Munkkiniemen puistot

istuva tyttö

          KARTANOSTA LANKINIEMEEN

               –MUNKKINIEMEN PUISTOJA 1

Helsinki on puistojen kaupunki. Myös Munkkiniemestä löytyy koko joukko erilaisia puistoja tai puistomaisia alueita. Niistä monet ovat varsin suosittuja ja paljon käytettyjä, kun taas toiset ovat jääneet asukkaillekin melko huomaamattomiksi. Seuraavassa esittelen lyhyesti paikkakuntamme puistojen ominaispiirteitä. 

Kartanopuisto

     KAIKKI ALKAA KARTANOSTA

Munkkiniemen varhaisempi historia on käytännössä sama asia kuin Munkkiniemen kartanon historia. Kartanon päärakennusta ympäröivät aikoinaan laajat puutarha- ja puistoalueet. Isot hedelmä-, vihannes- ja kukkatarhat ovat kadonneet mutta jotain on jäljelläkin. Anders Edvard Ramsayn aikana 1830-luvulla suunniteltuun englantilaistyyliseen puistoon kuului meren puolella epäsäännöllisiä ruohokenttiä ja käytäviä. Osa tästä puistosta (nykyinen Kartanonpuisto) on edelleen olemassa vanhoine komeine puineen. Kartanosta länteen johtaa näyttävä tammikuja, kappale meidän aikamme Tammitiestä. Tämän tammikujan oikealle puolelle avautuu viehättävä Härkähaka, jonka nimi juontuu kartanon häristä.

 

härkähaka

Härkähaka

Puistona Härkähaka on varsinainen pieni helmi. Sen harmonista tunnelmaa luovat muutamat persoonalliset puut, nurmikko ja istutukset. Sekä tietysti lampi, jossa yksinkertainen suihkulähde ja yleensä joitakin sorsalintuja. Härkähaka on omiaan rauhalliseen oleiluun kiireettömänä kesäpäivänä.

 

solnanpuisto

Solnanpuisto

Solnan puistoa leikkipaikkoineen voi luonnehtia korttelipuistoksi. Se sijatsee Solnan-, Kadetin-ja Riihitien sylissä. Kartanon elämään kytkeytyy historialtaan myös tämä puisto, sillä sen laitamilla ovat aiemmin kohonneet monet kartanon talousrakennukset: riihi, navetta, talli, vaunuvajoineen ja muonamiesten taloja.

     KAKSI MUNKKINIEMELÄISTÄ

Historian henkilöiden mukaan on nimetty kaksi puistoa Munkkiniemen eteläosassa. Gert Skytten puisto muistuttaa kartanon ensimmäisestä omistajasta (1600-luku). Munkkiniemen sankarihautausmaa sijaitsee tässä puistossa Kaartintorpan tuntumassa, ja ylempää Kalastajatorpan hotellin viereisiltä kallioilta löytyy muistoja kummastakin maailmansodasta. Eliel Saarisen suurisuuntaisessa Munkkiniemi–Haaga suunnitelmassa samalle paikalle olisi rakennettu monumentaalinen Laajalahden linna. 

Stenius-yhtiö omisti Munkkiniemen maa-alueet vuosikymmeninä, jotka edelsivät Munkkiniemen liittämistä Helsinkiin. Sigurd Stenius oli silloin mukana kaikessa, mitä täällä puuhattiin: kaavoituksessa, rakentamisessa, liikenne- ja kouluolojen järjestämisessä, kunnallisissa ratkaisuissa jne. Hän on saanut nimikkopuiston Pikkuniemestä, Munkkiniemen eteläisimmästä kärjestä. Sigurd Steniuksen puiston uumenissa on myös Steniusten sukuhauta. Mainittakoon, että Steniuksentie puolestaan sijaitsee toisaalla, Etelä-Haagassa.

 

stenius

Steniusten sukuhauta. Lisäys JS. Helsingin kaupungin kuvakokelmat

     LAAJALAHDEN RANTAMILLA

Kasinonpuiston nimi viittaa vieressä 1930-luvulla kukoistaneeseen ravintola Golf Casinoon.

