Päiväni murmelina

Moni lukijoistani on katsonut Päiväni murmelina – elokuvan. Elokuvassa pääosaa esittävä Bill Murray herää yhä uudelleen samaan karmeaan päivään. Viime aikoina minusta on tuntunut samalta. Kaupungin liikennejärjestelyt ovat alkaneet vaikuttaa itseään toistavilta painajaisunilta.  Minä en vastusta kävelykeskustaa enkä nastarengaskieltoa. Minä vastustan järjettömiä kokeiluja, joiden vaikutuksia ympäristön asukkaisiin ei suunnitella etukäteen.

Ensinnäkään en ymmärrä miksi nastarengaskieltoa pitää ylipäätänsä kokeilla. Maailmalta löytyy asiaan liittyviä tutkimuksia esimerkiksi Tukholmasta. Minulle olisi sopinut, että koko kantakaupungissa astuu voimaan nastarengaskielto esimerkiksi kolmen vuoden päästä. Tämä olisi tiedotettu, jolloin olisin voinut normaalissa renkaanvaihtorytmissä hankkia kitkarenkaat. Uusia renkaita en yhden kadun järjettömän nastarengaskiellon takia ala ostamaan. Ratkaisu ei olisi aiheuttanut ongelmia asukkaille, kuten nyt. Liikenne on nimittäin jo nyt siirtynyt Bulevardille.

Esplanadeilla suljetaan toinen ajokaista kokonaan autoilta. Kävelykeskusta on kannatettava asia. Kävelykeskustan toteuttaminen kuitenkin edellyttäisi keskustan autoliikenteen uudelleen järjestelyitä. Nyt aloitetaan kokeilu, mutta ei mitenkään suunnitella liikennejärjestelyitä. Samaan aikaan on keskustassa alkamassa isot tieremontit, jotka omalta osaltaan vaikeuttavat liikennettä.

Suljettavat autokaistat on kerrottu siirrettävän pyöräilijöiden käyttöön. Etelä-Esplanadin pyöräkaistassa on tällä hetkellä toivomisen varaa. Ongelmana on lähinnä pyörätiellä kävelevät turistit. En kuitenkaan siirry pyöräilemään ajokaistalle. Mukulakivillä ajaminen ei ole mukavaa.

Kokeiluja on perusteltu erilaisilla näkökulmilla. Keskustan elävöittäminen on tärkeä näkökulma. Täytyy myöntää kaupungin osin jo onnistuneen tässä, turistit ovat saapuneet ihmettelemään Lönnrotinkadun uutta liikennemerkkiä. Useimmat nastarenkaisilla autoilla. Jos kävelykeskusta tuo uusi yrittäjiä keskustaan tai lisää asiakkaita, niin se on toki kannatettavaa. Toivokin kaupungin nyt aidosti seuraavaan kokeilujen onnistumista yrittäjien kannalta.

Sulkua on selitetty myös sillä, että jo nyt toinen kaista on ollut varattuna tavarakuljetuksille ja pysäköinnille. Väite ei pidä paikkaansa. Pääsääntöisesti ruuhka-aikaan Esplanadeilla on ajettu kahdella kaistalla. Kuvaa, ettei päättäjillä ole todellista käsitystä asian oikeasta tilasta. Joku on myös väittänyt kävelijöiden tarvitsevan lisää tilaa. Kävelyruuhkaa Esplanadeilla olen nähnyt ainoastaan Vappuna, jolloin koko katu on muutenkin suljettu.

Kenen etua nämä kokeilut palvelevat? Ei ainakaan lähialueiden asukkaita. Etelä-Helsingissä on odotettavissa lisääntyvää liikennettä. Kaupungin tulisi seurata vaikutuksia lähialueille, ei pelkästään asianomaisella kadulla. Muutama kesä sitten Kaivopuistossa suljettiin ajokaistoja kesäkaduksi. Lopputuloksena oli tyhjä katu, jota kukaan ei käyttänyt. Ihmiset kulkivat tottuneita reittejä. Toivoin tästä otetun opiksi. Valitettavasti ei siltä vaikuta.

Pelkällä ideologialla autot eivät kaupungista katoa. Asukkaiden palveluihin kuuluu myös liikenteen huomioiminen. Etelä-Helsingin ruuhkauttaminen ei meitä palvele.

Taru Reinikainen

Asukasaktiivi

Kolumni on julkaistu alun perin Kamppi-Eira lehdessä 24.11.2022.

Hölmöläisten hommia

Kaupunkiympäristölautakunta on päättänyt kieltää Lönnrotinkadulla nastarenkailla ajamisen. Tavoitteena on katumelun ja -pölyn vähentäminen. Kyseessä on kolmivuotinen kokeilu. Samaan aikaan kaupunki on motittamassa koko eteläisen Helsingin aloittamalla yhtä aikaa sekä Mannerheimintien että Ruoholahden kannaksen katutyöt.

