Pakilan kadunnimistön historiaa

1824

Alueen historia

Pakila eli Pakinkylä oli Helsingin perustamisen aikoihin yksi Helsingin pitäjän kylistä. Isossajaossa 1700-luvulla merkittiin kylään neljä maakirjataloa: Erikas, Murmästars, Landtmätars ja Prästbacka. Näistä muodostettiin myöhemmin kolme uutta tilaa: Björkbacka, Nystyga ja Mellangård. Ensimmäiset maanosittamiset esikaupunkiasutusta varten tapahtuivat vuosina 1906-1908, jolloin tilat Mellangård, Prästbacka ja Landtmätars palstoitettiin.

Pakinkylä julistettiin taajaväkiseksi yhdyskunnaksi 1908. Näin syntynyt huvilayhdyskunta järjestäytyi vuoden 1931 alusta itsehallinnon pohjalle, edelleen Helsingin maalaiskuntaan kuuluen. Rakennustoiminta alueella oli vapaata vuoden 1932 alkuun asti, jolloin uusi asemakaavalaki astui voimaan. Ensimmäinen rakennussuunnitelma Pakinkylää varten valmistui Helsingin kaupungin toimesta 1930-luvulla, ja maaherra vahvisti sen nimistöineen 1938.

Pakinkylä liitettiin Helsinkiin vuoden 1946 alussa, jolloin myös Pakila-nimi otettiin käyttöön. Alueen uusi tarkistettu rakennussuunnitelma vahvistettiin 1949 ja lopullinen asemakaava 1960. Tässä yhteydessä vahvistettiin myös alueen kadunnimistö, johon sisällytettiin käyttökelpoiset nimet siihenastisesta Pakinkylän nimistöstä.

Pakila-nimen tausta

Alueen alkuperäinen keskiaikainen nimi Baggböle johtuu henkilön nimestä.  Suomenkielinen nimi Pakinkylä on äänteellisenä mukaelmana tullut käyttöön 1900-luvun alussa ja myöhemmin lyhennetty asuun Pakila, joka vahvistettiin viralliseksi nimeksi 1946.

Nimi Baggböle esiintyi ensimmäisen kerran vuodelta 1417 peräisin olevassa tuomiossa, jossa kahdentoista lautamiehen luettelossa mainitaan Magnus i Byggiabola. Kylännimen merkintämuoto näyttää 1500-luvulla vakiintuneen muotoon Baggböle. Nimen määriteosana on sana bagge, joka skandinaavisissa kielissä ja murteissa yleisesti merkitsee jotain paksua ja kömpelöä. Sanaa on 1600-luvulla käytetty kömpelöiden eläinten (kuten pässin) nimityksenä, mutta aiemmin myös henkilöiden nimityksenä. Baggböle-nimen juontumien henkilön lisänimestä näkyy merkinnöistä kylän jouduttua huomion kohteeksi Tallinnan perinnönyhteydessä 1443, jolloin asianosaisiksi oli kirjattu talonpojat Magnus Bagge ja Jon Magnusson Bagge. Lisäksi vuonna 1491 on Helsingin pitäjän lautamiehenä toiminut muuan Olof Bagge.

Suomalainen vastine nimelle Baggböle on äänteellisenä mukaelmana tullut käyttöön 1900-luvun alussa, ensin asussa Pakinkylä, myöhemmin Pakila, joka tuli viralliseksi nimeksi 1946. Kaupunginosan nimeksi Pakila-Baggböle vahvistettiin 1959; samalla alue jaettiin Itä- ja Länsi-Pakilaksi.

Joidenkin Pakilan kadunnimien alkuperästä

Alkutie 1938. Pakinkylän huvilayhdyskunnan historiaan liittyvän Alku-nimisen palstoitusosuuskunnan mukaan. Alku perustettiin 1905 vanhojen Prästbacka- ja Björkbacka-tilojen maille.

Elontie 1938. Pakinkylän huvilayhdyskunnan historiaan liittyvän Elo-nimisen palstoitusosuuskunnan mukaan. Elo perustettiin Landtmätars-tilan maille.

Ervastinkuja 1960. Pakinkylässä asuneen tunnetun teosofin Pekka Ervastin (1875-1934) mukaan. Aiemmin Pekka Ervastin tie (1949).

Eskelinsuo 1949. Vanhasta paikannimestä Eskilsmossen.

Etupellontie 1938. Vanhasta paikannimestä Framåker.

Halkosuonkuja 1960. Entinen nimi Erkkiläntie (1949), vanhasta talonpoikaistalon nimestä Erikas.

Halkosuontie 1960. Vanhasta paikannimestä Vedakärr.

Heimokuja 1960. Katu on Kansantien poikkikuja, Nimi liittyy samaan aihepiiriin.

Heinämiehentie 1949. Maanviljelystä. Aiemmin Heinätie (1938).

Jakokunnantie 1949. Keksitty nimi, joka liittyy kaupunginosan muihin kunta-päätteisiin nimiin. Aiemmin Rajatie (1938).

Joronpolku 1949. Vanhasta paikannimestä Jorosäng (myös muodoissa Jorusäng ja Jurusäng).

Kamppiaistie 1949. Maanviljelyksestä. Nimi johdettu läheisestä Elontiestä. Kamppiaiset tarkoitti elonkorjuun lopettajaisia.

Kansantie 1938. Sepitetty nimi.

Ketjukuja 1949. Katu on Maanmittarintien poikkikuja. Ketju- eli vitjamies liittyy maanmittarin työhön.

Kivimäentie 1938. Läheisestä palstanimestä Stenbacka.

