Antti Möller 982 Vihreät
1. Kerro itsestäsi: mikä on suhteesi Roihuvuoreen?
Olen asunut Roihuvuoressa Lumikintiellä kesästä 2006 asti. Muutin tänne vielä keskeneräisestä Viikistä ja ensimmäinen silmiinpistävä asia oli täysikasvuiset puut sekä luonnonläheisyys. Halusimme alueelle, joka on rauhallinen ja raideliikenneyhteyksien varrella.
Olemme vaimoni kanssa viihtyneet täällä erittäin hyvin. Vuodesta 2007 olen ollut mukana Roihuvuori-seuran toiminnassa mm. päätoimittamalla kylälehtiä ja osallistumalla johtokuntaan. Näissä touhuissa olen tutustunut lukemattomaan määrään roihuvuorelaisia ja paikallisiin asioihin, ja sitä myöten olen kyllä juurtunut alueelle syvästi. Suomen vuoden kaupunginosan palkinto vuonna 2010 oli hieno tunnustus siitä aktiivisuudesta, mitä suuri määrä asukkaita täällä tekee.
2. Mitä Roihuvuoren ominaispiirteitä korostaisit, jos olisit mukana Roihuvuoren brändityöryhmässä?
Uskaltaisinko väittää, että Roihuvuori-seuran kautta olen osallistunut siihen työhön, jonka kautta Roihuvuoren imago on jo nyt levinnyt ympäri Suomen? Se, että vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö nosti TV-tentissä Roihuvuoren malliesimerkiksi asukasaktiivisuudesta, ei ole sattumaa.
Ehkä kaikkein hienoin piirre täällä on välitön ja aito naapurustohenki. Kuten eräs kylälehteen haastattelemani henkilö kertoi, ei kantakaupungissa juuri kukaan moikkaa porraskäytävässä. Roihuvuoressa grillijuhliin on usein vapaa pääsy, ja bussipysäkillä voi kevyesti ryhtyä juttusille muiden kanssa. Täällä asuu ihmisiä hyvin erilaisista taustoista sulassa sovussa keskenään, ja päihdekuntoutujien kotikin mahtuu alueelle vallan mainiosti.
Mielestäni roihuvuorelaisissa on myös vallan mahtavaa rohkeutta, joka on ainakin osittain perua tuosta vuoden kaupunginosa -palkinnosta. Viime huhtikuussa pidetty lasten ja nuorten animaatiofestivaali on mainio esimerkki siitä, kuinka yhteisissä illanvietteissä puolileikillään heitettyjä ideoita lähdetään oikeasti toteuttamaan. Tällaista kokeilunhalua ja uuden oppimista kaivataan nyky-yhteiskunnassa.
3. Miten uskot Roihuvuoren muuttuvan seuraavan 20 vuoden aikana? Entä miten itse haluaisit sen muuttuvan?
En usko, että Roihuvuoren yleinen ilme merkittävästi muuttuu. Uusia rakennuksia varmasti nousee Roihuvuorentielle ja kaupunginosan keskustaan, ja julkisivuremonteissa seiniä ja ikkunoita uusitaan, mutta alueen yleinen luonnonläheisyys ja asumisväljyys ovat silti varmasti pysyviä piirteitä. Roihuvuoresta luontoa, rauhaa ja suuria pihoja arvostavat löytävät unelmakodin, sitä varten ei tarvitse muuttaa Nurmijärvelle asti.
Toivon, että talonyhtiöissä kunnioitetaan Roihuvuoren perinteitä ja pidetään kiinni kaupungin laatimista rakennustapaohjeista. Käytännössä olisi hienoa, että esimerkiksi rakennusten julkisivuissa palattaisiin alkuperäisiin väreihin, kuten omassa talonyhtiössäni tehtiin. Pihoille toivon lisää virikkeitä lapsille ja myös aikuisille viljelylaarien ja -palstojen muodossa. Pihat on hyvä pitää aidattomina myös jatkossa.