Lönnrotinkadun nastarengaskielto tuntuu puuhastelulta verrattuna siihen, että viime talvena Hernesaareen vietiin 26.000 lumikuormaa. Lumiralli on jatkumassa ensi talvena kaupungin hakiessa jatkolupaa Hernesaaren lumenkaadolle. Mielestäni olisi paljon kiireisempää puuttua lumikuormureiden aiheuttamaan meluun ja pölyyn, ei kaupunkilaisten talvirenkaisiin.

Nastarengaskiellolla halutaan ohjata ihmisiä kitkarenkaiden käyttöön. Täysin ymmärrettävää. Kitkarenkaiden on todettu vähentävän pölyä kaupunkioloissa ajettaessa. Olisi kuitenkin ollut kohtuullista antaa asukkaille aikaa siirtyä kitkarenkaiden käyttäjiksi normaalin renkaidenvaihto aikataulunsa mukaan. Jos olet viime talvena ostanut uudet nastarenkaat, joutuisit nyt ostamaan uudet kitkarenkaat. Tuskinpa. Hyväkuntoisten renkaiden poisheittäminen ei ole ekologista eikä taloudellisesti järkevää.

Etelä-Helsingissä liikkumista vaikeutetaan tai ainakin yritetään vaikeuttaa jatkuvasti. Yleensä ongelmat ovat läpiajoliikenteen aiheuttamia. Ratkaisuja haettaessa unohdetaan täysin meidät asukkaat.

Kaupungin tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää kantakaupunkilaisten ovat aivan tavallisia ihmisiä. Tavallisilla ihmisillä on tarve kulkea kaupassa ja mökeillä sekä kuljettaa lapsia hoitoon ja harrastuksiin. Julkisella liikenteellä ei yksinkertaisesti pysty hoitamaan kaikkia asioita.

Itse käytän autoa pääasiallisesti työmatkoihin Helsingin ulkopuolelle. Rengasvalmistajat suosittelevat nastarenkaita, kun talvikeleillä ajaminen tapahtuu ympäri suomen erilaisissa olosuhteissa. Kitkarenkailla olen ajanut, enkä näe mitään estetä miksi en voisi niillä Helsingissä autoilla. Helsingissä en kuitenkaan juuri autoa käytä. Minun pitäisi kuitenkin vaihtaa uudet renkaat autooni päästääkseni järkevästi kotiin. Mielelläni luopuisin koko autosta, valitettavasti se ei kuitenkaan ole mahdollista ammatissani.

Poliisi valvoo kiellon noudattamista. Itse toivoisin poliisille aikaa tärkeämpien tehtävien hoitamiseen. Voin kohta saada sakot ainoastaan siitä, että haluan kulkea sujuvasti järkeviä ja sujuvia reittejä pitkin. Toki löydän muitakin reittejä kotiini kiertääkseni kieltoa. Ketä tämä sitten palvelee, on sitten aivan toinen asia.

Kaupungin tavoitteet ovat hyviä ja kannatettavia. Yhden kadun nastarengaskielto siirtää kuitenkin autoliikenteen ainoastaan lähikaduille. Hölmöläisten hommaa.

Taru Reinikainen

Punavuoriseuran varapuheenjohtaja

Kolumni julkaistu alun perin 22.9.2022 Kamppi-Eira lehdessä. 

Kenelle konttoreita rakennetaan?

Megatrendinä on toimistotilan kysynnän väheneminen muun muassa etätyön lisääntymisen takia. Samaan aikaan kaupunki kuitenkin haluaa rakentaa lisää pääkonttoreita keskustaan. Helsingin kaupungin mukaan toimistotilan käyttöaste oli vain noin 85 prosenttia koko Helsingissä. Kenelle konttoreita rakennetaan?

Korona pakotti organisaatiot etätöihin. Etätyö edellyttää organisaatioilta sisäistä luottamusta. Korona tilanteessa työnantajien oli pakko luottaa työntekijöidensä lojaalisuuteen tehdä työnsä hyvin. Korona toikin näkyviksi ettei etätyö ole organisaatioille ongelma vaan pääsääntöisesti kaikki sujui. Uskaltaisin myös veikata tuottavuudenkin parantuneen monilla työpaikoilla.

Työnantaja on perustellut osittaista paluuta työpaikoille yhteisöllisyydellä. Yhteisöllisyys työpaikoilla ei kuitenkaan synny sillä missä teemme töitä. Itse kokisin lähityöyhteisöni yhteistyön jopa parantuneen, kun työkavereihin tulee säännöllisesti pidettyä yhteyttä. Toimistolla meni usein päiviä ilman keskustelua kenenkään työkaverin kanssa. Konttori ei siis ole aito työväline yhteisöllisyyden kehittämiseen.

