Koti Blogi Sivu 7

Piimäen kotikaupunkipolku

0

PITÄJÄNMÄEN KOTIKAUPUNKIPOLUT

P i i m ä k i

Versio 13.1.2017

27 kohdetta • 7 tietolaatikkoa • pääreitti 4,5 km

 

Julkaisija Pitäjänmäki-seura ry

Toimittanut ja päivittänyt Pauli Saloranta

Kiitos kaikille tietoja antaneille kaupunkilaisille ja tahoille!

Kommentointi Markku Alatalo, Henrik Helenius, Jussi-Petteri Lappi, Marja Mosander ja Siv Nordström

Hanketta ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto (2008) ja Helsingin kaupungin terveys- ja sosiaalivirasto (2008) sekä Helsingin Lähiöprojekti (2016)


1. Valion toimintakeskus
Suomen johtava maitoalan yritys Valio tuli Pitäjänmäelle vaiheittain 1960-luvun alusta. Futuristinen toimintakeskus (Meijeritie 6) valmistui 1978, suunnittelijat professori Matti K. Mäkinen ja Kaarina Löfström. Rakennuksen edessä oli aikanaan kaunis pihasommitelma vesialtaineen. Laajan tontin istutuksia hoiti yhtiön oma puutarhuri. Kunniapaikalla on professori Raimo Utriaisen massiivinen teräksinen säleveistos Lehmisavu vuodelta 1980. Lähes seitsenmetrisen teoksen muoto kiertyy savumaisen kevyesti pystysuoran rungon ympärille. Ennen vanhaan lehmiä ulkona lypsettäessä karkotettiin hyttysiä pienillä savuavilla nuotioilla, lehmisavuilla.

Lasipintainen rakennus tontin laidalla on Valion entinen atk-keskus vuodelta 1986, nyt tutkimuskeskuksena. Sen edessä on professori Terho Sakin pronssiveistos Sirkkalehdet, joka paljastettiin 1995 akateemikko A. I. Virtasen syntymän 100-vuotismuistoksi. Portilla on eläinveistoksistaan tunnetun Jussi Mäntysen reliefi vuodelta 1922.

Ensimmäinen meijeri alueella oli kuitenkin Elannon. Se palvelee nykyään Valion mehutehtaana. ”Piimälaakson” kokonaisuuteen liittyy myös monikansallinen TetraPak, joka valmistaa maitotölkkejä ja muita kaikille tuttuja nestepakkauksia.

Vuoden 2016 yleiskaavan mukaan alue muutetaan asuntovaltaiseksi aivan radan vartta lukuunottamatta. Tulevaisuudessa Vihdintielle on luvassa ensimmäinen Helsingin uusista kaupunkibulevardeista.
www.valio.fi/portal/page/portal/Valioyritys/Yritystieto/Historiaa

fi.wikipedia.org/wiki/Valio#Historia
www.hamhelsinki.fi/en/sculpture/valion-ulkoilmaveistos-lehmisavu-raimo-utriainen (Lehmisavu)
www.hamhelsinki.fi/sculpture/a-i-virtasen-muistomerkki-terho-sakki (Sirkkalehdet)
fi.wikipedia.org/wiki/Artturi_Ilmari_Virtanen
markets.tetrapak.com/finland/content/frset_main.asp?

www.yleiskaava.fi

Tietolaatikko: Valio

Voinvientiosuusliike Valio perustettiin 1905 edistämään suomalaisen voin vientiä ja valvomaan vientivoin laatua. Toiminta laajeni pian muihinkin meijerituotteisiin ja osuusliikkeen jäsenmäärä kasvoi voimakkaasti.

Keskusliikkeen laboratoriota johti 1921–70 professori, akateemikko Artturi Ilmari Virtanen. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1945 erityisesti uudesta rehunsäilöntämenetelmästä, jossa ravintoaineet saatiin säilymään ja näin ylläpidettyä lehmänmaidon vitamiinipitoisuutta myös talviaikana. Nykyään 17 maidontuottajien osuuskunnan omistama yritys jalostaa 85 % Suomen maidosta ja myy tuotteitaan yli 60 maahan. Valio on maailmanluokan edelläkävijä terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittäjänä. Työntekijöitä on noin 4200.

2. Valimon asema
Strömbergin seisake avattiin vuonna 1949 muualla kuin Pitäjänmäellä asuneita Strömbergin työntekijöitä varten. Nimi muutettiin Valimoksi 1976. Vielä 1980-luvulla paikallisjunat pysähtyivät Valimossa vain tarvittaessa. Tilanne muuttui 1990-luvulla, kun aseman eteläpuolinen ”Piimäki” kasvoi tietotekniikkateollisuuden suurimmaksi keskittymäksi Suomessa. Parhaimmillaan siellä kävi töissä päivittäin 17 000 henkeä ja lisäksi suuri määrä kokousvierailijoita.

Aseman eteläpuolelle valmistui 1999 ABB:n toimitalo, suunnittelija Mauri Tommila. Rakennuksen kuusi alinta kerrosta ovat paikoitushallia, neljä ylintä helposti muunneltavia toimistotiloja valoauloineen.

www.arktom.fi/#/projects/abb-tellus

3. Fujitsu
Furukawa Electric ja saksalainen Siemens AG perustivat 1923 Japaniin yhteisyrityksen nimellä Fuji. Sen puhelinosastosta syntyi 1935 monialayritys Fujitsu, jolla on nykyään lähes 160 000 työntekijää ja toimintaa yli 100 maassa. Yhteistyössä Siemensin kanssa Fujitsu kehitti Japanin ensimmäisen automaattisen tietokoneen 1954. Vuosina 1999–2009 toiminut yhteisyritys Fujitsu Siemens Computers oli Euroopan viimeinen merkittävä tietokonevalmistaja.

Suomeen Fujitsu tuli 1996 ostamalla brittiläisen ICL:n, joka puolestaan oli 1991 ostanut Nokia Datan tietokoneryhmän. Tämä oli kehittänyt 1980-luvulla edistyksellisen MikroMikko-malliston sekä mm. Suomen menestyneimmän ohjelmistotuotteen ToimistoTiimin. Omasta tuotannosta kuitenkin luovuttiin 1997 mennessä ja keskityttiin valmisohjelmistojen asentamiseen. Fujitsu Finland on Suomen kolmanneksi suurin tietotekniikan palvelu- ja laitetoimittaja.

www.fujitsu.com/fi/about/finland/history

4. Amiedu
Valimotie 8. Koulurakennus valmistui 1996. Jo työelämään siirtyneiden aikuisten ammatillisen koulutuksen tarve kasvoi 1960-luvulla teollisuuden uudistuessa ja palvelualojen kasvaessa voimakkaasti. Pääkaupunkiseudun kaupungit perustivat 1976 ammatillisen kurssikeskuksen, jossa oli 350 lähinnä työvoimakoulutuksen oppilaspaikkaa. Sen rinnalle nousivat ensin omaehtoinen lisäkoulutus näyttötutkintoineen ja vuosituhannen vaihtuessa asiakkaan tarpeisiin räätälöitävä henkilöstökoulutus. Nyt Amiedu on Suomen johtava ammatillisten aikuiskoulutuspalvelujen tuottaja. Vuosittain sen koulutusohjelmissa opiskelee runsaat 22 000 aikuisoppijaa.
www.amiedu.fi/Portals/2/Tarina.pdf

5. Halva
Höyläämötie 9. Kreikasta Suomeen muuttanut Jean Karavokyros alkoi valmistaa halvaa Kruununhaassa vuonna 1927. Seesamitahnasta ja hunajasta valmistettu herkku eri versioineen on suosittua erityisesti itäisen Välimeren suunnalla ja Balkanilla. Tuote oli menestys ja Karavokyros perusti oman yrityksen 1931 nimellä Oy Itämainen Halvatehdas Ab. Se aloitti lakritsin valmistuksen 1951 ja muutti Pitäjänmäelle 1957 samalla kun nimi lyheni.

Oy Halva Ab on perheyritys nyt jo kolmannessa polvessa ja Suomen suurin kotimaisessa omistuksessa oleva makeistehdas. Tuotevalikoimaan kuuluvat halvan ja lakritsin lisäksi salmiakki ja hedelmäkarkit. Varasto, pakkaamo, hallinto ja markkinointi muuttivat 2004 Vantaan Pakkalaan, mutta tuotanto ja tehtaanmyymälä ovat edelleen Pitäjänmäellä. Tuotannosta yli 30 % menee vientiin ja lakritsista peräti 80 %.
www.halva.fi/www/page.php?id=20
fi.wikipedia.org/wiki/Halva

6. CBOSS
Convergent Business Operations Support Systems = CBOSS on vuonna 1996 perustettu telealan ja sähköisen kaupan atk-järjestelmien alihankkija. Sen päätuote on matkapuhelinoperaattoreille suunnattu reaaliaikainen laskutusjärjestelmä. Yritys toimii 20 maassa, pääkonttori on Moskovassa. CBOSSilla on noin 2 000 työntekijää, joista 70 työskentelee Suomen tytäryhtiössä. Pörssissä noteeraamaton, yksityisesti omistettu yritys on arvioitu alansa parhaaksi vuonna 2006. Höyläämötien toimisto on toteutettu näppärästi yhdistämällä uudisrakennus vanhan teollisuuskiinteistön päälle.
www.cbossgroup.com/about/profile.html

7. Saturnus
Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan suunnittelemaan ja Helsingin kaupungin rakennusviraston ylläpitämään aurinkokunnan pienoismalliin kuuluva Saturnus mittakaavassa 1 : 1 miljardi asennettiin paikalleen vuonna 1992. Aurinkona on 140-senttinen teräspallo 20 metriä korkean pylvään nokassa 1444 metrin päässä Patterimäessä. Myös muut planeetat löytyvät Laajalahden ympäristöstä. Ne on sijoiteltu niin, että periaatteessa kultakin planeetalta on näköyhteys Aurinkoon.

Höyläämötiellä toimi Tammilehdon autoliike, kunnes siihen muutti Kopio Niini. Naapuriin on tulossa Soneran palvelinkeskus. 

www.ursa.fi/tahtitieteesta/aurinkokuntamalli/saturnus.html

8. CGI

Conseillers en Gestion et Informatique = CGI on kanadalainen informaatioteknologian konsulttiyritys, perustettu 1976. Pitäjänmäelle CGI tuli 2012 ostamalla täällä toimineen Logican, jonka talo valmistui 2004, suunnittelija Mauri Tommila. Talon takana on varattuna paikat vielä kahdelle samankokoiselle yksikölle.

Brittiläis–hollantilainen Logica perustettiin 1969. Se on toteuttanut merkittäviä julkishallinnon projekteja kuten British Telecomin asiakaspalvelutietokannan, joka oli aikanaan maailman suurin, useita Britannian asevoimien järjestelmiä sekä Cassini–Hyugens-avaruusluotaimen pääohjelmiston. Logica hankki vuonna 2006 omistukseensa ruotsalaisen WM-datan, joka oli vasta 2004 ostanut Novo Groupin, joka oli entinen Kunnallistieto, perustettu 1972.

Nyt CGI:llä on 68 000 työntekijää 40 maassa, joista Suomessa 17 paikkakunnalla yli 3 000.

www.cgi.fi/historia-suomessa
en.wikipedia.org/wiki/CGI_Group

9. Vanha viertotie
Vanha viertotie on osa vanhaan pääkaupunkiin johtanutta Turun maantietä. Se haarautui Espoon Bembölessä Kuninkaantiestä kohti Helsinkiä, josta tuli pääkaupunki 1812. Kaikki ajoneuvoliikenne Turun suuntaan kulki vielä 1960-luvulle saakka tätä kapeaa tietä pitkin. Sen länsipuolelle jäävä kallio tunnettiin ennen nimellä Siinai. Siellä oli SDP-läisen työväenyhdistyksen tanssilava 1940–50-luvuilla.

Vuoden 2016 yleiskaavan mukaan Huopalahdentie muutetaan jatkossa kaupunkibulevardiksi ja sen varret rakennetaan kantakaupunkimaisiksi.

www.yleiskaava.fi

Yhteinen tietolaatikko: Kuninkaantie

10. Kutomotie
Kadunnimen mukaisesti Kutomotiellä on ollut vaatetusalan teollisuutta, muiden muassa Aros-puku, Kutomatehdas. Turun Vanu ja Turkistuottajien yhdistys. 

Kadun uusin vaihe alkoi 2009, kun Kutomotie 2:en valmistui toimistotalo sisältäen mm. kuntokeskuksen. Vastapäätä nro 1:ssä oli pitkään maamerkkinä Stockmann-auto, sitten Vehon autoliike. Nyt sekin on muuttanut muualle ja kortteliin suunnitellaan uutta rakentamista.

Nro 6:ssa tyylikkäästi kaartuva entinen Fazer-pianon rakennus vuodelta 1946 on suojeltu. Numeroissa 8–10 teollisuusrakennukset on purettu ja tilalle noussut asuinkerrostaloja vuosina 2011–15.

Nro 14:ssä vanha kutomo ja pukutehdas on suojeltu ja muutettu asuntokäyttöön.

11. Karl Lark
Kutomotie 4. Strasbourgissa 1896 syntynyt ja apteekkarin perheessä ottolapsena kasvanut Karl Lurk tuli Suomeen 1918 Saksan itämeren divisioonan mukana, muutti nimensä Larkiksi ja perusti kosmetiikkayrityksen 1923 Helsingin Kalevankadulle.

Pitäjänmäelle siirryttiin 1950-luvulla. Tehdasrakennuksen taaempi kolmikerroksinen osa oli valmistunut jo ennen sotia. Rakennusta laajennettiin 1960-luvulla. Karl Larkin omia tuotteita olivat Mouson (”kielo”) saippua ja hajuvesi, Vademecum-suuvesi ja hammastahna, Old Spice -tuoksu sekä Poly Color hiusvärit. Lark esitteli Suomessa ensimmäisenä Armanin ja Rubinsteinin tuoksut. Karl Lark itse toimi yrityksensä toimitusjohtajana aina kuolemaansa 1974 saakka. Nykyisin sitä johtaa perustajan vävy Lars Federley. Yritys on keskittynyt huippuparfyymien kuten Burberryn ja Ferragamon maahantuontiin.
www.karllark.com

12. Sibelius-Akatemian talo
Valmistui 1992 Sibelius-Akatemian käyttöön, suunnittelija Markku Annila. Perinteisestä teollisuusmaisemasta poikkeavat rakennukset rajaavat pienen kaupunkipihan, johon on istutettu kirsikkapuita. Pintaruostuvasta Corten-teräksestä valmistettu ”veistos” kätkee sisäänsä ilmastointilaitteiston.

Nyt tyhjilleen jääneessä kiinteistössä on 70 opetusluokkaa ja 70 harjoitusluokkaa, liikuntasali sekä kolme konserttisalia. Lokakuussa 2015 pakolaiskriisin ollessa kuumimmillaan tänne avattiin yksityinen vastaanottokeskus kiireesti keskellä yötä. Vuonna 2017 tulee vireille käyttötarkoituksen muutos muutos asuma- ja liiketiloiksi.

www.hs.fi/kaupunki/art-2000002857676.html

 

13. Elisa
Helsingin ensimmäinen puhelinlinja vedettiin joulukuussa 1877 vain vajaat kaksi vuotta laitteen keksimisen jälkeen. Helsingin Telefoniyhdistys perustettiin 1882. Käytössä oli tällöin 56 numeroa. Yhdistyksen puuhamies, lennätinmekaanikko Daniel Johannes Wadén keksi useita parannuksia amerikkalaisen Bellin puhelimeen ja sai taidoistaan palkinnon Pariisin maailmannäyttelyssä 1889. Vuosisadan vaihteessa yhdistyksellä oli jo 1 600 tilaajaa ja komea kivinen toimitalo Korkeavuorenkadulla. Nykyiseen kokoonsa HPY:n maaverkko kasvoi 1956. Pitäjänmäelle yritys muutti asteittain jo 1963 alkaen, ensin Kutomotie 12:een.

Helsingin puhelinyhdistys ja muut yksityiset puhelinlaitokset perustivat Radiolinjan 1988 murtaakseen valtiollisen Telen monopoliaseman langattomissa puheluissa. Maailman ensimmäinen GSM-puhelu soitettiin 1.7.1991 Radiolinjan verkossa. Vuosikymmenen lopulla HPY kasvoi voimakkaasti yritysostoin, listautui Helsingin pörssiin 1997, muutti nimensä 2001 Elisaksi ja kokosi 2004 konsernin kaikki toiminnot saman brändin alle.
corporate.elisa.fi/elisa-oyj/elisa-oyj/historia

fi.wikipedia.org/wiki/Elisa_(yritys)
yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=86&t=586&a=5126 (Ensimmäinen GSM-puhelu)

14. Talin liikuntapuisto
Liikuntapuistoa on rakennettu vaiheittain 1970-luvulta alkaen, nyt se on kokonaisuudessaan jo 107 hehtaarin laajuinen. Alueella on jalkapalloilua varten 3 nurmikenttää, vapaa nurmialue sekä hiekkakenttä. Jalkapallohalli rakennettiin 1992. Hallin tekonurmikentän koko on 100 x 64 m ja vapaa korkeus kentän keskellä 20 m. Katsomoissa on 500 paikkaa. Hallia käyttävät seurat, mutta sunnuntaisin on kaikille avoin vuoro.

Liikuntapuiston palveluihin kuuluvat myös vanhus- ja perhepolku, voimailulaitteet sekä uusimpana puihin viritetty seikkailuköysirata. Huopalahdentien varressa on yksityinen tennis- ja keilahalli, jonka jatkona sulkapallo- ja squash-halli. Hyvinä lumitalvina Talista pääsee kaupungin ylläpitämään latuverkkoon, joka ulottuu lännessä Leppävaaraan ja pohjoisessa Haagan ja Kaarelan kautta Keskuspuistoon, sieltä edelleen Vantaalle ja aina Nuuksion erämaihin saakka. 

Jalkapallohallin parkkipaikan takaa löytyy vuoden 1940 olympialaisia varten rakennetun Talin laukkaradan takakaarteen tolppia. Kun olympialaiset lopulta 1952 päästiin pitämään, laukkaradalla käytiin 3-päiväiseen vaativaan kenttäratsastuskisaan kuuluva 4 km:n sekaestelaukka (steeplechase). Rata oli olemassa vielä 1960-luvulla, jolloin sitä käyttivät hevosten lisäksi mm. vinttikoirat. Talinlehdon asuinalueen kulmalta aukeaa näköala Talin kartanon puukujalle.
mski.fi/helsinki (Latukartta)
www.hel.fi/www/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/liikunta/ulkoliikuntapaikat/liikuntapuistot-kentat-ja-lahiliikuntapaikat/talin-liikuntapuisto

fi.wikipedia.org/wiki/Kenttäratsastus

15. Talinlehdon asuinalue
Talin kartanon vanhalla puutarha-alueella oli sittemmin rakennusviraston puisto-osaston taimisto. Uuden asemakaavan laati vuosina 1992–94 Pitäjänmäen aluearkkitehti Leena Lukkarinen-Annila Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa. Korttelit ryhmittyvät kartanon vanhan puukujanteen varteen, joka on muuttunut vähitellen koivukujaksi. Talojen sisäänkäynnit ja porttikongit on toteutettu huolellisesti kuten vanhanajan kantakaupungissa.

16. Helvarin täydennysrakentaminen
Aikanaan huomiota herättäneessä täydennysrakentamis- ja käyttötarkoituksen muutoshankkeessa purettiin entisen Helvarin tehdaskompleksin uudemmat osat ja niiden tilalle valmistui vuonna 2007 kolme uutta asuinkerrostaloa, yhteensä 110 asuntoa. Myös vanhimpaan suojeltuun tehdasrakennukseen on sen jälkeen rakennettu 39 loft-asuntoa, suunnittelijoina Sanna Honkala ja Jarmo Pulkkinen. Huonekorkeus on paikoin yli 3 metriä ja tila yhtenäinen, väliseinillä jakamaton. Ylimmässä kerroksessa on saunaosasto. Rakennuksen julkisivut ovat tyyliltään 1920-luvun eleetöntä klassismia ruutuikkunoineen. Pihakannen alla on 114 paikan autohalli.

Samoin viereinen Esabin 1950-luvun teollisuuskiinteistö Pitäjänmäentien ja Purotien kulmassa on muutettu asunnoiksi.

Tietolaatikko: Helvar

HEL–WAR (Helsinki–Varsova) perustettiin 1921 käymään tavarakauppaa Suomen ja Puolan välillä. Se aloitti radiovastaanottimien maahantuonnin 1926. Omaan mallistoon siirryttiin 1930-luvulla ja 1937 Helvar olikin Suomen suurin radiotehdas 5 000 kappaleen tuotannollaan. 1938 valmistui Pitäjänmäen tehdasrakennus.

Sodan jälkeen valikoimaan tulivat loistelamppukuristimet, joista kasvoi menestystuote. 1960-luvulla Helvar kokeili myös televisioiden valmistusta, muttei lähtenyt kehittämään värivastaanottimia, vaan keskittyi kuristimiin ja valonohjausjärjestelmiin. Se avasi 1973 Karkkilassa maailman edistyneimmän kuristintehtaan. Pitäjänmäellä Helvar toimi aina vuoteen 2005 saakka.

www.helvar.com/fi/yritys/helvarin-historia/

17. Portinvartijan talo

Talin kartanon portti oli Pitäjänmäentien varressa puukujan alussa. Portinvartijan talo oli sittemmin kaupungin taimistonhoitajan asuntona. Nyt tontilla toimivat leikkipuisto Strömberg sekä asukastalo, jonka kerhotila on arkisin koululaisten käytössä. Iltaisin ja viikonloppuisin alueen asukkaat voivat käyttää tiloja sopimuksen mukaan.

Perimätieto on kertonut täällä päin olleesta suuresta plotista, joka toimi uimapaikkana, mutta se taisi todellisuudessa olla hieman tuonnempana Konalan takana Vanhan Nurmijärventien varressa.

www.hel.fi/www/Helsinki/fi/paivahoito-ja-koulutus/leikki-ja-avoin-toiminta/leikkipuistot/leikkipuistot/leikkipuisto-stromberg

www.kaupunginosat.net/konala/konala/historia-mainmenu-262/119-henkka-heleniuksen-haastattelu (Plotista ja monesta muusta)

18. Strömbergin asuntoalue
Strömbergin tehtaalla oli täällä iso urheilukenttä, sen lähellä muutamia asuinrakennuksia sekä ABB:n tehdaspalokunnalla asema. Osana Pitäjänmäen suurta päivityskierrosta 1990-luvun alussa järjestettiin alueesta asemakaavakilpailu, jonka voitti Arkkitehdit Tommila. Heidän ehdotuksensa mukaisesti tehokkaiden kerrostalokorttelien väliin jää Valimomestarin puisto urbaaniksi olohuoneeksi. Jokaisessa asumakorttelissa käytettiin eri suunnittelijaa vaihtelevan ilmeen aikaansaamiseksi, talot valmistuivat 1997–2002. Puolet autopaikoista on maan tasossa ja toinen puoli pysäköintalossa tai kaksitasoratkaisuna. Puiston pelikenttä palvelee lähiasutusta, koulua ja leikkipuistoa.

www.arktom.fi/#/projects/abb-stromberg-oy

19. Strömbergin koulu
”Romppasen” konepajakoulusta saneerattu ala-asteeksi vuonna 2000, suunnittelijat Kari Järvinen ja Merja Nieminen. Koulu toteuttaa konstruktivistista Freinet-pedagogiikkaa, jossa luotetaan yksilön luontaiseen innostukseen kaiken tutkimiseen ja painotetaan työnteon merkitystä. Oppilaita koulussa on noin 160.

Strömbergin koulu on ollut mukana monissa opetusviraston kehityshankkeissa, mm. Laatukoulu 2005. Koulussa korostetaan hyvien tapojen noudattamista ja kotien vastuuta kasvatuksesta. Vanhemmat ovat tervetulleita luokkaan auttamaan ja osallistumaan erilaisiin tapahtumiin ja opintoretkiin. Samassa rakennuksessa toimii myös esikoulu Kisälli.

www.str.edu.hel.fi

20. Kaskas/Amo
Legendaarinen kenkäplankkitehdas muutti Leppävaarasta Pitäjänmäelle 1940-luvulla. Nimi Kas-kas on edelleen erotettavissa seinässä.

Vuonna 1967 rakennukseen muutti Lelumyynti Ky, joka oli aloittanut lelujen maahantuonnin 1950-luvulla vaatimattomasti ulkomailla seilaavien merimiesten välityksellä. Nyt Amo-nimisenä Suomen suurin lelujen ja pelien tukkuliike edustaa mm. Nintendo-pelikonsoleita, Bratz-nukkeja, kotimaista klassikkoa Fortuna-peliä sekä laajaa Rölli-tuoteperhettä. Yritys muutti toimintansa Vantaalle loppuvuodesta 2008.
www.amo.fi/yritys

21. Uusi päiväkoti Mestari
Valmistui 2002, suunnittelija Lasse Vahtera. Päiväkoti pyrkii olemaan työpaja lapsille ja aikuisille. Tilojen suunnittelussa on huomioitu erityisesti toiminnallisuus ja turvallisuu. Mestarissa samoin kuten Strömbergin koulussa ja leikkipuistossa noudatetaan Freinet-pedagogiikkaa. Aulassa on Antti Arkoman kone-estetiikasta ammentava alumiiniveistos Safari vuodelta 2002.
www.hel.fi/www/Helsinki/fi/paivahoito-ja-koulutus/paivahoito/paivakotihoito/paivakodit/paivakoti-mestari

22. Strömbergin insinöörien talot
Kornetintie 12–22. Kuusi taloa on rakennettu yksitellen 1940- ja 1950-luvuilla tarjoamaan tehtaan insinööreille mahdollisuuden viettää säädynmukaista elämää lähellä työpaikkaa. Rakennukset muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden ja ovat asemakaavalla suojeltuja. Numerot 18 ja 22 ovat Alvar Aallon piirtämä. Viereen Vanhan viertotien pohjan päälle rakennettiin vuonna 2005 neljä uutta taloa samassa hengessä.
www.alvaraalto.fi/info/opas/helsinki.htm (Aallon muita kohteita Helsingissä)

(Ks. Mätäjoen polusta kohteet 9. Strömbergin pato ja patoallas, 10. Koski ja Kröckelin panimo, 11. Strömbergin puisto ja 6. Mätäjoki sekä tietolaatikko Vantaanjoen kääntyminen)

23. Kalevala Koru
Strömbergin tontille kosken alapuolelle rakensi Teräsköysi Oy vankan tiilisen tehdasrakennuksen 1940-luvulla. Sen modernisoi 1966–88 Sanoma Kohopaino, jossa painettiin mm. Aku Ankkaa. Sen jälkeen tiloihin muutti Päivälehden arkistosäätiö pelkäämättä Mätäjoen tulvia.

