Quo Vadis Pakin talo

80

Pakila-Seuralla on nyt keväällä edessä iso haaste, kun neuvottelemme Helsingin kaupungin kanssa Pakin talon tulevaisuudesta. Kaupunki ilmoitti viime syksynä luopuvansa talon omistuksesta ja halustaan neuvotella Pakila-Seuran kanssa talon omistuksesta.

Pakin taloa ympäröi iso tontti ja pihapiiriä reunustaa seitsemän ulkorakennusta: aittoja, savusauna ja maakellari. Pakila-Seuraa kiinnostaa vain itse talo ja sen ulkorakennukset ja pihapiiri. Pakila-Seura on vuokrannut Pakin taloa ja talon pihapiiriä reunustavia aittoja 1960-luvulta lähtien. Pakila-Seura on perustettu vuonna 1962 ja tämä vuosi on siten myös seuran 60-vuotisjuhlavuosi.

Helsingin kaupunki on tunnetusti viime vuosina luopunut sellaisista omistamistaan kiinteistöistä, joilla ei ole sille strategisista merkitystä tai jotka eivät tue sen ydintoimintoja. Pakin talo kuuluu näihin. Pakin talo on suojeltu rakennus. Talossa ei saa tehdä remontteja, jotka muuttaisivat sen luonnetta ja historiallista ulkoasua tai sisätiloja. Siksi kohde on haastava omistettava.

Pakin talo edustaa jotain sellaista mitä Helsingissä löytyy vain Pakilasta, ei mistään muualta. Talo on meille helsinkiläisille viesti kaukaa kaupungin agraarihistoriasta ja muistuttaa kaupungin asutuksen juurista ja historiasta aina 1600-luvulta asti.

Pakin talon juuret ovat ainakin vuodessa 1632, jolloin tila mainitaan manttaalikirjoissa Nils Knutssonin omistamana. Talo ja tila vaihtoivat sittemmin usein omistajaansa. Vuodesta 1675 lähtien tila kantoi nimeä Niels Knutss, Nimestä johdettu lyhennys Klasas mainitaan talon nimenä vuoden 1745 rippikirjassa. Storbaggas tai Klasas nimeä talo kantoi ison Haltialan vapaatilan ns. aputilana ainakin 1760-luvulle saakka.

Vuodesta 1762 lähtien talo oli Erikas uuden omistajansa sukunimen mukaan. Erikas oli yksi neljästä ”savusta”, joita pidettiin tuolloin Baggbölen eli Pakilan kantatiloina. Ne kolme muuta olivat Murmästars, Landtmästars ja Prästbacka.  

Pikkuvihan taistelut riehuivat elokuussa 1742 Pakilan ja Tuomarinkylän tienoilla. Vantaanjoen ylittäneet ja ruotsalais-suomalaisia pakenevia joukkoja takaa-ajaneet ja Helsingin keskustaan matkalla olleet venäläiset sotajoukot polttivat alueen rakennuksia. Tuolloin paloi todennäköisesti myös Klasaksen tilan rakennus.

Nyt Pakin talona tunnettu talo lienee rakennettu joskus 1750-luvun tienoilla. Talossa asui ja tilaa viljeli sittemmin monikin perhe. Omistuskuviot olivat usein hyvinkin värikkäitä, kuten selviää Kaarlo Pettisen vuonna 1985 toimittamasta Pakilan Seudun historiasta, johon tämäkin teksti nojaa.

Viimeisin talon omistaja oli ”Pakin ukko” Viktor Winberg, joka myi talon 1920-luvun alussa Nestor Toivoselle. Toivolan oppilaskodin työnjohtaja Paavo Karvia vaimoinen asui talossa sen jälkeen peräti 15 vuotta ja hoivasivat myös iäkästä ”Pakin ukkoa”.

Helsingin kaupunki entisöi omistukseensa siirtynyttä Pakin taloa 1960-luvun alussa.

Nykyisen Pakin talon nykyiset sisätilat näyttäytyvät 1800-luvun asussa. Osa talon pihapiirin aitoista on myös 1700-luvulta ja osa 1800-luvulta.

Pakila-Seura haluaa löytää kaupungin kanssa yhteistyömallin, jolla seura voi edelleen vuokrata taloa juhlakäyttöön ja pitää huolta talosta tai jopa siirtyä sen omistajaksi. Pakin talon säilyminen sen käyttö mahdollisimman monen kaupunkilaisen juhlapaikkana ei ole tietenkään vain Pakila-Seuran asia.

Pakila-Seura on tehnyt vuosia mielestämme hyvää yhteistyötä monien alueen yhteisöjen, kuten vaikkapa seurakunnan, päiväkotien, Kiinteistönomistajien, Marttojen, Pakilan Nuorisotalon, Leijonien, Musiikkiopiston ja Pakilan Voimistelijoiden kanssa. Uskomme, että yhteistyökumppanimme tukevat tarvittaessa Pakila-Seuraa kevään isossa haasteessamme.

Teksti: Raimo Rahkonen

Pakila-Seuran pj

Kuva: Esko Lukkari