Vaikka firmat nyt kutsuvatkin työntekijöitä takaisin toimistoille koronan jälkeen, on kuitenkin suurimmalla osalla firmoista tarkoituksena jatkaa etätyötä. Näyttäisi vahvasti siltä, että etätyön määrä pysyy huomattavasti korkeammalle tasolla kuin ennen koronaa. Vastaavasti myös työntekijät ovat alkaneet vaatia etätyö mahdollisuutta osaksi työsopimustaan.

Jatkossa työntekomallit ja -paikat tulevat vaihtelemaan. Toinen on toimistolla ja toinen kotona tai kesämökillä. Henkilöt myös siirtyvät joustavasti työntekopaikasta toiseen tilanteen mukaan.

Kaupungin yksi selitys on etteivät tyhjillään olevat tilat vastaa yritysten tarvetta. Vuoden 2019 lopussa pääkaupunkiseudulla oli rakenteilla noin 135 000 neliötä uutta toimistotilaa. Väittäisin, että nykyisessä tilanteessa kaikkia uusikaan tiloja ei saada täytettyä, vaan käyttöaste tulee laskemaan entisestään. On nähtävissä, että yritysten konttori tarpeet sijaitsevat hyvien kulkuyhteyksien päässä esimerkiksi Keilaniemessä ja lentokentällä. Vanhoja tiloja olisi myös mahdollista saneerata. Tuntuu vain siltä, ettei tähän ole halua, koska aitoa tarvetta tiloille ei ole.

Samaan aikaan kaupunki jatkaa toimistohankkeiden eteenpäin viemistä. Esimerkiksi Hietalahdessa halutaan täyttää asukkaille rakas satama-allas. Kuvaavasti samalla alueella lukuisten suurten yritysten pääkonttori kiinteistöjen käyttötarkoitus on muuttunut etupäässä hotelleiksi. Sama kehitys  näyttää jatkunee tulevaisuudessakin.

Etätöiden lisääntymisellä on myös positiivisia vaikutuksia vihreään siirtymään. Etätöiden myötä liikennepäästöt ja -ruuhkat ovat vähentyneet. Keski-Euroopassa on jälleen suositeltu työpaikoille etätöiden lisäämistä energian säästämiseksi. Isojen konttorien lämmittäminen ei ole kannattavaa tilanteessa, jossa energian saatavuus on vaikeuksissa ja energian hinta korkealla. Kaikilla ei toki tulevaisuudessakaan ole mahdollista tehdä etätöitä.  Toimistotyön väheneminen näkyy valitettavsti myös Helsingin Seudun liikenteen ongelmina. Matkustajamäärät eivät ole palautuneet entiselle tasolle.

Helsingin tulee olla vireä kaupunki kaupunkilaisille, ei kaupunki täynnä tyhjiä konttoreita.

Taru Reinikainen

Punavuorelainen asukasaktiivi

Kolumni julkaistu alun perin Kamppi-Eira lehdessä 1.9.2022.

Elohelle

Viime päivinä kaupunkilaisia on hellitty poikkeuksellisella lämpöaallolla. Itse nautin aurinkoisista päivistä. Vaikka työt ovat jo alkaneet, niin iltasella on kiva istua ulkona lämpöisessä. Hietalahden altaalle on iltaisin kokoontunut väkeä ja allas tuo vilvoittavan tuulahduksen rööperiläisille. Helle ei toki kaikille sovi ja osalle se on jopa vaarallista. Muistetaan juoda paljon.

Puolitoista vuotta sitten talvella kirjoitin kolumnissani uskovani meidän pääsevän maskeista eroon juhannukseen mennessä. Tänä vuonna vihdoinkin maskit sai polttaa kokossa ja olemme saaneet vapautuneesti iloita kesästä. Valitettavasti korona ei vieläkään ole täysin ohi, joten muistetaan edelleen varoa ja pitää etäisyyksiä. Maskin käyttökin on välillä suotavaa.

Hietaniemen uimarannalla on käynyt kuhina kaupunkilaisten vilvoitellessa paahtavilla elohelteillä. Tiesithän Hietsussa huomioidun esteettömyyden. Rannalla on muun muassa matto pyörätuolilla liikkumista varten. Matto palvelee myös muita heikommin liikkuvia.

Punavuoren kesäkaduilla kaupunkilaisia ovat ihastuttanut pienet taidesitykset. Mielelläni näkisin esityksiä laajemminkin kaupungilla esimerkiksi Isolle Roballe esitykset sopisivat erinomaisesti. Rööperin kaduille on pitkin kesää tullut uusia terasseja, joita Uudenmaankadullakin on jo useampia. Kyllähän terassit kaupunkikuvaa piristävät, valitettavasti liikenne niistä hieman häiriintyy. Onneksi kesällä liikenne on muutenkin vähäisempää.

