Historiallinen kilometripylväs

Puistola-Seura on entisöinyt Vanhan Porvoontien kilometripylvään Tattaritien ja Peipontien risteyksessä. Pylväs kertoo vanhoista hyvistä ajoista, jolloin kyseiseltä paikalta oli matkaa Pietariin 275 kilometriä ja Helsinkiin 12 kilometriä. Välimatkatietoja eli kilometripylväitä ryhdyttiin pystyttämään tienvarsille Ruotsin vallan aikana 1600-luvulla.

Puistola-aihe paikallislehdistössä

Näinä aikoina paikallislehdet kirjoittavat tämän tästäkin Puistolalle läheisistä ja ajankohtaisista asioista. Minkälaiset aiheet mahtoivatkaan olla esillä esim. 1980- ja 1990 -luvuilla? Tästä on olemassa edesmenneen MaTaPuPu-lehden arkistomateriaalia. Katso oheista artikkelikantaa vuosilta 1980-2001.

Muistoja

 

Tässä kuvia Vanhan Puistolan ajoilta. Useimmat ovat 1970-luvulta. Ne löytyvät Albumit auki -valokuvatietokannasta, jonka ylläpitäjiä ovat Lasipalatsin Mediakeskus oy ja Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus. Tietokannassa on runsaasti kuvamateriaalia kaikkialta Helsingistä. 

 

Runoja syksyllä 1939 Puistolassa

Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlien merkeissä on luontevaa palauttaa mieleen itsenäisyystaipaleen kriittisiä tai muuten intensiivisiä hetkiä. Kalevi Vaara on tuonut päivän valoon oheiset runot, joissa kuvataan puistolalaistunnelmia ennen talvisodan syttymistä syksyllä 1939:

Elma Leskinen esitti Puistolan Marttojen 50-vuotisjuhlassa seuraavat kirjoittamansa runot:

”Ja palokunnan lavalla tanssittiin

Se kesä oli kaunis ja helteinen
ja Marttojen toiminta kiireinen.
Me touhusimme ja raadoimme niin
ja oikein neuvoja palkattiin.
Sodan uhka jo painoi Euroopassa,
me teimme vain töitämme puutarhassa.
Me olimme nuoria, rohkeita niin,
ja palokunnan lavalla tanssittiin.
Me kesäjuhlia vietimme
ja joukolla kentälle riensimme.
Kakskuinen tyttöni vaunuissaan
kävi ensi kertaa juhlimaan.
Käsivarrellaan pieni pallero, oi,
siellä Karellin Lallakin karkeloi.
Me olimme nuoria, rohkeita niin
ja palokunnan lavalla tanssittiin.

Syksy

Oli marraskuukin jo lopullaan,
kun jouduimme todella huomaamaan:
Oli loppunut kesä ja karkelo,
sodan pilvet on päällämme jo.
Joku heikompi meistäkin murtui kai,
mutt rohkeat uusia voimia sai:
kun miehet maatamme puolustavat,
me hoidamme kotiasiat.
Yhä muistan pimeän illan sen,
kun pidimme viimeisen kokouksen,
kun rovasti Weckström puheessaan
kuin isä hän kehoitti kestämään
ja me ristimme kätemme antaen
koko perheemme huomahan Jeesuksen.”