Palveluiden osalta uskon lähipalveluihin, sillä ihmiset haluavat tehdä ostoksia ja asioida esimerkiksi kirjastoissa myös kävelymatkan päässä kotoa. Roihuvuori kaipaa erityisesti ympärivuotista kahvilaa: viimeistään asukasluvun kasvaessa sellainenkin varmasti tänne saadaan. Myös uudenlaisia palvelumuotoja, kuten verkosta tilattujen tavaroiden noutopisteitä, saatetaan jatkossa nähdä myös lähiöissä.
4. Kaupunki pohtii tällä hetkellä erilaisia asukasvaikuttamisen malleja. Millä keinoin asukkaitten pitäisi kuntavaaleissa äänestämisen lisäksi saada äänensä kuuluviin kaupungin päätöksenteossa?
Uskon, että kunnallisvaaleissa äänestysprosentti on osin siksi niin alhainen, että päätöksenteko on yhä liian kaukana asukkaista. Roihuvuori-seura tekee jo nyt arvokasta työtä, mutta suoraa budjettivaltaa silläkään ei ole paikallisiin asioihin.
Siksi kaupunginvaltuuston päätösvaltaa tulee jakaa alaspäin kaupunginosiin: esimerkiksi Roihuvuoressa voisimme itse päättää omista puistoista, kouluista ja asemakaavoista. Tämä siksi, että me täällä asuvat tunnemme omat nurkkamme parhaiten ja osaamme sanoa, että miten rahat kannattaa käyttää.
Kaupunginosavaltuustot ovat kuitenkin vain yksi lähidemokratian malli monien joukossa. Helsingissä tulisi kokeilla myös Keski-Euroopasta tuttuja Wisdom Council -neuvostoja ja ottaa harrastajaryhmät, kuten esimerkiksi pyöräilyjärjestöt, mukaan valmisteluun jo varhaisessa vaiheessa.
5. Kaupunki haluaa kaavoittaa lisää asuntoja Roihuvuoreen. Mihin niitä pitäisi ensisijaisesti rakentaa ja millaisia?
Helsinkiin muuttaa jatkuvasti uusia asukkaita, mutta kaupunkiin rakennetaan asuntoja liian vähän ja siksi hinnat ovat karanneet korkeuksiin. Myös Roihuvuoreen on mahdollista kaavoittaa uusia asuintaloja ilman, että kaupunginosan yleinen väljä ilme muuttuu. Roihuvuoren keskustaan on jo tulossa lisärakentamista, tämän lisäksi uusia asuntoja voisi kaavoittaa kylmäaseman tontille sekä Roihuvuorentien Itäväylän puoleiseen päähän. Kirjoitin aiheesta blogiini.
Roihuvuoressa on suhteessa paljon yksiöitä ja kaksioita, siksi tänne kaivataan erityisesti kolmen, neljän ja viiden huoneen asuntoja. Näin annettaisiin lapsiperheille paremmat mahdollisuudet löytää isompi asunto Roihuvuoresta. Samalla toivoisin, että näissä uusissakin asunnoissa noudatettaisiin tehokasta pinta-alan käyttöä ja pidettäisiin huonekoot vanhojen asuntojen kaltaisina.
6.Millaisena näet Roihuvuoren kirjaston kaltaisten pikkukirjastojen tulevaisuuden?
Kirjasto on yksi sivistysvaltion tärkeimmistä instituutioista, jota maailman muuttuessa tarvitaan jatkossa kenties enemmän kuin koskaan. Ja nimenomaan lähikirjastoista on syytä pitää kiinni, jotta jokaisesta kaupunginosasta löytyy ainakin yksi matalan kynnyksen kohtaamispaikka kaikille lompakon paksuuteen katsomatta.
Sen sijaan kirjastojen palvelutarjonta ja lainauskohteet voivat muuttua suuresti. Roihuvuoren kirjastossa osataan jo nyt katsoa tulevaisuuteen: siellä tarjotaan kävelysauvoja ja liikuntavälineitä lainaan sekä muodostetaan uusia kirjakokoelmia tarpeen (esim. kaupunkiviljely) mukaan.
Kirjastoihin tarvitaan sekä hiljaisia että keskustelun mahdollistavia tiloja. Tietotekniikan on oltava ajan tasalla ja siihen on saatava asiantuntevaa opastusta. Uusien palvelujen lisäksi lähikirjastojen rooli internetin kautta tehtyjen varausten noutopisteenä tullee myös korostumaan.
