23 Merikortteli

28.4.2015

Suomen Kaapelitehdas rakennutti 28 000 m2:n vankan punatiilisen kokonaisuuden 1920-luvun vaihteessa. Koko korttelin kiertävät tilat mahdollistivat pitkien puhelinkaapelien valmistamisen tehokkaasti. Mukana oli myös emoyhtiö Suomen Gummitehtaan raakakumivalssaamo. Kaapelitehdas siirtyi Salmisaareen 1939 ja taloon sijoittui mm. Airam, jossa Kaapelitehdas oli osakkaana. Sotavuosina sen tuotanto oli elintärkeää Suomelle, niin sotaväelle kuin kotirintamallekin.

Lampputehtaasta vuonna 1952 alkanut tulipalo poltti koko ullakon: kun liekkien tieltä heitettiin kadulle Karhun lätkävarusteita, niin ne satoivat kuin taivaasta seudun pikkupoikien käyttöön. Sittemmin talossa ovat toimineet mm. Kone ja Nokia. Nyt pöhisevät erilaiset luovien alojen suunnittelu-, konsultti- ja mediatoimistot. Kaffa Roasteryssä paahdetaan Punavuoren omia kahvisekoituksia käsityönä.

Vuonna 2012 esiteltiin 10 500 m2:n lisärakennusehdotus Cloud City, valkoinen pikselimäinen korkea lisärakennus Merikorttelin sisäpihalle. Suunnitelman teki Ala-arkkitehdit, taustalla hollantilaisia kiinteistösijoittajia. Punavuorelaiset vastustivat tätä Helsingin design-pääkaupunkivuodenkin ohjelmistossa ollutta ehdotusta ankarasti. Merikorttelin rakennus on suojeltu, mutta sisäpihaa ei.

www.merikortteli.fi
fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Kaapelitehdas
www.airam.fi/airam/historia/historia
www.kaffaroastery.fi/paahtimo
www.ala.fi/works/project/121-cloud-city
www.saraco.fi/DowebEasyCMS/?Page=MerikortteliCloudCity

Viereinen Telakkapuistikko oli ensin nimeltään Dockstorget, suomeksi Tokantori. Sitä somistaa Matti Hauptin miehekäs pronssiveistos Kohottava voima, jonka pystytti Suomen Kaapelitehdas 50-vuotisjuhlansa kunniaksi 1962. Tilaajan toimialan lisäksi teoksessa on viittauksia kuvanveiston historiaan Michelangelosta Rodiniin.

taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=132

22 Fazerin tehdas

28.4.2015

Oy Karl Fazer Ab on leipomoalan kansallinen ikoni ja monet sen tuotteet sukupolvien tuntemia klassikoita. Yrityksen perusti Karl Fazer (1866–1932), joka oli toiseksi nuorin sveitsiläissyntyisen turkkurin Eduard Fazerin kahdeksasta lapsesta. Karl ryhtyi isänsä toiveen vastaisesti sokerileipuriksi ja opiskeli kondiittorimestariksi mm. Pietarissa ja Pariisissa. Fazer avasi vuonna 1891 venäläis–ranskalaisen konditorian Kluuvikadulle vanhempiensa kotitalon alakertaan. Suklaan valmistus alkoi 1894 ja Tehtaankadun tuotantorakennus valmistui 1898. Yritys oli pian alallaan maan suurin ja koko kortteli siirtyi Fazerin omistukseen 1919.
Sotien jälkeen Fazer jatkoi laajenemistaan Karl Fazerin pojan, Sven Fazerin johdolla aloittaen mm. leivän myynnin vähittäiskaupoille. Tehtaankadun tehdas siirtyi Vantaan Vaaralaan rakennettuun Fazerilaan vuonna 1963. Erilaisten ulkomaisten yhteistyökuvioiden jälkeen Fazer on edelleen kotimainen perheyritys, jolla on parikymmentä leipomoa Itämeren alueella. Kolme makeistehdasta ja kaksi keksitehdasta toimivat Suomessa työllistäen 1 200 henkeä.

www.fazergroup.com/fi/tietoa-meista/history–heritage

Tietolaatikko: Design District

28.4.2015

Helsingin ”design-kortteli” ulottuu Punavuoresta Kamppiin, Kluuviin ja Ullanlinnaan käsittäen lähes 200 luovien alojen toimijaa: sisustus- ja antiikkiliikkeitä, muodin- ja koruntekijöitä, gallerioita, museoita, hotelleja ja ravintoloita. Toimiipa Iso Roballa Bukowskin taide- ja desinghuutokauppakin. Kesäkaudella Design Districtissä järjestetään puistomyyjäisiä, Late Night Shopping -iltoja sekä englanniksi opastettuja kävelykierroksia. Kaiken keskellä Diana-puiston laidalla on alan toimijoita yhdistävä Design Forum Finland. Se toimii turisteille porttina eksoottisen suomalaisen muotoilun maailmaan kuin kansallispuiston opastuskeskus.

www.designdistrict.fi

Palaa kohteeseen 9 Kolmikulma.

