Luonto

Puistolan luonto. Puistola-Seura järjestää vuosittain Helsinki-päivänä satakielikierroksen.

Tulossa: Satakielikierros 12.6.2017

Satakieli 06

Tule mukaan!

Satakielikierroksella kierrämme Malmin kentän ulkoilupolkua pitkin osana Helsinki-päivää 12.6 maanataina. Kierros alkaa klo 22:00 Malminkaaren koirapuiston kohdalla olevalta parkkialueelta.

Kierroksen vetäjät ovat MaTaPuPu Birding Society Malmin kentän linnuston hyvin tuntevia jäseniä. Kierroksen puolivälissä, Tuulipussikukkulalla nautimme suviyön kahvit ja kuuntelemme sään niin salliessa elävää sulosoitantaa.

Satakieliretki Helsinki-päivän iltana

Helsinki-päivän perinteinen yölaulaja-linturetki järjestettiin 12.6.2012 klo 22 alkaen. Retkellä kierrettiin kävellen Malmin kenttäalue, lähtöpaikkana lentokenttää kiertävän ulkoilupolun parkkipaikka. Osanottajia oli runsaat 70 henkilöä. Ornitologiasiantuntijana toimivat Ilkka Lyytikäinen ja Markku Varhimo.

Runsaasti lintuhavaintoja saatiin (yht. 18) Satakielten lukumäärä oli 10.

Retken järjestäjä Puistola-Seura oli hoitanut matkan varrelle kahvitarjoilun ja elävää musiikkia. 

 Lue myös artikkeli satakielikierrosperinteestä uusimmasta Puistolan alueoppaasta.

Satakielikierros 12.6. illalla

Helsinki-päivää juhlistetaan Koillis-Helsingissä perinteisellä satakielikierroksella. Siinä lintueksperttien johdolla kävellään Malmin lentokentän ympäri kuunnellen satakieliä ja lintuhavaintoja tehden. Kävely alkaa klo 22.00. Kierrokselle lähtevät kokoontuvat parkkipaikalla Koirapuistoa vastapäätä. Paikka on noin 400 m.Tasankotien ja Malminkaaren risteyksestä Malmin suuntaan (lentokentän puolella). Osanottajille jaetaan kirjallista taustatietoa alueen linnustosta ja viime kesien lintuhavainnoista. Välietappipaikalla musiikkiesityksiä ja kahvitarjoilua. – Satakielikierroksen järjestää Puistola-Seura.

Tietoa siilien suojelusta ja hoidosta

Tuula Nyström  kertoi siilien suojelusta ja hoidosta Puistolan kirjastossa ke 27.5. 2009 järjestetyssä tilaisuudessa.

Nyström kiinnostui joitakin vuosia sitten siileistä ja ryhtyi pulaan joutuneiden pikkunisäkkäiden vapaaehtoisauttajaksi. Näin hänestä kehkeytyi hyvä siilien tuntija. Nyt hän on tehnyt aiheesta kirjan yhdessä toisen siiliauttajan kanssa.

Esitelmässään  Tuula Nyström ilmaisi huolensa siilien määrän vähenemisestä koko maassa, pohti syitä siilien elinehtojen vaikeutumiseen ja sitä, miten siilien elämää voitaisiin tukea.

Tietoa siileistä voi hakea Siili kiikarissa -verkkosivustolta.

Teosta Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito ( Tuula Nyström ja Tuula Kinnunen) on saatavana kirjakaupoista ja kirjastosta.

Luonnonsuojelualueen laajennus?

Kalkkikalliolle Vantaan puolelle on tullut luonnonsuojelualue ja Vantaa aloittaa siellä polkuverkoston parantamisen. Puistola-Seura on jättänyt ehdotuksen myös Kalkkikallion Helsingin puoleisen osan vahvistamisesta luonnonsuojelualueeksi.

 

Helsingin kaupunki 15.2.2009
Kaupunginhallitus
PL 1
00099 Helsingin kaupunki

EHDOTUS LUONNONSUOJELUALUEEKSI

Vantaan kaupunki on perustanut Helsingin koillisrajalle, Puistolan pohjoispuolelle, laajan Kalkkikallion luonnonsuojelualueen. Suojelun perusteina ovat olleet monipuolinen metsämaasto geologisine erikoisuuksineen sekä runsaslukuinen ja harvinaisiakin kasveja käsittävä kasvisto.
Kasviston monipuolisuus johtuu alueen erilaisista maastotyypeistä ja erityisesti maaperän paikoittaisesta kalkkipitoisuudesta.

