Aallonpohjalta nousuun: Roihuttarien kausi 2022

270
Kuvat ottelusta Pöytyän Urheilijoita vastaan (kuvaaja Tapio Linna)
Kuvat ottelusta Pöytyän Urheilijoita vastaan (kuvaaja Tapio Linna)

Jani Marjanen (1.9.2022)

Jani Marjanen luo artikkelissaan katseen Roihuttarien Superpesiskauteen kesällä 2022.

Pesäpallokausi on päättymässä. Roihuttaret (eli Roihun naisten ykkösjoukkue) pelaa vielä vähintään kaksi kotiottelua, joista ensimmäinen pelataan keskiviikkona 7.9.2022.

Tulevat pelit ovat osa sarjaa, jossa Roihuttaret kamppailee superpesispaikastaan Ykköspesiksen toiseksi sijoittunutta joukkuetta vastaan. Vastustajaksi tulee joko Haminan Pallo tai Lappajärven Veikot. Jos Roihuttaret voittaa sarjan, joka pelataan paras viidestä ottelusta systeemillä, jatkaa joukkue korkeimmalla sarjatasolla myös ensi vuonna. Jos sarja hävitään, putoaa Roihuttaret Ykköspesikseen, eli toiselle sarjatasolle. Panokset ovat siis kovat ja otteluissa kulminoituu koko kauden harjoittelu ja pelaaminen.

Tämä kausi onkin ollut vaihteleva. Ensin pelit vaikuttivat hyvin lupaavilta, sitten tuli raju pettymys ja lopuksi nousujakso, jossa Roihuttaret sai palautettua pelinsä omalle tasolleen. 

Roihuttaret nousi superpesikseen kaudella 2021, jolloin se pelasi erittäin hyvin ollakseen nousijajoukkue. Pudotuspelipaikka jäi vain muutaman pisteen päähän. Tälle kaudelle tilanne näytti samalla tavalla hyvältä. Joukkueen runko pysyi pääosin kasassa ja joukkueeseen pestattiin uusi valmentaja ja pelinjohtaja, Pasi Niemelä. Alkukausi olikin viime kautta parempi, mutta sitten tuli romahdus ja ennätyspitkä tappioputki.

Alkukaudesta Roihuttaret oli parhaimmillaan sarjassa viidentenä, mutta kauden myötä sijoitus laski viimeiselle sijalle. Tämä on aika yleinen ilmiö. Puhutaan nousijajoukkueen vaikeasta toisesta kaudesta. Ensimmäisellä kaudella on kaikenlaista nostetta (uusia sponsoreita), saadaan kotikunnalta tukea (uusi stadion) ja pelaajat ovat innoissaan kun pääsevät näyttämään. Näin myös Roihuvuoressa. Mutta toisella kaudella kaikki tämä onkin hankalampaa. 

Kuvat ottelusta Pöytyän Urheilijoita vastaan (kuvaaja Tapio Linna)
Kuvat ottelusta Pöytyän Urheilijoita vastaan (kuvaaja Tapio Linna)

Ei kuitenkaan ole niin, että Roihuttaret olisivat olleet huono joukkue. Tällä kaudella sarja oli vain poikkeuksellisen tasainen. Tämän vuoden pistemäärällä (15) Roihuttaret jäivät sarjassa viimeiseksi, mutta viime kaudella sijoitus olisi ollut kymmenes, kuten viimekin vuonna. Sarjan tasaisuutta on hieman hankala mitata, mutta pistemäärillä arvioiden, sarja oli viimeksi näin tasainen vuonna 2018.

Kiinnostavaa tällä kaudella on ollut se, että vaikka tulokset heikkenivät, ei yleisö hylännyt joukkuetta. Tämä on outoa, sillä yleensä huonosti menestyvillä joukkueilla on vähiten katsojia. Toisaalta on niin, että Helsinki on maan suurin pesiskaupunki (jos mitataan lajista kiinnostuneiden ihmisten määrää) ja täällä on paljon yleisöpotentiaalia. Kun ottelutapahtumat ovat hyvin toteutettuja, löytää yhä useampi Roihuttarien kotipelit. Suurin osa pesistä seuraavista tai pelaavista helsinkiläisistä ei kannata ensisijaisesti Roihua, mutta kun Roihuvuoressa on tehty hyvää työtä, on yhä useampi pikkuhiljaa hakeutunut Roihuvuoren pesäpallokentälle ja ottanut Roihuttaret ikään kuin kannatettavien joukkueidensa listalle.