Hietalahden terassialueella on hieman vilkastunut helteiden myötä. Terassialuen on kaiken kaikkiaan mukava lisä alueelle ja parasta oli ettei kirpparin tarvinnut kokonaan siirtyä. Uutena suosikkina kesäämme on ilahduttanut Hietalahden lippakioskin tex-mex kesäravintola.

Tapahtuma-ala on toipunut ryminällä koronasta ja tänä kesänä on järjestetty poikkeuksellisen paljon kesätapahtumia. Elokuun viimeisenä lauantaina Etelä-Helsingin kaupunginosayhdistykset järjestävät yhteistyössä Venetsialaiset. Tapahtumia on ympäri Helsingin niemeä.

Punavuoriseura osallistuu Venetsialaisiin RööperiFestillä. Festivaali järjestetään tänä vuonna Sinebrychoffin puistossa. Mukana on kattavasti Punavuorelaisia esiintyjiä, muun muassa Hovinarri yhtye, Pleasant Flow ja Munkki Tuk.  Ohjelmaa on kaiken ikäisille. Tulethan sinäkin!

Nautitaan kesän viimeisistä hellepäivistä yhdessä tapahtumissa, puistoissa, rannoilla ja terasseilla!

Taru Reinikainen

Punavuoriseuran varapuheenjohtaja

Kolumni on julkaistu alun perin Kuulumisia Punavuoresta palstalla Kamppi-Eira lehdessä 19.8.2022.

Kesä kantakaupungissa

Kesä on vihdoin täällä ja olemme jo saaneet nauttia suven ensimmäistä hellepäivistä. Elämä on palannut kaupungin kaduille ja puistoihin. Koululaiset ovat kirmanneet kesälomille ja nuoret puurtavat kesätöissä. Kesäpäivän huippuhetkiä ovat aamukahvit kauppatorilla, jäätelötötterö Kaivopuistossa ja elävää musiikkia Espan lavalla. Turisteja on näkynyt enemmän ja muutama risteilyaluskin on vieraillut Hernesaaressa.  Ihmiset hymyilevät ja nauttivat yhdessäolosta. Ihanaa, kun voimme taas elää vapaammin.

Muutamia Punavuoren katuja on suljettu kesäkaduiksi. Toivotaan, että kesäkadut tällä kertaa oikeasti palvelevat asukkaiden ja turistien virkistäytymistä eivätkä vain hankaloita asumista ja yrittämistä tarpeettomasti. Kesätapahtumat ovat elävöittäneet kaupungin katuja ja jonkinlaisia tapahtumia on lähes joka viikonloppu useampia.

Helsingin kaupungin elävät kadut jalkauttavat kulttuuriin kaduillemme. Musiikki, tanssi, sirkus ja muut esittävän taiteen lajit järjestävät kiertävää ohjelmaa kaikenikäisille joka torstai sekä useana viikonloppuna elokuun loppuun asti. Helsingin Elävät kadut löydät Kauppatorilta Helsinki Biennaali -paviljongista, Töölönlahden Makasiinipuistosta, Kansallismuseon kesäpihalta, Espan lavalta sekä kaupungin Kesäkaduilta Designmuseon edustalta.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna kantakaupungin kaupunginosayhdistykset yhdistävät voimansa ja järjestävät Venetsialaiset. Mukana Venetsialaisissa ovat ainakin Katajanokka, Kruununhaka, Lauttasaari, Punavuori, Suomenlinna, Töölö-seura ja Töölön kaupunginosat. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni Stadin asukas – ja miksei myös vierailija – olisi tuona iltana meren rannalla, sen lähettyvillä, tai merellä nauttimassa yhdessäolosta, hyvästä ruoasta ja juomasta, musiikista, ehkä tanssimisestakin.

Punavuoriseura osallistuu Venetsialaisiin järjestämällä elokuun viimeisenä lauantaina koronavuodet tauolla olleen Rööperifest Sinebrychoffin puistossa.           

Hietalahden torille emme saaneet suurterassia, mutta terassialue on toteutettu pienimuotoisempana. Myös kirppis toimii edelleen Hietalahden torilla viikonloppuisin. Toriterassit on avattu myös Töölöntorille ja Mantan aukiolle. Töölöntorilla on tuttuun tapaan myös perinteisempää toritoimintaa, kuten kukkien- ja vihannesten myyntiä.

Kaupungilla on tarkoitus istuttaa 100.000 uutta puuta kaupunkiimme lisäämään kaupungin viihtyisyyttä, kaupunkilaisten hyvinvointia ja torjumaan ilmastomuutosta ja siitä aiheutuvia lieveilmiöitä. Kaupunkilaisten ehdotuksia puiden istutuspaikoiksi pyydetään kaupungin meneillään olevassa kyselyssä. Kaupungin asiantuntijat arvioivat puiden istutuspaikkojen ja lajivalintojen lopullisen soveltuvuuden. Puut istutetaan vuoden 2023 aikana.

