Yli 60 vuotta toimintaa aktiivisena pakilalaisena

789
irma_isrikki_2010.jpg
irma_isrikki_2010.jpg

irma_isrikki_2010.jpg

Irma Isrikin, 86, pitkä värikäs elämä kauppiaana ja kotiseutuaktiivina Pakilassa ja Paloheinässä hakee vertaistaan. Irma ja Niilo Isrikin liikeyritys Pakilantiellä oli yli 30 vuotta osa pakilalaista arkea. Irma Isrikki on nähnyt ja kokenut pakilalaisen elämänpiirin muutokset kuudella vuosikymmenellä.  Ikivireä energiapakkaus toimii ja vaikuttaa edelleen mm. Pakila-Seurassa, omakotiyhdistyksessä ja Kaupan naiset ry:ssä.

isrikin_kauppa_1966.jpg

 

Isrikin kauppa toimi Pakilantiella vuosina 1954-1989.

Kerromme Irma Isrikin elämäntarinan, joka liittyy vahvasti kaupunginosamme historiaan.

Pohjanmaalta Pakilan perukoille

Irma Isrikki kasvoi seitsenpäisen lapsikatraan esikoisena Ilmajoella Etelä-Pohjanmaalla. Irman käsistään kätevä maanviljelijäisä teki puusta mm. kirkkokärryjä, joita myytiin laajalle ympäristöön – liekö pikku-Irma saanut kaupankäynnin kipinän jo tuolloin.

Helsinkiin Irma tuli 16-vuotiaana vuonna 1939. Työpaikka löytyi Tempo-nimisestä liikkeestä Helsingin Mannerheimintiellä ja toveriasunto Kalliosta. Jatkosodan aikana Irma kihlautui rajantakaiseen Karjalaan jääneestä Salmista kotoisin olleen Niilo Isrikin kanssa. Niilo haavoittui lievästi sodassa. Nuoripari avioitui kesällä 1944, ja poika Raimo syntyi 1945.

Aviopari löysi asunnon Pukinmäestä 1947, ja Irma sai työpaikan Välitalontien ja Pakilantien risteyksessä sijainneesta Iso-Elannosta (sittemmin mm. Aarre-Auto). Vastapäisessä rakennuksessa Välitalontiellä toimi kemikalio, jonka omistaja kiinnitti huomiota taitavaan ja aikaansaavaan Irmaan. Kemikaliokauppias tarjosi liikettään Irmalle, joka päätti toteuttaa unelmansa itsenäisenä kauppiaana toimimisesta. Irma osti kemikalion 1950, laajensi valikoimaa ja otti myyntiin lyhyttavaraa eli tekstiileitä ja lankoja sekä pienikokoista käyttötavaraa, kuten nappeja ja neuloja. Elannossa ei ratkaisusta pidetty, siellä olisi pidetty mieluummin Irma.

Perheyritys alkoi rakennustöillä

Niilo ja Irma olivat vuonna 1948 saaneet hankituksi rintamamiestontin ja aloittaneet oman talon rakentamisen Paloheinään. Seutu oli täyttä korpea, metsää ja laidunmaata. Itse oli raivattava tie, jota pitkin rakennustarvikkeet saatiin kuljetettua, räjäytettävä kannot ja kivet talon perustusten tieltä.

Vuonna 1952 tuli myyntiin tontti Elannon takana Pakilantiellä. Elanto havitteli tonttia, mutta omistaja myi mieluummin  Irmalle ja Niilolle. Kaksikerroksinen rakennus valmistui 1954. Perhe asettui asumaan yläkertaan. Alakertaan avattiin myymälä, johon Irman tekstiili-kemikalio muutti. Rakennusta laajennettiin, ja vuoden päästä avattiin osastot talous- ja siirtomaatuotteille sekä maito- ja lihatuotteille. Kun näyteikkunoiden yläpuolelle kiinnitettiin kyltti ”Isrikki”, Irma ja Niilon tunsivat ansaittua tyytyväisyyttä.  Myymälätilaa oli yhteensä 220 neliömetriä ja lisäksi 100 neliön varasto. Siihen asti rakennusalalla toiminut Niilo tuli myös kauppaan töihin. Lisäksi palkattiin ulkopuolisia myyjättäriä, joita oli vuosien varrella palveluksessa useita, samanaikaisesti yleensä 2-3. Henkilökunnalle järjestyi asunnot Paloheinän omakotitalosta, jonka viereen rakennettiin pian toinenkin.  Myöhemmin myös Raimo Isrikki ja hänen vaimonsa Marjatta työskentelivät kaupassa.