Vantaan kaupunki on suunnittelemassa alueelle polkuverkostoa opastauluineen liikkumisen kanavoimiseksi.

Helsingin puolelta eräs luonteva kulku puistolalaisten paljon käyttämälle Kalkkikallion alueelle voi tapahtua Vesuritien päässä Kalkkivuorentien pohjoispuolisten tonttien välissä olevan pienen (noin 0,2 hehtaaria) puistokaistaleen läpi. Tämä puistokaistale on kaupunkien rajalla kiinni Vantaan puolen suojellussa alueessa.

Ehdotus:
Edellä mainitun Helsingin puolella sijaitsevan puistokaistaleen kasvillisuus on paikan poikkeuksellisen vahvan kalkkivaikutuksen johdosta erityisen rehevä ja monipuolinen. Siellä kasvaa runsaasti muun muassa lehtokuusamaa (Lonicera xylosteum) ja haisukurjenpolvea (Geranim robertianum) ja aivan kaistaleen tuntumassa Vantaan puolella on myös laajahko esiintymä lehtosinijuurta (Mercurialis perennis). Parisen vuotta sitten kaistaleelta on löydetty uutena tietona harvinaisen ja rauhoitetun kämmekkäkasvin, pesäjuuren (Neottia nidus-avis), esiintymä (intendentti Arto Kurtto), joka vahvasti tukee alueen erityisarvon huomioon ottamista.

Puistola-Seura ehdottaakin, että kyseinen Helsingin puoleinen puisto merkitään kaavassa luonnonsuojelualueeksi. Tällä tavoin Vantaan puoleinen suojelualue jatkuisi luontevasti myös Helsingin puolelle.

Rakennustoimenpiteinä pitäisi alueen halki toteuttaa selkeä kevyt polku, joka kanavoisi kulun Kalkkikallion alueelle sillä tavoin, ettei arvokas luonto kuluisi.
Polun lähtöpäässä Kalkkivuorentien varressa voisi olla myös opastustaulu, joka kertoo alueesta ja sen luonnosta tietysti myös Vantaan puoleiselta osalta.

Puistola-Seura ry

 

Ilkka Uotila                                                       Seppo Laaksonen
Puheenjohtaja                                                    I varapuheenjohtaja
Läksyrinne 19, 00760 Helsinki
ilkka.uotila@kolumbus.fi
050 5502561

Lisätietoja: Puheenjohtaja tai
Vesa Vähätalo
Seuran ympäristöjaoksen vetäjä
vesa.vahatalo@pp1.inet.fi
0500 871030

 

 

Mikä on Pesäjuuri?

Keväällä lumien sulamisen jälkeen näihin on mahdollista törmätä täällä kotinurkillakin.

MIKÄ IHMEEN PESÄJUURI?

Puistolan Kalkkivuorentien ja Vantaan puolelle vasta ikään perustetun Kalkkikallion luonnonsuojelualueen välissä on Helsingin puolella pieni puisto kohdassa, jossa Vesuritie lähtee Kalkkivuorentiestä. Puiston kasvillisuutta jokunen vuosi sitten tutkittaessa sieltä löytyi harvinainen ja rauhoitettu kämmekkäkasvi, pesäjuuri. Löytäjä oli Helsingin yliopiston kasvimuseon intendentti Arto Kurtto.

Pesäjuuri on elintavoiltaan hyvin erikoinen kasvi. Se on maanpäälliseltä ulkonäöltään outo, lehdetön ja väriltään kellertävä ja ruskehtava. Nimensä, joka aikaisemmin on ollut myös pesäke, linnunpesä tai linnunpesäjuuri, se on saanut juurakkonsa muodosta, joka on monihaarainen ja sekava vyyhti, ikään kuin linnunpesä.
Pesäjuuri ottaa elinvoimansa ja rakennusaineensa erään sienilajin myötävaikutuksella mätänevästä karikkeesta. Se esiintyykin Etelä-Suomessa harvinaisena rehevissä ja usein kalkkiperäisissä metsissä, niin kuin tässäkin tapauksessa. Helsingin alueelta tunnetaan tätä ennen vain yksi kasvupaikka Vuosaaresta.

11.2.2009
Ilkka Uotila

Kuvia kasvista: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/pesajuuri

Kauniita kiviä Heikinlaaksossa

Heikinlaaksolainen luonnonystävä löysi ojatyömaalta kauniita ja erikoisia kiviä. Hän päätti selvittää niiden alkuperää. Helsingin Kaupunginkirjaston "Kysy mitä vain" -palvelu neuvoi häntä asiassa eteenpäin.