Nautitaan kesästä ja kesätapahtumista. Kesä on parasta aikaa kaupungissa – ainakin minulle.

Aurinkoista ja lämmintä kesää!

Taru Reinikainen

Punavuoriseuran varapuheenjohtaja

Kolumni on julkaistu alun perin Kamppi-Eira lehdessä Kuulumisia Punavuoresta palstalla 16.6.2022.

Suunnittelua järkevyydellä ei jääräpäisyydellä

Helsinki on tehnyt päätöksen pikaraitiovaunujen tuomisesta kantakaupunkiin. Jälkikäteen on selvinnyt pikaraitiovaunujen olevan liian pitkiä keskustan pysäkeille. Lisäksi keskustan kapeat kadut vaatinevat remonttia soveltuakseen uusille raitiovaunuille. Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella kaupunki suunnittelee mittavaa pysäkkiremonttia. Odotettavissa lienee katutöitä ja ruuhkia.

Kantakaupunkia ovat lähiaikoina myllänneet useat laajat remontit esimerkiksi Mechelininkadulla ja Hämeentiellä. Töölössä sekä Sörnäisten rantatiellä ovat remontit meneillään ja Mannerheimintien megaremonttia odotellaan. Minä ja aika moni muu kaupunkilainen ei kaipaa enää yhtään uutta mylläystä. Saisimmeko vaan hetken nauttia kaupungistamme!

Vaihtoehtona kantakaupungin pikaraitiotielle olisi ollut pikaraitiovaunujen kääntöpaikka keskustassa ja siitä lähtevä liityntäliikenne tavallisia hitaasti kolkuttelevilla raitiovaunuille kantakaupungin eri osiin. Oliko päätöksentekijöillä ennakkoon tiedossa, etteivät uudet raitiovaunut mahdu olemassa oleville pysäkeille,  eivätkä siten sovellu kantakaupungin kapeille ja mutkaiselle raitiovaunureitille?

Uudet pidemmät pysäkit todennäköisesti lisäävät entisestään pysäkkivälien etäisyyttä toisistaan. Tämä ei palvele kaupungissa liikkuvia. Muutaman minuutin pidemmällä raitiovaunumatkalla ei ole väliä. Olennaisempaa on helposti päästä hyppäämään raitiovaunuun läheltä kotia. Kauppakassien kanssa ei raitiovaunujen perässä juosta.

Lyhyillä pysäkki väleillä kannustamme parhaiten asukkaita julkisen liikenteen asiakkaiksi. Mitä hankalammaksi asukkaat kokevat julkisten käytön, sitä useampi valitsee jonkin muun kulkuvälineen. Kaikki julkisten käyttäjät eivät myöskään ole hyväkuntoisia nuorukaisia.

Kaupungin päätöksentekoa tuntuu valitettavasti välillä ohjaavat jääräpäisyys ja mielikuvat faktatiedon sijaan. Pikaratikat ovat hyvä ja ympäristöystävällinen uudistus lähiöiden ja kantakaupungin yhdistävään liikenteeseen. Ovatko ne kuitenkaan paras mahdollinen julkinen kulkuväline kantakaupunkiin? Minun mielestäni eivät. Kruunusilloille tilatut pikaratikat varmasti tulevat kaupunkikuvaamme. Voisiko muun kantakaupungin osalta ratkaisua vielä rauhassa harkita.

Toivoisin kaupungilta uskallusta arvioida tehtyä päätöstä uudelleen. Tärkeintä meille kaikille on löytää sopivat julkisen liikenteen kulkuneuvot eri puolella asuville kaupunkilaisille kustannustehokkaasti ja kaupunkilaisten tarpeita huomioiden.

Taru Reinikainen

Punavuoriseuran varapuheenjohtaja

Kolumni on julkaistu alun perin Kamppi-Eira lehdessä 19.5.2022.

Onko Rööperi unohdettu?

Punavuoresta lopetetaan jatkuvasti palveluita, eikä uusia palveluita saada tilalle. Olemme Punavuoriseurassa seuranneet kehitystä huolestuneina.

Asukastalo Betania on ollut remontissa. Talon piti avata ovensa syksyllä 2021. Vieläkään ei ole ovet auenneet eikä kaupungilta ole saatu tietoa talon tulevaisuudesta tai remontin kestosta. Huhut kertovat kaupungin suunnittelevan selvitystä Betanian tulevaisuudesta. Asukasyhdistykseen kaupunki ei ole ollut lupauksistaan huolimatta millään lailla yhteydessä.