Kovaa työtä ja elämänrikkautta

Kauppiasperheen päivät olivat kiireisiä ja venyivät pitkiksi. Pakilassa on 1950- ja 1960-luvuilla vielä paljon pikkukauppoja, joten asiakkaista kilpailtiin. Irma Isrikin aamut alkoivat viiden kuuden aikaan torilla, josta hankittiin myyntiin sopivia eriä, tukkuliikkeiden toimitukset kun olivat pienyrittäjälle usein liian suuria. Kauppa oli auki klo 9-17. Kaikkia asiakkaita pyrittiin palvelemaan yhtä hyvin, niin suurperheiden hankintoja tekeviä rouvia kuin pieniä nallekarkkien ostajiakin. Irma teki kaupassa aivan kaikkea, mitään työtä kaihtamatta. Häneltä hoituivat niin kirjapito, lihan leikkaus kuin pienet ompelutyötkin kaupan takahuoneessa. Sulkemisajan jälkeen purettiin tavaroita hyllyihin ja hoideltiin toimituksia koteihin. Irman mieleen ovat jääneet erityisesti kuljetukset Kaarelaan heikkokuntoisia tykkiteitä pitkin. Tekstiilikauppiasta pyydettiin usein mukaan myös suunnitteluun ja valintaan: Monessa pakilalaiskodissa oli Irma Isrikin valitsemat verhot. Tekstiilipuoli olikin Isrikin kaupan kilpailuvaltti.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen haasteet olivat vahvasti läsnä. Raimo-poikaa hoitivat päivisin kotona Irman nuoremmat siskot. Perheenäidin roolia Irma hoiteli myöhäiseen iltaan. Illalla kotona piti vielä valmistella seuraavan kauppapäivän asioita. Elämä oli rankkaa, töitä piti tehdä paljon eikä kaupan tuotto silti ollut päätä huimaava. Toimeentulo kuitenkin saatiin. Työnjako toimi ja kauppiaspari viihtyi työssään. Niilon vastuulla oli kemikalio-osasto, 1960-luvun alkupuolella miehen mittoihin kasvanut Raimo otti vastuuta elintarvikeosastosta ja Irma toimi ”jokapaikan höylänä”. 
isrikin_kaupassa_1957.jpg
I
srikin myymälän henkilökuntaa vuonna 1958. Vasemmalla Irman Isrikin sisar Eira Kammi, edessä Raimo Isrikki ja oikealla Irma Isrikki.  

Vanhanajan kauppiaan modernit ideat

Kauppiaana Irma Isrikki koki olevansa unelma-ammatissaan. Liikkuvainen Irma ei olisi viihtynyt yksitoikkoisessa paperityössä, jota hän lyhyesti ehti kokeilla sodan aikana. Hän piti ihmisten kanssa toimimisesta ja vaihtelevista päivistä. Pikkukauppias oli usein asiakkaiden luotettu, huolten kuuntelija ja neuvonantaja. Kauppiaana Irma oppi tuntemaan alueen perheet ja kotien asiat paremmin kuin hyvin. Joskus asiakkaat kertoivat enemmän kuin Irma olisi toivonut. Hän piti kunnia-asianaan asiakkaiden luottamuksen säilyttämisen. Monilla perheillä oli 1950- ja 1960-luvuilla taloudellisesti hyvin tiukkaa, joten Isrikillä myytiin myös luotolla. Valitettavasti jotkut alueelta pois muuttaneet asiakkaat jättivät velkansa maksamatta, mistä Irma on vieläkin pahoillaan.

Irma Isrikillä oli tuohon aikaan edistyksellisiä ajatuksia myynninedistämistä ja asiakkaiden sitouttamisesta. Keväällä 1961 Isrikit järjestivät Lepolantien työväentalolla näyttävän asiakastilaisuuden, jossa oli monipuolista ohjelmaa, musiikkia ja tanssia. Tarjoilusta vastasi Irma henkilökuntineen pukeutuneena kansallispukuihin. Tilaisuus sai suurta huomiota Pakilassa. Irmalla oli tarkoituksena järjestää vastaava juhla joka vuosi. Valitettavasti aivan koko Pakilaa ei ollut mahdollista kutsua, ja kutsumattomat pahoittivat mielensä. Kauppiaan taas on pidettävä hyvät suhteet kaikkiin mahdollisiin, potentiaalisiinkin, asiakkaisiin, joten juhla jäi ainutkertaiseksi.  

asiakasilta.jpg

Vasemmalla Irma Isrikki emännöimässä asiakastilaisuutta 1961. Etualalla kahvia kaataa Isrikin kaupassa työskennelyyt Esteri Iisaho. Toinen oikealta Irma Iskin sisar Aino Kammi.


