Satavuotiasta itsenäistä Suomea voi tänään hyvällä syyllä kutsua hyvinvointivaltioksi. Tämä ja valtiollinen itsenäisyys eivät kuitenkaan ole itsestään selvyyksiä. Taustalla on työtä, sitkeää yritteliäisyyttä ja uhrauksia. Kolmekymmentäkolme nimeä tällä sankarihaudalla ja 621 sankarihautausmaata muualla Suomessa muistuttavat siitä, että itsenäisyyden puolustaminen ja hyvinvoinnin rakentamisen turvaaminen ovat vaatinet raskaimmat uhrit.
Vanhimmilla täällä lepäävistä on ollut muistikuvia levottomasta vuodesta 1917. Kodeissa on ehkä puhuttu siitä, että joulukuun kuudentena päivänä eduskunta hyväksyi senaatin ilmoituksen , jonka mukaan Suomi oli nyt itsenäinen. Tosin asia herätti julkisuudessa vain vähän huomiota. Seuraavan vuoden talven ja kevään traagiset tapahtumat ovat varmasti koskettaneet heidän kotejaan tavalla tai toisella. Omaisia ja sukulaisia on saattanut olla kummallakin puolella Pikkupojat ovat vanhempien varoituksista huolimatta varmaan seuranneet luutnantti Wedden saksalaiskomppaniaa sen edetessä huhtikuussa Munkkiniemen kautta Meilahden suuntaan . Punainen valta vaihtui valkoiseksi .
Luultavasti koulupojat eivät valtiollisista asioista enemmälti piitanneet. Heillä oli omat kiinnostuksen kohteet. Innolla seurattiin kun Paavo Nurmi ja muut suomalaiset urheilijat toivat Suomea maailman kartalle. Kaksikymmentäluvun lopun ja kolmekymmentäluvun alkuvuosien globaali talouspula vaikutti monen pojan kodissa. Kolmekymmentäluvun edetessä valtiollinen vakaus vahvistui, talous koheni ja Munkkiniemeen kohosi kerrostaloja vauhdilla. Helsingin olympialaisiin valmistauduttiin innolla. Pojista oli tullut nuorukaisia. Jotkut vanhimmista olivat ehkä jo perheen perustaneet .Joillakin oli varusmiespalvelu suoritettu ja jotkut olivat varmaan mukana Munkkiniemen suojeluskunnassa.
Kun vuoden 1939 kuuma kesä vaihtui syksyksi rauhallinen kehitys katkesi ja kansakunnan oli ryhdyttävä puolustustaistelun vaatimiin toimiin. Aseisiin kutsutuilla oli kullakin oma historiansa, omat ilonsa, omat surunsa, omat unelmansa. Varmastikaan kukaan heistä ei halunnut sotaa. Silti kaikki olivat valmiita täyttämään sotilasvalansa velvoitteet viimeistä piirtoa myöten Täällä lepäävistä heistä kaatui seitsemän . Tämä sankarihauta vihittiin käyttöön 14 päivä maaliskuuta 1940 eli rauhanteon jälkeisenä päivänä.
Tuo rauha oli raskas, mutta kansakuntamme säilyi itsenäisenä kansanvaltaisena oikeusvaltiona. Historiantutkija Kimmo Rentola on kirjoittanut, että Neuvostoliiton asenteisiin sotien jälkeen vaikutti pitkälti suomalaisten talvisodassa hankkima kunnioitus.
Vuonna 1941 kansamme oli jälleen tartuttava aseisiin . Itänaapurin jatkuva painostus ja sen agressiivinen laajeneminen lähialueillamme ei jättänyt vaihtoehtoja. Jälkiviisaita voi muistuttaa, että jo renesanssivaikuttaja Machiavelli totesi aikoinaan, että maan pelastamiseksi mitään keinoa ei pidä hylätä; maan puolustaminen on aina oikein .
Kesän 1944 taisteluissa saavutimme torjuntavoiton. Muiden maiden kokemuksista tiedämme hyvin mitä tapahtui kun siviiliväestö jäi raan hyökkääjän armoille ja miten hyökkääjä istutti väkivaltaisen järjestelmänsä hallitsemilleen alueille .Suomen osalta Stalinin armeija ei päässyt Viipuria pidemmälle eikä hän ulottanut järjestelmäänsä Suomeen. Kumousta tavoittelevat saivat toimia omin voimin ja valta jäi heiltä saamatta
Sodissamme kaatuneita on kaikkiaan 95.000. Lottia sai surmansa 292. Olemme täällä kunnioittamassa heidän muistoaan. Ajattelemme lämmöllä myös sotainvalideja ja muita sotaveteraaneja,lottia, sotaleskiä ja sotaorpoja, kotiseutunsa menettäneitä ja koko sitä sukupolvea, jonka osalle nuo raskaat vuodet osuivat
Jälleenrakennuksen vuodet toki vaativat äärimmäisiä ponnisteluja . Idänsuhteissa oli hankalia vaiheita, mutta tältäkin osin saavutettiin torjuntavoitto. Sen perustana oli kuitenkin kansakuntamme olemassaolon turvaaminen sotiemme saavutuksena. Tästä kertominen etenkin nuorille ja maahanmuuttajille, uusille suomalaisille, on velvollisuutemme.
Tämän päivän maailmassa väkivalta ja sen uhka ovat lisääntyneet ja tulleet entistä konkreettisemmiksi. Puolustusvalmiutemme vaatii lisää resursseja niin aineellisia kuin aineettomiakin. Talvisodan ihmeeseen vaikuttivat myös pyrkimykset kansalaissovun rakentamiseen ja sosiaalipoliittiset toimenpiteet talouspulan jälkeisinä kasvun vuosina. Hyökkääjä koettiin yhteiseksi viholliseksi. Tänäänkin meidän tulisi huolehtia kansalaisyhteiskuntamme kestävyydestä. Perusarvot kuten demokratia, tasa-arvo, oikeusturva ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat meidänkin peruspilareitamme. Syrjäytyneet ja väliinputoajat on otettava todesta. Huolehtikaamme toinen toisistamme. Kaikkien tulisi voida ajatella, että tätä maata tulee ja kannattaa puolustaa.
Under årtiodens lopp har det blivit allt klarare, vilket öde de sovjetiska makthavarna hade reserverat för vårt folk om försvarslinjerna hade brutits. Vi tänker med tacksamhet och vördnad på våra stupade hjältar, krigsinvalider och andra krigsveteraner, lottor och hela den generation, som påtog sig ansvaret för landets öden. Men också idag måste vi vara redo att försvara våra gränser, vår demokratiska samhälsordning och dess grundvärden såsom frihet, jämlikhet och rättssäkerhet. Naturligtvis måste vi sörja för att vi har en tillräcklig militär beredskap och att polisen har nödiga befogenheter. Men lika viktigt är tryggandet av samhällsfriden. Situationen av de marginaliserade och utslagna skall tas på allvar. Låt oss ta hand om varandra. Det är väsentligt att försvarandet av Finland är självklart för oss alla..
Syntymäkaupungissani Tampereella on Messukylän sankaripatsas, jonka jalustassa on Yrjö Jylhän runon katkelma, joka on ikään kuin viesti meille :
” Kesken jos kalpamme katkeaa ja kentille jäämmekin kerran, täys onni on sen, joka maataan saa ees palvella hivenen verran”
Ikiaikojen Jumala kotiseutuamme ja koko rakasta isänmaatamme suojelkoon. Må Gud den allsmäktige bevara vår hembygd och hela vårt kära fosterland
Erkki Wuori