Ravintolan nimessä golf taas kertoi Suomen ensimmäisestä pienoisgolfradasta. Monet pystyvät paikantamaan Kasinonpuiston paremmin, jos puhutaan Kalastajatorpan uimarannasta.

Vanhoista valokuvista näkee, että nykyisen puiston kohdalla oli runsaasti uimakoppeja isona rakennelmana.

 

Munkiniemen puistot 20.10.2017 013

Munkkiniemenrantaa. Kuva JS © Munkinseutu ry.

Eliel Saarisen suunnitelmista toteutui vain muutama rakennus ja osia katuverkostosta. Laajalahden rannalle Saarinen kaavaili pitkää kävelytietä, jonka esikuvana oli Nizzan Promenadedes Anglais. Nykyisessä Munkkiniemenrannassa on kilometrin pituinen puistovyöhyke meren äärellä. Hiekkatietä reunustavat kukkaistutukset, levähdyspenkit ja mielenkiintoinen puusto.

 

Munkiniemen puistot 20.10.2017 023

Lankiniemen etelärantaa. Kuva JS © Munkinseutu ry.

Munkiniemen puistot 20.10.2017 025

Silta Lankiniemestä Tarvonsaareen. Kuva JS © Munkinseutu ry.

Länteen päin mentäessä, ennen Tarvon saarta, tullaan Lankiniemeen. Munkkiniemen uimaranta sijaitsee siellä. Muutoin metsäistä Lankiniemeä tuskin voi kutsua puistoksi, puistometsäksi ehkä. Silloin kun Kadettikoulu toimi Munkkiniemessä, niin Lankiniemeä käytettiin harjoituksissa ampuma-alueena.

Veli-Pekka Salminen

Kuva 1   Mauno Oittisen veistos Istuva tyttö (1971) Kartanonpuistossa

Kuva 2   Härkähaan sorsalampi

Kuva 3   Solnan puisto

 

 TOIMELASTA TIILIMÄENLEHTOON
-MUNKKINIEMEN PUISTOJA 2 

Puistoja voi tarkastella ja lähestyä monelta kannalta. Ne liittyvät esimerkiksi luontosuhteeseen, virkistykseen, hyötyyn, kaupunkikuvaan ja estetiikkaan. Puistoilla on oma historiansa. On monien toimintojen puistoja ja toisaalta pieniä tunnelmapuistoja. Ne kaikki elävät vuorokauden- ja vuodenaikojen kierrossa.

VIIDEN HEHTAARIN PUUTARHA

Rakuunantien ja Pikku Huopalahden välistä löytyy itäisen Munkkiniemen melko laaja, osittain metsäinen puisto. Sen ytimessä sijaitsee Toimelan puutarha, josta Toimelan setlementti on saanut alkunsa. Setlementtiliike tekee sosiaalista työtä tukemalla yksilöiden elämänhallintaa yhteisöllisiä arvoja korostaen. Nykyään Toimelan setlementti ylläpitää myös kansalaisopistoa.

Toimelan puutarhaviljely alkoi Munkkiniemessä jo vuonna 1936. Jäsenillä on 150 pientä luomu-periaatteella viljeltävää palstaa tässä vehreässä keitaassa, lisäksi muutamia punaisia puurakennuksia. Keväästä syksyyn Toimela kukoistaa kasvun värikkäänä näyttämönä. Joka kesä järjestetään myyjäisjuhlia, jossa tarjolla on marjoja, muita satokauden antimia sekä kukkia. Kahvia ja leivonnaisia voi silloin nauttia setlementin oman soittokunnan säestyksellä. Toimela on yleistä virkistysaluetta, joten siellä voi kuka tahansa käydä muulloinkin kävelemässä kunhan ei mene itse palstoille.

VÄESTÖHÄLYTIN SIRPALESUOJAN PÄÄLLÄ

Kivitorpan puisto laskeutuu kohti niin kutsuttuja Saharan hiekkakenttiä kahden koulurakennuksen lomitse: Munkkiniemen yhteiskoulun ja ruotsinkielisen ala-asteen (Hoplaxskolan, luokat 1–5).

Jälkimmäisen koulun takana, puiston laella, on nähtävissä vaatimaton mutta kuitenkin suojeltumuinaismuisto. Ammoisen Kivitorpan eli kartanon alustalaismökin yhteydessä ollut pajarakennus oli pystyssä vielä 1950-luvulla ja sen kivisistä perustuksista on edelleen jäänteet jäljellä.

