Pitäjänmäki-seura ry:n historiaa

0
236

 1990-luku

Seuran 35-vuotisjuhlaa vietettiin Diakonissalaitoksen Palvelukeskus Kotikalliossa 4.4.1995.

Seura järjesti myös Pitäjänmäki-päivän yhteyteen koskiretken urheilukentältä Strömbergin koskelle ja takaisin. Reitin varrella oli rasteja ja koskella esiintyi Tanssiteatteri Hurjaruuth. Kerättiin myös adressiin 400 nimeä kosken ympäristön parantamisen puolesta.

Seura pyrkii vaikuttamaan alueen kaavoituksen suunnitteluun sekä rakentamisen että liikenteen osalta. Vuonna 1996 suunnittelun alla oli Teknoksen alue ja Pitäjänmäen aseman seutu. Teknoksen laajennuksen Seura oli valmis hyväksymään, kunhan päästöt eivät lisäänny.

Kaavoituksen yhteydessä ratkaistiin myös Pitäjänmäentien kovan läpiajoliikenteen aiheuttamia ongelmia.

Kauan kaivattu ylikulkusilta valmistui Pitäjänmäen asemalle vuonna 2001. Pitäjänmäen asemahan on viimeisiä rautatietasoristeyksiä Helsingissä. Pitäjänmäen aseman sekä Mäkkylän seisakkeen alueella on sattunut useita kuolemaan johtaneita onnettomuuksia. Mäkkylän seisakkeen kohdalla asian etenemistä vaikeuttaa Espoon ja Helsingin raja, asiaa pallotellaan kunnalta toiselle.

Myös poikittaisliikenne Kannelmäkeen, Kanneltalolle on ollut kirjelmien aiheena. Kanneltalo on läntisen alueemme kulttuurikeskus, jonka ohjelmisto on monipuolista. Sinne on aika vaikea kulkea, ellei ole omaa autoa. Julkinen liikenne voitaisiin helposti järjestää jatkamalla linjan 39 reittiä Malminkartanosta Kannelmäkeen. Kyse on noin 500 metrin matkasta. Asian tiimoilta järjestettiin nk. mielenilmauskulkue: Pitäjänmäen Sestolta käveltiin Kanneltalolle banderolleja kantaen!

Seuran 40-vuotisjuhlia vietettiin Pitäjänmäen yläasteen auditoriossa 2.4.2000. Juhlapuheen piti helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Suvi Rihtniemi. Juhlassa esiintyivät pianotaitelija Risto Lauriala, Pikomalan Laulajat ja Pitäjänmäen musiikkiopiston orkesteri. Lausuntaa esittivät Jouko Hömppi ja Riitta Kangas-Paavola sekä yksinlaulua Ami Vänskä.

johtokunta2000.jpg
Pitäjänmäki Seuran johtokunta 40-vuotisjuhlassa. Edessä vasemmalta: Irja Vuokko, Veikko Hakkarainen, Leo Vuokko, Lulu Nenonen ja Riitta Sorttila-Ojanen.
Takana: Tarja Salminen, Riitta Mäenpää, Esa Kukkola, Satu Salminen ja Jouko Hömppi

Juhlan kunniaksi ilmestyi Pitäjänmäen Kyläkirkko –kirja. Kirjan aineiston on koonnut Konalan ja Pitäjänmäen historiaa tutkinut Torbjörn Holmqvist.

 Paikallishistoriaa talteen

1993 Muistojen Pitäjänmäki – 5000 vuotta – valokuvanäyttely Pitäjänmäestä, ”luonnosta” ja ihmisistä Pitäjänmäen kirjastossa 1.4. – 8.5.1993. Näyttelyn teemoina olivat rakennetun ympäristön muuttuminen, luonto ja ihmiset. Teemat johdattivat kävijät viiden vuosituhannen takaisesta Pitäjänmäestä viimeisen sadan vuoden aikana tapahtuneeseen rajuun muutokseen.

Näyttely oli Helsingin yliopiston ja Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksen ikäihmisten yliopiston Pitäjänmäki-Konala -historiakurssin työn tulos. Työryhmän vetäjänä oli Simo Laakkonen.

1994 Pitäjänmäen historiaa kuvin ja tekstein sekä muutamin esinein -näyttely Pitäjänmäen kirjastossa toukokuussa 1994. Aiheena kartanot, tilat, koti, kulttuuri ja urheilu. Näyttely oli jatkoa edellisvuoden näyttelyyn. Työryhmää johti FL Pirkko Sallinen-Gimpl.


Talo Kyläkirkontieltä (Kuva: Jussi-Petteri Lappi)

1997 Arkkitehti Selim A. Lindqvist ja Pitäjänmäki -paikallisnäyttely Pitäjänmäen kirjastossa 6.10.-8.11.1997

Lisäksi järjestettiin arkkitehti S.A. Lindqvistin suunnittelemien rakennusten kiertoajelun Helsingissä, oppaana Asko Salokorpi.