Vuonna 1999 asettuivat taloksi Kalevala Koru, Kalevalaisten Naisten liitto ja Kalevala Korun kulttuurisäätiö. Vuonna 2016 on ehdotettu rakennuksen purkamista ja sen tilalle 8-kerroksisia asuintaloja. Vieressä Myllykallion uumenissa kallioluolassa on väestönsuojelun johtokeskus ja täysin varusteltu kriisiajan sairaala.

Tietolaatikko: Kalevala Koru

Kalevalan satavuotisjuhlissa 1935 kirjailija Elsa Heporauta ihmetteli, miksi juhlaväki oli pukeutunut frakkeihin ja iltapukuihin. Hän halusi elvyttää suomalaista, erityisesti kalevalaista kansankulttuuria ja päätti aloittaa pystyttämällä muistomerkin Kalevalan runonlaulajanaisten muistoksi. Patsashanketta varten hän perusti muistomerkkitoimikunnan, joka ryhtyi valmistuttamaan kalevalaisiin muinaiskoruihin perustuvia koruja. Niistä tuli menestys ja niin sai alkunsa Kalevala Koru Oy. Toimikunnasta puolestaan kasvoi perinne- ja kulttuurijärjestö Kalevalaisten Naisten Liitto, jolla on nykyään 4 000 jäsentä. Patsasrahat annettiin Talvisodan puhjettua hädänalaisten auttamiseen. Patsaskin saatiin sodan jälkeen kuvanveistäjä Emil Halosen toteuttamana. Liitto omistaa edelleen Kalevala Korun, josta on tullut alansa johtava yritys Pohjois-Euroopassa. Vuonna 1989 se osti Kaunis Korun ja 2005 vaikeuksiin joutuneen Lapponia Jewerlyn, jonka epäonnistuneesti Kiinaan ulkoistettu tuotanto tuotiin kotiin Pitäjänmäelle.

www.kalevalaistennaistenliitto.fi/knl/historia.html

fi.wikipedia.org/wiki/Elsa_Heporauta

24. Pitäjänmäki Tower
Pitäjänmäen uuden aikakauden maamerkki valmistui 2001 nimellä SysOpen Tower, suunnittelijana Mauri Tommila, jonka kynän jälkeä on naapurustossa runsaasti. Rakennuksen maanpäällinen osa on 70 metriä korkea ja siinä on 18 kerrosta. Materiaalivalinnoissa on huomioitu ekologinen elinkaariajattelu: esimerkiksi kaksinkertainen lasijulkisivu parantaa lämmönsäätelyä sekä kesällä että talvella. Automaattisesti säätyvä valaistus huomioi saatavilla olevan luonnonvalon säästäen osaltaan energiaa. Rakennuksen sisustuksen on suunnitellut Vertti Kivi. Kiinteistön omistaa kiinteistösijoitusrahasto Niam.

Julkisivussa on suuri Jukka Huitilan ja Tiiti Hynnisen suurikokoinen ja kauas näkyvä valotaideteos Hymy tuulessa vuodelta 2014. Värit vaihtuvat vuorokauden- ja vuodenaikojen mukaan teemoinaan purje, aalto, merituuli, sade, pilvet, aurinko sekä revontulet.

www.youtube.com/embed/kWlIMnGBD34?wmode=opaque

www.suneffects.fi/architecture

www.mautsto.fi/wp-content/uploads/2014/09/Lehdistötiedote_Hymytuulessa_29092014.pdf

 

Tietolaatikko: Digia

Suomalainen pörssinoteerattu ohjelmistoyhtiö SysOpen Digia syntyi 2005, kun SysOpen ja Digia yhdistyivät. SysOpen perustettiin 1990 tarjoamaan asiakaskohtaisia tietojärjestelmäpalveluita. Heti seuraavana vuonna se osti Nokia Datan tuotannonohjaus- ja materiaalinhallintaohjelmistoliiketoiminnan. Vuosituhannen vaihteeseen mennessä yhtiö kansainvälistyi voimakkaasti ja suuntautui yhä enemmän logistiikan tietojärjestelmien kokonaisosaamiseen. Logistiikkaryhmästä kuitenkin luovuttiin 2002–03. Seuraavana vuonna SysOpen neuvotteli Novon ostamisesta, mutta sen vei lopulta WM-data. Sen sijaan SysOpen päätti yhdistyä Symbian-pohjaisia älypuhelinjärjestelmiä vuodesta 1998 kehittäneen Digian kanssa. Edelleen yritysostojen kautta laajentunut yhtiö muutti nimensä pelkäksi Digiaksi keväällä 2008. Yritys selviytyi yhtenä harvoista Nokian alihankkijoista suomalaisen matkapuhelinliiketoiminnan tuhosta vuosina 2011–12. Toimintaa on nyt Suomessa ja Ruotsissa, henkilöstöä 850.
www.digia.com/yritys

www.arktom.fi/#/projects/sysopen-tower

25. Strömbergin tehdas

Rakennus valmistui 1934, suunnittelijana Arthur Gauffin. A-siivessä oli tilaa 8 000 m2, josta tehdassaleja 4 000 m2 ja konttoritilaakin 2 000 m2. Tämä oli kaksi kertaa enemmän kuin yhtiön kaikissa aiemmissa rakennuksissa yhteensä. 705. Vuonna 1937 valmistui B-siipi ja oma nelivuotinen konepajakoulu, joka toimi sisäoppilaitoksena. Tehdasalueen puutarhan suunnitteli puutarha-arkkitehti John Hausen ja etupihan suihkukaivon kuvanveistäjä Viktor Jansson.

Strömbergin eli ”Romppasen” tehtaan toiminta oli Pitäjänmäen kukoistuksen lähtökohta. Vuosikymmeniä ”kaikki” olivat töissä tehtaassa, joka myös hallitsi maisemakuvaa ennen SysOpen Towerin valmistumista. Nykymuodossaan 360 metriä pitkä rakennus on edelleen Helsingin suurimpia teollisia tuotantotiloja. Pääsisäänkäynnin edessä on Gottfried Strömbergin muistopatsas.

 

Tietolaatikko: Strömbergistä ABB:ksi

Utajärvellä Oulun lähellä syntynyt Gottfrid Strömberg (1863–1938) kiinnostui sähkötekniikasta jo koulupoikana. Hän opiskeli Saksassa, koulutti Suomen ensimmäiset sähköinsinöörit ja perusti oman sähköliikkeen Helsingin Kamppiin 26-vuotiaana vuonna 1889. Alan uranuurtaja alkoi valmistaa ja asentaa kehittämiään tasavirtadynamoita ja sähkövalaistuslaitoksia. Vientiä oli myös emämaahan Venäjälle. Itsenäisyyden alkuvuosina Strömberg nousi Suomen 10 suurimman teollisuusyrityksen joukkoon. Se osallistui mm. suurten vesivoimalaitosten rakentamiseen ja kehitti oikosulkumoottoreita.

Pitkäjänteinen yhteistyö ruotsalaisen Asean ja sveitsiläisen Brown Bowerin kanssa oli alkanut jo 1926 näiden tuote-edustuksena ja 1928 alkaen omistuksena. Lopulta 1988 yritysten sähkötekniset toiminnot yhdistyivät 1988 ABB:ksi. Globaalin myyntiorganisaation myötä Strömbergin vienti pian kolminkertaistui. Nykyisin ABB on maailman johtava sähkötekniikan ja automaatioalan yritys. Henkilöstöä sillä on 135 000, joista Suomessa 5 000.
new.abb.com/fi/abb-lyhyesti

Tietolaatikko: Strömberg asettuu Pitäjänmäelle
Kun tuotantotilat Sörnäisissä kävivät ahtaiksi, Strömberg osti vuonna 1911 Talin kartanon omistajalta, vapaaherra Axel Ramsayltä 3,4 hehtaarin tontin ja vielä vuonna 1917 Munkkiniemen kartanolta 3,6 hehtaaria lisää. Koska Pitäjänmäelle oli hankala kulkea muualta, työväkeä varten ostettiin kylältä kaikki mahdolliset asunnot sekä lisäksi 5,2 hehtaaria maata asuintalojen rakentamista varten.

Venäjän viennin tyrehdyttyä rajan sulkeuduttua yritys joutui vaikeuksiin 1920-luvulla ja oli jo vähällä realisoida kaikki Pitäjänmäen kiinteistönsä. Kuitenkin lopulta vain suuri ruokalarakennus myytiin ja maatalouden harjoittaminen lopetettiin. Saneerausohjelman osana myytiin samalla pienen hissivalmistaja Kone Oy:n osakkeet saneerausta johtaneelle hallituksen jäsenelle, insinööri Harald Herlinille.

Päätös siirtyä kokonaan Pitäjänmäelle tehtiin Sörnäisten konepajan tuhouduttua tulipalossa 1933. Uudenaikaisissa tiloissa myös tuotanto nousi välittömästi ennätyslukemiin. Vuoden 1934 alussa työntekijöitä oli 597 ja puoli vuotta myöhemmin jo 

Sota-aikana Strömberg valmisti erilaisia sotatarvikkeita ja hälytyssireeneitä, joten vihollinen yritti pommittaa sitä, muttei onnistunut ehkä siksi, että tehtaalle oli osoitettu oma ilmatorjuntayksikkö ja vieressä Pajamäessä oli myös IT-patteri. Kerran polkupyörätelineisiin osui ja ne vääntyivät, mutta saatiin takomalla suoraksi. Moskovan radion Tiltu kyllä ilmoitti seuraavana päivänä tyytyväisenä, että tehdas on raunioina. Työntekijät saivat yhtiön tiluksilta palstat, joilla viljeltiin perunaa, juureksia ja kurkkua. Tehdasalueella oli jopa tomaattia lasinalusviljelyssä. Vuonna 1944 työvoimasta peräti 46 prosenttia oli naisia.

Sodan jälkeen tuettiin valikoiden henkilökunnan asunnonhankintaa lainoin ja takauksin. Aineellisen puolen lisäksi Strömberg edisti työntekijöidensä harrastustoimintaa. Strömbergin Kerho perustettiin 1943 ja sille lukuisia alaosastoja ja jaostoja, opintokerhoja, shakkikerhoja sekä näytelmäkerhoja. Yritys tuki myös urheiluharrastuksia, järjesti suunnistuskursseja ja kuljetuksia kisapaikoille, sekä julkaisi Perhe-lehteä.

www.helsinki.fi/kansalaismuisti/pitajanmaki/elinkeino/strombergin_tehdas.html

fi.wikipedia.org/wiki/Herlin

26. Hartwall
Filosofian tohtori, vuorikomissaari Victor Hartwall sai luvan kivennäisvesien valmistukseen ja myyntiin 1836. Pohjoismaiden ensimmäinen kivennäisvesitehdas aloitti toimintansa Sederholmin talossa Senaatintorilla. Toiminta laajeni pian ja siirtyi vaiheittain kauemmas keskustasta. Hartwall kehitti Jaffa-limonaadin 1949, avasi Konalan tehtaan 1962 ja siirtyi panimoalalle ostamalla Karjala-oluen 1966. Kansainvälistynyt yritys noteerattiin pörssissä 1994. Nykyään tanskalaisen Royal Unibrew´n omistamalla Hartwallilla on omaa henkilöstöä 700.

Pääkonttori muutti Konalasta Pitäjänmäelle 2004 tuotannon siirryttyä Lahteen. Samalla sijoitettiin kolme kuparista huuvaa Pitäjänmäentien kiertoliittymään. Oluenkeittokattiloiden kannet ovat peräisin Auran, Loimaan ja Toppilan panimoista.

www.hartwall.fi/fi/yritys#historia

27. Hiomotien entinen Nokia

Pitäjänmäen uuden kukoistuksen alkusysäys 1990-luvulla oli Suomen talouden veturin Nokian päätös sijoittaa toimintojaan alueelle ja siihen liittyvä kaupungin toteuttama lähiympäristön kunnostus sekä jatkuvan ylläpidon tason takaaminen. Toimistotalot valmistuivat Strömbergin aukion reunalle 2000, suunnittelijana Mauri Tommila. Eleettömien lasisten julkisivujen vahvasti horisontaaliset ikkunaruudukot muistuttavat visuaalisesti funkis-aikakauden teollisuusrakennusten kevyestä linjakkuudesta. Sisätilat ovat helposti muunneltavissa kulloisiinkin toimistotilan tarpeisiin.
www.arktom.fi/#/projects/nokia-stromberg-plaza-and-hiomo

Tietolaatikko: Nokian muisto

Teknologiayhtiö Nokia syntyi vuonna 1966, kun Suomen Gummitehdas ja Kaapelitehdas fuusioitiin metsä- ja voimateollisuusyhtiö Nokiaan, jonka juuret ovat Fredrik Idstamin vuonna 1865 Tammerkosken rannalle perustamassa puuhiomossa. Konserni levittäytyi yhä uusille toimialoille kuten elektroniikkateollisuuteen, kunnes joutui suuriin vaikeuksiin 1990-luvun vaihteen talouskriisissä. Sen jälkeen toimintoja karsittiin ja 1994 päätettiin keskittyä matkapuhelimiin ja puhelinverkkoihin.

Nokia nousi alallaan maailman markkinajohtajaksi yli 40 % markkinaosuudella ja sen brändi arvioitiin parhaimmillaan maailman viidenneksi arvokkaimmaksi. Yritys möi tuotteitaan yli 150 maahan, kehitti yli 400 puhelinmallia ja valmisti niitä 3 miljardia kappaletta. Viime vuosinaan Nokia alkoi tuottaa myös puhelimen oheispalveluita kuten karttoja ja pelejä, jääden näissä kuitenkin kilpailijoiden ”ekosysteemien” jalkoihin. Nokialla oli vuoden 2008 lopussa 126 000 työntekijää 50 maassa, heistä Suomessa 24 500, ja suomalaiset omistivat 11 % yhtiön osakekannasta.

Vuonna 2013 Nokia möi matkapuhelinliiketoimintansa Microsoftille ja osti verkkolaitetoiminnan kilpailijansa Alcatel-Lucentin Suomen historian suurimmassa yrityskaupassa. Yhtiö keskittyi nyt puhelinverkkoihin sekä tuhansien kehittämiensä patenttien lisensointiin mm. Applelle. Nokian verkkoja käyttää maailmassa nykyään noin 4 miljardia ihmistä.
www.nokia.fi/nokia/tietoa-yhtiosta/historia/historia-lyhyesti

www.yle.fi/uutiset/3-8891658

www.hs.fi/talous/art-2000002905575.html

Reimarlan kotikaupunkipolku

0

PITÄJÄNMÄEN KOTIKAUPUNKIPOLUT

R e i m a r l a

Versio 13.1.2017

26 kohdetta • 9 tietolaatikkoa • pääreitti 4,5 km

 

Julkaisija Pitäjänmäki-seura ry

Toimittanut ja päivittänyt Pauli Saloranta

Kiitos kaikille tietoja antaneille kaupunkilaisille ja tahoille!

Kommentointi Markku Alatalo, Henrik Helenius, Jussi-Petteri Lappi, Marja Mosander ja Siv Nordström

Hanketta ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto (2008) ja Helsingin kaupungin terveys- ja sosiaalivirasto (2008) sekä Helsingin Lähiöprojekti (2016)

 

1. Asema
Puinen rautatieasema valmistui 1904. Sen suunnitteli Bruno Granholm, joka piirsi Turun-radan kaikki asemat ja mm. kuuluisat makasiinit Töölön tavara-asemalle. Jugend-vaikutteista rakennusta laajennettiin 1911. Se palveli junamatkustajia aina vuoteen 1987, jolloin lipunmyynti lakkautettiin. Sittemmin tiloissa on toiminut eri yrityksiä sekä vuosina 1999–2004 paikallislehti Länsi-Helsingin Uutiset, aiemmalta nimeltään Pikomalan Sanomat. Vieressä oli pieni tavaramakasiini, joka purettiin parkkipaikan tieltä.

Valtio on myynyt asemarakennuksen ja sitä ympäröivän maa-alueen yksityiselle. Myös muiden asemapuiston rakennusten myynti on tavoitteena. Kaupungin tavoitteena on ollut asemapuiston kunnostus. (Ks. Mätäjoen polusta kohde 1. Asemapuisto)

Tontin korkeimmalla kohdalla on asemapäällikön talo ulkorakennuksineen ja vanhoine puutarhakasveineen. Lännempänä nykyisen kävelysillan kohdalla oli asemahenkilökunnan sauna. Edelleen noin 100 metriä länteen siitä rakennettiin ratavartijan mökki 1919, paloi 2007.

Nykyisin Pitäjänmäen aseman virkaa toimittavat Leppävaaran kaupunkiradan katokset ja hissitorni. Pitäjänmäeltä ajetaan arkisin 145 lähijunavuoroa.

 

2. Rantarata
Helsingin ja Turun välisen rannikkoradan perustamisesta päätettiin 1897 säätyvaltiopäivillä. Suunnittelun jälkeen 1899 sai rautatien ylihallitus keisarilta käskyn panna toteutus käyntiin viipymättä. Tammikuussa 1900 päästiinkin aloittamaan valmistelevat työt. Rata avattiin säännölliselle liikenteelle 1.9.1903, seurauksena teollisuuden ja huvilayhdyskuntien synty asemapaikkakunnille. Sähköistäminen alkoi 1960-luvulla. Turkuun saakka sähköt saatiin 1995.

Lähiliikenne Helsingistä Kirkkonummelle käynnistyi 1969 sähköjunilla, joiden moottorit oli valmistettu Strömbergillä Pitäjänmäellä. Sitä ennen matka Pitäjänmäeltä keskustaan kestikin puoli tuntia. Kaupunkirata Pasilasta Leppävaaraan avattiin rantaradan viereen 2001. Kaupunkiradan jatkaminen Espoon keskukseen on suunnitteilla.

Jatkosodan lopulla 1944 marsalkka Mannerheimin erikoisjuna oli kuusi kertaa seisomassa Pitäjänmäellä, Patterimäen ilmatorjunnan suojassa. Myös elokuun 1944 hallitusneuvottelut käytiin samassa junassa Pitäjänmäen asemalla. Vuosina 1939 ja 1960 suunniteltiin Rautatiemuseon sijoittamista Pitäjänmäelle. Kisan voitti lopulta Hyvinkää, jonne museo avattiin 1974.

3. Raide-Jokeri

Runkolinjaa 550 ajetaan bussikalustolla Espoon Westendistä Pitäjänmäen ja Oulunkylän kautta Itäkeskukseen. Vuonna 2016 päätettiin Helsingin ja Espoon valtuustoissa pikaraitiotien rakentamisesta reitille ja valtio myönsi hankkeelle rahoitusta 83 miljoonaa euroa eli kolmanneksen arvioidusta hinnasta. Valtion osuus myönnettiin asuntorahastosta sillä ehdolla, että kaupungit kaavoittavat linjan varteen runsaasti uutta asutusta.

Pitäjänmäen keskustan kannalta raiteet menevät hieman ohi, sillä ne olisi tarkoitus viedä Patterimäen alitse tunnelissa. Radan rakentaminen ja kalustohankinta toteutetaan allianssimallilla ja sen olisi tarkoitus tulla käyttöön 2020-luvulla. Matkustajia runkolinjalla on nykytilanteessa päivittäin yli 30 000, ennusteen mukaan vuonna 2040 jo yli 100 000. 

www.raidejokeri.info 

 

Tietolaatikko: Neljännesvuosisata pikaraitiotien suunnittelua 

Ensimmäinen tekninen selvitys Helsingin esikaupunkien nopeasta poikittaisyhteydestä valmistui 1990 ja sille tehtiin tilavaraus yleiskaavassa 1992. Eri vaiheiden jälkeen Jokeri-linja päätettiin toteuttaa  bussikalustolla, mutta pitkin pysäkkivälein ja liikennevaloetuuksin. Liikennöinti alkoi 2003 ja linjan tekniset rakenteet saivat samana vuonna Vuoden insinöörityö -palkinnon. Bussien, pysäkkien ja siltojen yhtenäinen visuaalinen ilme puolestaan sai kunniamaininnan muotoilualan Fennia Prize 2007 -kilpailussa. Silloin puhuttiin vielä, että pikaraitiotiestä (light rail) konseptina on luovuttu Helsingin liikennesuunnittelussa. Samana vuonna tapahtui kuitenkin käänne ja Raide-Jokeri nostettiin pääkaupunkiseudun tärkeiden joukkoliikennehankkeiden luokkaan. Suunnittelu kytkeytyi nyt Helsingin uuden yleiskaavan valmisteluun ja vuonna 2016 tehtiin päätös Suomen ensimmäisen pikaraitiotien toteuttamisesta. 

4. Sulkatori
Kolme 9-kerroksista asuinkerrostaloa rakennutti vakuutusyhtiö Pohjola työntekijöilleen vuonna 1973, suunnittelija Annikki Lavikainen. Alimmassa kerroksessa on sauna- ja uima-allasosasto sekä huoneistokohtaiset kylmiöt. Talot peruskorjattiin ja myytiin osakeyhtiöksi 1998. Uudet ulkopinnat toteutettiin 50 mm:n polystyreenilevyistä, joiden pintaan tehtiin ohut suojarappaus.

Samassa yhteydessä rakennetussa Sulkatorin ostoskeskuksessa toimivat mm. posti ja Seston myymälä. Niiden lopetettua jatkoivat vielä ravintola Wossikka sekä lasertaistelupelihalli Megazone. Nyt tyhjillään ja odottaa purkua, tilalle tulossa kaksi uutta tornitaloa. 

www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunkisuunnittelulautakunta/Suomi/Esitys/2016/Ksv_2016-03-15_Kslk_9_El/426B3C3B-6436-4977-8AB0-A391C50A49C5/Liite.pdf

5. Sockenbacka ja vanhat maantiet
Kun matkalaiset tulivat Kuninkaantieltä Bembölestä Espoon ja Helsingin pitäjien (ruots. socken) rajalle, heti tien oikealla puolella alkoivat nykyistä paljon laajemman Suur-Huopalahden kosteikot. Talvitie oikaisi suoraan näiden poikki, mutta kesällä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kivuta mäensyrjää kuivemmalle maalle. Mäki sai nimen Helsinge Sockenbacka. Viimeistään 1800-luvulla Sockenbacka vakiintui tarkoittamaan laajemmin mäen ympäristön kulmakuntaa. Se tuli 1902 postipysäkin nimeksi ja 1904 rautatieaseman nimeksi.

Sockenbackan kupeesta haarautuu edelleenkin vanha Nurmijärventie, alkupää tosin nykyään nimeltään Konalantie. Se kulki harjanteita seuraten Vantaankoskelle, jossa kohtasi vielä vanhemman Kuninkaantien, ja siitä edelleen Nurmijärven kirkolle.

Tietolaatikko: Nurmijärventien entistä elämää
Kahden päätien, Turuntien ja Nurmijärventien risteykseen syntyi jo varhain kestikievari, jonka tarkka paikka ei ole tiedossa. Perimätiedon mukaan nuori Bernhard Henrik Crusell soitti 1780-luvun lopulla kaupunkimatkoillaan klarinettia Pitäjänmäen kestikievarin tuvassa. Myöhempien Nurmijärventien matkaajien joukossa oli Aleksis Kivi, jonka majatalokuvaukset mm. Nummisuutareissa saivat vaikutteita Pitäjänmäeltä. Paikan kerrotaan olleen remuisa ja riemuisa, vaarallinenkin: kaupunkimatkoja tekevät maaseudun emännät ja tyttäret varustautuivat miesten tavoin puukoin ja pyssyin näillä nurkilla liikkuessaan. Maankuulut Nurmijärven rosvot terrorisoivat 1820-luvulla Uuttamaata ja eteläistä Hämettä ryöstäen taloja, kiduttaen niiden asukkaita ja rellestäen kestikievareissa. Alun perin vain 13-jäsenisen rosvojoukon ja heidän apureidensa kiinniottamiseen tarvittiin lopulta 700 sotilasta.

Viimeisenä kievariperinteitä Sockenbackenilla jatkoi aina 1940-luvulle saakka kahvila ja yöpymispaikka Majatupa, josta sai mm. hevoskyytejä pohjoiseen Hämeenkylän ja Nurmijärven suuntaan. Yöpyjät nukkuivat lavereilla ja täyttivät patjansa tallin heinillä. Majatupaa hoiti kauppias Selen.

Ylempänä Nurmijärventien varressa nykyisen Jännetien risteyksen lähellä oli kahvila, jossa teurastaja Blomqvistin vaimo tarjosi kahvia ja vahvempia juomia, mm. Kröckelin olutta. Jännetien kulmasta purettiin 1990-luvulla Elannon myymälä numero 29, joka oli rakennettu 1930. Siinä oli erillinen maito- ja sekatavarapuoli, tiskit marmoria ja uudenaikaiset kylmätilat. Tien varressa vähän Jännetien risteyksen eteläpuolella vanha graniittinen kilometripylväs kaipaa kunnostusta. Pylväässä on ollut lukemat Helsinki 9 km ja Hämeenlinna 114 km.