Nuorisotalon toiminta siirrettiin Oodiin ja perhetoiminta Ruoholahteen. Vanhuksille ei toimintaa järjestä ollenkaan tällä hetkellä.  Betania on toiminut eri ikäpolvien kohtaamispaikkana. Aamupäivällä seniorit ovat kahvitelleet, rupatelleet, lukeneet lehtiä ja hoitaneet asioitansa tietokoneella digiavustajan opastuksella. Iltapäivällä pienten lasten vanhemmat ovat saaneet hengähdyshetken muiden vanhempien seurassa, vauvojen ja taaperoiden tutustuessa toisiinsa. Nuoret ovat vallanneet talon koulun jälkeen.

Leikkipuisto Seppä sulkee ovensa kesällä. Puistossa tehdään laaja remontti. Valitettavasti kaupungin suunnitelmat ovat hyvin viitteellisiä ja ympäripyöreitä, emmekä ole saaneet tarkkoja tietoja mitä puiston tulevaisuudelta on odotettavissa. Erityisen huolissamme olemme puiston isojen ja komeiden puiden vuoksi. Toivottavasti kaupunki ymmärtää niiden arvon ja saavat jäädä puistoon. Toivomme myös palveluiden palaavan puistoon remontin jälkeen.

Helsingin kaupunki on julkaissut suunnitelman leikkipuistojen kesän 2022 aukioloajoista ja puistoruokailuista. Koko Etelä-Helsingin alue on unohdettu kokonaan suunnitelmassa. Punavuoressa on paljon lapsiperheitä. Aika harvalla vanhemmalla on mahdollisuus lomailla lasten koko loma-aika. Kaikilla ei myöskään ole taloudellisia mahdollisuuksia lähettää lasta kesäleireille koko kesäksi. Leikkipuistoissa lapset voivat viettää mieluisaa ja turvallista kesälomaa. Ohjatun toiminnan lisäksi tärkeää on kesäruokailun järjestäminen puistotoiminnan yhteydessä. Koska Seppä on kiinni remontin takia, tulee ensi kesänä leikkipuistotoiminta järjestää Sinebrychoffin puistossa. Koffin puistoon Snellmanin ja Tehtaankadun koululaiset pystyvät kulkemaan itsenäisesti.

Palveluiden jatkuva siirtäminen Punavuoresta muualle on ongelmallista ja tarkoittaa käytännössä samalla palvelun lakkauttamista kotikulmillamme. Matka esimerkiksi Ruoholahteen tai Jätkäsaaren ei ole käveltävissä pienten lasten, lastenvaunujen tai rollaattorin kanssa. Suoraa liikenneyhteyttä ei ole edes suunnitteilla.

Asuntoalueita ei saa asettaa keskenään vastakkain. Vaikka uusia asuinalueita kehitetään, ei myöskään vanhoja asuinalueita saa unohtaa. Tarvitsemme palveluita Rööperissä, kaiken ikäisille.

Taru Reinikainen

Punavuoriseuran varapuheenjohtaja

Kolumni on julkaistu alun perin Kamppi-EIra -lehdessä 7.4.2022.

Vielä kerran lumesta

Lumen tulo, lumen poiskuljettaminen ja lumen hävittäminen aiheuttavat joka talvisen ongelman Helsingissä. Minäkin jo kolmannen kerran kirjoitan lumesta tänä talvena. Muutaman vuoden ajan Helsingissä oli vähälumisia talvia ja ihmiset tottuivat keskieurooppalaisiin olosuhteisiin vähän vetisimpinä ja kylmempinä. Viime vuosina lunta on kuitenkin riittänyt yllin kyllin.

Lumi on mukava elementti lasten leikeissä. Aikuisenakin pidän lumesta sopivissa määrin. Tämän talven lumimäärästä on kuitenkin vaikea keksiä mitään positiivista sanottavaa. Lunta tupruttaa metrikaupalla ja lumikasat kaduilla kasvavat. Kunnossapito ei kuitenkaan pysy lumikinosten perässä.

Tänä talvena kantakaupungin kadut ovat olleet kaiken kaikkiaan luokattoman huonosti hoidettuja, erityisesti kevyenliikenteen väylät.  Vantaalaiset vitsailevat helsinkiläisille tulevansa maalle ylitettyään kaupunkien välisen rajan, niin selvä ero katujen kunnossapidossa on kaupunkien välillä.

Ajaminen vilkkaammillakin teillä tuntuu perunapellossa körryyttelemiseltä. Kävely ja pyörällä ajaminen on jopa mahdotonta, ainakaan liikennesääntöjä noudattaen. Esimerkiksi Uudenmaankatu on ollut lähes ajokelvoton merkittävän osan vuodesta. Rakennustöiden takia Lönnrotinkatu puolestaan on muutenkin ollut varsinainen esterata. Nyt lisäksi lumikinokset, jakeluautot ynnä muut väliaikaiset esteet tukkivat jatkuvasti liikennettä. Sekä Uudenmaankatu että Lönnrotinkatu ovat merkittäviä kaupungin läpiajo väyliä. Toivottavaa olisi niiden jatkuva kunnossapito. Mitä pidemmälle talvi etenee sitä pahemmaksi tilanne muuttuu.

