vallankumouksen aikaan. David von Flittner aloitti lääketieteen opintonsa Saksan Heidelbergissa vuonna 1932 , palaten Suomeen vuonna 1935, vieden päätökseen opintonsa Helsingin yliopistossa. Lääkärinoikeudet hän sai Suomessa 1939. Peter Punagin opiskeli lääketiedettä Helsingin yliopistossa. Kummatkin herrat tunsivat toisensa jo nuoruusvuosista lähtien.

                      Jo Saksassa ollessaan David von Flittner oli mukana kahdessa menestyvässä elokuvateatteriyhtiössä joiden avulla hän pääsi vaurastumaan. Palatessaan Suomeen David von Flittner tapasi vanhan ystävänsä Peter Punaginin. Hänellä ja hänen äidillään oli Viipurissa pieni elokuvateatteri nimeltään Kulmahalli. Yhdessä Punaginin kanssa he lähtivät laajentamaan elokuvateatteribisnestä perustamalla Kaleva -nimisen elokuvateatterin Viipuriin. Tämän jälkeen heillä oli useita elokuvateattereita. Kummankin yritykset nivoutuvat, tavalla tai toisella, toisiinsa. David von Flittnerin pitkäaikaisin elokuvateatteri oli Bio Rita Munkkiniemessä.

 

Kukkasipulien istutus puistotielle 28.9.2008

Sipuli

 

Lehtileike MunkinSeutu-lehdestä 2008/15

Kuvassa: Rakennusviraston aluesuunnittelija Kaisu Ilonen esittelee Puistotien kukitushanketta Ari Puistolle ja Kaija Näres-Kekille.

Siirry istutuspäivän kuvagalleriaan > >

 

Munkkiniemen raitiotie 100 vuotta 25.1.2015

otsa

   

Tammikuussa 1915 alkoi vakinainen raitiovaunuliikenne Erottajalta Munkkiniemeen. Raitiovaunujen tunnus oli M-kirjain ja värit keltainen ja punainen. 

 Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Oy HRO raitiolinja ulottui Erottajalta Tullinpuomiin. Munkkiniemen huvilakaupungin rakentaminen alkoi 1900-luvun alussa.Asukkaita varten piti saada liikenneyhteydet. Jatkoliikennettä Munkkiniemeen ryhtyi harjoittamaan M.G. Stenius Oy. Yksityinen rata kulki Tullinpuomista Munkkiniemen kartanon kohdalle. Rataan rakennettiin jatkoa vuonna 1916, suuri silmukka nykyiselle Saunalahdentielle, Hollantilaisentielle, Laajalahdentielle ja Munkkiniemen puistotielle.

Vuonna 1927 HRO osti radat Stenius-yhtiöltä. Meilahden alueella linja siirrettiin katuverkon rakentamisen jälkeen vuonna 1934 nykyiselle reitilleen Tukholmankadulla ja Paciuksenkadulla. Munkkiniemessä 1937 linjareitti jatkui suoraan Munkkiniemen puistotie – Laajalahdentie -Hollantilaisentie – Saunalahdntie ja samaa reittiä takaisin. 

 Helsingin kaupungin liikennelaitos HKL perustettiin vuonna 1945 HRO:n tilalle. Kaikki raitiolinjat saivat numerotunnukset HKL:n toimesta heti vuonna 1951. Uuden raitiolinjan 4 reitti oli Hietalahti -Munkkiniemi. Vuonna 1959 kaupungin keskustan puolen päätepysäkki siirrettiin Kirurgisen sairaalan kohdalle ja vuonna 1985 Katajanokalle. 

Munkkiniemen raitiolinja 4 on nykyisin kaupungin eniten käytetty.