Lähimpänä risteystä oli vuodesta 1926 Helsinge Andelslag, sittemmin Varuboden eli Varukka.

Turuntien eteläpuolella risteyksen kohdalla oli puolestaan 1940-luvun lopulla nuorison suosima, sotainvalidien hoitama Karuselli-kioski, joka on myös mainittu Mutteri-nimisenä. Sieltä sai pilsneriä ja muistitiedon mukaan meno saattoi olla välillä hurjaakin.

Palvelujen huippuaika Vanhalla Nurmijärventiellä oli 1980-luvulta alkaen, kun laajan uudisrakentamisen myötä tien toisella puolella aloittivat mm. kauppa, posti ja terveysasema. Laajalti tunnettu ravintola Henrik toimi lähes 30 vuotta. Apteekki oli aloittanut jo aiemmin ja toimi paikallaan 50 vuotta, kunnes muutti Konalaan

Yhteinen tietolaatikko: Kuninkaantie

6. Bio Rei
Elokuvateatteri Bio Rein perusti A. Saarinen 1939 hyvälle paikalle pääteiden risteykseen. Lääkäri Gunnar Fagerströmin osti hyvinvarustetun, lähes 200-paikkaisen teatterin vuonna 1946. Se kuitenkin paloi kesällä 1949 ja seuraavana vuonna mäen laelle valmistui Dag Englundin suunnittelemana kivitalo. Yläkertaan tuli asuinhuoneisto ja lääkärin vastaanottotilat, alakerrassa oli pieni liiketila sekä elokuvateatteri. Gunnarin äiti Karin Fagerström toimi Bio Rein lipunmyyjänä ja järjestyksenpitäjänä. 

Viranomaisetkin totesivat, että Pitäjänmäen nuorison ”huliganismi ja juopottelu olivat huomattavasti vähentyneet” sen jälkeen, kun teatterissa alettiin pitää edullisia koululaisnäytäntöjä. Todellisuudessa Pitäjänmäen nuoriso oli kyllä varsin kunniallista ja osallistui erilaisiin harrastuksiin, mm. urheiluseurojen toimintaan.

Bio Rei toimi vuoteen 1976, jolloin videonauhurien yleistyminen alkoi. Sen jälkeen teatteriin perustettiin äänitysstudio, jonka erikoisuutena on ilmava soittotila vanhassa elokuvasalissa. Liike- ja vastaanottotilat on muutettu toimisto- ja asuinkäyttöön. Vuonna 2003 tontille annettiin lupa rakentaa toinenkin talo, kunhan se on samanhenkinen rapattu ja harjakattoinen. Samalla vanha rakennus suojeltiin.

7. Espoon raja
Ensimmäiset säilyneet maininnat Espoon pitäjästä ovat vuodelta 1341. Nimi juontunee ruotsin haapaa tarkoittavasta sanasta asp. Omaksi seurakunnakseen se erotettiin Kirkkonummesta 1458. Sen vakuudeksi oma kivikirkko rakennettiin Espoonjoen varteen 1480-luvulla. Itäraja on ollut ollut liikkuvampi, sillä 1600-luvulla mm. nykyiset Leppävaara ja Otaniemi kuuluivat Helsingin pitäjään. Seuraavalla vuosisadalla ne kuuluivat taas Espooseen niin kuin Konalakin vuosina 1752–77.
Eliel Saarisen Suur-Helsinki-suunnitelmassa 1918 Leppävaaran ja Tapiolan puutarhakaupungit oli liitetty Helsinkiin raideyhteyksin. Aluejako- tai -liitossuunnitelmia tehtiin sen jälkeen joka vuosikymmenellä, kunnes Espoosta tuli kaupunki 1972. Sen väkiluku on kasvanut vuoden 1950 vajaasta 23 000:sta nykyiseen 275 000:een. Kaupunginrajassa on tällä kohtaa oikaisematon mutka, jonka alkuperästä ei ole varmaa tietoa.

Saavumme samalla vanhalle Konalan kylän alueelle.

8. Juhlapöytä
Pyhän Yrjön mukaan nimetty Jyrkinkallio kohoaa 36 metriä merenpinnan yläpuolelle. Sen jyyrkänteen alla on Matti Peltokankaan graniittiveistos Juhlapöytä vuodelta 2000. Sen pintaan on hiottu 12 pyöreää ruokalautasen paikkaa Jeesuksen viimeisen ehtoollisen mukaan. Kokonaisuuteen on myöhemmin lisätty esirippumainen veistos Laskos (2001) ja alttarimainen Rukouskivi (2002). Nämä yhdessä luovat alueelle metsäkirkkomaisen tunnelman. Paikalla onkin järjestetty messuja, rukouksia, ristikulkueita ja muita kirkollisia tilaisuuksia.

Puiston eteläpuolella Joonaksenkujan päässä, metsän siimeksessä on yksi neljästä Alvar Aallon Helsinkiin suunnittelemasta omakotitalosta. Kaksi muuta ovat Kornetintie 18:ssa ja 22:ssa ns. Strömbergin insinöörien taloja ja neljäs hänen oma kotinsa Munkkiniemen Riihitiellä. Lisäksi Pirkkolassa on Aallon piirtämän rintamamiestalon tyyppitalo.

Tietolaatikko: Henrikintie
Entinen Kirkkotie nimettiin Henrikintieksi alueliitoksen yhteydessä 1946. Legendan mukaan kristinuskon toi Suomeen englantilainen piispa Henrik ruotsalaisten ristiretkeläisten kanssa 1155. Vaikka itse piispa Henrikin olemassaolo kuin koko ristiretken toteutus on historiallisesti kyseenalainen, kertoo kansanruno piispa Henrikin saaneen surmansa Köyliönjärven jäällä talonpoika Lallin kirveestä. Tämän vaimo Kerttu olisi sanonut Henrikin ottaneen ruokaa, olutta ja hevoselleen heinää ilman maksua – vaikka toisen tarinan mukaan piispa kyllä maksoi niistä yllin kyllin.

Pyhimykseksi julistetun Henrikin kultti kasvoi keskiajalla Suomessa niin suureksi, että hänestä tuli koko Suomen katolisen kirkon suojeluspyhimys ja Turun tuomiokirkkoa alettiin nimittää Henrikiksi. Kirkossa säilytettiin Pyhän Henrikin pyhäinjäännöksinä pidettyä värttinäluuta ja pääkalloa vuoteen 1924, jonka jälkeen ne ovat olleet vuoroin Helsingissä ja Turussa tutkittavana sekä omistuskiistojen kohteina.

Lähistön kadunnimistöstä löytyvät Henrikin lisäksi kuningas Daavid (Taavi), profeetat Elia ja Joona, evankelista Markus, marttyyri Lauritsa, paavi Sylvester, pyhimykset Yrjänä (Jyrki) ja Knuutti, piispat Daniel (Taneli) ja Hemminki sekä joulutähti, seimi, piispa ja suntio. Espoon puolella Henrikintie jatkuu Sotarovastintienä.

Tietolaatikko: Pitäjänmäen kyläkirkko
Pitäjänmäki kuului vuoteen 1936 saakka Helsingin maaseurakuntaan, jonka kirkko oli pitäjän toisella laidalla kirkonkylässä. Jopa Espoon kirkolle oli helpompi kulkea. Niinpä jo vuonna 1914 päätettiin ryhtyä puuhaamaan omaa kyläkirkkoa. Maailmansodan ja sisällissodan melskeiden jälkeen varainkeruu alkoi 1920 ja kun Diakonissalaitos vuokrasi tontin 10 markalla vuodessa, päästiin rakentamaan.
Kirkonkannatusyhdistyksiä oli kaksi: ruotsin- ja suomenkielinen. Nämä yhteistuumin ostivat hyväkuntoisen mutta purkutuomion saaneen Johanneksen kirkon pappilan Helsingin seurakunnilta Korkeavuorenkadulta. Hanke rahoitettiin vuosikausien vapaaehtoistyöllä, keräyksillä ja lahjoituksilla sekä lainoilla. Talkootyön määrä oli suuri. Arkkitehti Berndt Blom teki suunnitelmat ilmaiseksi. Opetusministeriö luovutti kirkolle neljän markan kilohintaan Tuusulan varuskunnan ortodoksikirkolle kuuluneen kellon, joka oli valettu vuonna 1899 Pietarissa vanhoista kanuunoista ja ammuksista. Kirkko vihittiin käyttöön toisena adventtisunnuntaina 8.12.1929 ja siitä tuli pitäjänmäkeläisille tärkeä paikka.

Kun Huopalahden seurakunta rakensi Pitäjänmäelle seurakuntatalon 1959, pienestä kyläkirkosta päätettiin luopua ja siitä purettiin kellotorni sekä salin sisustus saarnastuoleineen, alttareineen ja patsaineen. Kirkonkelloa lainattiin Karjalohjan seurakunnalle 1970–77. Palauttamisen jälkeen se on ollut rikkinäisenä varastossa. Diakonissalaitos vuokrasi kirkkoa vuosien varrella mm. epilepsiayhdistykselle, Kastorin kiuastehtaaksi ja lopulta venekorjaamoksi, kunnes päätti purkaa sen ja rakentaa tilalle rivitalon. Kaupunki ei kuitenkaan antanut purkulupaa ja niin kirkko tuli myyntiin 1999.

9. Pitskun kulttuurikirkko
Viime vuosituhannen viimeisenä arkipäivänä entisen kyläkirkon ja viereisen Villa Droppenin omistajiksi tuli neljän arkkitehtiperheen muodostama asunto-osakeyhtiö. Laiminlyödyt ja huonokuntoiset rakennukset korjattiin perusteellisesti ja uusi ”ensimmäinen perinteinen joulukonsertti” pidettiin joulukuussa 2001. Ikkunassa olleen pienen mainoksen perusteella ”kotikonserttiin” tuli 120 henkeä. Seuraavana kesänä purettiin 1970-luvulla rakennettu siipi ja tilalle tehtiin uusvanha kuisti.

Vuonna 2006 kirkko vaihtoi omistajaa. Siitä on kehitetty yhteisöllinen kulttuuritila, jossa pidetään konsertteja, työpajoja, juhlia, kokouksia ja koulutuksia. Yhteistyötä on tehty mm. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston kanssa. Sekä kirkko että Villa Droppen on suojeltu vuonna 2013 asemakaavalla, jossa suojeltiin kaikkiaan 35 eri vuosikymmenien arvokasta rakennusta ja samalla mahdollistettiin harkittu lisärakentaminen ja muodostettiin kolme uutta tonttia.  

kartta.hel.fi/kaavaselostus/ak12067_selostus.pdf

10. Sankarihaudat
Pitäjänmäen suojeluskunta perusti sankarihautausmaan 1940 kiireessä, kun ensimmäiset Talvisodassa kaatuneet pitäjänmäkeläiset vainajat jo odottivat asemalla. Sopiva hiekkainen rinne löytyi Mäkkylän virkatalon mailta. Vasta myöhemmin selvisi, että maanmittarit olivat erehtyneet paikasta 50 metriä Espoon puolelle. Kaikkiaan 20 sankarihautaa hoiti aluksi Svenska bildningens vänner i Sockenbacka -yhdistys, vuodesta 1951 alkaen Helsingin kaupunki. Maapohjan omistaa edelleenkin Suomen valtio. Rappeutumaan päästetty hautausmaa kunnostettiin 1968. Samalla julkistettiin uudet hautakivet ja muistomerkki, jonka suunnitteli konalalainen taiteilijaprofessori Viljo Savikurki. Reliefissä on kaksi sotilasta polviasennossa: toisella talviasu ja lumiviitta, toisella kesäpuku M/36. Reliefin kipsimalli on Pitäjänmäen kirkossa.

11. Diakonissalaitoksen lastenkoti
Suomen historian toiseksi pahimmat katovuodet 1867–68 syöksivät maan hätään ja kurjuuteen. Nälkä ja kulkutaudit levisivät kulovalkean tavoin. Tällöin Aurora Karamzin, entinen keisarinna Aleksandran hovineiti ja rikas hyväntekijä, perusti ulkomaanmatkoillaan näkemiensä mallien mukaisen kahdeksanpaikkaisen kulkutautisairaalan. Pian se laajensi toimintaansa sairaiden ja turvattomien lasten hoitamiseen, mukaan lukien sairaalassa kuolleiden köyhien äitien lapset. Näin syntyi yksi Helsingin ensimmäisistä lastenkodeista.

Tuberkuloosilasten osasto muutti Sörnäisistä Pitäjänmäelle Villa Droppeniin vuonna 1912. Potilaiden määrän kasvaessa hankittiin lähistöltä myös huvilat Tallkulla, Portvillan, Tomtebo sekä Lillstu, jonka paikalle rakennettiin vuonna 1968 suuri lastenkoti. Tomtebon paikalle rakennettiin 2011 kaksi senioritaloa hoivaosastoineen. Portvillan suojeltiin ja entisöitiin ja se on nyt yksityisasuntona. Kyläkirkontiellä toimii vielä Diakonissalaitoksen lasten ja nuorten sekä perhetyön yksiköitä.

Naapurissa Suntionpolku 12:ssa Svenska bildningens vänner -yhdistyksen talossa kokoontui vuosina 1924–44 Pitäjänmäen ruotsinkielinen suojeluskuntaplutoona, joka toimi Haagan suojeluskunnan alaisuudessa.

www.hdl.fi/fi/palvelut/lastensuojelu

www.helsinki.fi/kansalaismuisti/pitajanmaki/sota/suojeluskunta.html

Tietolaatikko: Konalasta Pitäjänmäeksi

Konalan kylästä varhaisin säilynyt maininta on vuodelta 1509. Vuonna 1700 talojen nimet olivat Rosas, Bertas ja Skyttas. Isojaossa Rosas muutti pohjoisemmas erämaahan nykyiseen Konalaan. Bertas ja Skyttas olivat tässä vanhan kylänmäen länsirinteellä (kartassa Täbyn kallio).

1920-luvulla Konala pyöri pitkälti naisten voimin, sillä useilla tiloilla oli pulaa miestyövoimasta ja naiset saivat tehdä raskaatkin työt. Lisäksi nähtiin usein Bertaksen Edith Åberg, Rosaksen Dagmar Holmqvist ja Kaarelan Abramsin Sigrid Sandström ajamassa yhdessä tilojensa tuotteet aamuseitsemäksi Helsingin torille. Skyttaksen viimeinen päärakennus oli 1800-luvulta, purettaessa 1976 se oli vanhin säilynyt Konalan kylän asuinrakennus.

Maaseudun muuttuminen hiljalleen kaupungiksi käynnistyi pian rantaradan avaamisen jälkeen 1903, kun maanomistajat alkoivat lohkoa tiloistaan huvilapalstoja virkamiehille ja muille kaupunkilaisille. Nämä rakensivat aseman lähelle, kyläteiden varsille aluksi kesähuviloita, mutta vähitellen yhä ympärivuotisempaan käyttöön soveltuvia asumuksia. Yhdyskunta kehittyi vapaamuotoisesti ilman asemakaavaa tai muutakaan järjestystä. Uudet asukkaat hankkivat elintarvikkeensa kylän tiloilta ja maksoivat osan palstavuokrastaan taksvärkkinä mm. heinätöissä.

Vapaaehtoinen palokunta perustettiin yhteistuumin 1908. Samana vuonna Helsingin maalaiskunta esitti Konalan ja Talin kylien muodostamista Sockenbackan taajaväkiseksi yhdyskunnaksi. Senaatti hyväksyi anomuksen 4.11.1908, jolloin voidaan katsoa nykyisen Pitäjänmäen saaneen alkunsa.

Yhdyskunnan oli nyt tarkoitus valita oma valtuusto, jotka olisivat sitten valmistellut ja päättänyt rakennus-, terveydenhoito- ja palosäännöt jne. sekä kerännyt yhdyskunnan asukkailta 1 %:n tuloveroa kulujen kattamiseksi. Näin ei tapahtunut, mutta pitäjänmäkeläiset toimivat sen sijaan aktiivisesti Helsingin maalaiskunnan valtuustossa ja eri lautakunnissa.

Huvilayhdyskunnan valtuusto saatiin valittua vasta 1937 maalaiskunnan puututtua asiaan. Siihen asetettiin 13 jäsentä, jotka tiettävästi kokoontuivat vain kerran. He eivät päättäneet mitään eikä kokouksen pöytäkirjaakaan ole löydetty. Myöskään Pitäjänmäen taajaväkisen yhdyskunnan lakkauttamisesta ei ilmeisesti ole olemassa päätöstä. Vanhasta huvilamiljööstä on jäljellä sirpaleita erityisesti Kyläkirkontien ja Jännetien vaiheilla.

Vuonna 1944 valtioneuvosto päätti toteuttaa ns. Helsingin suuren alueliitoksen. Vuoden 1946 alusta liitettiin Helsingin kaupunkiin kaksi kolmasosaa maalaiskunnasta, nykyisestä Vantaasta, mukaanlukien molemmat radanvarsikeskukset Malmin ja Pitäjänmäen, kokonaisuudessaan Huopalahden, Oulunkylän ja Kulosaaren kunnat sekä vielä Haagan kauppalan. Näin Pitäjänmäestä tuli Helsingin 46. kaupunginosa.

Tietolaatikko: Taajaväkiset yhdyskunnat
Uusien yhdyskuntien syntyminen vanhojen maalaiskuntien alueelle suurten kaupunkien liepeille synnytti kysymyksen esikaupunkien hallinnosta. Sitä pohdittiin vuoden 1894 säätyvaltiopäivillä ja vuonna 1898 annettiin keisarillinen asetus ”taajaväkisten yhdyskuntien” palo-, rakennus-, terveys- ym. olojen järjestämisestä. Kunnat olivat kuitenkin vastahakoisia kustantamaan yhdyskuntien kehittämistä ja toisaalta niiden asukkaat vastustivat verorasituksen kasvamista. Ensimmäisenä Rovaniemellä alettiin 1901 valmistella kirkonkylälle järjestys- ja rakennusohjesääntöä. 1903 ryhdyttiin Helsingin pitäjässä laatimaan terveydenhoitojärjestystä Pasilan, Haagan ja Oulunkylän huvilayhdyskuntia varten ja 1905 annettiin vastaavia määräyksiä Turun ympäristössä.

Enimmillään Suomessa oli 1930-luvun alussa yli 30 taajaväkistä yhdyskuntaa. Sen jälkeen niiden merkitys väheni uuden asemakaavalain velvoittaessa kunnat joka tapauksessa hoitamaan asutuskeskustensa suunnittelua. Osa yhdyskunnista liitettiin naapurikuntiin, osa jatkoi itsenäisinä kuntina tai kauppaloina. Viimeiset toiminnassa olleet taajaväkiset yhdyskunnat lakkautettiin valtioneuvoston päätöksellä 1956. Viimeistään kunnallislain 1977 mukaan oli olemassa vain kaupunkeja ja kuntia.

12. Seitsemän veljeksen talot
Pitäjänmäen vanhin vuokratalokokonaisuus. Apteekkien eläkekassan 1960-luvulla rakennuttamia vuokrataloja. Rakennuksille on annettu nimet Seitsemän veljesten mukaisesti sen sijaan, että talot olisi nimetty aakkosten alkupään kirjaimilla. Vuonna 1995 asemakaavaa muutettiin niin, että tontille sai rakentaa kolme uutta taloa. Vanhoista vuokralaiset muuttivat aina uuteen talo kerrallaan ja tyhjäksi jäänyt peruskorjattiin. Sato osti valtaosan kiinteistöistä 2007.

Rikhard Nymanin tie nimettiin 1949 pitäjänmäkeläisen rakennusurakoitsija ja huvilanomistaja Rikhard Nymanin mukaan. Tämä oli raittiusintoilija sekä eläinsuojeluyhdistyksen ja vapaapalokunnan aktiivi, taajaväkisen yhdyskunnan puuhamiehiä sekä Pitäjänmäen kouluhankkeiden keskeisiä tukijoita.

13. Kehä I
Valmistui 1980, pituus 24,2 km Keilaniemestä Itäkeskukseen. Kehätietä rakennettiin osissa 1960-luvun alusta alkaen. Viimeisenä valmistui osuus Turuntieltä Vihdintielle 1980 jakaen historiallisen Konalan kylän lopullisesti kahtia. Konalantien silta oli tehty jo hyvissä ajoin ja se odottikin tyhjän päällä yli 10 vuotta. Kehä I:n alle jäi mm. osa Reimarlan yksityistä siirtolapuutarhaa sekä Mätäjokeen laskeva Reimarlanoja, joka nyt muodostaa kosteikon tievallin eteläpuolelle

Kehä I yhdistää Helsingin pääsisääntuloväylät toisiinsa palvellen ennen kaikkea seudun sisäistä liikennettä. Vain muutama prosentti ajoneuvoista on peräisin kauempaa. Se on Suomen vilkkain tie: arkisin Pitäjänmäen kohdalla yli 60 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Määrän ennakoidaan nousevan lähes 80 000:en vuoteen 2020 mennessä. Kehä I onkin pääkaupunkiseudun työmatkaliikenteen pahin pullonkaula ja toisaalta meluntorjunta sen varsilla on puutteellista. Väylän kehittämiseksi onkin suunniteltu 10 eri hanketta Helsingissä ja Espoossa. Pitäjänmäen kohdan lisäkaistat ja meluesteet sekä Vihdintien liittymän rampit tulivat työn alle 2016 ja valmistuvat vuonna 2018.

www.liikennevirasto.fi/documents/20473/173894/Keha1_infograafi+_flyer_vers9+%283%29.pdf/cea96630-f9e8-4b08-a9f9-9d2fbfad5c2d

 

14. Stamboet
Valkoinen funkistalo Stamboet III valmistui 1932. Talossa on yksi Suomen ensimmäisiä tasakattoja. Sen suunnitteli arkkitehti Selim A. Lindqvist, joka perheineen asui naapuritontilla. Rakennus on suojeltu.

Lindqvist osti vuonna 1908 Munkkinemen kartanolta tontin, jolle antoi nimen Stamboet. Sillä oli vanha pitäjänräätälin asunto, joka korjattuna ja laajennettuna sai nimen Stamboet II. Puutarhassa oli marjapensaiden ja hedelmäpuiden lisäksi lampi, johon istutettiin ruutanoita. Mansikoita riitti myytäväksi saakka. Lindqvisteillä oli myös ankkoja, kanoja, kalkkuna ja sika. Silti ruoasta tuli puutetta, kun Selimistä 1912 tuli veljensä kuoleman jälkeen tämän viiden lapsen holhooja. Hän osti näitä varten Pitäjänmäeltä Villa Schweitzin ja palkkasi sinne lastenhoitajan. Koko katras lähetettiin Konalan pohjoispuolisiin metsiin etsimään kaarnaa, jota sitten lisättiin leipäjauhoihin. Kotinsa viereen Lindqvist rakennutti 1921 Villa Åldersron, jossa asui loppuelämänsä. Stamboet II oli vuokralla kunnes paloi 1929. Villa Åldersro purettiin 1980-luvulla.

Selim ja Emmy Lindqvist osallistuivat aktiivisesti Pitäjänmäen elämään. He vaikuttivat merkittävästi ensimmäisten koulujen rakentamiseen, vaikka omat lapset olivatkin koulussa Helsingissä. Selim kuului Pitäjänmäen puhelinosakeyhtiön ja sähköyhtiön johtokuntiin sekä kutsuttiin maalaiskunnan kunnallislautakuntaan (nyk. Vantaan kaupunginhallitus) vuosina 1919–26. Emmy puolestaan valittiin Svenska småskolans vänner -yhdistyksen johtokuntaan ja sittemmin maalaiskunnan kansansivistyslautakuntaan (nyk. koululautakunta) vuosiksi 1919–37.

 

Tietolaatikko: Selim A. Lindqvist (1867–1939)

Lahjakas ja tuottelias arkkitehti Selim A. Lindqvist syntyi Helsingissä 15-lapsisen perheen seitsemäntenä. Hän opiskeli Polyteknillisessä opistossa, valmistui 1888 ja teki pitkän opintomatkan Eurooppaan 1893–94. Matka päättyi Berliiniin, jossa Lindqvist työskenteli piirtäen mm. kaksi kirkkoa. Venäjälle Nižni Novgorodiin Lindqvist suunnitteli kansainvälisen hotellin maailmannäyttelyvieraita varten. Siellä hän tapasi ensi kertaa ruotsalaisen Emmy Keenin. Pariskunta tapasi uudelleen Suomessa ja avioitui 1901. He saivat neljä lasta.

Jo opiskeluaikanaan Lindqvist suunnitteli Vuorimiehenkatu 4:n kuuluisan ”Silitysrauta”-talon, jonka ylimmän kerroksen ateljeehuoneistossa myöhemmin itsekin asui perheineen. Lindqvistin tunnetuimpia töitä ovat Eiran jugend-villat Johanna ja Ensi sekä useat keskustan liiketalot, mm. Aleksanterinkatu 13, sekä Suvilahden voimalaitos ja Vallilan ja Töölön raitiovaunuhallit. Kaikkiaan hän suunnitteli yksinomaan Helsinkiin yli 100 rakennusta.

Selim A. Lindqvist kävi urallaan läpi kaikki tyylikaudet uusrenessanssista funkikseen soveltaen samalla usein ensimmäisenä uusia teknisiä keksintöjä kuten betonilaattarakennetta tai kerrostalon roskakuilua. Lindqvistin viimeiseksi työksi jäi Stamboet III. Sen jälkeen luomisvoima ehtyi. Tultuaan mielestään asiakkaidensa huijaamaksi ja kärsittyään taloudellisesti rahan arvon romahtaessa lama-aikana Lindqvist sulkeutui itseensä ja joutui välillä sairaalahoitoonkin masennuksen vuoksi. Lopulta hän eristäytyi muulta maailmalta talonsa kellariin omien piirustustensa sinikopioiden keskelle ja kuoli 1939.

www.helsinki.fi/kansalaismuisti/pitajanmaki/muut/selim_a_lindqvist.html

 

15. Kansakoulut

Selim A. Lindqvist suunnitteli vuonna 1914 ruotsinkielisen yläkansakoulun Isabella Ramsayn lahjoittamalle tontille sekä toimi rakennuskomitean puheenjohtajana. Lindqvist teki myös vaihtoehtoisen suunnitelman jugend-tyyliin torneineen ja koristeineen, mutta klassismia edustava versio toteutettiin.

