Muutoksia jalkakäytävien talvikunnossapitoon

296

Helsingin pohjoisten kaupunginosien jalkakäytäville on ilmestynyt ”Ei talvikunnossapitoa” -liikennemerkkejä. Kunnossapidon laatu ei tämän johdosta paljoa entisestään heikkene. Sen sijaan periaatteellisesti asia on mielenkiintoinen.

Vuoden alussa kaupunki rajoitti ainakin Länsi-Pakilan Ripusuontien ja Osuuskunnantien sekä Oulunkylän Mikkeläntien talvikunnossapitoa ilmoittamalla liikennemerkein, että näiden katujen toinen eli pohjoinen jalkakäytävä ei enää kuulu talvikunnossapidon piiriin. Tätä menettelyä on tähän asti nähty lähinnä vähän käytetyillä kevyen liikenteen väylillä puistoissa ja ulkoilualueilla. Samalla kaupunki on sulkenut itsensä vahingonkorvausvelvollisuutensa ulkopuolelle. Kaupunkihan on velvollinen korvaamaan vahingon, joka on aiheutunut huonosta kunnossapidosta silloin, kun kunnossapito on kuulunut kaupungille.

Järjestelyllä on ilmeisesti pyritty säästämään kustannuksia, kuten auraamista, hiekottamista, lumen kuljettamista ja rasitusta lumenkaatopaikoilla. Nyt koko kadun lumet on aurattu varastoon kadun pohjoispuolen jalkakäytävälle. Kysymyksessä voi olla myös pyrkimys estää jalkakäytävien talvikunnossapidon kritisointi poistamalla talvikunnossapito jalkakäytävän osalta. Järjestelystä kärsivät eniten jalankulkijat, lähinnä lapset, vanhukset ja huonosti liikkuvat ja ne kiinteistöt, joiden sisäänkäynnit ja autotallit ovat auraamattomien jalkakäytävien kohdalla.

Muutoksesta ei ole tiedotettu eikä asia ole ollut esillä ainakaan kaupunginvaltuuston kokouksissa. Jos päätöksen on tehnyt Stara, joka varsinaisen auraamisenkin tekee, on kysymyksessä toimivaltavirhe, jolloin tilanne tulee palauttaa ennalleen.

Katukunnossapitolain mukaan kiinteistöt vastaavat mm. kiinteistöön rajoittuvan jalkakäytävän talvikunnossapidosta ja kaupungin ajoradalta jalkakäytävän reunaan auraaman lumen poistamisesta. Kaupungilla on kuitenkin oikeus ottaa vastatakseen kiinteistöjen velvoitteet ja periä kiinteistöiltä vastaavat kunnossapitokulut. Näin Helsinki on tehnytkin esikaupunkien ja Töölön koealueen osalta. Kulut peritään kiinteistöiltä katukunnossapitomaksuna. Kun kaupungille ei aiheudu kunnossapitokuluja niistä jalkakäytävistä, joiden kunnossapito on lopetettu, katukunnossapitomaksua ei tule periä näiden kiinteistöjen osalta. Katukunnossapitomaksu ei ole vero vaan vastike työsuorituksesta.

Kunnossapitokritiikkiin kaupunki on vastannut, että kiinteistöt voivat omalla kustannuksellaan parantaa jalkakäytävien kunnossapitoa. Mikä taho tässä tilanteessa on vahingon sattuessa korvausvelvollinen?

Salliiko katukunnossapito yleensäkään jalkakäytävien talvikunnossapidon tekemättä jättämisen?

Näitä outoja yksittäisten kuntalaisten etuja yleisen edun nimissä polkevia ratkaisuja esiintyy jatkuvasti. Olisiko aika saada myös kuntiin oikeusasiamies eduskunnan tapaan puolustamaan kansalaisten oikeuksia.

Olen kirjelmöinut edellä käsitellyistä aiheista rakennusvirastolle. Palaan aiheeseen vastauksen saatuani.

Matti Enroth

Kaupunginvaltuutettu

Pakila-Seuran hallituksen jäsen