100-vuotispäivänä 24.1.2015 Munkinseutu ry järjesti juhla-ajelua linjalla Erottaja-Munkkiniemi. Perinneraitiovaunussa oli ohjelmaa ja makeistarjoilua. Munkkiniemessä ajelun päätepysäkillä puukioskilla tarjottiin lämmintä mehua. Tapahtumaan osallistujia oli paljon. Ajeluilla raitiovaunut täyttyivät ennakkoon lipun noutaneista makustajista ja puukioskilla vietettiin kaunista aurinkoista talvipäivää.  

 ajDSC 0061 2

Juhlavaunu 100v Munkkiniemen puistotiellä. Vaunu on vuodelta 1955 ja on restauroitu alkuperäiseen asuunsa. Kuva © Jorma Rauhala

Siirry Munkkiniemen Raitiotie 100v kuvagalleriaan > >

 

 

Munkkiniemen joulukatu 7.12.2008

img 2287 edited1

MunkinSeutu 2008 viikko 50:

Joulukatu avautui Munkkiniemiläisille vuosien tauon jälkeen sunnuntaina 7.12.2008.

Osa-aikamunkkiniemeläinen ja valtioneuvos Riitta Uosukainen lausui avajaissanat ja avasi Munkkiniemen puistotien joulukaduksi

Valtioneuvos ja eduskunnan entinen puhemies Riitta Uosukainen avasi komeasti joulukadun Munkkiniemessä sunnuntaina 7.12.2008.

Tehtävä sopii mitä parhaiten valtioneuvokselle, kun hän avauspuheessaan kertoi olevansa ainakin puoliaikainen munkkalainen.
-Olemme mieheni Topin kanssa asuneet täällä Munkkiniemessä puolet ajastamme ja toisen puolen Imatralla, ainakin koko 2000-luvun, Uosukainen kertoi.

Valtioneuvos ylisti vielä Munkkiniemeä , sen ympäristöä, henkeä ja sijaintia
-kun tänne tullaan, ei täältä niin vain lähdetä pois, Uosukainen naurahti.

Munkan joulukadun avajaiset vetivät mukavasti väkeä paikalle sunnuntain pikkupakkasessa. Lunta ei ollut nimeksikään, mutta onneksi oli pieni pakkanen joka toi mukanaan edes vähän talven tuntua verrattuna viime päivien suojasäihin ja lämpöasteisiin jotka entisestään muuttavat kadun ja tienoon pimeimmiksi.

Valtioneuvos vetosi kaikkiin munkkiniemiläisiin että he käyttäisivät alueen hyviä erikoispalveluja ja myös muita palveluja.
-Jos alueen asukkaat eivät käytä heitä varten perustettuja ja luotuja palveluita, käy siinä niin ettei näitä palveluja kovin kauaa enää ole tarjolla, valtioneuvos julisti kovalla äänellään.

Hänellä oli apuna elektroninen megafoni jonka vuoksi yleisöllä oli mahdollisuuksia kuulla kaikki mitä valtioneuvoksella olo sanottavaa. Sama megafoni toimi myös tilaisuuden juontajan Seela Sellan apurina.

Munkkiniemen puistotien ja Laajalahdentien risteykseen aukiolle oli tuotu Sompasaaresta viisi kuusta, jotka koristeltiin alueen yritysten lahjoittamilla heijastimilla. Puistotien varrella sytytettiin kymmenittäin ulkotulia.

Koneen kentän suunnasta tuli poliisiauto valot vilkkuen ja sen jälkeen ratsupoliisit, hevoset ja muut eläimet. Viimeisenä kuomuvaunussa oli Lucia, kolmen airueen kanssa. poliisi oli rauhoittamassa joulukadun avaushetkeä niin, että kulkueen kiertäessä puistotietä poliisi rauhoitti kadun kokonaan muualta liikenteeltä.

Siirry Joulukadun kuvagalleriaan >>

 

Aulis Tenkasen avajaispuhe 12.6.1980 Munkkiniemen rannassa.

kahvila98a

Aulis Tenkasen avajaispuhe Munkinseutu ry:n hallituksen jäsenenä sen järjestämässä
musikaalisessa iltatapahtumassa Helsinki-päivänä 12.6.1980 Munkkiniemen rannassa

Hyvät munkinseutulaiset!

Tämän tilaisuuden tarkoituksena on piristää iltakävelyämme tänään tasan 430 vuotta täyttävän kotikaupunkimme, meren Helsingin kunniaksi. Tilaisuuden ohjelma on siinä määrin kesäisen keveä, että sen alussa on paikallaan palauttaa mieleen keskeisiä piirteitä Helsingin mielenkiintoisesta kehityksestä ja tarkastella muutamalla sanalla myös nykytilannetta, erityisesti Munkinseudun asukkaan näkökulmasta.