Nopeat  sään ja lämpötilojen vaihtelut ovat toki yksi syy hankaliin olosuhteisiin. Jotenkin on vaikea uskoa lumen olevan suomalaisille niin vieras elementti etteikö tilanteeseen pystyttäisi varautumaan. Herää kysymys onko resurssit riittävät ja oikein kohdennettu. Uskaltaisin väittää, ettei kaupunki hyväksyisi nykyisen kaltaista kunnossapitoa omilta urakoitsijoiltaan.

Vaikka kaupunki vastaa suurimmasta osasta kaupunkien teiden kunnossapidosta, on talo- ja kiinteistöyhtiöillä omat vastuunsa esimerkiksi katoilta putoavan lumen ja jään suhteen. Omien haavaintojeni perusteella kantakaupungissa yhtiöt ovat asiaan heränneet ja pyrkivät nopeasti putsaamaan katot. Valitettavan usein katolta pudotettavat lumet kuitenkin jätetään kadulle kävelijöiden harmiksi. Olisi suotavaa kuljettaa lumet muualle sekä siistiä katualue muutenkin.

Perimmäisenä syynä lumihaasteisiin taitaa olla suunnittelun puute. Lunta ei oteta kaupunkisuunnittelussa huomioon eikä sen väliaikaista sijoittamista tai hävittämistä suunnitella. Kaupunki rakennetaan mahdollisimman täyteen. Luonnon iskiessä takaisin olemme pulassa. Kiinteä kaupunkirakentaminen on järkevää, mutta myös kantakaupungissa on huomioitava lumi. Näinhän jo teemme vedenkin kanssa esimerkiksi tulvavarautumisen myötä.

Taru Reinikainen

Kirjoittaja on punavuorelainen asukasaktiivi, joka hämmästelee menoa Stadissa.

Kolumni on julkaistu alun perin Kamppi-Eira lehdessä 3.3.2022.

Rakennukset luovat kaupungin

Iso Roobertinkatu 1 Helsinki 1907

Ilman rakennettua ympäristöä ei ole kaupunkia. Minä haluan asua hyvin suunnitellussa ja toimivassa kaupungissa, jossa vanhaa miljöötä kunnioitetaan. Erityisen lämmöllä suhtaudun Helsingin teollisuushistoriaan. Olenhan asuinpaikaksi valinnut vanhan tehdaskorttelin entisestä työväen kaupunginosasta.

Valitettavasti viime aikana olen kokenut tuhoamisvimman iskeneen kaupunkisuunnitteluun. Vanhaa ei haluta säilyttää eikä miettiä vaihtoehtoisia käyttötarkoitukseksi, joilla vanhaa voisi säästää. Samanlaista historiallisen rakennuskannan tuhoamista tapahtui 60- ja 70 -luvuilla.

Rakennuksiin ja rakennettuun ympäristöön liittyy paljon muistoja. Meillä jokaisella on mielipiteemme kaupungin ikoneiksi muodostuneista rakennuksista ja paikoista. Kukapa meistä ei olisi tapaamista sopinut Stockmannin kellon alle tai aloittanut Vapun vieton Havis Amandan patsaalla Kauppatorilla. On ymmärrettävää, ettei Makkarataloon suhtaudut samalla lämmöllä, vaikka jopa sille löytyy puolustajansa. Täytyy tosin myöntää, että itsenikin olisi vaikea kuvitella Helsinki ilman Makkarataloa.

Itselleni Helsingin teollinen historia on lähellä sydäntä. Rakastan vanhoja tehdasrakennuksia, joita on remontoitu uusiin käyttötarkoituksiinkin. Toivoisin että teollisuusmiljöitä suojeltaisiin ja arvostettaisiin. Maailmalla, esimerkiksi San Franciscossa, vanhoista telakka-alueista on tullut  huvielämän keskuksia.

Kaupunkiympäristölautakunta päätti alkaa selvittämään Vanhankaupunginkosken padon purkamista. Padon purkua on perusteltu muun muassa sillä, että ennallistetaan koski. On totta, ettei pato ole alkuperäinen rakennelma. Toisaalta meistä kukaan ei tiedä millainen koski on alkujaan ollut. Minulle pato on yksi kaupungin lempipaikkoja, enkä haluaisi nähdä sen purkamista.

Historiasta löytyy useita esimerkkejä. Enso-Gutzeitin pääkonttorin alta purettiin Norrménin talo Katajanokalla. Vaikka nykyinen Alvar Aallon suunnittelema rakennus on suojeltu ja osa arvokasta kulttuuriperintöä, näkisin silti tontilla mieluummin 1800-luvun lopussa suunnitellun rakennuksen kuin 1960-luvulla. Kauneus on toki katsojan silmissä.