Suuri kaksikerroksinen puurakennus vihittiin käyttöön 1921 arvovaltaisten kutsuvieraiden läsnäollessa. Oppilaita oli alussa 50, kun nykyään yhteensä 24 ala-asteen luokilla 1–4. Viereen valmistui 1926 kaksikerroksinen tiilirakennus, jossa toimi suomenkielinen kansakoulu vuoteen 1955. Tässä toimii nyt ruotsinkielinen päiväkoti Sockenstugan. Molemmat rakennukset on visusti suojeltu.

Pitäjänmäen ensimmäinen kunnallinen kirjasto aloitti ruotsinkielisen kansakoulun yhteydessä vuonna 1930. Molemmilla kouluilla oli sitä ennen ollut oma käsikirjastonsa, joihin kyläläiset olivat lahjoittaneet omia kirjojaan.

Tietolaatikko: Pitäjänmäen lasten varhainen koulutie

On arveltu, että pitäjän lapsille järjestivät alkeisopetusta jo virolaiset Paadisten luostariveljet 1300-luvun loppupuolella. Vuodelta 1771 on säilynyt merkintä, että Bertaksen talollisten pojat Martinus Fallström ja Mathias Johanis Bergstedt olivat Helsingin triviaalikoulun oppilaita. Triviaalikoulua käytiin keskimäärin neljä vuotta. Oppiaineina olivat kristinusko, laskento, ruotsi ja latina. 1800-luvulla käytiin jo laajalti kyläkoulussa pitäjän kirkolla ja vuosisadan puolivälissä kirkon järjestämät kiertokoulut toimivat useilla kylillä, mm. Konalassa ja Talissa. Lukutaitoa opetti oman työnsä ohessa mm. räätälimestari Lagercrantz Nurmijärventien varressa.

Ajatus oman koulun saamisesta kylälle heräsi Konalassa ja Talissa 1908. Perustettiin yhdistys Svenska småskolans vänner i Sockenbacka, myöhemmin nimeltään Svenska bildningens vänner (SBV). Rahaa hankittiin järjestämällä mm. iltamat. Koulu aloitti jo 1910 toimien kylän eri taloissa. Bertaksen Karl Holmqvist myi yhdistykselle sopivan tontin nykyisestä Suntionpolku 12:sta ja huutokaupasta hankittiin Helsingin venäläisen tyttökoulun purettava pikkukoulu. Materiaali kuljetettiin junalla Pitäjänmäelle ja koottiin Selim A. Lindqvistin piirustusten mukaan. Hän myös osallistui henkilökohtaisesti hankkeen rahoittamiseen. Pitäjä otti kansakoulutoimen kustannukset hoidettavakseen 1912.

Kasvava suomenkielinen väestö toivoi omakielistä opetusta paikkakunnalle, sillä lähin suomenkielinen koulu oli Huopalahdessa. Erinäisten vaiheiden jälkeen vuonna 1922 perustettiin Pitäjänmäen kansakoulun ystävät. Se vuokrasi Bergkullan huvilan, johon mahtui 40 oppilasta. Koulu aloitti syksyllä 1923 opettajinaan Aino Suhonen ja Lempi Ahtio. Jo saman lukuvuoden lopussa oppilaita olikin 82.

16. Kolossit
Valmistuivat 1974, suunnittelija Olli Kuusi. Pitäjänmäen korkeimmat asuinrakennukset ovat nämä eläkevakuutusyhtiön rakennuttamat kolme 10-kerroksista vuokrataloa. Kun taloissa on yhteensä 153 asuntoa pinta-alaltaan 55–96 m2, asukkaita on helposti saman verran kuin pienessä kylässä. Niinpä tehtiin jo alun perin samaan yhteyteen kadun varteen myymälätila. Se on nyttemmin purettu ja vuonna 2014 paikalle valmistui uusi talo, jossa katutasossa liiketilaa. Tornitalojen ylimmissä kerroksissa on saunaosastot. Julkisivukorjaus tehtiin 1998, sen jälkeen on korjattu sisätilat, katot ja parvekkeet. Kokkokalliontien varressa taloyhtiön piha-alueella pihalla kasvaa yli 100-vuotias tammi. Ennen talojen rakentamista paikalla oli kaivo, josta lähialueen väki haki vetensä.

17. Kokkokallio
Pitäjänmäen korkein maastonkohta kohoaa 42 metriä merenpinnan yläpuolelle tarjoten komeat näköalat. Maisemassa erottuvat mm. Keilaniemen Raadenhammas etelässä ja Malminkartanonhuippu pohjoisessa. Kalliolla on ensimmäisen maailmansodan aikaisen Helsingin maa- ja merilinnoituksen tukikohtaan XXXV kuuluvia yhdys- ja taisteluhautoja, tulipesäkkeitä ja suojahuoneita. Tukikohta on ollut taka-asema varmistamassa tärkeää risteysaluetta varsinaisen etulinjan sijaitessa Konalassa tasalla. Osa kaivannoista on kunnostettu ja niiden yli on rakennettu siltoja. Kallion sisällä on myös tykkipatterin ammusvarastona käytetty suuri luola. Linnoitus on rauhoitettu muinaismuisto.

Kokkokallion uudenmalliset kupuvalaisimet suuntaavat valon alaspäin, jolloin yötaivaalle ei karkaa valosaastetta. Jatkosodan aikana kallion päällä oli ilmatorjunnan valoheitinpatteri, jolla etsittiin sulkutulesta läpi päässeitä viholliskoneita Patterinmäen tykkien ja yöhävittäjien maaleiksi. Kalliolle tuli myös palopommeja. Perimätieto kertoo, että joskus niistä levisi palamattomia osia eri suuntiin. Pojat sitten kasasivat niitä ja pihkan avulla kasa saatiin syttymään. Eräänkin asianosaisen kertoman mukaan siitä syntyi hirveä kuumuus.

Yhteinen tietolaatikko: Helsingin maa- ja merilinnoitus

Venäjä menetti Japanin-sodassa 1904–05 koko laivastonsa ja pääkaupunki Pietari jäi ilman suojaa. Niinpä keisari Nikolai II päätti rakennuttaa laajan linnoitusjärjestelmän aina Ahvenenmaata ja Hiidenmaata myöten. Pääpuolustuslinja oli Porkkalan–Tallinnan tasalla. Maailmansodan puhjettua Euroopassa 1914 alettiin linnoittaa myös maalla, Ranskan ja Yhdysvaltojen rahalainan turvin.

Helsingin maalinnoituksen tarkoituksena oli Viaporin ja Kruunuvuorenselän sotasataman selustan suojaaminen. Varustukset ulottuvat yhtenäisenä kaarena Vuosaaresta Westendiin. Ne suunniteltiin aikansa uusimpien linnoitusoppien mukaan. Monin paikoin käytettiin materiaalina teräsbetonia, joka oli sekin uutta. Joukkojen ja raskaan tykistön siirtämistä varten tehtiin tykkitiet, jotka ovat monin paikoin edelleen jäljellä käyttökelpoisina.

Linnoitustöissä oli Helsingin seudulla enimmillään 15 000 henkeä: pääkaupunkiseudun asukkaita viiden markan päiväpalkalla sekä venäläisten Kaukoidästä tuomia maaorjia ja sotavankeja: mongoleja, tataareja, kirgiisejä ym., joita kutsuttiin yleisesti ”kiinalaisiksi”. Itse keisari tarkasti töiden etenemisen vierailullaan 1915. Koko maassa linnoitustöissä oli loppuvaiheessa yli 100 000 henkeä. Kun työt loppuivat vallankumouksiin 1917, nämä jäivät työttömiksi.

Linnoitustöitä varten tarvittiin runsaasti puutavaraa. Metsätöissä oli venäläisten tänne tuomia kiinalaisia hunghuuseja. Puutavaran kuljettamiseksi rakennettiin useita kapearaiteisia rautateitä, joista yksi kulki Laajalahden laiturista Munkkiniemestä Pitäjänmäen aseman kautta peltojen yli ja metsien halki pohjoiseen Hämeenkylään saakka. Konalan historiikissa kerrotaan, kuinka Pitäjänmäen lapset käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja ajoivat salaa tukkivaunuilla sauvomalla niihin vauhtia. Työmaan kalmukit jahtasivat heitä sitten pitkin metsiä, mutteivät saaneet kiinni, koska lapset tunsivat ne kuin omat taskunsa. Munkkiniemen kansakoulussa kulkevat puolestaan nappasivat käyttöönsä vaunuja koulumatkaa nopeuttaakseen. Rata purettiin 1919 ja kiskot lähetettiin Loviisaan ja Outokumpuun, kaksi pientä veturia Outokumpuun.

Maalinnoituksella taisteltiin ainoan kerran 11–13.4.1918 Suomen sisällissodan aikana, kun Hangossa maihin nousseet saksalaiset etenivät punaisten hallussa olleeseen Helsinkiin lännestä ja pohjoisesta. Sodan jälkeen linnoituslaitteet jäivät rappeutumaan. Joitakin luolia kunnostettiin puolustusvoimien käyttöön seuraavassa sodassa, osa on edelleen varastoina ja väestönsuojina.

www.novision.fi/viapori/vyohyke.htm (Maalinnoitus)

www.novision.fi/viapori/rannikkokartta.htm (Merilinnoitus)

esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2013/12/punapartojenko-tykkitiet-helsingin.html (Tietoa hunghuuseista)

18. Reimarlan siirtolapuutarha
Kokkokallion pohjoispuolelle Bertaksen tilan maille perustivat tilan perijät siirtolapuutarhan vuonna 1951. Rakennusliike Otto Karme Oy hankki 129 mökkiä ja vuokrasi palstat vuoden 1983 loppuun ulottuvilla sopimuksilla. Puutarhassa asuttiin sääntöjen vastaisesti talvellakin ja asiaan liittyi monenlaista kelpottelua, jota setvittiin hovioikeutta ja eduskunnan oikeusasiamiestä myöten. Lopulta viimeiset mökit jyrättiin ja mullatkin vietiin pois. Rakennusliike Karme suunnitteli sitten kerrostalojen rakentamista alueelle 1 400 asukkaalle. Kun niiden syöttöliikenne suunniteltiin vanhan omakotialueen läpi, niin asukkaat pistivät töpinäksi ja suunnitelmat torpattiin. Yritys poistui kuvasta konkurssin kautta ja paikalla on nyt Päiväläisenpuisto.

www.helsinki.fi/kansalaismuisti/pitajanmaki/muut/reimarlansiirtolapuutarha.htm

19. Hyvin säilynyt huvilakokonaisuus
Palaamme Talin kylän alueelle. Siihen kuuluivat Lassaksen, Martaksen ja Reimarsin perintötilat sekä Talin kartano. Osa Reimarsin tilasta oli kuulunut Helsingin kaupungille jo vuodesta 1650 alkaen ja vuonna 1870 kaupunki hankki omistukseensa loputkin tilasta osana tietoista maanhankintaa tulevan kasvun mahdollistamiseksi. Vuonna 1930 kaupungin omistukseen siirtyivät myös viereiset Martaksen ja Lassaksen tilat, joista oli jo aiemmin lohkottu yksittäisiä huvilapalstoja.

Kun Pitäjänmäen taajaväkisessä huvilayhdyskunnassa ei saatu aikaan rakennusjärjestystä, laati Helsingin kaupunki omistamilleen maille itse tonttijakosuunnitelman ja rakennusjärjestyksen vuonna 1920. Keskustien eli nykyisen Jännetien ja sen poikkikatujen varrella on edelleen nähtävissä edustava huvilamiljöö. Suojelu- ja täydennysrakennuskaavaa ei kuitenkaan ole toistaiseksi tehty. Perimätiedon mukaan osa taloista on entisiä pietarilaisen hienoston Terijoelle rakentamia huviloita, jotka jäivät kylmiksi rajan sulkeuduttua 1917, purettiin ja siirrettiin muualle Suomeen.

VPK teki palokaivon Puistotien (nyk. Viinentie) kulmaan 1930-luvulla.

20. Muinaismäki
Jääkauden lommolle painaman maankuoren oietessa hiekkaranta paljastui Litorina-merestä noin 5 000 vuotta sitten. Baltiasta saapui kampakeraamisen kulttuurin hylkeenpyytäjiä, jotka rakensivat pysyviä asuinsijoja ja hautasivat kuolleitaan. Nyt 24 metriä merenpinnan yläpuolelle nousseelta rannalta on kartoitettu muinaisjäännöksiä vuonna 1962, mutta vasta 1999 alkoivat arkeologiset kaivaukset ruotsinkielisen työväenopiston kurssilla. Niihin saivat osallistua kaikki halukkaat vapaaehtoiset tutkijoiden ohjauksessa. Tällöin löydettiin nuolenkärkiä, meripihkaisia nappeja ja riipuksia sekä tulisijoja. Kalliokumpareen laella lienee ollut hautapaikka. Viereisen leikkipuisto Nuolen lapset olivat kylläkin jo kauan tienneet, että hiekkainen rinne kätkee aarteita. Rantahiekan edessä on myös erityisen hieno silokallio, johon mannerjää on hionut pehmeät muodot.

21. Vapaaehtoinen palokunta
Ruotsinkielinen Sockenbacka FBK perustettiin 1908 suuren innostuksen vallassa: Heti alkuun mukaan ilmoittautui 50 henkeä. Tähän vaikutti erityisesti Juslinin kaupan palo vuonna 1906. Ensimmäinen päällikkö oli myös perustamiseen vaikuttanut Otto Westphal.

Kalusto sijoitettiin ensin kaupan varastoon, kunnes 1918 palokunta hankki tontin Turuntien varresta heti Espoon puolelta ja rakensi sinne palokunnantalon, kalustovajan sekä tanssilavan, jonka avulla hankittiin varoja toimintaan. Ensimmäinen moottoriruisku saatiin 1920 ja vanhasta kuorma-autosta kunnostettiin talkoilla ensimmäinen paloauto 1927. Vasta 1929 aloitti Helsingin maalaiskunta vapaaehtoisten palokuntien tukemisen varaamalla 7 500 markkaa palosuojelutyöhön ja VPK-yhdistysten avustuksiin. Toiminnan edelleen vilkastuessa perustettiin Leppävaaraan ja Kaarelaan omat sammutuskomppaniat, joista myöhemmin kehittyi itsenäiset VPK:t.

Sota-aikana pidettiin ympärivuorokautista pommi- ja desanttipäivystystä. Ambulanssipalvelulla oli sodan jälkeen parhaimmillaan jopa 400 lähtöä vuodessa. 1947 saatiin käyttöön puhelinhälytysjärjestelmä. 1960-luvulla toiminta hieman hiipui, mutta elpyi 80-luvulla uusien jäsenten myötä. Viime vuosien vakavin sammutustehtävä on ollut Hartwallin Konalan tehdasalueen suurpalo vuonna 1992.

Uusi paloasema rakennettiin talkoilla ja otettiin käyttöön palokunnan 90-vuotisjuhlassa 1998. Helsingin pelastuslaitoksen sopimuspalokuntana Pitäjänmäen VPK pitää iltaisin ja öisin vapaaehtoisvoimin yllä 30 minuutin lähtövalmiutta ympäri vuoden vahvuudella 1+5 miestä. Pääkalustona sillä on Sisu-merkkinen sammutusauto tunnuksella HE 341.

www.kolumbus.fi/pitajanmaen.vpk/

22. Koulukeskus
Vanhin osa valmistui Pitäjänmäen kansakouluksi 1954, suunnittelija Aarne Hakanen. Ajanmukainen rakennus edusti suurta kehitysaskelta Pitäjänmäen kouluoloissa peräti 19 luokkahuoneellaan. Laajennus valmistui 1991 sisältäen yläasteen sekä nuorisotalon ja kirjaston tilat.

Nykyisessä Pitäjänmäen peruskoulussa on 420 oppilasta. Seitsemänneltä luokalta voi hakeutua tanssi, liike ja ilmaisu -painotukseen. Koulussa on kuulovammaisten erityisluokkia ja alueellisia erityisluokkia. Koulu toimii kuulovammaisten koulunkäynnin kysymysten osaamiskeskuksena. Sibelius-Akatemian musiikinopettajaopiskelijat harjoittelevat Pitäjänmäen koulussa.

Pyöreässä sisääntuloaulassa on Irma Laukkasen teräsverkkoteos Jatkuvuus vuodelta 1994 ja kirjastossa Markku Rantalan isokokoinen seinämaalaus Jokaisella on valinnan aika vuodelta 1993. Kirjasto oltiin vähällä lakkauttaa vuonna 2009, mutta se pelastettiin mm. Pitäjänmäki-seuran kannanoton seurauksena.

Pitäjänmäen urheilukentän rakensi 1936 talkoilla Pitäjänmäen urheilu- ja voimisteluseura Tarmo. Seura perustettiin 1925 vaatimattomissa oloissa. Juoksumatkoja harjoiteltiin aluksi kylätien pätkällä ja sisälajeja työväentalon salissa. Talvella salissa oli niin kylmä, että voimisteluilloissa piti pitää lapaset kädessä, muusta vaatetuksesta puhumattakaan. Oman urheilukentän saaminen paransikin seuran mahdollisuuksia oleellisesti. Jalkapallo ja jääkiekko ovat pisimpään ohjelmassa olleita lajeja, nyt vahvoja niiden rinnalla suunnistus ja jumppa. Suosittu nuorisoleiri on järjestetty kesäisin yhtäjaksoisesti vuodesta 1958. Urheilukenttä peruskorjattiin täysin vuonna 2011 — vain pukusuoja jäi entiselleen. Tarmo hoitaa kentän huoltoa ja päivystystä edelleen kaupungin ostopalveluna.

Helsingin kaupunki muutti perinteisen Urheilutien Turkismiehentieksi vuonna 1955. 

www.hel.fi/www/peruskoulut/fi/koulut/pitajanmaen-peruskoulu

www.yle.fi/uutiset/3-5527371

www.adressit.com/pitskunkirjasto

www.helsinki.fi/kansalaismuisti/pitajanmaki/muut/tarmo.html

www.pita.fi

23. Villa Lidén
Vuonna 1926 ostivat ahvenanmaalainen diplomi-insinööri Edvin Persson ja hänen vaimonsa Ellida 2590 m2:n maa-alan Talin kartanolta. Tontin korkeimmalle kohdalle rakennettiin hirsirunkoinen ja lautavuorattu, mansardikattoinen asuinrakennus, joka sai nimen Villa Lidén. Eteläpuolelle tontin alaosaan perustettiin puutarha, jota varten tuotettiin kymmeniä hevoskuormia multaa Strömbergin tehtaan rakennustyömailta. Puutarhassa oli omena- ja päärynäpuita, marjapensaita sekä suuri kasvihuone, jossa kasvoi mm. viiniköynnös ja persikkapuu. Perssonit asuivat Villa Lidénissä vuoteen 1957.

Sittemmin tontti on jaettu kahtia ja alemmalle puoliskolle rakennettu tiilinen paritalo. Villa Lidén on asemakaavalla suojeltu. Tontin korkeimmalla kohdalla on toinen rakennuspaikka aivan vapaana.

24. Tyhjä tontti
Väri- ja rautakauppa Nordströmin talo vuodelta 1938 purettiin 2005. Vuoden 1975 asemakaavan mukaan tontille olisi saanut rakentaa 3-kerroksisen asuinkerrostalon, joka jatkuisi kahden naapuritontinkin halki, joilla on edelleen pystyssä 1940-luvun funkista edustavat pienet kerrostalot. Uusi asemakaava on parhaillaan käsittelyssä, vanhojen talojen suojelu ja samalla Pitäjänmäentien varteen saisi rakentaa kaksi uutta nelikerroksista harjakattoista taloa sekä Turkismiehentien puolelle viisikerroksisen. 

Käytännöllisenä yksityiskohtana kadun toisella puolella näkyy asemapäällikön ulkohuone, jonka takaseinässä on todellakin ns. sontaluukku.

www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunkisuunnittelulautakunta/Suomi/Esitys/2016/Ksv_2016-03-15_Kslk_9_El/426B3C3B-6436-4977-8AB0-A391C50A49C5/Liite.pdf

25. Kirkko
Vihittiin käyttöön seurakuntatalona 1959, suunnittelijat Olli ja Eija Saijonmaa. Peruskorjattu 2005–06, suunnittelijoina Kirsi Korhonen ja Mika Penttinen. Punatiilinen rakennus on sisältä valkoinen ja ilmava. Varsinaista alttaritaulua ei ole, vaan alttarin yläpuolella on suuri risti, jonka ikkunasta siivilöityvä luonnonvalo valaisee. Kirkkosaliin mahtuu 290 henkeä ja kahteen seurakuntasaliin yhteensä 170. Lisäksi on kerhotilat sekä työ- ja neuvotteluhuoneet.

Pitäjänmäen seurakunta itsenäistyi Huopalahdesta 1966, jolloin seurakuntatalo vihittiin kirkoksi. Jäseniä on tätä nykyä noin 10 000. Ystävyysseurakuntana on Budapestin Pestszentlörincin luterilainen seurakunta Unkarissa vuodesta 1988.
www.helsinginseurakunnat.fi/seurakunnat/pitajanmaki.html

26. Vanhat liiketalot
Turuntien, Nurmijärventien ja rantaradan risteysalueella kukoisti vilkas liikekeskittymä, kunnes ohikulkuliikenne siirtyi Tarvontielle 1960-luvulla. Pitäjänmäentie eli Turuntie oli päällystetty jo 1930-luvulla modernisti betonilaatoilla Ruskeasuolta Espooseen.

Numero 15:n talo valmistui 1957, suunnittelija Esko Suhonen. Talossa toimi vuosikymmenet Työväen Säästöpankki, myöhemmin STS-pankki. Se ajautui vaikeuksiin 1990-luvun alun pankkikriisissä ja myytiin Kansallis-Osake-Pankille, joka on nyt osa Nordeaa. Vieressä oli legendaarinen ruokapaikka Patteribaari, jonka Martta ja Veikko Röysky perustivat 1957. Usein asiakkaina nähtiin mm. Arinatien Finnvoxilla levyttäviä rokkareita. Tuomo Röysky jatkoi baarin toimintaa aina vuoteen 2006.

Numero 17:ssä on kauppaneuvos Arthur Nymanin 1934 rakennuttama Pitäjänmäen ensimmäinen varsinainen kerrostalo. Se on hirsirunkoinen ja luonnonkiville perustettu, rapattu kolmikerroksinen asuinrakennus, nykyään yksityinen asunto-osakeyhtiö. Yhdeksässä huoneistossa on jäljellä toimiva kakluuni. Pihalla oli ulkohuone ja halkovarasto, asunnoissa puuhellat vielä 1960-luvulla. Hirret ovat peräisin Eerikinkadulta, jossa Nymanin kauppahuone aloitti. Parhaimmillaan Nymanilla oli useita seka- ja siirtomaatavaraliikkeitä Helsingissä. Kauppaneuvos omisti 1926 alkaen Linnaisten kartanon Hämeenkylässä. Pitäjänmäelläkin hänellä oli sekatavarakauppa omassa talossaan. Siinä toimivat 1940-luvun lopulla myös suutari, kaksi kangaskauppaa, lihakauppa ja maitokauppa. Nymanin liike lopetti 1967. Yli 30 vuotta talossa toimi legendaarinen Mikon kiska, lopetti 2007. Nykyisistä liikkeistä pisimpään, vuodesta 1980 alkaen on toiminut Leila Landenin parturi-kampaamo, nyt nimeltään Pitskun Hius.

Numero 19:n talo valmistui 1955 Pohjoismaiden Yhdyspankin konttoriksi ja työsuhdeasunnoiksi, suunnittelijat Märta Blomstedt ja Matti Lampén. Yhdyspankkikin päätyi myöhemmin osaksi Nordeaa. Talo on nykyisin yksityinen asunto-osakeyhtiö.

Mätäjoen kotikaupunkipolku

0

PITÄJÄNMÄEN KOTIKAUPUNKIPOLUT

M ä t ä j o k i

Versio 13.1.2017

26 kohdetta • 10 tietolaatikkoa • pääreitti 6 km

 

Julkaisija Pitäjänmäki-seura ry

Toimittanut ja päivittänyt Pauli Saloranta

Kiitos kaikille tietoja antaneille kaupunkilaisille ja tahoille!

Kommentointi Markku Alatalo, Henrik Helenius, Jussi-Petteri Lappi, Marja Mosander ja Siv Nordström

Hanketta ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto (2008) ja Helsingin kaupungin terveys- ja sosiaalivirasto (2008) sekä Helsingin Lähiöprojekti (2016)


(Ks. Reimarlan polusta kohteet 1. Asema ja 2. Rantarata)


1. Asemapuisto
Pitäjänmäellä on jäljellä pääkaupunkiseudun viimeinen kokonaisuutena säilynyt rautatien asemapuisto. Asemat olivat aikoinaan paikkakuntansa merkkirakennuksia ja saivat ympärilleen arvonsa mukaiset puutarhat. Oma erikoisuutensa on matalakasvuinen rautatieomenapuu.

Pitäjänmäen asemapuistoa on ehdotettu nimettäväksi VR:n pääpuutarhurina 1896–1928 toimineen Willy Nykoppin mukaan. Kokonaisuus rakennuksineen on arvioitu valtakunnallisesti merkittäväksi ja edellytetty suojeltavaksi. Näyttäviä puulajeja ovat siperianpihta, hopeakuusi ja sembramänty. Erityisen komea on satavuotias lehmuskuja, jota hoitaa kaupungin puisto-osasto. Puistosta löytyy myös kultasade, sireeneitä ja happomarjapensaita. Vehreyden keskellä on junanlähettäjien työsuhdeasunnoiksi rakennettu neljän huoneiston talo sekä sen erillinen pihasauna. Talossa asuu edelleen VR:n henkilökuntaa. Alue on ränsistynyt ja kaipaa kunnostamista. Maapohjan omistaa pääosin valtio ja se on asemakaavassa rautatiealuetta.

