Tapio Suomi Kunniapakilalaiseksi

395
tapio_suomi.jpg
tapio_suomi.jpg

tapio_suomi.jpgPakila-Seura ry. on kutsunut Tapio Suomen, 75, Kunniapakilalaiseksi. Kunniapakilalainen on arvo, jonka Pakila-Seura myöntää merkittävästä työstä kaupunginosan hyväksi. Uusi Kunniapakilalainen julkistettiin Pakila-Seuran hallituksen syyskauden ensimmäisessä kokouksessa 25.8.2009. Onnittelupuheessaan yhdistyksen puheenjohtaja Matti Enroth korosti Tapio Suomen vaikuttavaa toimintaa Pakila-Seuran, Pakin talon ja koko kotiseudun hyväksi. Tapio Suomi on järjestyksessä kahdeksas Kunniapakilalainen. Edellinen Kunniapakilalainen oli Kaarlo Pettinen, joka sai arvon 1992. 


Pesunkestävä pakilalainen

Tapio Suomi on asunut Pakilassa koko elämänsä ja nähnyt alueen eri kasvu- ja kehitysvaiheet. Suomen isä oli asettunut Pakilaan 1930-luvun alussa. Juuri ennen sodan syttymistä 1939 isä oli saanut työn Pakilan koulun, nykyisen yläasteen, vahtimestarina. Isä lähti sotaan, ja muu perhe, äiti ja kaksi poikaa, jäivät tekemään töitä koululle. Sotavuosina myös lapset osallistuivat raskaisiinkin töihin: Pikku-Tapio kantoi puita ja osallistui lämmitykseen. Isä selviytyi sodasta, mutta äiti menehtyi heti sodan jälkeen. Uuden koulun, nykyisen ala-asteen, valmistuttua Halkosuontielle 1954 Tapio Suomen isä siirtyi vastaamaan sen vahtimestarin tehtävästä, jota hoiti eläkkeelle jäämiseensä asti.

Ahkera ja säästäväinen Tapio Suomi onnistui jo 20-vuotiaana vakuuttamaan Pakilan silloisen Kansallis-Osake-Pankin johtajan, sai lainan ja osti tontin Elontieltä vuonna 1954. Uusi talo Välitalontielle valmistui 1970, siinä Suomi edelleen perheineen asuu.

Monista elämänaloista kiinnostunut talousmies

Pakilan koulun jälkeen opintie vei Tapio Suomen ensin kauppakouluun ja myöhemmin Kauppiaitten kauppaopistoon. Armeijan harmaissa viestimiehenä vietetyn vuoden, johon kuului myös RUK, jälkeen ura urkeni käyttöomaisuuskirjanpitäjänä, jatkui pääkirjanpitäjänä, eteni kamreeriksi ja ylikamreeriksi. Kaikki työt olivat julkishallinnon sektorilla. Yksityiselämän puolella Tapio Suomea vetivät puoleensa toisaalta itse käsillä tekeminen, mm. rakentaminen ja toisaalta talouselämän tarkka seuraaminen ja sijoittaminen. Isältä perittynä elämän mottona Suomella on ollut kahden ammatin varaan rakentaminen: jos toinen pettää, toisen varassa pärjää.

Metsätalouden seuraaminen johti Tapio Suomen ensimmäisen pienen korpipalstan hankkimiseen 1974, sitten toisen ja kolmannen metsäpalstan. Palstojen hankinta ja metsänhoito on ollut hyvin suunnitelmallista, tarpeen tullen tontteja on myyty muiden investointien rahoittamiseksi. Koko ajan Tapio Suomi on jakanut energiaansa laajasti eri kiinnostuksen kohteisiin. Metsänhoitoyhdistysten lisäksi hän on kuulunut mm. jalokiviharrastajien ja numismaatikkojen yhdistyksiin, toiminut lukemattomissa yhdistyksessä taloudenhoitajana ja ollut mukana Lions Club-toiminnassa. Pysyvänä kiinnostuksen kohteena ovat 1950-luvulta asti olleet Lapin retket, kiintopisteenä Ivalossa sijaitseva entiseen osuuskauppaan rakennettu vapaa-ajan koti.