Haikea luopuminen

Vuodet ja vuosikymmenet vierivät. Isrikin kaupassa seurattiin ajan trendejä ja sopeutettiin valikoimaa ja toimintatapaa sen mukaisesti. 1980-luvulle tultaessa kilpailutilanne kaupan alalla oli muuttunut radikaalisti. Autoja alkoi olla joka perheellä, ja niillä huristeltiin automarketiin. Pienten yksityisten kauppojen tilanne kävi hankalaksi. Myös kaupan kiinteistön ja kahden Paloheinän omakotitalon hoitaminen alkoi käydä raskaaksi. Niilo Isrikki alkoi sairastella. Yli 30 vuotta kestänyt ura kauppiasyrittäjinä Pakilassa oli ollut antoisa, mutta realiteetit vauhdittivat ratkaisua.  Kaupparakennukselle ja tontille löytyi ostaja, ja Isrikit sulkivat puotinsa vuonna 1989 ja muuttivat asumaan Paloheinäntien omakotitaloon. Irma oli ollut kaupan ”äiti” ja tehnyt työtään sydämellä, joten luopuminen oli haikeaa. Toisaalta oli mukava päästä viettämään leppoisia eläkepäiviä. Yhteisiä eläkepäiviä Isrikit saivat viettää Niilon kuolemaan saakka 1994.

Energinen puuhanainen ja järjestöaktiivi

Yrittäjätoiminnan ohella Irma Isrikillä on riittänyt hämmästyttävästi energiaa myös järjestötoimintaan. 1950-luvulta alkaen hän on toiminut Keskon Kaupan naiset ry:ssä, joka on järjestänyt erilaisia vierailuja ja matkoja ja mm. kerännyt merkittävästi varoja SOS-lapsikylätoimintaan. Kaupan naiset tapaavat vieläkin vuosittain, vaikka joukosta on jäljellä vain kourallinen.

Irmalla on riittänyt kiinnostusta myös kotiseututoimintaan. Hän on toiminut aktiivisesti Pakilan Kiinteistönomistajat ry:ssä, Pakilan Omakotiyhdistys ry:ssä ja Pakila-Seura ry:ssä. Paloheinän omakotiryhdistyksessä Irma veti koko 1960-luvun huvitoimikuntaa, jonka tehtävänä oli järjestää mm. vappu- ja joulujuhlia alueen asukkaille. Alkutien vanhalla palokunnantalolla pidetyt juhlat olivat alueella odotettuja tapahtumia, johon osallistuttiin suurin joukoin. Joka kerta oli ohjelmassa puhe- tai laulunäytelmä, joita harjoiteltiin uutterasti iltaisin Isrikkien kotona.  

Pakila-Seuraan Irma Isrikki on kuulunut sen perustamisesta 1962 alkaen ja osallistuu edelleen aktiivisesti yhdistyksen toimintaan. Hallitustoiminnassa hän on ollut mukana yhtäjaksoisesti ennätykselliset 42 vuotta, vuodesta 1968 alkaen. Myös toimikuntatyössä hänen panoksensa on ollut merkittävä.  Irma Isrikille on Pakila-Seurassa myönnetty lukuisia tunnustuksia eri vuosikymmenillä.  Pakila-Seuran aloitteesta hänelle myönnettiin 1999 kultainen Pro Helsinki –ansiomerkki, joka on tunnustus pitkäaikaisesta, aktiivisesta ja ansiokkaasta työstä Helsingin kaupunginosayhdistyksen jäsenyhdistyksen hyväksi. 

pro_helsinki_mitali_irmalle.jpgIrma Isrikille luovutettiin Pro Helsinki–ansiomerkki  23.10.1999. Vasemmalla Helsingin kaupunginosa-yhdistykset ry:n varapuheenjohtaja Raimo Nenonen. puheenjohtaja Matti Enroth ja sihteeri Terttu-Liisa Ertola. Oikealla Irma Isrikki.


Muuttunut maailma

Virkeä Irma Isrikki seuraa edelleen tiiviisti ympäristön tapahtumia ja osallistuu aktiivisesti järjestötoimintaan. Kysymykseen, mikä on Pakilassa eniten muuttunut, Irma Isrikki vastaa empimättä: Ihmiset! Entisajan kyläyhteisömäisyys on kadonnut, ihmiset eivät enää tunne toisiaan. Tämän päivän Pakilassa naapuriapu, joka entisaikaan oli itsestäänselvyys, on jo harvinaisuus. Ihmiset elävät arkea omissa oloissaan, asioita ei jaeta muiden kanssa – puhumattakaan siitä, että niitä kerrottaisiin kaupan myyjälle. – Vanhaa ei kannata haikailla ja eteenpäin on katsottava, pohtii Irma, mutta materiaalisen hyvinvoinnin kasvun myötä on kyllä menetetty paljon inhimillistä rikkautta.

 

Teksti: Erja Vuorio
Kuvat: Irma Isrikin arkisto ja Erja Vuorio

Kirjoitus perustuu Irma Isrikin haastatteluun 12.4.2010 ja kuuluu Pakilan yrittäjiä esittelevään sarjaamme, jossa on aiemmin julkaistu juttu Kim Auterosta ja Seppo Sievästä.