Pitäjänmäentien toisella puolella ovat vuonna 1993 valmistuneet HOAS:in opiskelija-asunnot. Isomman talon äänieristetyissä huoneissa asui Sibelius-Akatemian Kutomotien yksiköiden opiskelijoita.

www.hoas.fi/kohteet/pitajanmaentie-13

 
2. Marttila
Martas oli yksi Talin kylän kantatiloista. Se joutui Helsingin kaupungin omistukseen 1930. Martaksen pellolle nousi 1940-luvulla sotainvalidien ja sotaveteraanien kylä, joka täydentyi 1950-luvulla Partiotien varteen. Noin 400 hehtaarin ja 360 asukkaan Marttila on nyt yksi Helsingin parhaiten säilyneitä jälleenrakennuskauden pientaloalueita.

Partiotien kulmassa on Strömbergin työnjohtajien asunnoksi 1917 rakennettu talo, nyt yksi Pitäjänmäen vanhimmista jäljelläolevista rakennuksista. Korsutien alkuun puolestaan rakennutti pitäjänmäkeläinen rakennusmestari Viljo Viisas 1950-luvun alussa liikerakennukset, joissa toimivat mm. Elanto, leipomo, parturi–kampaamo sekä Korsu-baari eli Pikkubaari, joka laajeni sittemmin viereisen kemikalion tiloihin ja tunnettiin myös nimellä ”Mätäjoen kasino”. Liikehuoneistot on remontoitu asuinkäyttöön vuonna 2002.

Tietolaatikko: Jälleenrakennuskausi
Jatkosodan jälkeen 11 % Suomen väestöstä oli ilman asuntoa alueluovutusten ja pommitustuhojen vuoksi, merkittävä osa teollisuuden ja energiantuotannon kapasiteetista oli menetetty, ja materiaalipula oli suuri. Jälleenrakennuskaudella suosittiin siksi puista nk. rintamamiestaloa, jonka pystyi kokoamaan omatoimisesti talotehtaiden valmistamista elementeistä. Tyyppitaloja on muutama eri versio, joissa kaikissa savupiippu on keskellä ja neljä huonetta tulisijoineen sen ympärillä. Osa arkkitehtikunnasta piti talotyyppejä hirvittävän rumana ja kansan tyylitajua pilaavana. Käytännöllisyydessä ei sen sijaan ole moittimista. Esim. jyrkkä katto mahdollistaa ullakkokerroksen, jonka saattoi vuokrata. Talot sijoitettiin yleensä pitkänomaisten tonttien kadunpuoleiseen päähän, jotta tilaa jäi hyötypuutarhalle.

3. Tammikuja
Mottitien komean tammikujan istutti Lotta Svärd -järjestö 1940-luvulla. Paikoinlehvästöt sulkevat katutilan suojaansa holvimaisesti. Puut ovat hyvässä kunnossa, mutta vuoden 2016 myrsky kaatoi yhden niistä.

Mottitien alkupään itäpuolella on Pikkumetsäksi kutsuttu, noin hehtaarin laajuinen luonnonmukainen puisto, johon on istutettu jaloja lehtipuita vanhojen metsäpuiden sekaan.
Mottitien varressa on Sotainvalidien Veljesliiton lahjoitusvaroin rakennuttamia Mäntykoto-tyyppitaloja, valmistajana Puutalo Oy. Viestitien varrella on muutama talo pienempää Metsäkoto-tyyppiä. Nyttemmin monia niistä onkin laajennettu ja korotettu.

Tietolaatikko: Tammi

Pyökkikasveihin lukeutuva metsätammi on eurooppalainen jalopuu, jonka puuaines on erittäin kovaa. Tammenterhoja syövät monet pikkunisäkkäät ja rungon koloissa pesivät useat lintulajit. Jopa sadat hyönteislajit ovat erikoistuneet käyttämään tammea elinympäristönään, osa vasta lahopuuvaiheessa kääpien ohella. Tammen juurisienistä tunnetuimpia ovat kymmenet eri tryffelilajit.

Tammi viihtyy Suomessa nykyään enimmillään vain 30 km leveällä vyöhykkeellä rannikon tuntumassa Rauman korkeudelle saakka. Tammi levisi maahan etelästä viime jääkauden jälkeisellä lämpökaudella noin 7 000 vuotta sitten, menestyen hetken jopa Oulun korkeudella saakka. Ilmaston viilettyä nykyiselleen tammi taantui ja kuusi valtasi alaa. Tammi ehti kuitenkin saada jalansijan suomalaisessa mytologiassa: Kalevalassa mainitaan iso tammi, joka peittää auringon ja kuun. Monilla itämerensuomalaisilla, germaanisilla ja kelttiläisillä kansoilla tammi on pyhä puu.

Tammenlehvä on Suomessa rintamaveteraanien tunnus.

4. Vihdintie
Tieyhteys Helsingistä Porin suuntaan kulki vielä 1950-luvulla sekalaisia paikallisteitä pitkin Hämeenkylään saakka, josta alkoi varsinainen maantie. Perimätieto kertoo, että entisellä pääministerillä Väinö Tannerilla oli maatila Vihdissä, ja hänen ansiostaan saakka aikaan oikaisu eli nykyinen Vihdintie – hyödyntäen käyttämättä jäänyttä ratavarausta Rantaradan siirtämiseksi kauemmas vuosina 1944–52 Neuvostoliiton sotilastukikohtana olleesta Porkkalasta.

Kakkostie rakennettiin Poriin saakka 1960-luvulla ja 1970-luvulla sen mutkainen alkupää korvattiin yhdistämällä Porintie ykköstiehen Vihdin Palojärvellä. Näin nykyinen Vihdintie jäi seututieksi numero 120. Sen varressa Marttilan suojana on tiettävästi Helsingin ensimmäinen meluaita.

Helsingin yleiskaavassa 2016 päätettiin muuttaa sisääntuloväylät urbaaneiksi kaupunkibulevardeiksi ja asuttaa niiden varteen kymmeniätuhansia uusia asukkaita. Suunnitelma herätti kiihkeää keskustelua puolesta ja vastaan. Se kirvoitti jopa valtion liikenneviraston tekemään valituksen hallinto-oikeuteen. Mikäli yleiskaava kuitenkin saa lainvoiman, ensimmäisenä saattaisi toteutua juuri Vihdinbulevardi erinomaisen sijaintinsa ja muita sisääntuloväyliä pienemmän liikennemääränsä vuoksi.

www.yleiskaava.fi

Tietolaatikko: Korsutien invalidikylä
Syksyllä 1940 ruotsalaiset lahjoittivat Suomeen 2000 valmistaloa sotainvalideille. Niitä sijoitettiin 75 eri paikkakunnalle Tammisaaresta Petsamoon. Ulkoministeri Henrik Ramsayn puoliso Karin Ramsay vaikutti siihen aikaan SPR:n naiskomiteassa, joka sai tehtäväkseen perustaa invalidikylän Pitäjänmäkeen Martaksen tilan maille.

Korsutielle ja Viestitien alkuun kaavoitetut tontit arvottiin sotainvalidien kesken. Kaupungin omistamien tonttien kuukausivuokra oli alussa 400 markkaa. Invalidit joutuivat perheineen itse kaivamaan perustukset ja viemärit. 11 x 9 metrin mittaiset puutalot pystytettiin kiireessä talkoilla, joissa olivat apuna mm. teekkarit. Pian valmistumisen jälkeen alkoivat nurkat irvistää ja myös vajota. Geologit totesivat, ettei maaperä sovellu rakentamiseen, mutta talot jäivät paikalleen ja invalidit saivat lunastaa ne itselleen vuodesta 1943 alkaen. Kylässä oli normaalia nähdä eri tavoin vammautuneita miehiä, joten suhtautuminen heihin oli luontevampaa kuin muualla yhteiskunnassa siihen aikaan.
Tontit rajattiin pitkänomaisiksi, jotta niillä voisi pitää perunamaata ja hyötypuutarhaa. Istutussuunnitelmat teki Helsingin kaupungin puutarhaneuvoja Elisabeth Koch. Olipa muutamilla sikoja ja lehmäkin. SPR:n naiskomitea hoiti käytännössä kaikkia kylän asioita 1940-luvun lopulle saakka.

Nyttemmin Marttilassa on nähty kohtuullista lisärakentamista, mutta yhtään tonttia ei ole pilkottu. Muutamia alkuperäisiä puutarhoja pyritään suojelemaan. Ehkäpä vehrein kaikista on Anja ja Pertti Alangon luonnonmukainen puutarha Korsutie 34:ssä.

 

5. Inviksen sauna

SPR:n naiskomitea perusti Invalidikylän asukkaille saunan Korsutien mutkaan ja sitä varten perustettiin osakeyhtiö. Talossa oli yleinen sauna ja kaksi tilaussaunaa. Kun yli puolella invalidikylän miehistä oli käsi- tai jalkaproteesi, vitsailtiin miten löytää omansa saunan jälkeen pukuhuoneesta. Saunaa hoitivat Ilmari ja Maire Nurminen, joista Maire jatkoi Ilmarin kuoltua aina vuoteen 1979 saakka. Saunalla myytiin sitruunasoodaa, Coca-Colaa ja pilsneriä. Vihdat koko talveksi tehtiin Nurmisten Karjalohjan mökillä viikko juhannuksen jälkeen. 

Naapurissa SPR:n Kerhokodissa toimi lastenseimi ja -tarha. Sillä oli hyvin suuri merkitys varsinkin alkuvuosina ennen kuin alueen yli satapäinen lapsijoukko siirtyi kansakoulun hoiviin. Helsingin kaupunki osti kiinteistön 1964 ja jatkoi päiväkerhotoimintaa siellä aina vuoteen 2002 saakka, sittemmin kaupungin perhekotina. Alakerrassa toimii kellarikahvio–sisustuskauppa, jolla on pihalla luomukanala ja hanhitarha.

www.helsinki.fi/kansalaismuisti/pitajanmaki/tarinat/korsutie22.htm

www.facebook.com/Kellarikahvio

6. Mätäjoki
Vantaanjoen entisessä uomassa virtaava Mätäjoki on Helsingin vuolain puro. Se saa alkunsa Vantaan Kaivokselasta suolta, joka on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi 2004, ja laskee Iso-Huopalahteen Talissa. Puron valuma-alue on 24,4 km2, asukkaita sillä yli 72 000 ja veden laatu olosuhteisiin nähden kohtuullinen. Siihen ohjataan kesäisin lisävettä Päijänne-tunnelista Silvolan tekoaltaan kautta 55 litraa sekunnissa virtaaman pitämiseksi riittävänä. Nykyisin myös lähes kaikki valuma-alueen hulevedet eli katujen sadevedet ohjataan sivuojien kautta Mätäjokeen.

Mätäjoki muodostaa tärkeän virkistysalueen ihmisille sekä ekokäytävän eläimille ja kasveille. Mätäjoen yläjuoksulta löytyi vuonna 2009 tieteelle uusi kovakuoriainen halavasepikkä, jota ei oltu vielä tavattu missään muualla maailmassa. Sen elinpiirin säilyttämiseksi on suojeltu 23 hehtaaria jokivarren tulvametsää. 

Harvinaisia ja uhanalaisia ovat myös useat kääpälajit sekä linnuista pikkutikka ja pensastasku. Mätäjoen pesimälajistoon kuuluvat myös näyttävät tukkasotka ja palokärki sekä laululintujemme parhaimmistoa: luhta- ja viitakerttunen sekä satakieli, joiden laulua voi kuulla alkukesän öinä. Kosteikoissa elää runsaasti hyönteisiä, joita viiksi- ja vesisiipat sekä ja pohjanlepakot saalistavat hämärän tullen. Näillä main Mätäjoki virtaa varsin luonnontilaisena. Rehevässä jokilaaksossa suurten lehtipuiden reunustamassa, syvällä virtaavassa uomassa etenee helposti haitallinen tulokaskasvi jättibalsami. Se on Himalajalla karaistunut ja räjähtävän palkonsa ansiosta levittää siemeniään tehokkaasti.

www.sll.fi/uusimaa/helsy/tulemukaan/polkuryhm/Jokipolku/Jokipolku

Tietolaatikko: Vantaanjoen kääntyminen
Salpaussselältä alkava, hämäläisten erämiesten Vantaaksi nimeämä joki syntyi, kun jääkauden lommolle painama maankuori nousi esiin Itämeren edeltäjästä Litorinamerestä. Vantaanjoki laski parintuhannen vuoden ajan Kaivokselan länsipuolelle Djupbäckin kynnyksen yli ja mereen nykyisellä Pitäjänmäellä. Maan kohoamisen jatkuessa vesi kulutti hiekkamaahan yhä syvemmän uoman, kunnes ajanlaskun alun vaiheilla saavutti kallioselänteen. Parissasadassa vuodessa virta ohjautui yhä enenevästi sen ohi itään. Vantaanjoki liittyi sen jälkeen Keravanjokeen nykyisessä Helsingin pitäjän kirkonkylässä ja sen vedet laskevat mereen Koskelassa. Jäljelle jäivät kuiva Djupbäckin uoma sekä nykyinen Mätäoja, jolla nimellä Mätäjoki alkaa Vantaan kaupungin puolella. Samalla jokilaakson monituhatvuotinen asutus taantui kulkuväylän huononemisen ja myös ilmaston kylmenemisen myötä. Vantaanjoen virtauksen heiketessä kerrostui leveän uoman pohjalle jopa 7 metrin syvyydeltä orgaanista ainesta, jota paljon pienempi Mätäjoki ei ole pystynyt kuluttamaan eikä peittämään vaan ainoastaan pitämään kosteana. Niinpä jokiuoma on osittain soistunut.

7. Kallioleikkaukset

Yrityspuisto Boleron edessä kiertoliittymässä ovat Hartwallin lahjoittamat kolme kuparista huuvaa. Oluenkeittokattiloiden kannet ovat peräisin Auran, Loimaan ja Toppilan panimoista. Hartwall piti jokin aikaa pääkonttoriaan Bolerossa,
Rautatien alikulku oli aluksi erittäin kapea. Sitä on levennetty ja syvennetty vaiheittain, viimeksi 2004–06. Samalla on tullut näkyviin yhä suurempi kallioleikkaus. Koko Etelä-Suomen kallioperä oli mukana svekofennisessä vuorijonopoimutuksessa noin 1900–1800 miljoonaa vuotta sitten. Parhaimmillaan muutaman kilometrin korkuiset vuoret ovat jo kadonneet rapautumisen ja useiden jääkausien kuluttamina. Kallioleikkauksessa on näkyvissä vaalean graniitin ja tumman kiillegneissin muodostama seoskivi eli migmatiitti. Graniitti on kiteytynyt kivisulasta eli magmasta, kun taas kiillegneissi on muodostunut muinaisen merenpohjan savensekaisista sedimenteistä. Graniitti on tunkeutunut gneissin sekaan vuorijonopoimutuksessa noin 10 km:n syvyydessä, kovassa paineessa ja noin 750°C:n lämpötilassa.

Kalliokumpareen päällä tiilinen entinen VR:n tavara-aseman rakennus oli sittemmin TVH:n varikkona ja palvelee nyt autokorjaamona. Jo muutamia vuosia on ollut vireillä asemakaavamuutos, jossa tontille suunnitellaan uutta toimistotaloa. Vanhat rakennukset säilyisivät osana uudisrakennusta.

8. Martela
Matti S. Martela perusti 1945 Tehokaluste Oy:n tuottamaan edullisia huonekaluja materiaalipulan oloissa. Samalla uusien A4-pohjaisten standardien omaksuminen johti koko konttorikalusteajattelun uudistumiseenus valmistui 2001, suunnittelijana Mauri Tommila. Avoimuutta ja vuorovaikutteisuutta viestivä lasinen kaksoisjulkisivu säästää lämmitysenergiaa. Kaihdinten ja valaistuksen automaattinen säätely huomioi luonnonvalon saatavuuden säästäen näin sähköä. Koko talo toimii samalla tuotteiden näyttelytilana.

Entinen konttori Strömberginkuja 3:ssa on vuodelta 1993 ja siellä toimii nykyään aikuiskouluttaja Amiedu.

Perimätiedon mukaan Strömberginkuja 2:n vaiheilla oli seppä Rehnströmin paja, jossa vielä 1950-luvulla kengitettiin hevosia. Pajamäen nimi on peräisin tästä pajasta.
www.martela.fi/martelan-historia-1945

www.arktom.fi/#/projects/martela-building

Yhteinen tietolaatikko: Kuninkaantie
Suuri Rantatie eli Alinen Viipurintie kulki Turusta Porvoon kautta Viipuriin. Se muodostui 1300-luvulta alkaen korvaamaan vaarallista merireittiä rikkonaisessa saaristossa. Niin kuninkaalliset kuin kulkuritkin käyttivät matkoillaan tietä, jonka varressa kukoistivat kestikievarit ja aateliskartanot. Sekä Espoon että Helsingin pitäjän kirkot rakennettiin 1400-luvulla nimenomaan Suuren Rantatien ja jokiväylän risteykseen.

Helsingin kaupungin perustamisen jälkeen 1550-luvulla muodostui yhdystie Espoon Bembölestä kaupunkiin ja edelleen takaisin vanhalle tielle nykyisessä Vantaan Hakkilassa. Nämä viertotiet kasvoivat jopa vilkkaammiksi kuin Kuninkaantien pääväylä. Helsingin tulliportit olivat lännessä Töölössä lähellä nykyistä Tukholmankadun ja Mannerheimintien risteystä ja Kumpulassa lähellä nykyistä Paavalin kirkkoa.

Suomen tärkeimmän maantien käyttö vilkastui entisestään, kun 1638 Pietari Brahe järjesti postin kuljetuksen talonpoikien voimin Turun ja Tukholman välillä suoraan Ahvenanmeren yli Eckerön kautta. Yhtenäinen postitie ulottui nyt Atlantin rannalta Bergenistä valtakunnan itäisimpään kolkkaan Nevanlinnaan ja aikanaan Venäjän uuteen pääkaupunkiin Pietariin saakka. Vasta rautateiden rakentaminen 1800-luvun lopulla vei Kuninkaantieltä merkityksen valtakunnallisena pääväylänä.
fi.wikipedia.org/wiki/Kuninkaantie

alk.tiehallinto.fi/tiehist/rantatie.htm

9. Strömbergin pato ja patoallas
Panimoitsija Kröckel rakennutti ensimmäisen padon Mätäjoen kosken yläpuolelle vuonna 1874 taatakseen tasaisen vedensaannin uuteen panimoonsa. Patoallas ja sitä ympäröivä puisto näkivät parhaat päivänsä osana Strömbergin tehtaan edustuspuutarhaa. Vasta 2000-luvun aikana kaupunki on ottanut altaan ja sen ympäristön kunnostuksen ohjelmaansa. Suunnitelmissa on ollut muurien valaisu ja suihkulähdekin. Uoma on kaivettu tunneliin teollisuusrakennusten välissä, mutta patoaltaan reunoilla kukoistaa runsas kosteikko- ja rantakasvillisuus. 

Patoaltaan alapuolella Mätäjoki laskee vuolaana koskena alas puistoon. Kosken ylittävällä sillalla on kilometripylväs, joka kertoo vanhan Turuntien mukaiset etäisyydet: Helsinkiin 8 km ja Turkuun 163 km. Sillan sisällä on tiettävästi 1600-luvun kivisilta. Näillä main Strömbergintie noudattelee vanhan Läntisen viertotien linjausta. Talin krouvi Munkkiniemen kartanon mailla Mätäjoen kosken yläpuolella oli Pitäjänmäen varhaisin oluen anniskelupaikka, toiminnassa ainakin jo 1720-luvulla.

(Ks. Piimäen polusta kohteet 25. Strömbergin tehdas, 24. Pitäjänmäki Tower ja 23. Kalevala-koru tietolaatikoineen)

10. Koski ja Kröckelin panimo
Mätäjoen koskessa on Helsingin vesistöjen toiseksi korkein luonnollinen vesiputous, 3 metriä. Eroa patoaltaasta kosken alapuoliseen suvantoon tulee jopa 6 metriä. Erityisesti syyssateiden jälkeen vesi levittäytyy koskenniskan silokalliolta putoukseen leveälti – kuin muinainen Vantaanjoki ennen kuin sen uoma kääntyi idemmäs Silvolassa ajanlaskun alun vaiheilla. Kalliokynnyksellä on vielä käytettävissä vanhat kosken ylittävät askelkivet. Kosken alapuolella oli Munkkiniemen kartanon saha ja mylly, josta myös viereinen kallio on saanut nimensä. Munkkiniemen kartanon 1728 vuokrannut pitäjän mahtimies Petter Sund muutti myllyn panimoksi ja perusti sen yhteyteen myös Turuntien kulkijoita palvelevan kestikievarin, mutta luopui näistä 1744.

Vuonna 1874 baijerilainen panimomestari Johann Kaspar Kröckel perusti kosken alapuolelle uuden panimon, jonka möi 1889 tyttärelleen Annalle ja tämän miehelle Heinrich Blöckerille. Siitä tuli menestys. Tuotteita kuljetti peräti 22 hevosta Helsinkiin, Saloon ja Hämeenlinnaan, 1903 alkaen myös Pitäjänmäen asemalta junalla aina Tampereelle saakka. Panimolla oli Helsingissä useita oluttupia ja valikoimassa useita tunnettuja sekä harvinaisiakin olutlaatuja kuten Waldschlösschen, oma kuohuviini Champagne-Mousseux, sitruunasima ja alkoholiton pihlajanmarjamehu. Suurin asiakas oli venäläinen varuskunta Helsingissä. Myös Turuntien kulkijoille myytiin suoraan panimolta. Kerrotaankin humalaisten ajomiesten ajaneen usein kilpaa Pitäjänmäeltä eri suuntiin johtavilla maanteillä aiheuttaen vaaratilanteita. Rakennus paloi 1914, syttymissyyksi kerrotaan läheisen linnoitustyömaan räjäytystyö. Yritys myytiin ja sen toiminta loppui pian kieltolain alettua 1919.
Kestikievari Myllymäessä oli lakkautettu jo 1911 ja myös uudempi Pitäjänmäen kievari lopetettiin 1920 laajamittaisen linja-autoliikenteen alkaessa. Entinen Karkaisukuja muutettiin Pitäjänmäki-seuran aloitteesta Kröckelinkujaksi 2003 ja sen avasivat Blöckerien jälkeläiset.

Tietolaatikko: Kestikievarien hinnasto vuonna 1875
Ateria (husmanskost) 80 penniä (*)
Kahvikuppi 16 penniä
Ryyppy 12 penniä
Kannu (**) olutta 32 penniä
Kannu maitoa 40 penniä
Kannu piimää 20 penniä
Naula (**) voita 1 markka
Kananmuna 12 penniä
Naula kuivaa lihaa 32 penniä
Naula kuivaa leipää 16 penniä
Yösija hengeltä 60 penniä
Tuli uunissa 20 penniä
Talikynttilä 16 penniä
Kappa (**) kauroja 75 penniä
Leiviskä (**) heinää 75 penniä
Tallisija 20 penniä
Vaunurasva 8 penniä
Kiskonnan estämiseksi taksat vahvistettiin vuosittain käräjillä. Vuoden 1865 hintatasoon verrattaessa ruoan, yösijan ja kahvin hinta oli pysynyt samana. Piimän, maidon ja heinän hinta oli sen sijaan kaksinkertaistunut. Nyt maitokannun hinnalla sai kolme viinaryyppyä.
(*) Vuoden 1875 penni vastaa vuoden 2015 rahassa 4 senttiä.
(**) Kannu = 2 tuoppia = 2,62 litraa. Naula = 32 luotia = 425 g. Kappa = 4,58 litraa. Leiviskä = 20 naulaa = 8,5 kg (metrijärjestelmässä myöhemmin 10 kg).

11. Strömbergin puisto
Jo Talin kartanon maihin aikoinaan kuulunut, luonnontilainen jokilehto koki suurtulvan 6.8.1998, kun Pitäjänmäentien alittava putki tukkeutui voimakkaan ukkosmyrskyn seurauksena reunapenkereen sorruttua. Vesi pääsi Päivälehden arkistosäätiöön, joka oli viereisessä Teräsköysi Oy:n talossa. Sen seurauksena ja asukkaiden vaatimusten johdosta kaupunki suunnitteli alueen uusiksi sekä myös toteutti suunnitelmat vaiheittain.

Puisto avattiin nykymuodossaan 2003. Upeasti toteutetussa ja myös korkealla tasolla ylläpidetyssä puistossa on tulvankestävät kivipengerrykset ja jokea myötäilevät puiset käytävät, silta ja pato, jopa huvimaja vanhojen kilpikaarnamäntyjen suojassa. Mänty alkaa muodostaa paksua kilpikaarnaa noin 150-vuotiaasta alkaen. Tällainen aihki kestää metsäpaloja ja voi saavuttaa Etelä-Suomessa jopa 500 vuoden iän. Puistossa luonnonkasvit ovat pitkälti saaneet väistyä istutusten tieltä, mutta veden äärellä viihtyvät edelleen tutut kosteikkokasvit kuten korpikaisla, ranta-alpi ja mesiangervo. Puita on kaadettu ja kalliokynnykseltä on poistettu kasvillisuus.

Jatkossa luvassa on mm. Pitäjänmäentien alikulun uusiminen samalla, kun tien eteläreunaan rakennetaan pikaraitiotie.

