Pakilalaista yrittäjyyttä kolmannessa polvessa

351
sievan_talo 004.jpg
sievan_talo 004.jpg

sievan_talo 004.jpgYrittäjä Seppo Sievän, 66, juuret ovat syvällä Pakilan historiassa. Sievän isoisä Gabriel Sievä osti maata Pakilasta Välitalontien Tuusulantien puoleisesta päästä jo vuonna 1905. Seuraavana vuonna Gabriel rakensi 10.000 m2 tontille talon perheelleen. Aluksi talossa oli vain keittiö ja kamari. Kuten siihen aikaan oli tapana, taloa laajennettiin perheen kasvaessa. Ilmeikäs talo on rakennettu Gabriel Sievän omaan arkkitehtuuriin perustuen. Nykyisen laajuutensa, kymmenisen huonetta, talo sai 1935. Sievän perhe on vuosikymmenien varrella asunut talossa monenlaisissa kokoonpanoissa, ja talon sisätiloja on muuttuneiden tarpeiden mukaan moneen kertaan remontoitu ja järjestelty uudelleen. Nykyisin suuressa talossa asuvat Seppo Sievä, hänen vaimonsa Tuula sekä Sepon sisar Sirpa. Kaunis ja hyvin hoidettu mäellä seisova mansardikattoinen talo kuuluu vanhimpiin Pakilassa säilyneisiin rakennuksiin. Talo on enemmänkin komea kuin sievä.   


Yrittäjyys alkoi kotipajassa
Padasjoella myllärin pojaksi vuonna 1880 syntynyt Gabriel Sievä oli tullut Helsinkiin oppipojaksi Nurmen valimoon Liisankadulle. Myöhemmin hän työskenteli V.W. Holmbergilla, viimeksi työnjohtajana. Itsenäiseksi yrittäjäksi Gabriel Sievä ryhtyi 1919 ja alkoi tehdä koristevalimotöitä Pakilan tontille rakennetussa 4×4 metrin suuruisessa pajassa. Seppo Sievä kertoo Gabrielin olleen taitava käsityöläinen, joka teki ensimmäiset tyylivalaisimensa todella räätälintyönä, noin yhden empirekruunun kuukausitahtia. Sievän koristevalimon tuotanto rakentui alusta asti vahvalle käsityöammattitaidolle. Pakilan pajassa sorvia poljettiin jalalla kuin rukkia, porat tehtiin sukkavartaasta, hopeajuotokset kotiuunin hiilloksella tai palavien halkojen välissä.

Sukupolvelta toiselle
sievan_perhe_1917.jpgGabriel Sievän pojat Uuno, Ilmari, Usko ja Unto Sievä olivat mukana Pakilan pajan töissä pienestä pitäen. Veljeksistä vanhin, Uuno, menehtyi ennen sotaa. Muut kolme poikaa lähtivät sotaan ja myös selvisivät taisteluista vahingoittumattomana.               – Verstaalla oli toimintaa myös sodan aikana, mutta tuotanto vilkastui ja voimakas kasvu alkoi heti sodan jälkeen, jolloin valimo oli siirtynyt isäni Ilmari Sievän johdettavaksi, kertoo Seppo Sievä. Tärkeimpiä asiakkaita tuolloin olivat telakat, joille tehtiin valaisimia mm. sotakorvauslaivoihin. Sievän tehtailla on valmistettiin myös esimerkiksi yliopiston juhlasalin valaisimet, vanhan ylioppilastalon kattokruunut, Valtioneuvoston linnan ovenpielissä oleva metallilaatat ja useat Haikon kartanon kattokruunut. Kuvassa Ilmari Sievä toinen vasemmalta.

mallisto1980.jpgSeppo Sievä oli aloittanut työt valimossa jo 16-vuotiaana. Toimitusjohtajaksi hän siirtyi lunastettuaan yrityksen itselleen 1973, jolloin liiketoiminta oli jo muutettu Vantaan Veromiehenkylään Pakilan tilojen käytyä ahtaaksi. Tehdasmaista valimotoimintaa ei myöskään katsottu ihan hyvällä Pakilan omakotitaloyhteisön keskellä. Veromiehenkylään työtilaa saatiin runsaasti lisää, suurimmillaan sitä oli 1500 m2. Kuvassa Sievän koristevalimon tuotantoa 1980-luvulla.  