Koska Roihuttaret pelasivat ensimmäisen ”kotiottelunsa” tänä vuonna Espanjassa Fuengirolassa, pelattiin runkosarjassa vain 11 kotipeliä Roihuvuoressa. Viime vuonna pelejä oli 12. Yhteenlaskettu katsojamäärä ylitti silti niukasti viime vuoden luvut ja varsinkin loppukaudesta yleisöä oli enemmän kuin viime vuonna. Jos tähän lasketaan lisäksi myös karsintasarjan pelit, on Roihuvuoressa käynyt jo yli 5000 katsojaa.

kuva
Roihuttarien otteluiden katsojamääriä

Hienoa tällä kaudella oli se, että Roihu reagoi pelin ongelmiin. Oli selvää, että Roihuttarien pelaamisessa oli kaksi ongelmaa, usko omaan tekemiseen oli heikentynyt ja kotiutuksissa oli suuria ongelmia. Siksi seura vaihtoi pelinjohtajaa. Pasi Niemelä sai lähteä ja mukaan tuli viime kauden kakkospelinjohtaja Matti Pirinen. Lisäksi joukkueeseen hankittiin Porin Pesäkarhujen kakkosjoukkueesta nuori lyöjälupaus, Emilia Mattila, joka löysi pian itsensä suuresta roolista superpesisjoukkueessa. 

Kuvat ottelusta Pöytyän Urheilijoita vastaan (kuvaaja Tapio Linna)
Kuvat ottelusta Pöytyän Urheilijoita vastaan (kuvaaja Tapio Linna)

Tämä toimi. Roihuttaret alkoi lyömään Mattilan johdolla juoksuja ja pelin ilme muuttui täysin. Runkosarjassa joukkueen tehokkaimmat lyöjät, Lotta Nummikari ja Henriikka Harinen, kotiuttivat keskimäärin alle yhden etenijän ottelussa, mutta karsintapeleissä sekä Nummikari että Mattila löivät yli kaksi juoksua per ottelu. Loppukaudesta Roihuttaret voittivat Lapuan Virkiän, joka on tällä hetkellä mukana mitalipeleissä ja kukisti karsintasarjassa Pöytyän Urheilijat. Mukavinta tässä sarjassa oli, että koko joukkue paransi otteitaan ja monet, joilla peli oli hieman ailahdellut, alkoivat suorittamaan varmemmin.

Nyt on siis vuorossa tämän kauden viimeinen vastus. Kun Roihuttaret kukisti Pöytyän, sai se mahdollisuuden säilyä korkeimmalla sarjatasolla, mutta vielä pitää voittaa Ykköspesiksen kakkossijoitettu. Vastustaja selviää viimeistään sunnuntaina 4.9. ja ensimmäinen peli tässä uudessa sarjassa on siis keskiviikkona 7.9.2022.

Roihuttaret on poikkeuksellisesti tässä sarjassa ennakkosuosikki, mutta tilanne ei ole helppo sillä Roihuttaret ovat joutuneet odottamaan tätä tulevaa ottelua melko pitkään. Pelivire Pöytyää vastaan oli hyvä, varsinkin viimeinen ottelu oli hurmoksellinen, mutta pystytäänkö tämä vire ylläpitämään? Kun kelit ovat syyskuussa vähän kylmemmät, nousee ulkopeli tärkeämpään asemaan. Se joukkue jolla pallo pysyy räpylässä, ulkopelikuviot ovat mietittyjä ja heitot menevät sinne minne pitääkin, voittaa sarjan.

Pesäpallokauden tulokset ja joukkueiden sekä pelaajien tilastot löytyvät sivulta: https://www.pesistulokset.fi/

Kuvat ottelusta Pöytyän Urheilijoita vastaan (kuvaaja Tapio Linna)
Kuvat ottelusta Pöytyän Urheilijoita vastaan (kuvaaja Tapio Linna)