Luonnonystävä ohjattiin kivinäytteineen professori Martti Lehtisen pakeille. Voit tutustua aiheesta käytyyn kirjeenvaihtoon seuraavasti:

Helsingin Kaupunginkirjasto > Kysy mitä vain > Hae arkistosta > Hakusana kivi, kategoria luonnontieteet, luonto > Kysymys 15.01.08 + keskustelua

Luonto Helsingissä

Helsingin kaupungin Ympäristökeskuksen sivuilta löytyy opas, jossa selvitetään Helsingin alueiden luontoon liittyviä ominaispiirteitä. Katso tarkemmin:

Helsingin eläimistä on koottu verkkonäyttely, jossa on nähtävänä Puistolassakin tuttua eläinkantaa.

Kalkkikalliolla upeat luonnonkasvit

Puistolan pohjoispuolella Vantaalla, aivan Helsingin rajan pinnassa oleva Kalkkikallion maasto on luonto-olosuhteiltaan monipuolinen. Sen eteläpuoleiset rinteet ja niiden aluset ovat kalkkipitoisen maaperänsä johdosta rehevää lehtoa. Kalliorinteet edustavat tyypillistä karua kalliomaastoa. Kaiken kaikkiaan alueen kasvillisuus on rikasta ja myös harvinaisia kasviesiintymiä on löydetty useita. Tästä lähemmin Ilkka Uotilan esitelmässä ( Pohjoismainen luonnonkukkien päivä 13.6.2004). 

Ilkka Uotila
Pohjoismainen luonnonkukkien päivä 13.6.2004
Puistola-Seura ry


LUONNONKASVIT  PUISTOLAN  KALKKIKALLIOLLA

Tämä luontokohde sijaitsee Puistolan pohjoispuolella Vantaalla ja aivan Helsingin rajan pinnassa. Kalkkikallion maasto on luonto-olosuhteiltaan monipuolinen. Sen etelänpuoleiset rinteet ja niiden aluset ovat kalkkipitoisen maaperänsä johdosta rehevää lehtoa. Kalliorinteet taas edustavat tyypillistä karua kalliomaastoa. Kallion yläosissa on myös suoalue sekä avointa niittyä. Lisäksi kallio rajautuu lännessä vanhaan maanviljelysmiljööseen.

Kalkkikallio ja sitä ympäröivä metsäalue, jota rajaavat etelässä ja idässä asutus, pohjoisessa Kehä III ja lännessä peltoalueet, on noin 30 hehtaaria. Alueella on polkuverkostoa ja sen läntistä laitaa myötäilee vanha, jo 1700-luvun kartoissa esiintyvä kärrytie, joka on osa Vanhalta Porvoontieltä Fastbölen kylään johtanutta kulkuväylää. Nykyisin metsän pohjat ovat melko kuluneita ja paikoin pahasti roskaantuneita.

Kalkkikallion huippu, jossa aikoinaan seisoi kartoitustoimia palvellut kolmiomittaustorni, on 64,8 metrin korkuisena runsaat nelisenkymmentä metriä lähiympäristöään korkeammalla.  Jos huippu sijaitsisi Helsingin puolella, se olisi sen korkein maastokohta. Kallion ylärinteillä on geologisina kohteina irtolohkareista ja kallionsiirroksista muodostuneita katoksia ja luolia. Rinteillä on myös viimeisimmän jääkauden väistymisestä kertovia Itämeren Ancylusjärvi-vaiheen rantakivikoita. Kalkkikallion maaston on halkaissut ikävästi jo 1960-luvun alusta lähtien Helsingin ympärystie Kehä III. 1980-luvun alussa toteutettu Kehä III:n uusi linjaus oli koitua kohtalokkaaksi alueen parhaille osille. Eräänä kolmesta linjausvaihtoehdosta oli vahvasti esillä myös Kalkkikallion eteläpuolisten lehtojen kautta suunniteltu vaihtoehto. Puistola-Seura herätti linjauksista vilkkaan keskustelun, jossa myös tunnelivaihtoehto oli esillä. Tunnelia ei tullut, mutta varmasti käyty keskustelu osaltaan vaikutti siihen, että vaihtoehdoksi valittiin nyt käytössä oleva linjaus, joka luontoarvojen kannalta on maanpäällisistä vaihtoehdoista vähiten haitallinen.