12. Talin siirtolapuutarha
Kaupunkilaisten palstaviljelyaate levisi 1800-luvulla Saksasta läntisiin teollisuusmaihin osana työväen elinolojen parantamisyrityksiä. Puutarhojen suosio kasvoi Suomessakin 1930-luvulla. Niillä on merkitystä myös kotimaisten puutarhakasvien kuten omenapuiden ja karviaisten geenipankkeina.
Kaupunginvaltuusto päätti 1935 Helsingin viidennen siirtolapuutarhan perustamisesta Talin kartanon maille, maalaiskunnan puolelle ja 1936 tulevat viljelijät aloittivat savipellon muokkaamisen. Talin 241 puutarhamajan tuli olla mahdollisimman huokearakenteiset, jotta vähävaraisillakin olisi mahdollisuuksia niiden vuokraamiseen. Asemapiirustuksen laati Birger Brunila ja yleisten alueiden suunnitelman Elisabeth Koch. Vuokrasopimukset on uusittu ja ne ovat voimassa vuoteen 2027. Alue on kaikille avoinna porttien ollessa auki yleensä touko–syyskuussa kello 7–21, mutta läpikulku onnistuu vain suositun juhannusjuhlan aikaan. Liikkuminen on sallittu yleisillä käytävillä ja yhteisillä alueilla. Meneminen puutarha- ja viljelypalstoille on kielletty. Myöskään palstojen välisiä ojia ei saa käyttää kulkuteinä.

Museovirasto on todennut Talin siirtolapuutarhan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi ja Helsingin yleiskaavassa 2002 se luokiteltiin kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi. Vehreässä puutarhassa viihtyy mm. harvinainen pikkutikka. Rusakot ovat olleet viljelysten kiusana ja niitä on koetettu torjua mm. jousella ampumalla. Citykanitkin jo melkein etenivät tänne saakka keskustasta päin, kunnes niiden invaasio pysähtyi tautiin vuonna 2016.
talinsiirtolapuutarha.siirtolapuutarhaliitto.fi

13. Concepts of Time and Space
William Dennisukin metalliputkiteokset vuosilta 1999–2000 tuotiin paikalleen Mätäjoen ympäristötaidenäyttelyyn 2001 yhteisotsikolla Concepts of Time and Space. Siirtolapuutarhan edustan puistikosta ja purovarren metsiköstä löytyy rakennustaiteen perusmuotoja eri aikakausilta antiikista barokkiin ja nykyaikaan. Rakennelmissa kuvastuu länsimaisen arkkitehtuurin suhde tilaan ja aikaan, sekä tuon suhteen taustalla piilevät maailmankuvan muutokset.
Mätäjoki virtaa siirtolapuutarhan vierellä lehtomaisessa maastossa, jossa on runsaasti vaativaa lehto- ja korpikasvillisuutta, mutta myös puutarhakarkulaisia aidan takaa. Puron yli on rakennettu kaksi siltaa Talinlehdosta. Alueella seurataan perhoslajien elinolosuhteita. Pensaikoissa kuulee alkukesällä satakieltä.
www.kolumbus.fi/william.dennisuk/Time/Time_info.htm

(Ks. Piimäen polusta kohde 15. Talinlehdon asuinalue)

14. Suuri hopeapoppeli
Helsingin kaupungin taimitarhan puustoa on edelleen jäljellä Talinlehdossa. Yksi suurimpia on pajukasveihin lukeutuva hopeapoppeli on euraasialainen puulaji, jota tavataan Keski-Euroopasta Keski-Aasiaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Kaksineuvoisena se on nopea lisääntymään ja saattaa vallata kasvupaikkoja alkuperäislajeilta. Hopeapoppeli viihtyy valoisilla paikoilla ja mieluiten kostean, ravinteikkaan maaperän. Sitä onkin Suomessa käytetty lähinnä puistopuuna. Nähtävillä on myös kaksi vanhaa rautatieomenapuuta. Niitä istutettiin aikoinaan koristamaan asemapuistoja ympäri maan. Komeat pylväshaavat ja tuuhea kuusiaita ovat taimiston ajalta.

Vieressä on pensasaidalla rajattu viljelypalsta-alue, jota hoitaa Talinlehdon palstaviljelijät ry.

 

Tietolaatikko: Talin kylästä kartanoksi

Kiitokseksi hyvästä palvelusta lahjoitti kuningas Kustaa II Aadolf alitallimestarilleen Gert von Schützille 1629 suuret maa-alueet Helsingistä. Näihin lukeutuivat mm. Munkkiniemen kartano sekä siihen kuuluvat Talin ja Konalan kylät sekä nykyiset Lauttasaari ja Meilahti. Tämä ruotsinsi nimensä Skytteksi ja sai vielä 1631 Vantaanjoen kuninkaankartanon Koskelassa ja Viikin latokartanon.

Vuoden 1680 suuressa reduktiossa kaikki lahjoitusmaat kuitenkin otettiin takaisin kruunulle. Sen jälkeen Munkkiniemi tiluksineen oli usean eri vuokraajan hallussa, kunnes vuonna 1775 Viaporin linnoituksen rahastonhoitaja, sotakamreeri ja sittemmin hovioikeuden asessori Gabriel Nyberg osti Reimarsin, Martaksen ja Lassaksen tilat ja muodosti niistä Talin kartanon.

 

15. Talin golfkenttä

Helsingin kaupungin ostettua Talin kartanon sen pelloille rakennettiin Suomen ensimmäinen kolopallokenttä. Avauskilpailu lyötiin 1937. Kaikkiaan 55 hehtaarin alue on vuokrattu Helsingin Golfklubille, johon kuuluu noin tuhat aktiivipelaajaa eikä jäsenmäärää voida enää kasvattaa.

Golfklubin ylläpitämällä 18-reikäisellä kentällä käydään vuosittain lukuisia kansallisen ja kansainvälisen tason kilpailuja. Huolellisen hoidon ansiosta miljöö on säilynyt avoimena ja puistomaisena. Kentän halki kulkee kaikille avoimia ulkoilureittejä. Niillä kulkiessa kuitenkin varoituskyltit ja fore-huudot kannattaa ottaa vakavasti.

Golfaajien lisäksi viheriöillä viihtyy meriharakka, joka on levittäytymässä ulkoluodoilta kaupunkeihin pesien kallioita muistuttavilla rakennusten katoilla.

16. Talin kartanon päärakennus ja puisto

Nykyisen päärakennuksen vanhimmat osat ovat 1820-luvulta. Kartanon perustaja Gabriel Nyberg toteutti talon ja meren väliin pienen englantilaisen maisemapuutarhan huvimajoineen ja myös viljeli Suomen ensimmäiset puutarhamansikat jo 1780-luvulla.

Munkkiniemen Ramsayt hallitsivat Talia 1871–1930. He laajensivat päärakennusta lisäämällä siihen kaksikerroksisen puisen osan, verannat ja normannilaistyylisen tornin. Päärakennuksessa toimii kaikille avoin ravintola. Kiviseen viljamakasiiniin 1700-luvulta on suunniteltu kahvilaa.

Kartanonmäen länsirinteessä kasvaa Helsingin seudun paksuin tammi. Sen ympärysmitta rinnankorkeudelta oli 554 cm vuonna 2001 ja 616 cm vuonna 2013, korkeus 23,5 m. Ikää puulla on ainakin parisataa vuotta. Kartanon portin lähellä on myös 21,5-metrinen saarni, jonka ympärysmitta on 454 cm.

Pitäjänmäki-seura on järjestänyt vuodesta 2015 alkaen kartanolla suuren laskiaistapahtuman yhteistyössä golfklubin, SPR:n ja kaikkien lähiseudun kaupunginosayhdistysten kanssa.

17. Mätäjoen alajuoksu
Talin kartanon vanha kivisilta on jäljellä, samoin kartanon vanha kiviaita ja portinpylväät sekä kartanoon johtava koivukuja. Yläjuoksun puolella on siirtolapuutarhan sauna, jota vuokrataan myös yksityiskäyttöön.

Tätä joen osuutta on jo vuonna 2008 parannettu asettelemalla virtaan kiviä vaelluskalojen nousun helpottamiseksi. Strömbergin kosken alajuoksulle on jo pariin otteeseen istutettu taimenia. Toukokuussa 2013 Teknoksen maalitehtaalta pääsi sadevesiviemärin kautta jokeen noin tuhat litraa liuotinkemikaalia, joka tappoi lähes koko kalakannan ja haittasi myös pesimälinnustoa sekä kasvillisuutta. Yhtiö osallistui sen jälkeen kunnostuksiin, joiden myötä olosuhteet ovat nyt entistä ehommat: mm. kutupaikkoja sekä suojakivikkoja on lisätty. Kalakanta onkin nyt elpymässä ja taimenet voivat taas palata mereltä kotijokeensa.

Hyvinä lumitalvina sillan yli kulkee latu, jota pitkin pääsee pohjoisessa Haagan ja Kaarelan kautta Helsingin Keskuspuistoon, sieltä edelleen Vantaalle ja aina Nuuksion erämaihin saakka.

Kivisilta on noin kolme metriä merenpinnan yläpuolella. Jos merivesi nousee 1,1 metriä normaalitasonsa yläpuolelle, jää Mätäjoen matala suistoalue ja osa golf-kentästä veden alle. Jos vesi nousee 3 metriä, mm. Talinranta tarvitsee suojausta.

www.kaupunginosat.net/pitajanmaki/8-pitjnmki/kaupunginosan-uutisia/2321-kannanottomme-matajon-tilanteesta

www.tuomasheinonen.com/blog/tag/matajoki/

www.rktl.fi/www/uploads/pdf/uudet%20julkaisut/tyoraportit/matajoen_sahkokoekalastus_syksy.pdf

18. Siirtolapuutarhayhdistys

Puutarhaviljelijöiden yhdistys perustettiin 1936. Se hankki alueelle puhelinkioskin ja palkkasi postinkantajan sekä järjesti valaistuksen, omenavartiot, palstanhoitokilpailun jne. Kerhorakennukseksi kaupunki lahjoitti Talin kartanon renkituvan 1800-luvun alusta. Rakennus on palvellut aikoinaan mm. kartanon kouluna ja opettajan asuntona. Muutospiirustukset, samoin kuin vesitornin ja talousrakennusten suunnitelmat on signeerannut kaupunginarkkitehti Gunnar Taucher.

Yhdistyksen ensimmäisessä kesäjuhlassa oli mukana 300 henkeä. Tanssilava rakennettiin talkoilla 1949 ja sauna valmistui 1950 rakennusmestari Martti Koivuniemen suunnitelman mukaan. Palveluita ja mukavuuksia on lisätty vähitellen. Kesäkahvila entisessä vesitornissa aloitti 1960 ja pienoisgolf 1968, molemmat lopetettiin 1980-luvulla. Vesivessa avattiin 1991. Talin juhannusjuhla on kaikille helsinkiläisille avoin kesäinen tapahtuma juhannuskokkoineen.

Yksi edustavimpia ja kasvilajeiltaan erikoisimpia palstoja oli sieniprofessori Toivo Rautavaaran (1905–87) nyttemmin hävinnyt puutarha alueen eteläreunalla. Rautavaara oli terveiden elintapojen ja luonnonmukaisen viljelyn varhaisia kellokkaita Suomessa. Hänen teoksensa Mihin kasvimme kelpaavat (1942) oli pula-ajan klassikko.

talinsiirtolapuutarha.siirtolapuutarhaliitto.fi/yhdistys/historia/

19. Pajamäki

Vuonna 1957 vahvistettiin Pajamäen asemakaava, jonka suunnitteli Toini Raunisto. Pajamäkeen nousi valtion takaamin lainoin Arava-asuntoja mm. Strömbergin työsuhdeasunnoiksi. Rakennukset ovat ajalleen tyypillisiä paikalla muurattuja kerrostaloja. Pihat voitiin jättää vehreiksi, sillä autopaikkoja tarvittiin vähemmän kuin nykyään. Yleiskaavassa 2002 Pajamäki luokiteltiin kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi. Kaupunki onkin laatinut ohjeet vanhan rakennuskannan ja lähiympäristön peruskorjaamista varten.

Nyt noin 1 500 asukkaan Pajamäessä pyritään täydennysrakentamisella lähipalveluiden säilymiseen ja asuntotarjonnan monipuolistamiseen. Tyhjälle koulutontille Poutamäentie 10:ssä valmistui asuinkerrostaloja 1998, suunnittelija Petri Rouhiainen, toteuttaja Asuntosäätiö.

Pajamäen oma kaupunginosayhdistys perustettiin 1960. Sen näkyvin ponnistus on vuotuinen Pajamäki-päivä. Keskuspuiston yläpäähän sijoitettiin lähiön 40-vuotisjuhlissa Lions Clubin lahjoittama alasin. Korttelikapakka Vanha Paja toimii edelleen. Pajamäen Pallo-Veikot on Länsi-Helsingin johtava junioritoimintaan keskittynyt jalkapalloseura, perustettu 1969. Seuran edustusjoukkue pelaa VI-divisioonassa kaudella 2017.

www.pajamäki.fi/pajamaki-seura-ry

www.ppv.fi/seura/91173/seuran-esittely

www.helsinki.fi/kansalaismuisti/pitajanmaki/muut/ppv30vuotta.htm

Tietolaatikko: Metsälähiöt
Sodan jälkeen Helsinkiin suuntautui voimakas muuttovirta. Kaupungin saatua 13 564 hehtaaria lisää maata naapureiltaan suuressa alueliitoksessa 1946 päästiin suunnittelemaan moderneja asuma-alueita entistä kauemmas keskustasta. Samalla vastattiin kantakaupungin pahenevaan asuntokurjuuteen.

Metsäkaupunki-ihanteen mukaisesti tavoitteena oli yhdistää kaupunkielämän mukavuudet luonnonläheiseen elämään. Periaatteena oli rakennusten sijoittelu vapaasti maastoon sekä lähipalveluiden tuominen kävelyetäisyydelle kaikista asunnoista. Alussa lähipalvelut olivatkin monipuoliset, mutta vuosikymmenten kuluessa ne ovat vähentyneet ostovoiman valuessa suurmarketeihin.

20. Maa
Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan suunnittelemaan ja Helsingin kaupungin rakennusviraston ylläpitämään aurinkokunnan pienoismalliin kuuluvat Maa ja Kuu mittakaavassa 1 : 1 miljardi asennettiin paikalleen vuonna 1992. Aurinkona on 140-senttinen teräspallo 20 metriä korkean pylvään nokassa 146,9 metrin päässä Patterimäessä. Myös muut sisäplaneetat löytyvät Pajamäestä ja muutkin noin 6 km:n säteellä. Ne on sijoiteltu niin, että periaatteessa kultakin planeetalta on näköyhteys Aurinkoon.

www.ursa.fi/tahtitieteesta/aurinkokuntamalli/maa.html

21. Patterimäki
Kallion laki kohoaa 39 metriä merenpinnan yläpuolelle. Sen reunalta aukeaa näköaloja Espooseen ja Turuntielle. Kallion lakea kiertää 1914–17 rakennetun Helsingin maa- ja merilinnoituksen tukikohtaan XXXV kuuluvia yhdys- ja taisteluhautoja. Tehtävänä on ollut valvoa Rantarataa ja Turuntietä varsinaisen etulinjan sijaitessa Leppävaarassa ja Konalassa. Asemaan johtaa huolella kivetty ns. tykkitie nykyisen Pitäjänmäentien mutkasta. Linnoitus on rauhoitettu muinaismuisto.

Jatkosodan aikana Patterimäellä toimi ilmatorjuntapatteri ”Paja” Pitäjänmäen aseman ja Strömbergin tehtaan suojana, aseistuksenaan 4 kpl venäläisiä SŠkoda 76K31-tykkejä. Niitä avustivat Kokkokalliolle ja Mäkkylän Komendantinmäelle sijoitetut valonheittimet. Patterimäellä palvelivat mm. tykkimies Tauno Palo sekä luutnantti Touko Laaksonen ”Tom of Finland”, joka sai 4. luokan vapaudenristin talven 1944 torjuntataisteluista. Sodan jälkeen Patterimäellä oli kommunistisen työväenyhdistyksen tanssilava. Mäen länsipuolella oli lähde, josta pajamäkeläiset kävivät vielä 1970-luvulla hakemassa juomavettä.

Patterimäen päällä on Ursan aurinkokuntamallin aurinkona 140 cm:n läpimittainen, teräsputkista tehty pallo 20 metriä korkean pylvään nokassa. Rakennusvirastolla on hiekkasiilo entisessä puolustusvoimien luolassa. Siilon täyttöaukko on kallion laella.

Linnoitusalueen laella on myös Helsingin edustavin kallioketo. Sata vuotta sitten raivatussa maastossa viihtyy 35 eri ketolajia ahdekaunokista tuoksusimakkeeseen ja ukontulikukkaan. Jatkuvasta hoidosta huolimatta horsma, nokkonen ja pujo rehottavat paikoitellen syrjäyttäen ketokasvillisuutta. Linnoittajien jäljiltä lienee kallionkoloon juurtunut myös tupakka.
www.helsinki.fi/kansalaismuisti/pitajanmaki/muut/patterinmaki.htm

www.ranneliike.net/teema/syysretki-tom-of-finlandin-sota-ajan-palveluspaikalle?aid=11959

www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002829377.html

Yhteinen tietolaatikko: Helsingin maa- ja merilinnoitus

Tietolaatikko: Helsingin suurpommitukset
Helmikuussa 1944 Neuvostoliiton kaukotoimintailmajoukot hyökkäsivät Helsinkiin Leningradin suunnasta kolmena yönä 10 päivän välein keskimäärin 700 koneella ja pudottivat 16 500 pommia, joista 7 000 palopommeja, yhteispainoltaan 2 600 tonnia. Nämä olisivat riittäneet tuhoamaan kokonaan silloisen kaupunkialueen Katajanokalta Taka-Töölöön aikaansaaden kymmenientuhansien siviilien kuoleman. Vihollisen tavoitteena oli näin murtaa kansan taistelutahto ja saada Suomi antautumaan ilman vaivalloista maahyökkäystä.

Helsinkiä puolustavalla Ilmatorjuntarykmentti 1:llä oli käytössään kaupungin kokoon nähden Euroopan tiivein ilmatorjunta: 76 raskasta ja 20 kevyttä it-tykkiä sekä modernit saksalaiset tutkat. Taktiikkana oli ampua laajoja sulkuja ennalta määritellyille etäisyyksille kapteeni Aake Pesosen hiomalla menetelmällä. Lisäksi Vuosaaressa poltettiin viimeisenä pommitusyönä hämäyksenä suuria kokkoja. Kahtena jälkimmäisenä yönä apuna oli myös 12 saksalaisia yöhävittäjää, joiden merkitys oli ennen kaikkea psykologinen. Suurin osa neuvostolentäjistä pelkäsi yhtenäistä sulkutulta, jota vielä tehostettiin kirkkailla valokranaateilla ja valonheittimillä. On arvioitu, että jopa 95 % kääntyi pois pudottaen pomminsa mereen tai sivumaastoon. Yhteensä noin 100 konetta kuitenkin pääsi läpi. Niistä 20 ammuttiin alas ja lisäksi 10 jäi muuten matkalle. Pommituksissa kuoli 146 ihmistä ja 356 haavoittui, suurin osa ensimmäisessä hyökkäyksessä. Vain 109 taloa tuhoutui täysin. Ilmatorjuntapiireissä tätä torjuntavoittoa pidetään Helsingin ihmeenä.
fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_suurpommitukset

22. Finnvox
Pajamäen teollisuusalueella Takkatien ja Arinatien varressa toimii kaikkiaan 100 yritystä, joissa on 1000 työpaikkaa. Niistä tunnetuin on äänitysstudio Finnvox, jonka perustivat vuonna 1965 Erkki Ertesuo ja Kalevi Hart. Rahoituksen järjestivät siirtomaatavarakauppaa harjoittavan Lejos oy:n Juurannot, jotka omistivat Finnvoxin aina 80-luvulle saakka.

Alusta alkaen tarkoituksena oli tehdä Suomen korkeatasoisin äänitysstudio: ennenkuulumatonta olivat kelluva lattia sekä neliraitanauhuri, jota alalla naurettiin aluksi tarpeettomana. Samassa rakennuksessa puristettiin myös vinyylilevyt ja pakattiin käsityönä. C-kasettien monistaminen ja pakkaus kävivät automaattisesti. Digiaika alkoi 1984 ja CD-masterointi 1987. Vinyyleistä luovuttiin 1990-luvulla. Finnvoxilla ovat äänittäneet käytännössä kaikki Suomen kuuluisimmat artistit ja yhtyeet. Takavuosina muusikoiden askel suuntautui äänitystauolla yleensä Pitäjänmäentielle Patteribaariin.

www.finnvox.fi/historia

23. Teknos
Vuonna 1948 perustettu perheyritys on toiminut alusta saakka Pitäjänmäellä. Sen vahvuutena on ollut tuotekehitys erityisesti teollisuuden tarpeisiin ja vaativiin olosuhteisiin mm. jäänmurtajien kylkiin. Teknos lanseerasi legendaarisen Panu-ulkomaalin 1960 ja ensimmäisen täysin liuotteettoman sisämaalin Bioran 1987. Yritys on laajentunut ja kansainvälistynyt voimakkaasti 1980-luvulta alkaen tytäryritysten perustamisen ja yritysostojen kautta. Nyt se toimii 16 maassa ja myyntiä on yli 20 maahan. Henkilöstöä konsernissa on 1 250, joista runsaat 150 tuotekehityksessä. Tutkimuskeskus ja pääkonttori ovat Pitäjänmäellä tuotannon siirryttyä vaiheittain Rajamäelle.

Yleiskaavassa 2016 paikalle on piirretty keskustatoimintojen aluetta. Tontti on kaupungilta vuokrattu, vuokra-aika jatkuu vuoteen 2025 saakka.
www.teknos.com/fi-FI/tietoa-meista/historia/

www.hs.fi/talous/art-2000002928981.html

24. Tavara-asema

Pitäjänmäki oli myös vilkas tarava-asema: 1960-luvulla teollisuusrahdin määrässä Suomen suurin. Peltinen, betonirunkoinen asemarakennus valmistui 1970. Tavarankuljetus keskitettiin Pasilaan 1988.

Nykyisin rakennus on Teknoksen varastona. Vuonna 2002 sen kylkeen toteutettiin vanerilevyille suurikokoinen seinämaalaus Teknosmaa, jonka suunnitteli Pia Pulkkinen ja toteutti neljä Lahden käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen maalariopiskelijaa opinnäytetyönään.

– – –

25. Talinhuippu

Iso-Huopalahti oli eräs pääkaupunkiseudun parhaimpia lintukohteita, kunnes lahden pohjoisosasta täytettiin 27 hehtaaria ja sitä käytettiin kaatopaikkana vuosina 1963–80. Jätettä on nelisen miljoonaa kuutiota: paksuimmillaan 20 metrin kerros, jonka päälle ajettiin 70 senttiä puhdasta maata. Keon savipohja on ilmeisesti pitänyt, mutta jätevuoren hengitysputket tupruttelevat edelleen ajoittain metaania. Myös Tarvontien kannaksen rakentaminen sekä Talin jätevedenpuhdistamon jo päättynyt toiminta olivat omiaan heikentämään lahden tilaa.

Maisemoitu jätemäki on tyypillistä joutomaata: runsas ruohovartinen kasvillisuus, hyvä valikoima ketokukkia, paljon ohdakkeita joten runsaasti perhosia, sekä useita eri lajeja villiintyneitä ruusupensaita. Syksyisin näkee laajoja mustesienirykelmiä ja toisinaan myös komean ukonsienen.

Varsinkin jätemäen itäpuoli on edelleen seudun parhaimpia alueita pensas- ja lehtimetsälintujen sekä yölaulajien kuten ruisrääkän, luhta- ja viitakerttusen sekä pensassirkkalinnun havaitsemiseen. Kesäöisellä retkellä voi myös nähdä lepakoita hyönteisjahdissa rannalla ja veden päällä. Monikonpuron suun lähellä on parina kesänä pesinyt koskelopari. Alueella pesii myös näyttävä lapasorsa ja uhanalainen pikkutikka. Kevätmuuton aikaan lahdelle kerääntyy huomattavia määriä vesilintuja, kahlaajia ja lokkeja.

Mäellä on Helsingin palveluskoirien harjoituskenttä sekä Talin tallaajat -seuran talkootöinä rakentama, 18-väyläinen pro-tason frisbeegolf-rata.

Tietolaatikko: Itämeri
Saarten välistä aukeava Suomenlahti kuuluu Itämereen, joka on tilavuudeltaan maailman toiseksi suurin murtovesiallas. Helsingin edustalla suolapitoisuus on noin 5 ‰. Meren pinta-ala on 422 000 km2 ja valuma-alueen laajuus 1,7 milj. km2. Itämeri muodostui noin 7 000 vuotta sitten suolaisemmasta Litorina-merestä, kun maan kohoaminen madalsi Tanskan salmet. Koko Itämeren keskisyvyys on vain 55 metriä ja Suomenlahden 37 metriä, mikä yhdessä pienipiirteisen rannikon ja saariston kanssa tekee sen ekosysteemistä erityisen haavoittuvaisen öljypäästöille ja ravinnekuormitukselle. Itämeren harvinaisia eläinlajeja ovat mm. itämerennorppa ja pyöriäinen.

Ennen vanhaan Itämeren pinnasta jäätyi talvisin 120 000 – 340 000 km2 tarjoten ainutlaatuiset retkeilymahdollisuudet jalkaisin saaristoon. Talvimerenkulun mahdollistamiseksi Hangon satamasta Suomi hankki ensimmäisen jäänmurtajansa vuonna 1890. Kaikki talvisatamat alettiin pitää auki ympärivuotisesti vasta 1971. Nykyään kauppamerenkulun ja veneilyn käytössä Suomen rannikolla on 8 200 km merkittyjä meriväyliä.

