Tietolaatikko: Sinebrychoffit

Venäläinen kruununtalonpoika Pjotr Sinebrjuhov muutti perheineen Vanhaan Suomeen 1700-luvun lopulla ja piti kanttiinia Ruotsinsalmen linnoituksessa Kotkansaarella. Suomen sodan jälkeen Ruotsinsalmen rykmentti siirrettiin Viaporiin, jossa edellisen poika Nikolai Sinebrychoff jatkoi toimintaa. Pian Sinebrychoffista tuli varuskunnan suurin tavarantoimittaja. Lisäksi hän hankki yhtiölleen yksinoikeuden viinanpolttoon sekä myös oluen valmistukseen Helsingissä, harjoitti rakennusurakointia ja ulkomaankauppaa ja jopa kullanhuuhdontaa Siperiassa.

Nikolai Sinebrychoff asui poikamiehenä vaatimattomasti Viaporissa kuolemaansa 1848 saakka. Perheyrityksen ja talon peri nyt nuorempi veli Paul Sinebrychoff ja tämän jälkeen hänen leskensä Anna Sinebrychoff (os. Tichanoff). Heidän aikanaan panimo kasvoi monialaiseksi suuryhtymäksi. Osakeyhtiö siitä tuli 1888. Kauppaneuvos Paul Sinebrychoff oli aikanaan Helsingin suurin veronmaksaja, kaupunginvaltuuston jäsen sekä kiinteistön- ja maanomistaja, joka hallussa olivat mm. Hagalundin ja Otnäsin kartanot Espoossa. Hän piti hyvää huolta työntekijöistään, perusti näiden lapsille koulun ja teki lahjoituksia kulttuurikohteisiin.

Seuraavassa sukupolvessa Nicolas Sinebrychoff oli enemmän suuntautunut purjehdukseen kuin liiketoimintaan. Vastuun saikin 29-vuotiaana Paul Sinebrychoff nuorempi. Avioiduttuaan näyttelijä Fanny Grahnin kanssa hän kiinnostui taiteesta jo 1880-luvulla. Lapseton pariskunta keräsi laajan ulkomaisen maalaustaiteen kokoelman aikomuksenaan lahjoittaa se lopulta valtiolle. Leskeksi jäätyään Fanny toteutti suunnitelman vuonna 1921, jolloin myös Sinebrychoffien kotimuseo avattiin. Sukunimen viimeinen kantaja kuoli 1944.

www.sinebrychoffintaidemuseo.fi/tutustumuseoon/historiaa/museonhistoria/suku

Palaa kohteeseen 1 Sinebrychoffin panimokortteli.