Alueen eteläinen rinteen alus on rehevää lehtoa, jossa on runsaasti tyypillisiä kalkinsuosijakasveja. Tällaisia ovat muun muassa  sinivuokkonäsiä, lehtokuusama ja kevätlinnunherne.  Pienen matkan päässä rinteessä on ehkä alueen kasvistollisesti erikoisin esiintymä, lehtosinijuuri, eteläisten tammi- ja pyökkimetsien tyyppilaji.
Rinteillä on Luonnonkukkien päivän tunnuskasvin ja Suomen kansalliskukan, kielon lisäksi myös toista kielolajia, kalliokieloa.  Ylempänä varsinaisella kallio-osuudella on tyypillisiä kalliokasveja kuten mäkitervakkoa, kevätkynsimöä, lituruohoa  ja ketokäenminttua.

Kallion huipun tuntumassa on pieni suoalue, jolta löytyy erikoinen, Etelä-Suomessa yleensä vain meren rannoilla esiintyvän ruohokanukan mantereinen esiintymä, joka on tunnettu kasvistoselvityksissä jo vuosikymmenien takaa. Tänä kesänä tämä pieni, kovia kokenut ja sitkeä
esiintymäerikoisuus on jäänyt ikävästi vesakkoraivauksen jätteiden alle ja kärsinyt tästä pahasti.
Suolla on lisäksi orkideakasvi maariankämmekkää, lakkaa ja tupasvillaa.
Paljaaksi hakatulla sähkövoimalinjalla on kuivien niittyjen kasveja sekä tien varsille ihmisen vaikutuksesta pesiytyneitä lajeja kuten alun perin pohjois-amerikkalainen, jopa häiriköksi muodostunut tulokas, lupiini.  Niityllä esiintyy suurikokoista ukontulikukkaa ja ulkoilutien varressa erikoista, ilmansuunnat osoittavaa niin sanottua kompassikasvia,  piikkisalaattia.

Varjoisan kuusimetsän läpi kulkevan vanhan kärrytien varrella esiintyy valjun keltaista, oikullisesti maan pinnalle ilmestyvää lehtivihreätöntä  mäntykukkaa.  Kalkkipainanteessa, josta on ilmeisesti myös louhittu pienimuotoisesti kalkkikiveä esiintyy erikoisella tavalla kesässä kahdesti kukkivaa  lehto-orvokkia sekä salaperäistä  mustakonnanmarjaa.
Polun varrella olevien vanhojen viljelysmaiden rikkaruohoina löytyy vanhasta viljelykulttuurista kertovia, nykyisin harvinaisiksi käyneitä lajeja, kuten  punasavikka rautanokkonen  ja öisin kukkansa avaava  valkoailakki.

Multakasoissa asutuksen läheisyydessä ja myös syvemmällä metsässä kierroksen alku- ja loppupisteessä  on vanhaa rohdoskasvia keltamoa  suurina esiintyminä. Siellä on myös Kaisaniemen yliopistollisesta kasvitieteellisestä puutarhasta joskus 1800-luvun puolivälissä karkuun lähtenyttä ristikukkaiskasvia  litulaukkaa.

Helsingin puolella olevalla läheisellä Roosinmäeksi nimetyllä metsäsaarekkeella on vuonna  2003 rauhoitettu hyvin harvinaiseksi käyneen  ketokatkeron  esiintymä. Sen ohella samalla kalkkipainannekedolla on muitakin harvinaisuuksia, kuten  kirkiruoho, vilukko, ketonoidanlukko  ja  kartioakankaali.

Suomen ympäristökeskus on toivonut tämän vuoden retkillä esiteltävän heidän kasvityöryhmänsä  tämän vuoden kohdelajeja, noidanlukkoja.  Ne ovat pieniä itiökasveja, joita Suomessa on tavattu seitsemän eri lajia. Mainittu kasvityöryhmä on kiinnostunut näiden esiintymisistä nykyisin. Kalkkikallion lähimaastoista on ”lukkoja” löytynyt ainakin ketonoidanlukkoa Roosinmäeltä ja Jakomäen eteläpuolisilta linnoituskallioilta. Samoilta linnoituskallioilta on löytynyt myös harvinaista saunionoidanlukkoa.
Jos tämän kierroksen osallistujat kesäisillä retkillään kohtaavat ”lukkoja”, kasvityöryhmä Suomen ympäristökeskuksessa on tiedoista kiinnostunut.