Helsinki syntyi valtiovallan tarpeesta luoda kukoistava kauppakaupunki kilpailijaksi Tallinnalle. Mutta kauppa käynnistyi hyvin vaivalloisesti. Ja seitsemän vuoden kuluttua kaupungin perustamisesta saivat luvan palata kotiseudulleen ne asukkaat, jotka oli komennettu muista kaupungeista Helsinkiä rakentamaan ja kehittämään. Osa asukkaista jäi kuitenkin paikalleen.

Helsinki pysyi kituliaana pikkukaupunkina sitten parisataa vuotta. Uuden sysäyksen sen kehitykseen antoi valtiovalta tekemällä siitä sotilastukikohdan, kun sen edustalle rakennettiin Viapori eli nykyinen Suomenlinna. Mutta Helsinki ei täyttänyt valtiovallan odotuksia sotilastukikohtanakaan.

Vasta kolmas valtiovallan kehityssysäys onnistui kunnolla. Vuonna 1812 nimittäin silloinen 4.000 asukkaan Helsinki korotettiin suomalaisten pääkaupungiksi. Tämän aseman turvin, joka sillä edelleen on, siitä on kehittynyt monipuolinen pieni suurkaupunki, kotikunta lähess 500.000 suomalaiselle. Kansainvälisellä tasolla Helsinki tunnetaan mm. lämminhenkisenä, suosittuna kongressikaupunkina.

Suurkaupungilla on omat etunsa, mutta myös haittoja. Monet helsinkiläiset – yhtä hyvin täällä syntyneet kuin tänne muuttaneet – pitävät tänään Helsinkiä täyteen mittaan kasvaneena Suomenlahden tyttärenä, jolla alkaa jo olla terveyttä vaarantavia ylikiloja. Vaaditaan voimavarojen suuntaamista niiden haittojen lieventämiseen, jotka liittyvät elämään suurkaupungissa.

Vaikka myös Munkinseudulla esiintyy paikoin suurkaupungille luonteenomaisia epäkohtia, se on merellisyydessään ja luonnonläheisyydessään Helsingin parhaita kaupunginosia. Mutta elinympäristömme rappeutumisen uhka on täälläkin olemassa. Siksi meidän on syytä valppaasti seurata kaikkia niitä muutoksia, joita tänne suunnitellaan, esimerksi Niemenmäen tuntumaan Pikku-Huopalahdelle. Meidän on myös syytä saattaa päättäjien tietoon ne tarpeet, joiden tyydyttämistä me pidämme hyvänä – ei itsekkäinä nurkkakuntalaisina, vaan myös muista vastuullisina kaupunkilaisina. Myös meille kuuluu oikeudenmukainen osuus kaupungin palveluksista, esim. riittävät harrastustilat ja kunnallinen terveyskeskus, joita alueellamme ei tänään ole. Näihin päämääriin pyrkii osaltaan myös tämän tilaisuuden järjestäjä, Munkinseutu ry.

Hyvät ystävät! Munkinseutu ry:n puolesta toivon, että tämä tilaisuus edistää oikeata kotiseuturakkautta Helsinkiin ja myös tervettä paikallisyhteisyyttä. Näissä merkeissä, tervetuloa viettämään musiikillnen iltahetki merellisen kaupunkimme rantamilla. Toivokaamme kotikaupungillemme hyviä päiviä myös tulevaisuudessa!

Goda munksnejdare!

Vi firar i dag jubileet av Helsingfors 430-årsdag. På vägnar av vår stadsdelsförening Munksnejden har jag glädjen att tillönska Er hjärtligt välkomna till en musikalisk aftonpromenad vid stadens stränder. Låt oss önska goda dagar till vår hemstad också i framtiden!

Ohjelma jatkui Karelia-soittokunnan esittämällä musiikilla, sukellus- ja lainelautailuesityksillä ja vapaalla sanalla Raimo Lintuniemen juontamana.