Perustieltä tai Lokkalantieltä pääsee pujahtamaan viisikulmaisen korttelin keskellä viheriöivään Lokkalanlehtoon. Tätä miellyttävää puistoa käyttävät niin lähitalojen pikkulapset kuin vanhainkodin asukkaatkin. Puiston perukoilla on kumpu, jonka uumeniin tehty sirpalesuoja antoi turvaa sotien aikana. Sisäänkäynnin matala ovi on yhä Solnantien puoleisessa päädyssä. 1970-luvulta lähtien on kummun päältä kohonnut korkeuksiin yksi Helsingin väestöhälyttimistä.

Kaikille tuttu Munkkiniemen puistotie ei liikoja esittelyjä kaipaa. Se on yksi koko kaupungin komeimmista puistokaduista. Uhkeat lehmusrivistöt, raitiovaunut ja liikekadut ihmisineen ovat Munkkiniemen elämänmenon keskiössä.

LAMPAREET JA SAVENOTTOPAIKKA

Aiemmin Pitkäniityksi kutsutulle alueelle tehtiin puistoa 1960-luvun jälkipuoliskolla. Virallinen nimi Munkinpuisto vakiintui hitaasti. 70-luvun alussa puistoon nousi Kone Oy:n iso toimistorakennus.

Paikalla on mielenkiintoista historiaa varhaisemmiltakin vuosikymmeniltä. Viljelyä Pitkäniityllä on harjoitettu ainakin vielä 1950-luvulla ja siellä oli myös paikallinen vedenottamo. Viemärivesiä johdettiin niityn kautta suoraan Isoon Huopalahteen. Tämän vaiheen perua ovat Munkinpuiston reunamien pikku lampareet. Niitä on viisi kappaletta yhden isomman lammen lisäksi. Tällaisissa kalattomissa lampareissa viihtyy omanlaisensa eliöstö, josta tutkijat ovat viime vuosina olleet kiinnostuneita.

Meidän aikamme avara Munkinpuisto on monipuolisessa käytössä. Sen halki kulkee vilkas kävely- ja pyöräilyreitti Espoon suuntaan. On päiväkotitoimintaa leikkikenttineen ja myös koirille oma aidattu puistonosa. Kesäisenä päivänä voi nähdä sekä auringonottajia, pallonpelaajia, voimisteluryhmiä että frisbeenheittäjiä samalla kertaa. Kone Oy:n taloa muunnetaan parhaillaan asuinkäyttöön.

Aivan toisenlainen tapaus on Ritolehto, Tiilimäen lopun ja Ritokalliontien alun kohdalla. Kyseessä on yksinkertaisista elementeistä koostuva ruohikkoinen aukio. Sen laidoilla on joitakin hyvin vapaamuotoisesti ryhmiteltyjä puita ja yksi siirtokivilohkare. Pieni tiilinen muuntamorakennus ei riko sopusointua. Istumapenkkiä ei Ritolehdossa ole viime vuosina ollut.

200 vuotta sitten toiminut tiilitehdas on jättänyt jälkiä Munkkiniemen nimistöön. Tiilimäenlehdon maasto nousee Laajalahdentien vierustan notkelmasta Tiilimäen rinteeseen. Notko ei ole pelkkä luonnonmuodostelma. Siitä otettiin savea tiiliruukin tarpeisiin, samoin nykyisen urheilukentän paikkeilta. Kaunista Tiilimäenlehtoa kattavat nyt kesäisin tuuheat lehvästöt.

Veli-Pekka Salminen

Kuva 1   Elokuiset sadonkorjuumyyjäiset Toimelan puutarhoilla
Kuva 2   Kivitorpan pajarakennuksen perustukset Kivitorpan puistossa. Taustalla Munkkiniemen yhteiskoulu.
Kuva 3   Lukurauha Lokkalanlehdossa
Kuva 4   Kasteiseen Munkinpuistoon nousee usein aamu-usvaa
Kuva 5   Tiilimäenlehto keväällä
Kuva 6   Kaupungin perinteinen kesäkukkaistutus entisen Kadettikoulun edessä