Tietolaatikko: Design District

Helsingin ”design-kortteli” ulottuu Punavuoresta Kamppiin, Kluuviin ja Ullanlinnaan käsittäen lähes 200 luovien alojen toimijaa: sisustus- ja antiikkiliikkeitä, muodin- ja koruntekijöitä, gallerioita, museoita, hotelleja ja ravintoloita. Toimiipa Iso Roballa Bukowskin taide- ja desinghuutokauppakin. Kesäkaudella Design Districtissä järjestetään puistomyyjäisiä, Late Night Shopping -iltoja sekä englanniksi opastettuja kävelykierroksia. Kaiken keskellä Diana-puiston laidalla on alan toimijoita yhdistävä Design Forum Finland. Se toimii turisteille porttina eksoottisen suomalaisen muotoilun maailmaan kuin kansallispuiston opastuskeskus.

www.designdistrict.fi

Palaa kohteeseen 9 Kolmikulma.

Tietolaatikko: Sinebrychoffit

Venäläinen kruununtalonpoika Pjotr Sinebrjuhov muutti perheineen Vanhaan Suomeen 1700-luvun lopulla ja piti kanttiinia Ruotsinsalmen linnoituksessa Kotkansaarella. Suomen sodan jälkeen Ruotsinsalmen rykmentti siirrettiin Viaporiin, jossa edellisen poika Nikolai Sinebrychoff jatkoi toimintaa. Pian Sinebrychoffista tuli varuskunnan suurin tavarantoimittaja. Lisäksi hän hankki yhtiölleen yksinoikeuden viinanpolttoon sekä myös oluen valmistukseen Helsingissä, harjoitti rakennusurakointia ja ulkomaankauppaa ja jopa kullanhuuhdontaa Siperiassa.

Nikolai Sinebrychoff asui poikamiehenä vaatimattomasti Viaporissa kuolemaansa 1848 saakka. Perheyrityksen ja talon peri nyt nuorempi veli Paul Sinebrychoff ja tämän jälkeen hänen leskensä Anna Sinebrychoff (os. Tichanoff). Heidän aikanaan panimo kasvoi monialaiseksi suuryhtymäksi. Osakeyhtiö siitä tuli 1888. Kauppaneuvos Paul Sinebrychoff oli aikanaan Helsingin suurin veronmaksaja, kaupunginvaltuuston jäsen sekä kiinteistön- ja maanomistaja, joka hallussa olivat mm. Hagalundin ja Otnäsin kartanot Espoossa. Hän piti hyvää huolta työntekijöistään, perusti näiden lapsille koulun ja teki lahjoituksia kulttuurikohteisiin.

Seuraavassa sukupolvessa Nicolas Sinebrychoff oli enemmän suuntautunut purjehdukseen kuin liiketoimintaan. Vastuun saikin 29-vuotiaana Paul Sinebrychoff nuorempi. Avioiduttuaan näyttelijä Fanny Grahnin kanssa hän kiinnostui taiteesta jo 1880-luvulla. Lapseton pariskunta keräsi laajan ulkomaisen maalaustaiteen kokoelman aikomuksenaan lahjoittaa se lopulta valtiolle. Leskeksi jäätyään Fanny toteutti suunnitelman vuonna 1921, jolloin myös Sinebrychoffien kotimuseo avattiin. Sukunimen viimeinen kantaja kuoli 1944.

www.sinebrychoffintaidemuseo.fi/tutustumuseoon/historiaa/museonhistoria/suku

Palaa kohteeseen 1 Sinebrychoffin panimokortteli.