Arvokasta toimintaa kotiseudun hyväksi

Tapio Suomi on ollut Pakila-Seuran jäsen yhdistyksen perustamisesta alkaen 1964. Hänen panoksensa yhdistyksen toiminnan edistämisessä on ollut huomattava. Pakila-Seuran hallituksessa Tapio Suomi on ollut yhtäjaksoisesti vuodesta 1967. Hän toimi aluksi sihteerinä, sitten puheenjohtajana (1973-85) ja myöhemmin muissa luottamustehtävissä. Tapio Suomen ideoiden pohjalta yhdistyksen toimintaa on kehitetty ja laajennettu. Erityisen suuri Tapio Suomen panos on ollut Pakin taloon liittyen. Talo oli jo ehtinyt päästä hylättynä ränsistymään, kun Tapio Suomi ja silloinen Pakila-Seuran puheenjohtaja Toivo Ehn ryhtyivät toimimaan sen kunnostamiseksi ja saamiseksi käyttöön asukkaiden yhteisenä kotiseututalona. Vuonna 1973 Helsingin kaupunki luovutti Pakin talon Pakila-Seuran hallintaan ja hoitoon. Yhdistys onkin vuosien varrella monin eri tavoin kunnostanut taloa ja vuokraa sitä perhejuhliin ja muihin tilaisuuksiin. Kaupungilta saadaan vuosittain avustusta talon hoitoon.

Pakila-Seuran tehtävää alueen asioiden edistäjänä Tapio Suomi pitää tärkeänä. Yhdistyksellä on vuosien varrella ollut välillä korkeampi profiili, välillä matalampi. Nyt eletään aikaa, jolloin ihmisillä on kiireitä eikä yhdistystoimintaan ehditä panostaa. Suomen mielestä yhdistystoiminta on yhä enemmän ”ammattimaista” ja ihmiset ehkä pelkäävät tulla mukaan ajatellen, että jos tullessa pitäisi olla paljon yhdistysosaamista. Näinhän asia ei ole, ja Tapio Suomi toivookin, että aktiiveiksi saataisiin uutta kotiseudun asioista kiinnostunutta väkeä, joiden kautta yhdistyksen toiminta voisi uudistua.

Hyväntuulinen Mr. Pakila

Tapio Suomi, jos kuka, on aito Mr. Pakila. Hänen kiinnostuksena kotiseudun asioiden edistämiseen on pyyteetöntä. Tapio Suomi myös tuntee Pakilan ja pakilalaiset perin juurin. Tuntemista edesauttoi mm. toimiminen Pakilan yksityisteiden hoitokunnan taloudenhoitajana 1960-luvulla. Tehtävässä oli pidettävä yllä tieyksikköluetteloja, joten talot ja asukkaat tulivat tutuksi. Tapio Suomen muisti ja tietorikkaus on ällistyttävää. Tietoja Pakilan historiasta ja asukkaista tulee kuin apteekin hyllyltä.

Tapio Suomi on tuttu näky Pakilan raiteilla. Monet tuntevat tai ainakin tunnistavat hyväntuulisen, vaatimattoman ja aina korrektisti käyttäytyvän Suomen. Tuttuja tulee vastaan joka kulmalla ja ystävällisiä tervehdyksiä riittää kaikille. Tapio Suomen lupsakan kuoren alla piilee kuitenkin piinkova talousmies, jolla virtaa riittää edelleen: Mies rakentaa täyttä päätä asuin- ja liikekiinteistöä Pakilantien ja Osuuskunnantien kulmaan. Projekti on jo loppusuoralla. Mitähän seuraavaksi?

Teksti ja kuva: Erja Vuorio