Tietolaatikko: Sinebrychoffit

28.4.2015

Venäläinen kruununtalonpoika Pjotr Sinebrjuhov muutti perheineen Vanhaan Suomeen 1700-luvun lopulla ja piti kanttiinia Ruotsinsalmen linnoituksessa Kotkansaarella. Suomen sodan jälkeen Ruotsinsalmen rykmentti siirrettiin Viaporiin, jossa edellisen poika Nikolai Sinebrychoff jatkoi toimintaa. Pian Sinebrychoffista tuli varuskunnan suurin tavarantoimittaja. Lisäksi hän hankki yhtiölleen yksinoikeuden viinanpolttoon sekä myös oluen valmistukseen Helsingissä, harjoitti rakennusurakointia ja ulkomaankauppaa ja jopa kullanhuuhdontaa Siperiassa.

Nikolai Sinebrychoff asui poikamiehenä vaatimattomasti Viaporissa kuolemaansa 1848 saakka. Perheyrityksen ja talon peri nyt nuorempi veli Paul Sinebrychoff ja tämän jälkeen hänen leskensä Anna Sinebrychoff (os. Tichanoff). Heidän aikanaan panimo kasvoi monialaiseksi suuryhtymäksi. Osakeyhtiö siitä tuli 1888. Kauppaneuvos Paul Sinebrychoff oli aikanaan Helsingin suurin veronmaksaja, kaupunginvaltuuston jäsen sekä kiinteistön- ja maanomistaja, joka hallussa olivat mm. Hagalundin ja Otnäsin kartanot Espoossa. Hän piti hyvää huolta työntekijöistään, perusti näiden lapsille koulun ja teki lahjoituksia kulttuurikohteisiin.

Seuraavassa sukupolvessa Nicolas Sinebrychoff oli enemmän suuntautunut purjehdukseen kuin liiketoimintaan. Vastuun saikin 29-vuotiaana Paul Sinebrychoff nuorempi. Avioiduttuaan näyttelijä Fanny Grahnin kanssa hän kiinnostui taiteesta jo 1880-luvulla. Lapseton pariskunta keräsi laajan ulkomaisen maalaustaiteen kokoelman aikomuksenaan lahjoittaa se lopulta valtiolle. Leskeksi jäätyään Fanny toteutti suunnitelman vuonna 1921, jolloin myös Sinebrychoffien kotimuseo avattiin. Sukunimen viimeinen kantaja kuoli 1944.

www.sinebrychoffintaidemuseo.fi/tutustumuseoon/historiaa/museonhistoria/suku

Palaa kohteeseen 1 Sinebrychoffin panimokortteli.

Punavuoren kotikaupunkipolku

28.4.2015

Versio 19.12.2014
Reitin pituus 3,7 km
Kohteita 27 + 5 tietolaatikkoa

Julkaisija Punavuoriseura ry
Toimittanut Pauli Saloranta / Suomen Kotikaupunkipolut tmi
Työryhmä Pirjo Salo (pj), Sakari Alanen, Yvonne Behncké, Aleksi Neuvonen, Paavo Sollamo ja Haide Österlund
Rahoitus Suomen Kulttuurirahasto sekä Helsingin kaupungin aluetyön yksikkö ja tapahtumayksikkö
Kiitos kaikille tietoja antaneille tahoille ja yksityisille kaupunkilaisille!

Johdanto

Punavuoren ja Kampin vanhimmat korttelit Bulevardin kahta puolta kaavoitettiin 1812 ”Uudenmaan esikaupungiksi”, siis uuden pääkaupungin ensimmäiseksi asumalähiöksi. Täällä oli alusta alkaen omat torit ja lähipalvelut vossikoineen ja saunoineen sekä vuonna 1821 nykyisen telakan paikalle avattu kylpylä, jossa annettiin mineraalihoitoja erilaisiin vaivoihin.

Lähtökohtaisesti Punavuori oli vaatimattomampaa asuinseutua kuin Helsingin monumentaalikeskusta. Vuokratonteille puurakennuksiin asettui aluksi enimmäkseen työväestöä, kalastajia ja merimiehiä. Täältä hakivat kortteerin myös monet köyhät opiskelijat, joista myöhemmin kasvoi maamme suurmiehiä: Aleksis Kivi, J. L. Runeberg, J. W. Snellman ja Fredrik Cygnaeus muiden muassa.

Nykyiselleen Punavuori kaupungistui noin sata vuotta sitten. Täällä voikin aistia erästä Suomen vanhinta kaupunkikulttuuria.