Punavuoren kotikaupunkipolku

punavuori kotikaupunkipolut kartta

Versio 19.12.2014
Reitin pituus 3,7 km
Kohteita 27 + 5 tietolaatikkoa

Julkaisija Punavuoriseura ry
Toimittanut Pauli Saloranta / Suomen Kotikaupunkipolut tmi
Työryhmä Pirjo Salo (pj), Sakari Alanen, Yvonne Behncké, Aleksi Neuvonen, Paavo Sollamo ja Haide Österlund
Rahoitus Suomen Kulttuurirahasto sekä Helsingin kaupungin aluetyön yksikkö ja tapahtumayksikkö
Kiitos kaikille tietoja antaneille tahoille ja yksityisille kaupunkilaisille!

Johdanto

Punavuoren ja Kampin vanhimmat korttelit Bulevardin kahta puolta kaavoitettiin 1812 ”Uudenmaan esikaupungiksi”, siis uuden pääkaupungin ensimmäiseksi asumalähiöksi. Täällä oli alusta alkaen omat torit ja lähipalvelut vossikoineen ja saunoineen sekä vuonna 1821 nykyisen telakan paikalle avattu kylpylä, jossa annettiin mineraalihoitoja erilaisiin vaivoihin.

Lähtökohtaisesti Punavuori oli vaatimattomampaa asuinseutua kuin Helsingin monumentaalikeskusta. Vuokratonteille puurakennuksiin asettui aluksi enimmäkseen työväestöä, kalastajia ja merimiehiä. Täältä hakivat kortteerin myös monet köyhät opiskelijat, joista myöhemmin kasvoi maamme suurmiehiä: Aleksis Kivi, J. L. Runeberg, J. W. Snellman ja Fredrik Cygnaeus muiden muassa.

Nykyiselleen Punavuori kaupungistui noin sata vuotta sitten. Täällä voikin aistia erästä Suomen vanhinta kaupunkikulttuuria.

Kirjallisuutta mm.

Marjatta Peltola: Elämää Punavuoressa. Osakeyhtiö 33:n tarina. (1993)
Kaija Ollila ja Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun. Helsingin vanhoja kortteleita. (Helsingin Sanomat 1977)
Terttu Niutanen (toim.): Sinebrychoffit – osa suomalaista teollisuus- ja kulttuurihistoriaa. (Sinebrychoff 2009)
Iiris Hälli ja Teresia Liljelund (toim.): Punavuori joka voisi olla. Näyttelyluettelo. (Kaupunginkanslian tiedotustoimisto 1991)
Elina Nummi: Vihreät sylit. Kävelyretkiä Helsingin puistoihin. (Edita 2010)
Antti Manninen: Kenen kadulla asut? (Helsingin Sanomat 2009)
Antti Manninen: Puretut talot. 100 tarinaa Helsingistä. (Helsingin Sanomat 2008)
Arvi Ilonen: Helsinki Espoo Kauniainen Vantaa arkkitehtuuriopas. (Otava 2000)
Helsingin nimistötoimikunta: Helsingin kadunnimet. Toinen korjattu painos. (Helsingin kaupunki 1981)
Harri Nykänen ja Tom Sjöberg Tom: Rööperi – rikoksen vuodet 1955–2005(Johnny Kniga 2005)

Tietolaatikko: Punavuoren kirkot

Johannes 0736

Paheellisesta maineesta huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi – Punavuoresta löytyy lukuisia erilaisia kristillisen kirkon suuntauksia:

+ Lähetyskirkko Iso Roballa (ghanalaisia paljon)
+ Helluntailaiset Annankadulla
+ Vapaakirkko Ratakadun ja Annankadun kulmassa
+ Metodistit Fredantorilla
+ Pelastusarmeijan temppeli Uudenmaankadulla täytti 125 vuotta v. 2014
+ Merimieskirkko Albertinkadulla
+ evankelis-luterilainen, uusgoottilainen Johanneksen kirkko 1891 vanhalla Juhannusvuorella, johon keräännyttiin kokkoa polttamaan, myöhemmin Johanneksen kentälle rusettiluisteluun.

Johannes 0736         Spira 0742

www.helsinginkirkot.fi/fi/kirkot/johanneksenkirkko

Palaa kohteeseen 11 Helsingin normaalilyseo.