Sievän Koristevalimo työllisti parhaimmillaan 30 henkilöä. Liiketoiminta kukoisti 1980-luvulla, jolloin oltiin näyttävästi esillä mm. Habitare-messuilla, ja Sievän edustajat kiersivät myymässä tuotteita ympäri maata. 1990-luvun alun lama jähmetti kysynnän ja johti lopulta Sievän Koristevalimon konkurssiin 1998. Seppo Sievä lunasti pesältä koneet ja laitteet ja jatkoi toimintaa pienimuotoisesti perustamassaan Sievä Tyyli Oy:ssä. Nykyisin Seppo Sievä on virallisesti eläkkeellä, mutta veri vetää taitavan ammattimiehen edelleen lähes joka päivä työhuoneelleen, jossa hän enemmän harrastus- kuin liiketoimintamielessä mm. entisöi ja korjaa tyylivalaisimia, niin Sievän omaa tuotantoa kuin muutakin antiikkia. seppojatuula.jpgSievä myös valmistaa edelleen vuosittain jaettavat Emma-patsaat. Asiakkaat osaavat antaa arvoa Sievän osaamiselle, joka on harvinaista katoavaa käsityöläisperinnettä. Seppo ja Tuula Sievän neljästä lapsesta kukaan ei osoittanut kiinnostusta alaan, vaan löysivät ammatit ilmailun parista. Kuvassa Tuula ja Seppo Sievä sekä Emma-patsas.

Lapsuus- ja nuoruusmuistoja Pakilasta
Seppo Sievä on pakilalainen henkeen ja vereen.  Seppo aloitti koulutiensä Itä-Pakilassa Metsolan kansakoulussa. Myöhemmin hän kävi myös nykyistä Pakilan yläasteen koulua, josta siirtyi Vallilan ammattikouluun opiskellakseen valimossa tarvittavia taitoja. 1940- ja 1950-luvun Pakilassa lapsilla oli todellakin tilaa temmeltää. Sepon lempileikkipaikka oli metsikkö perheen tontilla talon etelärinteellä. Lapset leikkivät myös Pakilan maalinnoituksissa. Asioille äiti saattoi lähettää Sepon Elantoon, Pakilan apteekkiin tai Häklin kangaskauppaan, jotka kaikki sijaitsivat Pakilan keskustassa Lepolantiellä. Sittemmin Lepolantien liikekeskuksessa toimi myös pyöräliike, kenkäkauppa ja kaksi pankkia.

Nuorena miehenä Seppo Sievä oli innostunut elokuvista, ja Lepolantiellä sijainnut Bio Tarja tuli hyvin tutuksi, erityisesti sen yönäytökset, joihin ehti juuri ja juuri Oulunkylän elokuvateatterin iltanäytöksestä, jos piti sopivasti kiirettä. Tutuksi tuli myös Lepolantien ja Tuusulantien kulmassa sijainnut Michelsonin kioski, olihan omistajan poika Sepon hyvä kaveri.

Yhteisöllisyys entisajan voimavarana
Sievän yrittäjäperhe tunnettiin Pakilassa luonnollisesti hyvin. Helsingistä Pakilaan kulkevat linja-autot ajoivat 1950-luvulle asti Sievän kotitalon ohitse. Bussissa pakilalaiset juttelivat keskenään vilkkaasti, myös kaupoissa ja kaduilla pysähdyttiin vaihtamaan kuulumiset. Ihmiset olivat perillä toisensa asioista. Elämä kyläyhteisönomaisessa Pakilassa oli rauhallista. Jos joku tarvitsi apua, talkoohenkeä löytyi.

Pakilan asukasluku on noista ajoista moninkertaistunut. Väestöpohjan muutoksen Seppo Sievä kokeekin merkittävimpänä muutoksena Pakilassa. Ennen ihmiset olivat työläisiä ja käsityöläisiä, tänään Pakilaa asuttaa hyvin toimeentuleva koulutettu väki. Parasta Pakilassa on Seppo ja Tuula Sievän mielestä on tänäänkin viihtyisä, rauhallinen ympäristö, mutta yhteisöllisyys on kadonnut. Tänään vastaantulijoista vain harva on enää tuttu.

Alueen kehittäminen kiinnostaa
Pakila-Seuran jäsen Seppo Sievä on ollut reilut 20 vuotta. Hän on osallistunut toimintaan ja mm. tapahtumiin Pakin talolla, mutta tyytynyt kiireisenä yrittäjänä rivijäsenyyteen. Pakila-Seuralta Seppo Sievä toivoo vaikuttamista palvelutason parantamiseen.

Teksti: Erja Vuorio
Kuvat: Sievän perhearkisto

Kirjoitus perustuu Seppo Sievän haastatteluun 13.10.2008 ja kuuluu Pakilan yrittäjiä esittelevään sarjaamme, jossa on aiemmin julkaistu juttu Kim Auterosta.