Kirjallisuutta mm.

Marjatta Peltola: Elämää Punavuoressa. Osakeyhtiö 33:n tarina. (1993)
Kaija Ollila ja Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun. Helsingin vanhoja kortteleita. (Helsingin Sanomat 1977)
Terttu Niutanen (toim.): Sinebrychoffit – osa suomalaista teollisuus- ja kulttuurihistoriaa. (Sinebrychoff 2009)
Iiris Hälli ja Teresia Liljelund (toim.): Punavuori joka voisi olla. Näyttelyluettelo. (Kaupunginkanslian tiedotustoimisto 1991)
Elina Nummi: Vihreät sylit. Kävelyretkiä Helsingin puistoihin. (Edita 2010)
Antti Manninen: Kenen kadulla asut? (Helsingin Sanomat 2009)
Antti Manninen: Puretut talot. 100 tarinaa Helsingistä. (Helsingin Sanomat 2008)
Arvi Ilonen: Helsinki Espoo Kauniainen Vantaa arkkitehtuuriopas. (Otava 2000)
Helsingin nimistötoimikunta: Helsingin kadunnimet. Toinen korjattu painos. (Helsingin kaupunki 1981)
Harri Nykänen ja Tom Sjöberg Tom: Rööperi – rikoksen vuodet 1955–2005. (Johnny Kniga 2005)

27 Bulevardi

2.3.2015

Puistokatu on Espan vastine ja jatke ensimmäisessä asemakaavassa. Se johtaa halki Uudenmaan esikaupungin Erottajalta Hietalahden torille, joka oli ajateltu Kauppatorin vastineeksi. Yksi Helsingin hienoimmista kaduista sai varsilleen merkkirakennuksia kuten Teknillisen korkeakoulun (1877) ja Aleksanterin teatterin (1879).

26 Telakkaranta

2.3.2015

Hietalahden kuivatelakkatoiminta periytyy 1860-luvulta, jolloin Helsinki teollistui voimakkaasti. Toiminnan siirryttyä Hernesaareen alkoi tilojen muuttaminen toimisto-, liike- ja kulttuurikäyttöön. Tänne juurtui silloin mm. Elävän Musiikin yhdistys ELMU, kun entiset tilat Lepakossa joutuivat vasaran alle.

Telakkarannan alueesta järjestettiin 2010 kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu. Sen voitti tanskalainen toimisto Lundgaard & Tranberg ehdotuksella, jossa vaihtelevamuotoiset uudisrakennukset jatkavat säilytettävien punatiilimakasiinien sekä Merikorttelin ulkoista ilmettä. Punavuoren asukkaat vastustivat liian suurisuuntaisena pitämiään kolosseja niin ankarasti, että vuoden 2012 versiossa rakentamisen määrää on vähennetty 8 000 kerrosneliömetriä ja korkeutta madallettu enintään kahteentoista kerrokseen. Rantaan laiturin puolelle on osoitettu enemmän oleskelutilaa ja aiemmin hotelliksi suunniteltuun rakennukseen luvataan toteuttaa vaihtoehtoisesti pienliikkeitä ja toimistotiloja.

ksv.hel.fi/fi/projektisivu/Telakkaranta/Telakkaranta

Pasi Karjulan ja Marko Vuokolan veistossarja Olo n:o 22 on kutsukilpailun voittajateos Helsingin kulttuuripääkaupunkivuodelta 2000. Sen muodostavat yli 50 teräspalloa Hietalahden rannan tuntumassa. Osa palloista on sisällä liiketiloissa, asuinrakennusten sisäpihoilla ja jopa julkisessa vessassa. Niinpä teos ei varsinaisesti ala eikä lopu mistään, vaan on koko ajan läsnä alueella. Se on valittu Helsingin suosituimmaksi julkiseksi taideteokseksi – suosion myötä palloja myös varastetaan silloin tällöin, jolloin teoksen läsnäolo laajenee entisestään.

www.taidemuseo.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=319

Maisemassa Jätkäsaari tavoittelee kantakaupunkimaista asumista 16 000 asukkaalle osana Helsingin rantojen avautumisen megaprojektia Vuosaaren tavarasataman rakentamisen ansiosta. Osayleiskaava tuli voimaan 2006 ja rakentaminen jatkuu pitkälle 2020-luvulle. Matkustajasatama jatkaa toimintaansa. Kiihkeää keskustelua herätti Tyynenmerenkadun varteen ehdotettu, 120 metriä korkea tornihotelli, joka kaatui kaupunkisuunnittelulautakunnassa keväällä 2013.

www.uuttahelsinkia.fi/fi/lansisatama
kaupunginosat.net/jatkasaari/tietoa-seurast/kannanotot/28-jatkasaareen-kaavailtu-tornihotelli

Ks. tietolaatikko: Itämeri

25 Neuvostoliittolainen kortteli

2.3.2015

Neuvostoliiton suurlähetystö rakennutti puistoon kolme elementtitaloa lähiötyyliin vuosina 1974–77, yhteensä 219 asuntoa. Julkisivujen pesubetonipintaa on sittemmin kohennettu karaattilevyllä. Suojainen sisäpiha on rakennettu viihtyisäksi suihkulähteineen, kun pysäköinti on järjestetty betonikannen alle.