7. Tuhkimonpuistossa ei ole pariin vuoteen ollut kaupungin leikkipuistotoimintaa, vaan toimintaa ovat pyörittäneet vapaaehtoiset vanhemmat. Miten näet Tuhkimonpuiston tulevaisuuden?
Pro Tuhkimo -liikkeen aktiivien pitkäjänteinen työ omatoimisen leikkipuiston pyörittämiseksi on todella vaikuttavaa. Tuhkimonpuiston upea ja lapsiystävällinen kanjoni on ehdottomasti yksi Roihuvuoren hienoimmista paikoista, joka on syytä pitää käytössä myös jatkossa.
Tällä hetkellä Tuhkimonpuistoon yritetään saada kylätalo Kampin vanhan Kaartin lasaretin kahdesta rakennuksesta. Tämä on erittäin kunnianhimoinen ja Roihuvuori-seuran skaalassa hyvin merkittävä hanke, jonka toivoisin toteutuvan. Tuhkimonpuistossa kylätalo tarjoaisi katon niin Roihuvuori-seuralle, Pro Tuhkimon aktiiveille, asukaskahvilalle kuin muillekin alueen järjestöille ja harrastajaryhmille. Myös kaupunki voisi mahtua mukaan pyörittämään esimerkiksi iltapäiväkerhoja.
8. Mitä ongelmia näet Roihuvuoressa ja mitä niille pitäisi tehdä?
Mielestäni merkittävin ongelma on Roihuvuoren ala-asteen rakennuksen surkea tila. Koulu on pitänyt peruskorjata jo kolmeen otteeseen, mutta viimeistä päätöstä ei vain ole saatu aikaan. Seuraavien viikkojen aikana asia on ymmärtääkseni lautakunnassa päätettävänä. Olisi korkea aika turvata oppilaille asianmukainen lähikoulu, jonka opetus on korkealuokkaista ja palkittu Cygnaeus-palkinnolla vuonna 2007.
Ostoskeskuksen levoton ilmapiiri on myös yksi tekijä, joka monia häiritsee. Roihuvuori-seura on ollut asiassa aloitteellinen viranomaisiin päin ja tällä hetkellä tilanteeseen haetaan yhteistä, kaikkia osapuolia tyydyttävää ratkaisua. Tällaista asukkaiden ja kaupungin välistä rakentavaa yhteistyötä tulee lisätä.
Lähipalveluista on myös syytä pitää kiinni kynsin ja hampain. Roihuvuoren keskustakaavan toteuttaminen sekä Roihuvuorentien varteen tehtävien lisäkaavoitusten avulla asukasluku kasvaisi ja asiakaspohja myös uusille palveluille olisi vahvempi.
9. Palvelut jakautuvat Helsingissä epätasaisesti, ja Itä-Helsinki on joutunut erityisen epätasa-arvoiseen asemaan. Miten lähtisit korjaamaan tilannetta?
On aivan totta, että Itä-Helsinki on osaltaan jäänyt paitsioon esimerkiksi kulttuuritarjonnan osalta. Mielestäni ajanvietettä tulee löytyä myös muualta kuin kantakaupungista ja siksi kaupungin tulisi panostaa varoja Itä-Helsingin kulttuurielämään. Kyse ei välttämättä olisi suuren suurista summista: vuokraamalla kaupungin omistamia tiloja kohtuuhinnalla ja tukemalla pieniä taiteilijaryhmiä voitaisiin elävöittää Itä-Helsinkiä merkittävästi.
Toinen ikävä ja ei ainoastaan Itä-Helsinkiä koskeva kehityspiirre on koulujen eriytymiskehitys. Koulujen väliseen tasa-arvoon on panostettava varoja ja pidettävä huolta siitä, että jokainen lähikoulu tarjoaa ensiluokkaista opetusta ja oppilashuoltoa. Tämä on tärkein tae sille, että jokainen kaupunginosa pysyy houkuttelevana asuinpaikkana kaikille helsinkiläisille.