Klaukkalantie 1949. Vanhasta talonpoikaistalon nimestä Klasas, jota käytettiin Erikas-tilan rinnakkaisnimenä. Aiempi nimi Peltotie.

Koivumäentie 1960. Vanhasta talonpoikaistalon nimestä Björkbacka.

Kotasuontie 1949. Vanhasta paikannimesta Skålkärr, jossa alkuosan tulkintana mahdollisesti skåle = kota. Aiempi nimi Kotitie (1938).

Kotipellontie 1938. Keksitty nimi.

Koulumestarintie 1949. Ryhmänimi (koulun aihepiiri). Aiempi nimi Koulutie (1938).

Kyläkunnantie 1949. Keksitty nimi, viittaa vanhaan kyläasutukseen. Aiempi nimi Koivumäentie (1938).

Kylänpää 1960. Viereisen huvilapalstan alkuperäisestä nimestä Kylänpää.

Lastatie 1949. Keksitty nimi. Liittyy läheiseen Muurimestarintiehen.

Lepolantie 1938. Pakinkylän historiaan liittyvän Lepola-nimisen palstoitusosuuskunnan mukaan. Osuuskunta oli perustettu 1907 vanhan Prästbackan tilan maille. Nimi ollut ennen nykyisen Pakilantien nimenä. Nykyinwn Lepolantie yhdistetty 1949 kolmesta tiestä: Puistotie, Huvilatie ja Uusi Huvilatie (1938).

Lukkarinmäentie 1949. Vanhasta paikannimestä Klockarbacka.

Lukupolku 1949. Ryhmänimi (koulun aihepiiri). Osa aiempia teitä Kunnantie ja Mäkitie.

Lähdepolku 1949. Vesiperäisen maaston mukaan.

Maanmittarintie 1949. Vanhasta talonpoikaistalon nimestä Landtmätars.

Manttaalitie 1960. Katu on Kyläkunnantien poikkikatu ja liittyy sen aihepiiriin.

Markelininpolku 1960. Markelin-nimen omaksuneen talonpoikaissuvun mukaan. Suku omisti 1700- ja 1800-luvuilla noin sadan vuoden ajan Pakilassa sijainneen Prästbackan tilan.

Muurimestarintie 1949. Vanhasta talonpoikaistalon nimestä Murmästars.

Niittyluhdantie 1949. Vanhasta paikannimestä Slåttermossen. Aiempi nimi Luhtatie (1938).

Ohrahuhdantie 1949. Vanhasta pellon nimestä Kornfall.

Osuuskunnantie 1949. Liittyy yhdyskunnan syntyhistoriaan, jossa palstoitusosuuskunnat esittivät tärkeää osaa.

Pakilantie 1949. Paikkakunnan nimestä. Aikaisempi nimi Lepolantie, joka siirretty toiselle kolmesta tiestä muodostetulle tielle 1938.

Palosuontie 1949. Vanhasta paikannimestä Brännkärr.

Papinmäentie 1939. Vanhasta talonpoikaistalon nimestä Prästbacka.

Perhekuja 1960. Katu on Kansantien poikkikatu ja nimi liittyy samaan aihepiiriin.

Piikintie 1949. Vanhasta paikannimestä Piksängen, jonka lähtökohtana ollut Pik-nimisen sotilaan torppa.

Punatuvantie 1949. Vanhasta torpan nimestä Rödstu.

Päivänsalontie 1949. Tienoolla asuneen Kaupunkilähetyksen tehtävissä ansioituneen teologian tohtori B.H. Päivänsalon (1875-1933) mukaan.

Rakennusmestarintie 1949. Tien rakennuttaneen ja sen varrella asuneen rakennusmestari Willhard Taipaleen mukaan. Aiempi nimi Taipaleentie (1938).

Rapparintie 1949. Sepitetty nimi, liittyy läheiseen Muurimestarintiehen.

Ripusuontie 1949. Vanhasta paikannimestä Ripuskärr.

Rohkatie 1960. Maanviljelystä. Rohka tarkoitaa pellavariivintä.

Saarnaajantie 1949. Läheisistä Päiväsalontiestä ja Ervastinkujasta johdettu. Osa aiemmasta pidemmästä Papinmäentiestä.

Solakalliontie 1949. Vanhasta paikannimestä Svalusten, jonka alkuosa äänteellisenä mukaelmana suomenkielisessä nimessä. Osa aiemmasta tiestä Kunnantie.

Suovatie 1969. Maanviljelystä (heinäsuova).

Suurkaski 1949. Vanhasta paikannimestä Storsved.

Sysimiehentie 1949. Kasken- ja tervanpoltosta.

Talkootie 1949. Maanviljelyksestä.

Tuohimäentie 1949. Vanhasta rajapyykistä Näverbacka.

Työkunnankuja 1960. Sepitetty nimi. Liittyy paikkakunnan muihin kunta-päätteisiin nimiin.

Urakkatie 1960. Liittyy Rakennusmestarintien aihepiiriin.

Uudentuvantie 1949. Vanhasta talonpoikaistalon nimestä Nystu.

Vähäkaski 1949. Sepitetty nimi. Liittyy läheiseen tien nimeen Suurkaski.

Välitalontie 1938. Vanhasta talonpoikaistalon nimestä Mellangård.

Yhdyskunnantie 1949. Entisen Pakinkylän yhdyskunnan päätie. Osa aiemmasta tiestä Kunnantie (1938).

Yhteistuvankuja 1960. Viereisen huvilapalstan alkuperäisestä nimestä Yhteistupa.

Äijänpolku 1949. Vanhasta paikannimestä Bisaåkern.

Lähde: Kadunnimet. Helsingin kaupungin julkaisuja 24. Helsinki 1992. Valtion painatuskeskus. ISBN 951-771-220-0