Mallaskadun tunneli siirsi keskustaan lännestä tulevan liikenteen Bulevardilta Uudenmaankadulle, joka oli aiemmin puistoon päättyvä, rauhallinen asuntokatu. Tunnelin kaaharipojista on tehty väitöskirjakin (Heli Vaarala 2004).

24 Betania

2.3.2015

Valmistui 1903 kristillisen Kaupunkilähetyksen taloksi, suunnittelija vapaaherra Karl August Wrede. Tämä tunnetaan Helsingin Vanhan kauppakujan sekä Turun kirjaston suunnittelijana sekä Sinebrychoffien luottoarkkitehtina. Saatuaan uskonnollisen herätyksen Wrede piirsi mm. Betanian, Diakonissalaitoksen ja Lähetysseuran talot.

Betaniassa on toiminut sadan vuoden aikana mm. lastenseimi, kansankeittiö, turvakoti ja kirjasto. Nyt ovat Helsingin kaupungin päiväkoti Meripirtti, nuorisotalo, perhetalo sekä asukastalo Betania. Punavuoriseura on ollut alkaen suunnittelemassa asukastalon toimintaa. Siellä pidetään harrastusryhmiä, järjestetään kokouksia ja aktivoidaan järjestöyhteistyötä alueella.

Vuonna 2001 Betaniaan muutti Universum, johon kuuluu neljän helsinkiläistä vapaata teatteria: Aurinkoteatteri, Teater Mars, Sirius Teatern ja Teatteri Venus. Rakennuksen pääportaikko on arvioitu rakennustaiteellisesti ja historiallisesti 1. luokkaan hyvin säilyneenä kokonaistaideteoksena.

www.mfa.fi/arkkitehtiesittely?apid=3878 (Karl August Wrede)
www.hel.fi/www/Helsinki/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/sosiaalinen-tuki-ja-toimeentulo/asukastoiminta/asukastilat/betania/
www.hel.fi/www/Helsinki/fi/paivahoito-ja-koulutus/paivahoito/paivakotihoito/paivakodit/paivakoti-meripirtti
www.universum.fi
www.hel.fi/hel2/kaumuseo/rakennusinventoinnit/porrashuoneita/portaat/31207.htm

21 Tehtaanpuisto = Sepänpuisto

2.3.2015

Senaattori Otto Wilhelm Klinkowström perusti jo 1825 Punanotkoon puutarhan, joka oli avoinna yleisölle. Seuraavina vuosikymmeninä Kaartin pataljoona käytti sitä ampumaratana ja vihannesten viljelyyn. Joulukuussa 1866 Kaartin ruutivarasto räjähti särkien monet lähistön puutalot asuinkelvottomiksi ja rikkoen ikkunoita muissakin kaupunginosissa. Vuonna 1875 suunniteltiin Erottajalta rantaan johtava Punanotkon esplanadi ja siihen liittyvä, nykyistä kolme kertaa suurempi puisto. Vuonna 1887 Paavalinkatu, Kapteeninkatu ja Kalastajankatu muutettiin Tehtaankaduksi. Sen eteläpuolelle varattiin nyt tilaa suurelle tehdasalueelle. Varaus peruttiin vuonna 1900, mutta nimi ja puisto jäivät muistoksi hylätyistä suunnitelmista.
Tehtaanpuiston yhteiskoulu perustettiin yksityiskouluna vuonna 1934 Eiran yhteiskoulun toiminnan kariuduttua erimielisyyksiin. Se toimi Ehrensvärdintiellä, kunnes siirtyi 1976 Vuosaareen, omaksui peruskoulujärjestelmän ja jakautui Tehtaanpuiston yläasteeksi ja lukioksi.
Leikkipuisto Seppä on avoin kaikille leikkijöille. Aamupäivisin sisätiloissa on kerhotoimintaa alle kouluikäisille ja iltapäivisin koululaisille. Iltaisin järjestetään perhevalmennusta esikoisensa saaneille vanhemmille. Urheilukentälle jäädytetään talvisin luistinrata.
Agricolan kirkko valmistui 1935, suunnittelija Lars Sonck, funktionalistinen. Nykyisen kaupunginosajaon mukaan Punavuoressa.