Valmistui 1893, suunnittelija nuori arkkitehti Selim A. Lindqvist (1867–1939). Tämä oli uskomattoman tuottelias: suunnitteli Helsinkiin yli 100 rakennusta. Tunnetuimpia ovat Eiran jugend-villat Johanna ja Ensi, useat keskustan liiketalot kuten Aleksanterinkatu 13 sekä Suvilahden voimalaitos ja Vallilan ja Töölön raitiovaunuhallit. Lindqvist kävi urallaan läpi kaikki tyylikaudet uusrenessanssista funkikseen soveltaen samalla usein ensimmäisenä uusia teknisiä keksintöjä kuten betonilaattarakennetta tai kerrostalon roskakuilua. Jo opiskeluaikanaan Lindqvist suunnitteli Vuorimiehenkatu 4:n tunnetun ”Silitysrauta”-talon, jonka ylimmän kerroksen ateljeehuoneistossa myöhemmin itsekin asui perheineen ennen muuttoa Pitäjänmäelle 1908. Siellä hän kuului paikallisen puhelinosakeyhtiön ja sähköyhtiön johtokuntiin sekä Helsingin maalaiskunnan kunnallislautakuntaan (nyk. Vantaan kunnanhallitus) vuosina 1919–26. Vaimo Emmy puolestaan palveli maalaiskunnan kansansivistyslautakunnassa (nyk. opetuslautakunta) vuosina 1919–37.
Tultuaan mielestään asiakkaidensa huijaamaksi ja kärsittyään taloudellisesti rahan arvon romahtaessa lama-aikana Lindqvist masentui ja joutui välillä hoitoon mielisairaalaankin. Lopulta hän eristäytyi muulta maailmalta talonsa kellariin omien piirustustensa sinikopioiden keskelle.