Tarvon saari oli kieltolain 1919–32 aikaan tärkeä pirtukaupan keskus: asiakkaina ovat olleet mm. Ville Vallgren ja Akseli Gallen-Kallela Albergan taiteilijayhdyskunnasta. Saaren vieritse rakennettiin maakannas ja sille vuosina 1956–62 Suomen ensimmäinen moottoritie Tarvontie. Se ulottui Munkkiniemestä Gumböleen ja toteutettiin työllistämistöinä tuhannen miehen voimin pitkälti käsityönä. Nykyisin valtatie 1:ä käyttää tällä kohtaa arkisin 38 000 ajoneuvoa vuorokaudessa.

26. Jupiter
Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan suunnittelemaan ja Helsingin kaupungin rakennusviraston ylläpitämään aurinkokunnan pienoismalliin kuuluva Jupiter mittakaavassa 1 : 1 miljardi asennettiin Talin jätemäen silloin korkeimmalle kohdalle juuri Helsingin puolelle vuonna 1992. Aurinkona on 140-senttinen teräspallo 20 metriä korkean pylvään nokassa 817 metrin päässä Patterimäessä. Myös muut planeetat löytyvät Laajalahden ympäristöstä. Ne on sijoiteltu niin, että periaatteessa kultakin planeetalta on näköyhteys Aurinkoon.

www.ursa.fi/tahtitieteesta/aurinkokuntamalli/jupiter.html

 

Pitäjänmäen kotikaupunkipolut

0
Pitsku kotikaupunkipolut2016

Pitäjänmäen kotikaupunkipolut on päivitetty vuonna 2016. Hanketta tuki Helsingin Lähiöprojekti. Tekstin toimitti Pauli Saloranta ja päivitystä ohjasi Pitäjänmäki-seuran työryhmä, jota veti Jussi-Petteri Lappi. Kommenttinsa antoivat lisäksi Marja Mosander, Siv Nordström (KSV), Markku Alatalo (Tarmo) ja Henrik Helenius (VPK+Tarmo). Kiitos kaikille muillekin tietoja antaneille kaupunkilaisille, viranomaisille ja tahoille!

Helsingin muut kotikaupunkipolut: www.helka.net/kotikaupunkipolut

Muiden paikkakuntien polut: www.kotikaupunkipolut.fi

Polut on merkitty oheiselle kartalle väreillä: Mätäjoki ja Tali (tummanruskea), Reimarla (ruskea) sekä Piimäki (musta).

Klikkaa karttaa, niin saat tulostettavan version.

Pitsku kotikaupunkipolut2016 

Kotikulmat tutuksi kantapään kautta

Pitäjänmäki-seura on koonnut ja julkaissut kolme kotikaupunkipolkua uusien asukkaiden kotiutumisen edistämiseksi ja kaikkien pitäjänmäkeläisten kotiseututietoisuuden lisäämiseksi. Polut koottiin vuosina 2008–09 osana Helsingin kaupunginosayhdistykset ry Helkan hanketta. Ne muodostavat saumatonta verkostoa viereisten polkujen kanssa länteen Leppävaaraan ja jatkossa myös itään Haagaan sekä pohjoiseen Konalaan päin. Pitäjänmäen kotikaupunkipoluilla on valinnaisia reittejä yhteensä 15 km ja kohteita kaikkiaan 78.

Kotikaupunkipolut tutustuttavat kulkijansa mielenkiintoisiin paikkoihin kävellen, lähietäisyydeltä. Näkökulmina ovat kaupunginosan historia ja nykypäivä, luonto ja kulttuuri, arkkitehtuuri sekä mielenkiintoiset henkilöhahmot. Polut ulottuvat perinteisestä Reimarlasta Talin maisemiin ja moderniin Piimäkeen, vehreää Mätäjoen vartta unohtamatta.

Kotikaupunkipolut soveltuvat muuttajien ja vanhojen asukkaiden lisäksi mainiosti myös kaikkien muiden kuljettavaksi: koulujen opetuskäyttöön, matkailijoille, työpaikkojen virkistyspäivien ohjelmaksi jne.

 

Pitäjänmäki-seura ry:n säännöt

0

 

Pitäjänmäki-seura ry                      SÄÄNNÖT                    Rekisteröity 5.11.2014

1. Yhdistyksen nimi ja kotipaikka
Yhdistyksen nimi on Pitäjänmäki-seura ry. Yhdistyksen kotipaikka on Helsingin kaupunki ja toimialueena Helsinki, Pitäjänmäki.
Yhdistys on puoluepoliittisesti sitoutumaton.

2. Tarkoitus ja toiminta
Yhdistyksen tarkoituksena on
– työskennellä toimialueensa sivistyksellisten, sosiaalisten ja taloudellisten olojen kehittämiseksi
– lisätä viihtyisyyttä alueellisen omaleimaisuuden ja paikallisten erityispiirteiden pohjalta
– edistää kotiseututyön tavoitteita paikalliskulttuurin, ympäristönsuojelun ja maisemanhoidon sekä matkailun aloilla
– olla toimialueensa asukkaiden sekä yhteisöjen yhdyssiteenä
– syventää asukkaiden kotiseututuntemusta ja paikallishenkeä sekä pyrkiä kaikin tavoin lisäämään heidän kiintymystään omaan asuinpaikkaansa.

3. Toiminta
Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys
– osallistuu toimialueensa asukkaiden etujärjestönä aluetta koskevaan suunnitteluun ja pyrkii vaikuttamaan päätöksentekoon,
– tekee aloitteita ja esityksiä sekä antaa lausuntoja viranomaisille
– on yhteistyössä kotiseututyön keskusjärjestöjen, kunnan sekä muiden samoja päämääriä toteuttavien yhteisöjen kanssa,
– suorittaa ja tukee kotiseutua koskevaa tallennus-, tutkimus- ja julkaisutoimintaa,
– järjestää kokouksia, luento – ja esitelmätilaisuuksia sekä muuta yhdistyksen sisäistä ja ulospäin suuntautuvaa koulutus- ja tiedotustoimintaa,
– järjestää kotiseutupäiviä sekä muita juhla-, taide- ja viihdetilaisuuksia,
– toimeenpanee näyttelyjä, retkiä ja opintomatkoja,
– edistää asukkaiden omatoimisuutta ja tukee paikallista harrastustoimintaa sekä
– pyrkii muillakin samankaltaisilla tavoilla toteuttamaan yhdistyksen tarkoitusperiä ja tavoitteita.

4. Jäsenet
Yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi pääsee jokainen sen tarkoitusperät ja säännöt hyväksyvä täysi-ikäinen henkilö, jonka yhdistyksen hallitus jäseneksi hyväksyy. Jäsenyys katsotaan alkavaksi siitä ajankohdasta, jolloin jäseneksi ilmoittautuminen on hyväksytty.Yhdistyksen kannattajajäseneksi pääsee jokainen oikeuskelpoinen yhteisö, jonka hallitus hyväksyy ja joka suorittaa yhdistyksen syyskokouksen määräämän kannattajajäsenmaksun.

Kunniajäsenekseen yhdistys voi hallituksen esityksestä kokouksessaan kutsua henkilön, joka huomattavalla tavalla ja pitkäaikaisesti on vaikuttanut yhdistyksen tarkoituksen toteuttamiseksi. Kunniapuheenjohtajaksi voi yhdistyksen kokous valita henkilön, joka on toiminut yhdistyksen puheenjohtajana yhdistystä merkittävästi edistävällä tavalla. Saavutetut jäsenedut säilyvät.
Hallitus pitää yhdistyksen jäsenistä lainmukaista jäsenluetteloa.
Varsinainen jäsen on velvollinen suorittamaan yhdistyksen syyskokouksen määräämän jäsenmaksun. Kunniapuheenjohtajalta ja kunniajäseniltä ei peritä jäsenmaksua.

5. Jäsenen eroaminen ja erottaminen
Jäsen voi erota yhdistyksestä ilmoittamalla siitä kirjallisesti hallitukselle tai puheenjohtajalle tai ilmoittamalla eroamisesta yhdistyksen kokouksen pöytäkirjaan.

Yhdistyksen hallituksella on oikeus erottaa jäsen, joka toimii seuran sääntöjä tai periaatetta vastaan tai laiminlyö jäsenmaksun suorittamisen määräaikana.

6. Yhdistyksen kokoukset
Yhdistyksen varsinaiset kokoukset ovat kevätkokous ja syyskokous. Kevätkokous pidetään ennen maaliskuun loppua ja syyskokous syys-marraskuun aikana. Lisäksi hallitus voi tarvittaessa kutsua koolle ylimääräisen kokouksen. Mikäli vähintään kymmenesosa (1/10) yhdistyksen äänioikeutetuista jäsenistä kirjallisesti vaatii ylimääräisen kokouksen kutsumista koolle tietyn asian käsittelyä varten, hallitus on velvollinen toimittamaan kokouskutsun neljäntoista (14) päivän kuluessa.

Yhdistyksen kokoukset kutsutaan koolle syyskokouksen määräämällä tavalla joko ilmoittamalla kirjeellisesti jokaiselle jäsenelle tai niissä lehdissä, joista syyskokous päättää. tai lähettämällä kokouskutsu yhdistyksen jäsenen yhdistykselle ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseen. Kokouskutsu on toimitettava vähintään neljätoista (14) päivää ennen kokousta.

Yhdistyksen kokouksissa on kullakin varsinaisella jäsenellä ja kannattajajäsenellä yksi ääni. Päätökset tehdään yksinkertaisella ääntenenemmistöllä. Äänten mennessä tasan ratkaisee tuloksen vaaleissa arpa ja muissa asioissa puheenjohtajan ääni.

7. Kevätkokous
Yhdistyksen kevätkokouksessa käsitellään seuraavat asiat:
1. Valitaan kokouksen puheenjohtaja ja sihteeri sekä kaksi pöytäkirjan tarkastajaa.
2. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus.
3. Vahvistetaan kokouksen työjärjestys.
4. Käsitellään edellisen vuoden toimintakertomus ja päätetään sen hyväksymisestä.
5. Esitellään edellisen vuoden tilinpäätös ja toiminnantarkastajien lausunto, päätetään tilien hyväksymisestä ja vastuuvapauden myöntämisestä.
6. Käsitellään muut mahdolliset esille tulevat asiat, joista hallitukselle on tehty esitys vähintään kolmekymmentä (30) päivää ennen kokousta tai jotka hallitus haluaa kevätkokoukselle esittää.

8. Syyskokous
Yhdistyksen syyskokouksessa käsitellään seuraavat asiat:
1. Valitaan kokouksen puheenjohtaja ja sihteeri sekä kaksi pöytäkirjan tarkastajaa.
2. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus.
3. Vahvistetaan kokouksen työjärjestys.
4. Hyväksytään seuraavan vuoden toimintasuunnitelma.
5. Käsitellään ja vahvistetaan seuraavan vuoden talousarvio sekä määrätään seuraavan vuoden jäsenmaksun ja kannattajajäsenmaksun suuruus.
6. Valitaan yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja, jota kutsutaan yhdistyksen puheenjohtajaksi.
7. Valitaan jäsenet hallitukseen erovuoroisten jäsenten tilalle.
8. Valitaan kaksi toiminnantarkastajaa ja kaksi varatoiminnantarkastajaa.
9. Valitaan yhdistyksen edustajat muiden yhdistysten kokouksiin, mikäli yhdistyksellä on tällainen oikeus.
10. Päätetään yhdistyksen kokousten koollekutsumistavasta 6 §:n määräämissä rajoissa.
11. Käsitellään muut mahdolliset esille tulevat asiat, joista hallitukselle on tehty esitys vähintään kolmekymmentä (30) päivää ennen kokousta tai jotka hallitus haluaa syyskokoukselle esittää.

9. Hallitus
Yhdistyksen toimintaa suunnittelee ja johtaa syyskokouksessa valittu hallitus, johon kuuluu kalenterivuodeksi kerrallaan valittu puheenjohtaja, sekä kahdeksan (8) kahdeksi kalenterivuodeksi kerrallaan valittua muuta jäsentä, joista vuosittain puolet on erovuorossa. Jäsenten erovuorot määrätään ensin arvalla, sitten vuoron mukaan.
Hallitus valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan, sihteerin, taloudenhoitajan ja muut tarvittavat toimihenkilöt.
Hallitus voi asettaa valiokuntia ja toimikuntia, jotka toimivat hallituksen valvonnassa ja alaisina.
Hallitus kokoontuu puheenjohtajan tai hänen ollessaan estynyt varapuheenjohtajan kutsusta tai kun vähintään kolme jäsentä sitä vaatii, ja on päätösvaltainen puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan sekä vähintään kolmen jäsenen ollessa läsnä.

10. Nimenkirjoittajat
Yhdistyksen nimen kirjoittavat puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja yhdessä tai jompikumpi heistä yhdessä sihteerin tai taloudenhoitajan kanssa.

11. Talous
Yhdistyksen tilit päätetään kalenterivuosittain ja ne on jätettävä toiminnantarkastajille vähintään kaksikymmentäyksi (21) päivää ennen kevätkokousta. Toiminnantarkastajien on palautettava tilit lausuntoineen hallitukselle vähintään neljätoista (14) päivää ennen kevätkokousta.

Yhdistyksellä on oikeus toimintansa tukemiseksi ottaa vastaan avustuksia ja lahjoituksia, omistaa ja hallita toimintaansa varten tarpeellista kiinteää omaisuutta, harjoittaa kustannustoimintaa, tavanomaista kioskikauppaa ja kahvilaliikettä sekä asianmukaisella luvalla toimeenpanna arpajaisia ja rahankeräyksiä.

12. Sääntöjen muuttaminen
Päätös näiden sääntöjen muuttamiseksi on tehtävä yhdistyksen kokouksessa vähintään kolmen neljäsosan (3/4) enemmistöllä annetuista äänistä. Kokouskutsussa on mainittava sääntöjen muuttamisesta.

13. Yhdistyksen purkaminen tai lakkauttaminen
Jos yhdistys päätetään purkaa, päätös siitä on tehtävä yhdistyksen kokouksessa. Tullakseen hyväksytyksi ehdotuksen on saatava vähintään kolme neljäsosaa (3/4) annetuista äänistä. Jos yhdistys puretaan, sen varat käytetään yhdistyksen viimeisen kokouksen määräämällä tavalla Pitäjänmäen asujaimiston hyvinvointia ja viihtyvyyttä edistävään tarkoitukseen. Samaan tarkoitukseen käytetään yhdistyksen varat sen tullessa lakkautetuksi.

Pitäjänmäki pähkinänkuoressa

0
Sulkapolu 3

Tutustu ajankohtaiseen Sulkapolun ympäristön asemakaavaan

Helsingin kaupunkisuunnittelulautanta käsittelee asiaa (3.11.2015)

http://www.hel.fi/www/ksv/fi/paatoksenteko/lautakunnan-paatosasiakirjat/asiakirja?year=2015&ls=11&doc=Ksv_2015-11-03_Kslk_25_El

http://dev.hel.fi/paatokset/asia/hel-2012-004558/kslk-2015-25/

Sulkapolu 3

 

 

Pitäjänmäki pähkinänkuoressa
Aluearkkitehti Leena Lukkarinen

ENNEN
Pitäjänmäessä on asuttu jo kivikaudella. Jokakesäisistä kaivauksista Nuolitien leikkipuiston takana, on löytöinä saatu jo kasoittain kampakeramiikkaa. Rautakaudella meren ranta lainehti nykyisen rautatieaseman rinteessä. Varhainen kulkuyhteys Turkuun kulki Pitäjänmäellä jo 1500 luvulla. Niiltä ajoilta ovat mm. Strömbergintien, Mätäjoen ylittävän sillan sisäosat, jotka säilöttiin koskemattomina kesällä 2001 uusitun ja levitetyn sillan sisään. Talin kartanon asutus on peräisin 1600 luvulta ja sen toiminta jatkui kautta vuosisatojen, muuttuakseen sittemmin 1930-luvulla mm. golf alueeksi, siirtolapuutarhaksi ja liikuntapuistoksi.

Rantaradan rakentaminen 1900-luvun alussa toi ”taajaväkistä asutusta” aseman ympäristöön, joka silloin vielä kuului Helsingin maalaiskuntaan. Rautatie toi mukanaan myös teollisuuden, Strömbergin tehtaat 1911, vaikka alueen ensimmäinen varsinainen yksityinen yritys, Kröckelin panimo, oli toiminut Mätäjoen kosken partaalla jo 1800-luvun puolivälissä.

NYT
Pitäjänmäki 46. kaupunginosana syntyi varsinaisesti 1946 alueliitoksen myötä.

Alueliitoksen jälkeen ensimmäiset asemakaavat laadittiin teollisuusalueen etelä- ja pohjoisosiin, mikä kuvastaa elinkeinojen kehittämisen tärkeyttä jo tuolloin. ”Pitsku” on monipuolinen, eri aikoina rakentuneista osa-alueista muodostuva, elävä kaupunginosa:

Asukkaita yhteensä noin 10 000.

Asumisen painopiste on Länsi- ja Itä Reimarlassa, (alueet Konalantien molemmin puolin). Pientaloasutusta, jossa on mukana vielä joitakin rakennuksia vanhasta huvilayhdyskunnasta, joukossa tehokkaita kerrostalokortteleita. Ne rakennettiin 1970-luvulla, jolloin tiivistettiin kaupunkia tavoitteena 600 000 asukasta. Sama tilanne on siis edessä jälleen yleiskaava 2002:ssa, mutta tiivistämismahdollisuuksia ei Pitäjänmäellä paljon ole. (Reimarlassa on yhteensä asukkaita noin 4 900).

Marttilan pientaloalue Kaupintien ja Vihdintien kulmauksessa on jälleenrakennuskauden asutusalue, jolla on miljöön säilyttävä, mutta hallitun lisärakentamisen mahdollistava asemakaava (Marttilassa on 450 asukasta).

Pajamäen kerrostaloalue on 1960-luvulla rakennettu, oma saarekkeensa viheralueiden ympäröimänä. (Noin 1500 asukasta)

Uusin asutus tuli Pitäjänmäen teollisuusalueelle 1990-luvun aikana, kun kaavoitettiin ns. Strömbergin asuntoalue ja Talinlehdon asuntoalue (asukkaita noin 3500). Uddeholmin kulman teollisuustonteista asumiseen muutetussa kerrostalokorttelissa on asukkaita noin 500 Strömbergin kunnostetun puiston äärellä.

Myös 2000-luvun asuntorakentaminen on keskittynyt teollisuusalueen puolelle. Pitäjänmäentien ja Takomotien kulmaukseen nousi entisen Kornetinpuistikon alueelle uusia kolmekerroksisia taloja ja Kutomotien alueella asutaan jo Helvarin tehtaan tontille rakennetuissa uusissa kerrostaloissa. Yhtiön vanha pääkonttori on suojeltu asemakaavassa ja se muutetaan sisäosiltaan asunnoiksi lähivuosina. Toinen rakentamista odottava kohde on vastapäätä oleva Esab oy:n entisen toimitalon muuttaminen asunnoiksi ja täydentäminen Kutomotien reunaan tulevilla uudisrakennuksilla. Kutomotiellä on asemakaava valmiina myös Elisa Oyj:n korttelin eteläosassa, Kutomokujan kulmassa, uutta asuntorakentamista varten. Koko Kutomotiellä uusien asukkaiden kokonaismäärä tulee olemaan lähes 1000.

TYÖPAIKKOJA PITÄJÄNMÄELLÄ ON YHTEENSÄ YLI 20 000 PIIMÄKI, VALION ALUE JA TAKKATIEN TEOLLISUUSALUE MUUKAAN LUKIEN Piimäki on suomen suurin IT-alan työpaikkojen keskittymä, johon kuuluu usein esillä olevia kansainvälisiä yrityksiä, kuten Nokia, ABB, Elisa jne. Alueella on kuitenkin yhä edelleen myös vanhaa valmistavaa teollisuutta: Valion mehutehdas, Halvan makeistehdas, Teknos-Winterin maalitehdas, Karl Lark Oy:n kauneusaineita valmistava tehdas, ABB:n sähkölaitetuotanto, Kalevalakoru, vain joitakin esimerkkejä mainiten. Takkatien teollisuusalueella on myös runsaasti pienteollisuutta. Yrityksiä siirtyy jalostuvan työpaikka-alueen tieltä, kuten esim. Helvarin tuotanto Karkkilaan. Toinen näkyvä muutos alueella on usein tapahtuva yritysten nimien vaihtuminen, vaikka itse yritykset ja rakennukset pysyvätkin ennallaan.
Piimäessä on edelleen runsaasti rakentamattomia mahdollisuuksia. Piimäen kärjessä, ABB:n länsipäässä, Atomitien kulmauksessa, jossa mahdollisuudet vain lisääntyvät, jos rakennusviraston varikko siirtyy suunnitellusti Atomitieltä Patterimäenkallion sisään. Toisaalta nykyisissä rakennuksissa on myös runsaasti tiloja tyhjillään käyttämättömän rakennusoikeuden lisäksi.


Pitäjänmäen teollisuusalueetta

PALVELUISTA

Pitäjänmäki ja Konala muodostavat yhtenäisen palvelualueen, jonka koko väestöpohja on noin 15 000 asukasta ja työpaikkoja on yli 25 000. Peruspalvelut ovat kaupungin keskitasoa paremmat. Alueelta löytyvät päiväkodit ja koulut sekä mm. terveysasema, apteekki, yläaste, kirjasto, kirkko, posti ja lukuisat virkistyspalvelut Talin liikuntapuistossa. Asukkaiden mielestä alueelta puuttuu vain uimahalli.

Yhteydet muualla kaupungissa oleviin palveluihin ovat myös hyvät. Kaupunkiradalla Valimon asemalla on enemmän käyttäjiä kuin Pitäjänmäen asemalla. Bussi-Jokerin linja 550 on pikayhteys Itäkeskuksesta Pitäjänmäen ja Leppävaaran kautta Tapiolaan. Joskus tulevaisuudessa 2020 luvulla Jokeri voi olla jo toteutunut raideyhteytenä.

Kaupallisten palvelujen osalta kehitys on muuta kaupunkia vastaava, pankit lopettavat ja lähikaupat vähenevät. Paljon odotettiin Pitäjänmäen aseman yhteyteen suunnitellun liikekeskuksen toteutumiselta, mutta koko mahdollisuushan kariutui kaupunkisuunnittelulautakunnan palautettua joulukuussa 2002 Asemakeskuksen ja Pitäjänmäenkaaren asemakaavan uudelleen valmisteltavaksi. Uusi valmistelu on ajoitettu kaupunkisuunnitteluviraston toimintasuunnitelmassa 2009–2010. Pitäjänmäenkaaren linjaus on kuitenkin yleiskaavaehdotuksessa 2002, joka korkeimmassa hallinto-oikeudessa kumottujen valitusten jälkeen on kokonaisuudessaan voimassa.

AJANKOHTAISTA ASEMAKAAVOITUKSESTA

Lisätietoja:
Leena Lukkarinen-Annila
kaupunkisuunnitteluvirasto, asemakaavaosasto p. 310 37278 leena.lukkarinen@ksv.hel.fi

 
Pitäjänmäen urheilukenttä, kirjasto ja yläaste


Pitäjänmäen, Kaupintien ja Korsupolun risteys ennen kiertoliittymän valmistumista

uusi_kiertoliittym_2005.jpg

Uusi kiertoliittymä 2005

uusi_kiertoliittym_ja_huuvat_2005.jpg

uusi kiertoliittymä ja huuvat 2005

Pitäjänmäki-seura ry syyskokous 2007

0

 

Pitäjänmäki Seura ry

 

KOKOUSKUTSU

 

           Pitäjänmäki Seura ry:n jäsenet kutsutaan
sääntömääräiseen syyskokoukseen, joka pidetään
            –  keskiviikkona 28.11.2006 klo 18.30 alkaen
            –  ravintola Henrikissä, Konalantie 6-8, Pitäjänmäki

 

Kokouksessa käsitellään sääntöjen 9 § mainitut asiat. Kokouksen jälkeen Helsingin kaupungin Rakennusvirasto, asiakastoimiston päällikkö Tarja Posti kertoo asiakkaiden antamista palautteista ja niiden vaikutuksesta.
Pitäjänmäen nuorisotalon vastaava Sami Lehto valottaa lyhyesti nuorisotalon toimintaa.
Varapuheenjohtaja Jouko Hömppi lausuu runoja jouluajan odotukseen.
Illan päätteeksi seura tarjoaa iltapalan sekä glögiä.

                       

Tervetuloa
Pitäjänmäki Seura ry
johtokunta

****************************************************** ************

SYYSKOKOUKSEN ASIALISTA

Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri ja kaksi pöytäkirjan tarkastajaa.

Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus.

Vahvistetaan kokouksen työjärjestys.

Hyväksytään seuraavan vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio

Vahvistetaan seuraavan vuoden jäsenmaksujen suuruudet.

Valitaan johtokunnan puheenjohtaja, joka on myös seuran puheenjohtaja.

Valitaan jäsenet johtokuntaan erovuoroisten tilalle.
– (erovuorossa Kimmo Chydenius, Jussi-Petteri Lappi, Tarja Salminen, Irja Vuokko)

Valitaan kaksi tilintarkastajaa ja kaksi varatilintarkastajaa.

Käsitellään muut mahdolliset esille tulevat asiat, joista johtokunnalle on tehty esitys vähintään neljätoista (14) päivää ennen kokousta tai jotka johtokunta haluaa syyskokoukselle esittää.

Pitäjänmäki-seuran aikaisemmat hallitukset

0
Pit seura 2018

 

PITÄJÄNMÄKI-SEURAN HALLITUS vuodelle 2018

Puheenjohtaja
Jan Furstenborg
Partiotie 16
00370 HELSINKI

pitajanmakiseura@elisanet.fi

j.furstenborg@bluewin.ch

Sihteeri
Sirpa Aromaa
sirpa.aromaa@suomi24.fi

Taloudenhoitaja, jäsenrekisteri ja facebook -vastaava
Jussi-Petteri Lappi
jussi-petteri.lappi@pp.inet.fi

Jäsen
Pentti Ignatius
pentti.a.ignatius@gmail.com

Varapuheenjohtaja
Jouni Kekkonen
jouni.kekkonen@kolumbus.fi

Jäsen
Mikko Kääriäinen
mikonkiska.oy@gmail.com

Jäsen
Janne Leivo
janneleivo@kolumbus.fi

Jäsen
Mirja Turunen
55mirri@gmail.com

Pit seura 2018

Vuoden 2018 ensimäinen kokous uudessa hallituskokoonpanossa.