Hietalahdessa vanhaa satama-allasta ollaan lähes kokonaisuudessaan täyttämässä ja rakentamassa toimistokolossi päälle.  Surullista. Turussa vanhan tuhoamista on jo ehditty katumaan, on puhuttu niin sanotusta Turun taudista. Ei anneta taudin laajentua pandemiaksi Helsingissä.

Helppoa vanhan muuttaminen uudeksi ei aina ole. Esimerkiksi vanha teku Hietalahdessa on jo pitkään ollut uudistettavana, ilman lopputuloksia. Hyviäkin esimerkkejä on olemassa. Baana on onnistuneesti uudistettu nykyaikaista käyttötarkoitusta varten.

Rakennukset luovat kaupungin. On toivottavaakin, että jokainen vuosikymmen luo omia kerrostumiaan kaupunkiin. Kaikkea vanhaa ei kuitenkaan tule tuhota. Uuden limittäminen vanhaa kunnioittaen on paras ratkaisu. Kiertotalouden ajatuksen mukaan vanhan muuttaminen uudeksi on toivottavaa.

Taru Reinikainen

Punavuoriseuran varapuheenjohtaja

Kolumni on julkaistu alun perin Kamppi-Eira lehdessä 10.2.2022.

Lumen kaadon mereen on loputtava

Helsingin kaupungin tavoitteena on lopettaa lumen kaato mereen. Saman aikaan kaupunki kuitenkin on rakentanut kiinteitä rakenteita lumen kaatopaikalle Hernesaareen. Hernesaaren asemakaavassa on myös varattu erillinen alue lumen käsittelylle ja mereen kippaamaiselle. Kaupungin on aidosti toimittava Itämeren suojelemiseksi tekemäänsä sitoumuksen mukaan ja lopetettava lumen kaataminen mereen.

Ympäristöministeriön mukaan Helsinki on Suomen ainoa paikka, jossa lunta kaadetaan mereen. Roskaantuminen on lumen kaadosta aiheutuva suurin ympäristöhaitta Itämerelle. Kaupunki itsekin on alkanut toimenpiteisiin roskaamisen estämiseksi kuten kiintoaineksen ruoppaamisen sekä kelluvien roskien keräämisen verhopuomin avulla.  Valitettavasti  kaupunki tuntuu vähättelevän haittoja. Hiekoitussepeli, kelluvat tai kellumattomat roskat eivät kuulu mereen eikä niitä tule tahallisesti sinne kipata.

Kaupunki on perustellut Hernesaaren lumenjättöpaikan välttämättömyyttä muun muassa kantakaupungin katujen ruuhkautumisella ja puhdistuksen hidastumisella. Telakkakadun varrella asuvana voin vakuuttaa kuormurirallin ruuhkauttaneen Punavuoren kadut aikapäiviä sitten eikä katujen puhdistamisen nopeus asuinalueellamme nytkään päätä huimaa.

Muutenkin kaupungin perustelut ontuvat. Kaupungin mukaan mikromuoveja ajautuu mereen eri tavoin esimerkiksi hulevesien myötä. Hulevesien heikko talteen ottaminen ei ole peruste jatkaa lumen kaatoa mereen. Hiilidioksidipäästöjen kasvu lumen kauemmaksi kuljettamisen myötä varmasti pitää paikkansa. Päästöjä tosin syntyy myös siitä, kun dieselhinaaja koko talven ajaa ympyrää Hernesaaren edustalla pitääkseen meren auki. Ympäristötoimissa ei voida lähteä siitä, että meren saastuttaminen on hyväksyttävää hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Ympäristötoimien tulee olla  kokonaisuudessaan kestävällä pohjalla. Asukkaina meillä on oikeus vaatia kaupungilta vastuullista toimintaa.

On myös kummallista rakentaa ja ylläpitää lumen kaatopaikka kaupungin yhdellä kauneimmalla ja suosituimmalla virkistysalueelle, jossa myös turistit säännöllisesti vierailevat.

Kaupunki vakuuttelee etsivänsä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Valitettavasti niitä ratkaisuja on etsitty useita vuosia. Koen kaupungin toiminnan vitkutteluna. Aitoja vaihtoehtoisia toimintatapoja ei edes tunnuta haluavan löytää. On vain helpompaa jatkaa nykyisellä tavalla.

Minulle kaupunkilaisena meri ja sen läheisyys on Helsingin viihtyisyyden kannalta merkittävimpiä seikkoja. Pidetään huolta meille kaikille kuuluvasta Itämerestä.

Taru Reinikainen

Punavuoriseuraan varapuheenjohtaja

Kolumni on julkaistu alun perin Kamppi-Eira -lehden Kuulumisiaa Punavuoresta palstalla.