2000 Pitäjänmäellä toimineen Kröckelin panimon historianäyttely helmi-maaliskuussa Pitäjänmäen kirjastossa. Aineiston keräsi Torbjörn Holmqvist. Näyttelyn avasi Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rakel Hiltunen.

Pitäjänmäen Kyläkirkko kirja ilmestyi Seuran 40-vuotisjuhlaan. Aineiston on koonnut Torbjörn Holmqvist.

 Puheenjohtajia

Pitäjänmäki Seuran puheenjohtajina ovat olleet:
1960-luvulla: Reino Ailamo
1970-luvulla: Joonas A. Salminen
1980-luvulla: Leo Vuokko, Hannu Laakso, Matti Öhman
Leo Vuokko, kunniapuheenjohtaja 1990
Heikki Pietilä 1991
Markku Penttinen 1992
Veikko Hakkarainen 1993-2001
Lulu Nenonen 2002 –

 

Pitäjänmäki Seuran viiri 

 

viiri

Pitäjänmäki Seuran viiri 

 

Viirin selitys

Sinisessä kentässä kaarikoroisen hopeisen tyviön laella seisova kultainen kirkko saatteinaan tapulin molemmin puolin hopeinen tähti. Hopeisessa tyviössä kaksi mustaa vasaraa vinoristikkäin.

Sinisessä kentässä kaarikoroisen hopeisen tyviön laella seisova kultainen kirkko saatteinaan tapulin molemmin puolin hopeinen tähti. Hopeisessa tyviössä kaksi mustaa vasaraa vinoristikkäin.

Selitys on heraldisen sanaston mukainen. Kenttä tarkoittaa viirin pääväriä, tyviö kenttää pienempää kilven alaosaa, kaarikoro kahden välikentän kaarevaa rajaviivaa, saate/saatekuvio hallitsevaa tunnusta pienempää lisäkuviota, ja vinoristikkäis-sanonta määrittää ao. työkalujen asennon (koska ristikkäin-sanonnalla puolestaan kuvataan pysty/vaakasuoraan ristikkäisyyttä).

Metallivärien ts. kullan ja hopean vastineet lipuissa ja muissa tekstiileissä ovat keltainen ja valkoinen. (Hopean vastineeksi ei siis kelpaa harmaa, vaikka Helsingin kaupungin lippuun on virkamiesten tuottamuksena pesiytynytkin harmaa aaltokoroinen tyviö; heraldikkojan julkisten moitteiden takia kaupunki on nyttemmin painattanut uusien lippujensa tyviöt hopeapigmentillä).

Hopeiset tähdet viittaavat Diakonissalaitoksen lastenkotiin ja Skolgårdenin kouluun, vasarat puolestaan Järnströmin ja Fallströmin pajoihin sekä yleistäen Pitäjänmäen nykyiseen teollisuuteen. Kaarikoroisen hopeisen tyviön muoto kuvastaa puolestaan mäkeä. Kirkon yleinen merkitys on pitäjä, ja sen perusteella viirin keskeisistä kuva-aiheista on suoraan ”luettavissa” Pitäjänmäki. Vuonna 1929 rakennettu puinen kyläkirkko on tietysti sellaisenaan keskeinen aihe, mutta em. kuvapari (kirkon yleinen tunnuskuvio ja mäki) olisi ilman kyläkirkon dokumentaariarvoakin kyllin selkeä tunnus.

Viirin alapään kolmikärkisyys on sinänsä pääosin koristeellinen valinta, mutta se voidaan toisaalta tulkita Pitäjänmäen monitahoista elinkeinoelämää symbolisoivaksi – tai miksipä ei yhtä hyvin kiertoilmaisuna vapaapalokuntaan eli ”punaisen kukon” torjuntaan viittaavaksi.

Ylimalkaan heraldisten tunnusten symbolisisältöä pyritään tulkitsemaan liiankin kirjallisesti, mutta tässä kotiseutuyhdistyksestä puheen ollen symboliset tulkinnat ja ulottuvuudet on nähtävä kokoavina.

Helsingissä 2. tammikuuta 1990.

Jukka Pellinen
kuvallisen viestinnän professori
heraldikko, graafinen suunnittelija

Pitäjänmäki Seuran puheenjohtaja Leo Vuokko on kirjeellään 28.2.1990 kiittänyt professori Jukka Pellistä ja kertoo, että seuran johtokunta on työhön erittäin tyytyväinen. Samalla suunnittelijalle on lähetetty pöytäviiri.

 

VASTAA

Lisää kommentti!
Kirjoita tähän nimesi