 

Vuoden 2017 hallitus

Puheenjohtaja
Mikko Virkamäki
Tali-Taimisto
Taimistontie 9 A 10
00380 HELSINKI
mikko.virkamaki(a)kotialue.fi
puh. 050 5937282

Varapuheenjohtaja
Pentti Ignatius
Reimarla
pentti.a.ignatius(a)gmail.com

Sihteeri
Sirpa Aromaa
Marttila
Sirpa.Aromaa(a)veripalvelu.fi

Taloudenhoitaja, jäsenrekisteri ja facebook -vastaava
Jussi-Petteri Lappi
jussi-petteri.lappi(a)pp.inet.fi

Jäsen
Jouni Kekkonen
jouni.kekkonen(a)kolumbus.fi

Jäsen
Mikko Kääriäinen
mikonkiska.oy(a)gmail.com

Jäsen, Kotisivu -vastaava
Janne Leivo
janneleivo(a)kolumbus.fi

Jäsen
Mirja Turunen
55mirri(a)gmail.com

 

Vuoden 2016 hallitus

Puheenjohtaja
Mikko Virkamäki
Tali-Taimisto
Taimistontie 9 A 10
00380 HELSINKI
mikko.virkamaki(a)kotialue.fi
puh. 050 5937282

Varapuheenjohtaja
Kirsi Brummer
Reimarla
kirsi.brummer(a)gmail.com

Matti Kiisseli
Marttila
matti.kiisseli(a)pp.inet.fi

Sihteeri
Pentti Ignatius
Reimarla
pentti.a.ignatius(a)gmail.com

Taloudenhoitaja, jäsenrekisteri ja facebook -vastaava
Jussi-Petteri Lappi
Reimarla
jussi-petteri.lappi(a)pp.inet.fi

Jäsen
Klara Friman
Reimarla
klara.friman(a)edu.hel.fi

Jäsen
Jouni Kekkonen
Reimarla
jouni.kekkonen(a)kolumbus.fi

Jäsen
Mirja Turunen
Reimarla
55mirri(a)gmail.com

Kotisivu -vastaava
Janne Leivo
Marttila
janneleivo(a)kolumbus.fi

 

 

pitkokous1

Pitäjänmäki-seuran hallitus kokouksessa tammikuussa 2016.

 

Vuoden 2015 hallitus

Puheenjohtaja
Mikko Virkamäki
Tali-Taimisto
Taimistontie 9 A 10
00380 HELSINKI
mikko.virkamaki(a)kotialue.fi
puh. 050 5937282

Varapuheenjohtaja
Kirsi Brummer
Reimarla
kirsi.brummer(a)gmail.com

Sihteeri
Pentti Ignatius
Reimarla
pentti.a.ignatius(a)gmail.com

Varasihteeri
Klara Friman
Reimarla
klara.friman(a)edu.hel.fi

Taloudenhoitaja, jäsenrekisteri ja facebook -vastaava
Jussi-Petteri Lappi
Reimarla
jussi-petteri.lappi(a)pp.inet.fi

Jäsen, ilmoitusvastaava
Sirkku Saarela
Reimarla
s.sirkku(a)gmail.com

Jäsen
Jouni Kekkonen
Reimarla
jouni.kekkonen(a)kolumbus.fi

Jäsen
Mirja Turunen
Reimarla
55mirri(a)gmail.com

Kotisivu -vastaava
Janne Leivo
Marttila
janneleivo(a)kolumbus.fi

 

 

 

 

 

Vuoden 2014 hallitus

 

Hallitus 2014

 

Puheenjohtaja
Mikko Virkamäki
Tali-Taimisto
Taimistontie 9 A 10
00380 HELSINKI
mikko.virkamaki(a)kotialue.fi
puh. 050 5937282

Varapuheenjohtaja
Pentti Ignatius
Reimarla
pentti.a.ignatius(a)gmail.com

Sihteeri
Jouko Hömppi
Kyläkirkontien alue
jouko.homppi(a)kolumbus.fi

Varasihteeri
Klara Friman
Reimarla
klara.friman(a)edu.hel.fi

Taloudenhoitaja ja jäsenrekisterivastaava
Jussi-Petteri Lappi
Reimarla
jussi-petteri.lappi(a)pp.inet.fi

Jäsen
Jouni Kekkonen
Reimarla
jouni.kekkonen(a)kolumbus.fi

Jäsen
Mirja Turunen
Reimarla
55mirri(a)gmail.com

Jäsen
Mirja Salomaa
Marttila
mirja.salomaa(a)festium.fi

Jäsen
Janne Leivo
Marttila
janneleivo(a)kolumbus.fi

 

 

Vuoden 2013 hallitus

Puheenjohtaja, tiedottaja, jäsenrekisteri ja laskutus
Lulu Nenonen
Rakentajantie 1 A 1
00370 HELSINKI
puh. 040 513 5114
lulu.nenonen@kolumbus.fi

Varapuheenjohtaja ja tulevaisuustyöryhmän pj
Mikko Virkamäki
Taimistontie 9 A 10
00380 HELSINKI
puh. 050 5937282
mikko.virkamaki@kotialue.fi

Sihteeri
Jouko Hömppi
Sylvesterinkuja 8 B
00370 HELSINKI
puh. 040 544 7046
jouko.homppi@kolumbus.fi

Taloudenhoitaja
Jussi-Petteri Lappi
Pitäjänmäentie 15 A 1
00370 HELSINKI
puh. 040 757 6841
jussi-petteri.lappi@pp.inet.fi

Varasihteeri
Tarja Salminen
Rakentajantie 1 A 11
00370 HELSINKI
puh. 050 4646 385
tarsalm2@welho.com

Jäsen
Juha Kaarenmaa
Nuolitie 6
00370 HELSINKI
puh. 044 307 7719
juha.kaarenmaa@gmail.com

Jäsen
Riitta Mäenpää
Turkismiehentie 5
00370 HELSINKI
puh. 044 0566924
riitta.maenpaa@pp3.inet.fi

Jäsen
Jouni Kekkonen
Kolkkapojantie 11 B
00370 HELSINKI
040 5597978
jouni.kekkonen@kolumbus.fi

Jäsen
Pentti Ignatius
Jännetie 10
00370 HELSINKI
045 3198414
pentti.a.ignatius@gmail.com

 

Pitäjänmäki-seura ry:n historiaa

0

 Vuosien varrelta
 1960-luku

Pitäjänmäki Seura ry:n perustava kokous pidettiin 7.2.1960 klo 14.00 Pitäjänmäen uuden kirkon kerhohuoneistossa. Yhdistysrekisteriin seura merkittiin 4.4.1960.

Puheenjohtajaksi valittiin pankinjohtaja Reino Ailamo. Varsinaisiksi jäseniksi valittiin herrat Veikko Kaarenmaa, Pesonen, Reino Kovala, Ahti Alatalo, Esko Päivärinta, Joonas A. Salminen, Mauri Halmela ja Erkki Virkkala. Tilintarkastajiksi valittiin herrat Tunturi ja Veli O. Klami, varalle herrat Yrjö Harju ja Eero Kanervo.

 Seura saa aikaan

Seuran puuhamiehet olivat aktiivisia päättäjiin päin ja saivat aikaan paljon sellaista, jota nykyään pidetään itsestäänselvyytenä. Salminen esitti, että tehtäisiin Kaupunginhallitukselle esitys Henrikintien ja Pitäjänmäentien välillä olevan alueen kunnostamiseksi lasten leikkipaikaksi. Asia eteni monien kirjelmien kautta ja nykyisin alueella on Jyrkinkenttä.

Kiirehdittiin Partio-, Viinen- ja Jännetien asfaltointia. ”Syksyin ja keväisin ovat e.m. tiet maaseudun syrjäkylien kyläteihin verrattavia kuntonsa puolesta ja kesäisin epäterveellinen tomu tunkeutuu ajotieltä asuinhuoneisiin, mitkä perusteluina anomuksellemme arvoisalle kaupunginhallitukselle esitämme.”

Seuran otti yhteyttä Tie- ja Vesirakennushallituksen Helsingin piiri-insinööriin Konalantien jalka- ja pyörätien rakentamiseksi.

29.11.1966 on varattu 500 mk määräraha käytettäväksi Sankarihautamuistomerkin kustannuksiin. Seura kustansi myös muutamia nuoria Pitäjänmäen Tarmon kesäleirille ja keräsi leikkikaluja Pitäjänmäen neuvolalle.

Konalaan anottiin omaa kansakoulua, koska koululaisten matka Konalantiellä oli vaarallinen. Samalla todettiin, ettei Konalassa ole omaa lasten leikkikenttää. Myös alueen viemäröintiä on vauhditettu ensin Pitäjänmäessä ja sitten Konalassa.

22.3.1964 päätettiin perustaa naistoimikunta, johon valittiin rouvat Sylvia Kaarenmaa, Kovala, Virkkala ja Oja.

 Kaikki ei onnistu

Oli myös monia asioita, jotka eivät edenneet asukkaiden aktiivisuudesta huolimatta. Pitäjänmäen rautatiealikäytävän rakentamista on jo kyselty 30.11.1961 päivätyssä pöytäkirjassa!

Kirjelmä Helsingin kaupunginhallitukselle 7.3.1961 ei myöskään ole johtanut toivottuun tulokseen: Pitäjänmäentie 21 vastapäätä on ränsistynyt VR:n omistama ulkohuone- ja käymälärakennus, joka sijaitsee aivan jalkakäytävän reunassa ja linja-autopysäkin vieressä. Rakennus on ollut vuosikaudet ilman minkäänlaista hoitoa.

Pitäjänmäki Seura toivoi edelleen liikennevaloja. Seura teki jo vuonna 1967 esityksen Pitäjänmäentien – Nuolitien – Turkismiehentien risteyksien liikennejärjestelyiksi, ehdottaen jalankulkuliikennevaloja. Kaupunkisuunnitteluviranomaiset rakennuttivat sen sijaan ylikulkusillan, joka herätti suurta vastustusta. Eihän se palvellut vanhuksia, vammaisia eikä lastenvaunuja kuljettavia.

 1970-luku

Pitäjänmäkeä rakennettiin rajusti. Pitäjänmäki Seura oli aktiivisesti mukana aluesuunnittelussa. Seura vaati liian suuria kerrostaloja matalammiksi sekä halusi viheralueita säilytettäviksi.

Helsingin Sanomien haastattelussa puheenjohtaja, rakennusmestari Jonas Salminen oli huolissaan asuinalueensa tulevaisuudesta: ”Katsokaa nyt, miltä muutamat Pitäjänmäkeen rakennetut kerrostalot näyttävät. Pienten omakotitalojen ja puutarhojen keskelle on pystytetty harmaita, pilviä hipovia laatikoita. Ne osoittavat mielikuvituksen puutetta ja välinpitämättömyyttä.”


Sulkapolun kerrostaloja (Kuva: Jussi-Petteri Lappi)

Omakotialueen läpikulkua Konalantielle hillittiin tekemällä pussikatuja. Myös omakotialueen säilyttämisestä väännettiin kättä. Asukkaat halusivat, ettei koko aluetta kaavoiteta kerrostaloiksi.

Seura toimi yhteistyössä alueen muiden seurojen kanssa ja avusti esim. Pitäjänmäen Tarmoa monenlaisissa hankinnoissa.

 1980-luku

Seuran puheenjohtaja Hannu Laakso elvytti Seuran toimintaa vuosina 1980- ja 1982. Jäsenet olivat aktiivisia ja jäsenmäärä kasvoi.

Leo Vuokko jatkoi samoilla jäljillä. Hänen puheenjohtaja -kaudellaan myös seuran talous parani. Hän järjesti yhdessä vaimonsa Irja Vuokon kanssa talkoita ja sai talkootarjottavat lahjoituksina alueen kauppiailta.

Seuran täyttäessä 30 vuotta Pitäjänmäki seura julkaisi Pitäjänmäen alueen alueoppaan. Hankkeen puuhamiehinä olivat Irja ja Leo Vuokko

Ilman numeroa annettiin Seuran viiri sen suunnittelijalle professori Jukka Pelliselle.

Pitäjänmäki Seuran ensimmäisiä ansioviirien saajia:

1. Joonas A. Salminen, perustajajäsen 2. Ahti Alatalo, perustajajäsen 3. Reino Kovala, perustajajäsen 4. Erkki Virkkala, perustajajäsen 5. Mauri Halmela, perustajajäsen 6. Leo Vuokko, kunniapuheenjohtaja 7. Hannu Laakso, entinen puheenjohtaja 8. Björn Tötterman 9. Reino Salmikivi 10. U.V. Laakso 11. Viljo Viisas 12. Esko Päivärinta

KOTISEUTU

0

Pitäjänmäen historiaa on vuosien varrella koottu niin tarinoina kuin valokuvia. Pitäjänmäen kirjastossa kävijät ovat saaneet tutustua erilaisiin näyttelyihin. Parhaillaan on käynnissä Pitäjänmäki muistelee –projekti, jossa kerätään kansalaisten muistitietoa nettiin.

 

Valokuvaaja Kimmo Brandt kuvasi Pitäjänmäkeä kaupungin toimeksiannosta. Galleriassa liikutaan kuvaa klikkaamalla. Kuvat: Kimmo Brandt / Helsingin kaupunki

Pitäjänmäentien liikenneympyrän koristeena olevat olutastioiden kannet ovat kiinteä osa Pitäjämäen historiaa. Alueella on paljon muutakin: vaikkapa legendaarinen äänitysstudio ja golfkenttä vuodelta 1937. 

Kannattaa tutustua alueen historiaan.


Pitäjänmäelle on tehty kolme kotikaupunkipolkua, jotka esittelevät alueen historiaa ja merkittäviä kohteita. Pisin niistä viiden ja puolen kilometrin mittainen Mätäjoen kotikaupunkipolku, joka sisältää 24 kohdetta.

Mätäjoen polku lähtee Asemapuistosta, jossa voi astella pitkin satavuotiasta lehmuskujaa tai ihailla vaikkapa hopeakuusta tai sembramäntyä. Puisto onkin harvinainen kokonaisuutena säilynyt asemapuisto.

Nimensä kaupunkipolulle antoi Mätäjoki, vuolas puro, joka virtaa Vantaanjoen entisessä uomassa. Mätäjoki on tärkeä virkistysalue niin alueen asukkaille kuin eläimillekin: puron yläjuoksulta on löytynyt uusi kovakuoriaislaji halavasepikkä. Ympäristössä naputtaa puuta myös esimerkiksi harvinainen pikkutikka.

Oluen keittoa

Alueen teollinen perintö näkyy esimerkiksi Hartwallissa, jonka pääkonttori sijaitsee alueella. Pitäjänmäentien kiertoliittymässä on nähtävissä oluenkeittokattiloiden kansia eli huuvia.

1800-luvulla Pitäjänmäellä toimi myös Kröckellin panimo, jonka valikoimassa oli lukuisia olutlaatuja ja oma kuohuviinikin. Panimon tuotteita kuljetti enimmillään 22 hevosta. Vaaratilanteita sattui, kun humalaiset ajomiehet kisailivat Pitäjänmäen edustalla.

Kuva: Kimmo Brandt / Helsingin kaupunkiLuonnonarvoja korostava Strömbergin puisto avattiin uudelleen vuonna 2003. Muutama vuosi aikaisemmin tulva oli vaurioittanut aluetta. Korjaustöiden myötä puistoon tulivat kivipengerrykset, puiset käytävät sekä huvimaja.

Talin kartanon alue oli osa Kustaa II Aadolfin alitallimestarilleen Gert von Schützille 1600-luvun alkupuolella lahjoittamaa maaomaisuutta.  Lukuisen vaiheiden jälkeen kartanon pelloille tuli Suomen ensimmäinen kolopallokenttä, joka on nykyään Helsingin golfklubin jäsenten aktiivisessa käytössä.

Kuuluisuuksien studio

Pajamäen teollisuusalueella toimii satakunta yritystä. Niistä kuuluisin lienee legendaarinen Finnvoxin äänitysstudio, jossa ovat äänittäneet käytännössä kaikki Suomen kuuluisimmat artistit ja yhtyeet.

Mätäjoen polku päättyy Talinhuipulle, mäelle, jossa harjoittelevat Helsingin palveluskoirat sekä frisbeegolffarit. Läheinen Iso-Huopalahti oli aikoinaan hyvä lintukohde, ennen kuin sitä alettiin käyttää kaatopaikkana ja lähelle rakennettiin Tarvontien kannas.

Pitäjänmäen kolmella kotikaupunkipolulla on valinnaisia reittejä yhteensä 15 kilometriä ja kohteita kaikkiaan 78.

Lulu Nenonen, Pitäjänmäki-seuran entinen puheenjohtaja kirjoittaa kaupunginosastaan:

”Pitäjänmäki – meidän Pitsku on kuin Helsinki pienoiskoossa. Alueellamme on samassa suhteessa omistus- ja vuokra-asuntoja kuin koko Helsingissä, täällä äänestystulokset ovat prosentuaalisesti hyvin lähellä Helsingin tuloksia. Alue on siis tilastollisesti keskivertokaupunginosa.

Pitäjänmäki liitettiin Helsingin kaupunkiin v.1946 – tällöin paikka muistutti kyläyhteisöä.

Vuosien saatossa Pitsku on kokenut valtavan muutoksen. Mikäli Pitäjänmäki olisi itsenäinen kaupunki, se olisi asukasluvultaan kaikista 342 Suomen kunnista sijaluvulla 118.

Alue mielletään usein vain teollisuusalueeksi, mutta täällä asuu lähes 10.000 asukasta. Pitäjänmäki on hyvä seutu asua. Elämämme peruspilareina ovat terveysasema, apteekki, koulut, päiväkodit, kirkko, nuorisotalo, kirjasto, uusittu urheilukenttä sekä turvalliset lasten leikkipuistot. Seutu tarjoaa myös hyvät ulkoilumahdollisuudet sekä kesällä että talvella.

Pitäjänmäki on jakautunut neljään osa-alueeseen; Reimarla – kerrostalojen alue (ns. vanha Pitäjänmäki), Marttila – omakotialue, Strömbergin alue – uusinta asuinaluetta, jossa runsaasti korkeita kerrostaloja sekä Pitäjänmäen/Valimon teollisuusalue.

Pitäjänmäki tarjoaakin runsaasti työpaikkoja, alueella on satoja pieniä ja keskisuuria yrityksiä; lisäksi muutamalla suuryrityksellä on toimitiloja alueella. Piimäki on Pitäjänmäellä sijaitseva Suomen suurin IT-alan työpaikkojen keskittymä.

Vaikka vuosikymmenien kuluessa monet huonokuntoiset rakennukset ovat saaneet väistyä uusien tieltä, kuitenkin paljon vanhaa arvokasta rakennuskantaa on saatu säilymään. Rakennettujen alueiden lomaan on onnistuttu säilyttämään puhdasta luontoa. Korkeat kerrostalot luovat Pitäjänmäkeen modernia kaupunkileimaa.

Kehittämistäkin alueella löytyy – meiltä puuttuu kunnallisia palveluita mm. palvelutalo, jossa esim. ikäihmisten olisi mahdollista syödä edullisesti lämmin ateria. Uimahalli on ollut vuosien aikana agendalla, mutta sitä yhä kaipaamme Pitäjänmäkeen. Kokoontumistilat puuttuvat alueelta. Useissa muissa kaupunginosissa toimii kaupungin ylläpitämä asukastalo, jossa sekä työväenopisto että aktiiviset yhdistykset voivat kokoontua. Tällaiselle talolle on tarvetta ja kysyntää myös Pitäjänmäellä.

Myös katujen hoidossa on parantamisen varaa, varsinkin näin talviaikana aurauslistalla olemme vasta 3.sijalla.”

Lulu Nenonen, puheenjohtaja Pitäjänmäki-seura ry

www.kaupunginosat.net/pitajanmaki

 

Joonas A. Salminen 
Hajatietoja Pitäjänmäestä

Arkkitehti Raimo Valosen pyynnöstä esitän noin 40 vuotta Pitäjänmäellä asuneen niitä asioita ja tapahtumia, jotka muistiini ovat jääneet.

Käsitteenä Pitäjänmäki-Reimarla on hyvin laaja ja sen rajat paljonkin epämääräiset. Tässä esittämäni tiedot ovat lähinnä Turuntien, Vihdintien ja pohjoisessa Espoon rajojen muodostamalta kolmion alueelta. Tämän alueen pinta-ala on noin 120 ha ja asukasluku oli 1.1.1971 henkikirjojen mukaan 3230 henkilöä. V. 1962 tehty asemakaava edellytti asukasluvuksi 4970 ja 18.4.1973 kaupungin tekemä tihennyssuunnitelma 7 500 asukasta. Mutta kun Reimarlan koillisosan asemakaava on vieläkin keskeneräinen, niin lienee asukkaita Pitäjänmäessä tänään noin 5000 – 6000.

Vuonna 1930 ja sitä ennenkin Pitäjänmäki vietti leppoisaa elämää. Pitäjänmäen suurimmat maanomistajat Gerkman, Liljeström, Åberg ja Ramsay harjoittivat pelloillaan maanviljelystä, perunapellot ulottuivat aina Turuntiehen asti. Lehmiäkin oli ja Lillstun navetta on tänäänkin tiettävästi pystyssä. Sikoja, kanoja, pientä karjaa vaelteli omakotitalojen liepeillä. Vesi- ja viemärijohtoja ei ollut ja kadutkin olivat enemmän tai vähemmän polkuja. Sähkö sentään oli. Suurimmat omakotialueet eli huvila-alueet olivat Nuolitien, Turkismiehentien ja Kolkkapojantien liepeillä kaupungin mailla, kuten tänäänkin. Jatkosodan jälkeen omakotiasutus levisi Marttilan alueelle ja Knuutintien, Kyläkirkontien ja Henrikintien liepeille. Kerrostalojen aika ei vielä ollut tullut.

Strömbergin nykyisistä tehtaista oli pystyssä vain pieni osa ja Valimotien, Höyläämötien nykyistä teollisuusaluetta edusti yhden miehen hoitama polkupyöräkorjaamo. Pitäjänmäki kuului siihen aikaan Helsingin maalaiskuntaan ja oli Helsingin kaupunginisien mielestä kaukainen ”provinssi”. Mutta v. 1946 alusta Pitäjänmäki liitettiin Helsinkiin, uusi kirkko saatiin v. 1959 ja ensimmäinen asemakaava saatiin 1962. Se salli myös kerrostalojen rakentamisen. Kadut, viemärit, vesijohdot kaupunki rakensi vähitellen valmiiksi, niin että Ramsayn, Lileströmin, Åbergin ja Gerkmanin entiset pellot ovat tänään melkein täyteen rakennettu tehtaita ja kerrostaloja ja käsite Pitäjänmäen teollisuusalue on nykyään kaikille tuttu.

Noin v. 1970 Helsingin kaupunki alkoi suunnitella Pitäjänmäen asukasluvun tihennystä. Ensimmäinen suunnitelma oli arkkitehti Irja Hännisen tekemä noin 1972 keväällä. Ehdotus sisälsi mm. kerrostalojen Pitäjänmäentie n:ot 15, 17 ja 19 purkamisen ja mm. Knuutintien omakotialueen hävittämisen suurimmaksi osaksi. Otin asian esille Pitäjänmäki Seurassa ja perustimme 17.5.1972 Pitäjänmäen omakotiyhdistyksen ja Pitäjänmäen kiinteistöyhdistyksen kanssa Reimarlan asukastoimikunnan. Asukastoiminta osallistui asemakaavan suunnittelutyöhön aktiivisesti ja sai kumottua arkkitehti Irja Hännisen edellä sanotut ehdotukset ja asukastoimikunnan ehdotuksesta saatiin Knuutintie, Kyläkirkontie ja Richard Nymantie muutettua ”pussikaduiksi” sekä useita muita vähäisempiä parannuksia.

Sisäasianministeriö hyväksyi asemakaavan 4.8.1975 ja käsittää se pääosiltaan alueen, jonka rajoina ovat Konalantie, Pitäjänmäentie ja pohjoisessa Espoon rajan.

Vastustin asukastoimikunnan puheenjohtajan Konalantielle, Henrikintielle ja Hemmingintielle tulevia kerrostalojen korkeita kerros- ja teholukuja, koska kaupungin olettama väestönlisäys oli mielestäni liian suuri. Jäin vähemmistöön ja täytyy olla tyytyväinen. Onhan sentään omakotitontit Pitäjänmäessä sataprosenttisesti yli 1000 neliömetriä ja se suo asumisväljyyttä ihmiselle.

Liikennettä Kampista Pitäjänmäkeen hoitaa Turun ja Friherrsin suuntaan yksityinen sektori, liikennelaitoksen bussi no 39 Konalaan asti. Sähköjuna saatiin v. 1969 tammikuussa. Niin että kulkuyhteyksiä Pitäjänmäkeen voidaan pitää erinomaisina. Mäkkylän metsät Espoon rajalla ja Talin alueet ovat erinomaisia virkistysalueita niin talvella kuin kesälläkin. Toiveita on lisäksi, että aivan lähivuosina saadaan Talin urheilupuisto valmiiksi.

Kaiken kaikkiaan pidän Pitäjänmäkeä ihmisystävällisenä ja viihtyisänä asumisalueena.

Pitäjänmäessä tammikuusta 1977 asuva Joonas A. Salminen on rakennusmestari ja oli Pitäjänmäki-Seuran monivuotinen puheenjohtaja.