Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlien merkeissä on luontevaa palauttaa mieleen itsenäisyystaipaleen kriittisiä tai muuten intensiivisiä hetkiä. Kalevi Vaara on tuonut päivän valoon oheiset runot, joissa kuvataan puistolalaistunnelmia ennen talvisodan syttymistä syksyllä 1939:
Elma Leskinen esitti Puistolan Marttojen 50-vuotisjuhlassa seuraavat kirjoittamansa runot:
”Ja palokunnan lavalla tanssittiin
Se kesä oli kaunis ja helteinen
ja Marttojen toiminta kiireinen.
Me touhusimme ja raadoimme niin
ja oikein neuvoja palkattiin.
Sodan uhka jo painoi Euroopassa,
me teimme vain töitämme puutarhassa.
Me olimme nuoria, rohkeita niin,
ja palokunnan lavalla tanssittiin.
Me kesäjuhlia vietimme
ja joukolla kentälle riensimme.
Kakskuinen tyttöni vaunuissaan
kävi ensi kertaa juhlimaan.
Käsivarrellaan pieni pallero, oi,
siellä Karellin Lallakin karkeloi.
Me olimme nuoria, rohkeita niin
ja palokunnan lavalla tanssittiin.
Syksy
Oli marraskuukin jo lopullaan,
kun jouduimme todella huomaamaan:
Oli loppunut kesä ja karkelo,
sodan pilvet on päällämme jo.
Joku heikompi meistäkin murtui kai,
mutt rohkeat uusia voimia sai:
kun miehet maatamme puolustavat,
me hoidamme kotiasiat.
Yhä muistan pimeän illan sen,
kun pidimme viimeisen kokouksen,
kun rovasti Weckström puheessaan
kuin isä hän kehoitti kestämään
ja me ristimme kätemme antaen
koko perheemme huomahan Jeesuksen.”
