Lyhyt katsaus Pakilan historiaan

173
Aitat 2

Pakilan – aiemmin Pakinkylän tai Baggbölen – nimi esiintyy ensimmäisen kerran historiankirjoissa vuonna 1417 annetussa tuomiossa. 1700- ja 1800-luvuilla Pakinkylä oli pieni kylä, jonka pääelinkeinona olivat maanviljely ja karjanhoito. Näihin aikoihin Pakinkylän yhteiskunnallista kehitystä määräsivät suhteet läheiseen Tuomarinkylän kartanoon, josta maatalousväestö saattoi saada tilapäisansioita. Yhteydet Helsinkiin olivat vielä 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla suhteellisen vähäiset.

1900-luvun alussa Pakilassa elettiin vielä maanviljelyksellä, mutta vähitellen teollisuustyöväkeä alkoi muuttaa alueelle ahtaaksi käyneestä keskustasta. Pakilassa maat asumiseen hankki poikkeuksellisesti kolme työväestön itsensä perustamaa asunto-osuuskuntaa Elo, Alku ja Lepola. Ne elävät vieläkin paikannimistössä. Rakentaminen oli vapaata vuoden 1932 asemakaavalain voimaantuloon saakka. Alue sai yhtenäisen ilmeen, kun vuoden 1946 alueliitoksen jälkeen piti rakentaa kaupungin hyväksymien tyyppipiirustusten mukaisesti. Suurten tonttien vanhat omakotitalot korvautuivat vähitellen rivitaloilla 1960-luvun lopussa. Alueella on voinut täydennysrakentaa tiivistämällä vanhaa kaupunkirakennetta muun muassa tonttijakojen myötä. Länsi-Pakilan eteläreunaan on Maunulan koillisosan kaavoituksen yhteydessä tehty pientaloalueen laajennus, joka on jo rakennettu.