Asukasillan antia 23.3.2011

230
vallila3.jpg
vallila3.jpg

Keskustelua viljelytoiminnasta kaupungissa ja Roihuvuoressa

Keskiviikkona 23.3. pidettiin asukasilta kaupunkiviljelystä kirjastolla. Paikalla oli kolmisenkymmentä kuulijaa.

Vilja Larjosto Helsingin kaupunkiviljelijöistä alusti kaupunkiviljelyn merkityksestä maailmalla ja ilmiön uudesta noususta Helsingissä viimeisten kahden vuoden aikana. Viljelytoiminta kaupungeissa ei sinänsä ole mitään uutta toimintaa, sillä kaupungeissa on viljelty aina.

Tilaisuudessa keskusteltiin paljon Roihuvuoren pihoista. Monissa talonyhtiöissä on pitkät perinteet istutustenhoidolle, mutta monien voimahahmojen ikääntyessä on uudempien sukupolvien otettava aktiivisempi rooli viihtyisyyden lisäämisessä. Tietotaidosta ei ole puutetta!

Hyviä kokemuksia kaupunkiviljelystä on esimerkiksi Luminkintie 6:ssa, jonka upeat pihat tunnetaan myös naapurien piirissä. Talonyhtiö tilasi Dodon viljelylaarin ja istutti puita ja marjapensaita viime kesänä. Mukavaa puuhaa on riittänyt monille. Periaatteena on, että antimia saa syödä seisten. Naapurin innoittamana Lumikintie 3:ssa on perustettu pihatoimikunta, joka tulee elävöittämään pihapiiriä tulevan kesän aikana.

Roihuvuori-seura kannustaakin kaikkia kiinnostuneita tarttumaan toimeen ja iskemään kädet multaan: aloittaminen on varsin helppoa ja lisätietoa on saatavilla alla mainituista verkkosivuista sekä Roihuvuori-seuran johtokunnalta. Suosittuja viljelylaareja voi kysellä kaupunkiviljelijöiltä, verkkosivuilta löytyvät helpot ohjeet laarien tekemiseen.

http://kaupunkiviljely.fi/
http://dodo.org

Klikkaa alla olevaa linkkiä – sieltä löytyy laajempi selostus asukasillan sisällöstä sekä tietoa Roihuvuoren pihamaista.

Keskustelua viljelytoiminnasta kaupungissa ja Roihuvuoressa

Keskiviikkona 23.3. pidettiin asukasilta kaupunkiviljelystä kirjastolla. Paikalla oli kolmisenkymmentä kuulijaa ja tässä lyhyt yhteenveto iltamasta.

Vilja Larjosto Helsingin kaupunkiviljelijöistä alusti kaupunkiviljelyn merkityksestä maailmalla ja ilmiön uudesta noususta Helsingissä viimeisten kahden vuoden aikana. Viljelytoiminta kaupungeissa ei sinänsä ole mitään uutta toimintaa, sillä kaupungeissa on viljelty aina. Kehittyvissä maissa kaupunkiviljelyllä on tärkeä rooli köyhyyden lievittäjänä, länsimaissa potentiaalia on paljon käyttämättä.

Viime aikojen uudesta noususta Suomessa tekee erityisen se, että liikkeellä ovat nyt myös nuoret ja viljelytapojen ja -paikkojen määrä on kasvanut: perinteisten siirtolapuutarhojen ja palstojen jonottamiseen kyllästyneet ovat ottaneet joutomaat käyttöön esimerkiksi sissiviljelyn merkeissä. Dodo aloitti joutomaiden hyödyntämisen Pasilan veturitalleilla vuonna 2009 ja esimerkkiä ovat seuranneet mm. Vallilan asukkaan Inarinkadulla. New Yorkin tapaan myös kattotiloja hyödynnetään, esimerkiksi gourmet-ravintola Savoyn tapaan. Eikä mehiläiskasvatuskaan ole Helsingille enää täysin vierasta, Lapinlahden alue ja Yhdysvaltojen suurlähettilään pihamaa ovat jo näiden tärkeiden pölyttäjien valloittamia. Media on osoittanut suurta kiinnostusta kaikkea tätä toimintaa kohtaan.

Saasteet eivät ole este kaupunkiviljelylle: maaperään kertyneet raskasmetallit voi välttää viljelemällä tarpeeksi kauas ruuhkateistä tai käyttämällä tuoretta multaa ja erillistä viljelyastiaa, kuten ruukkua tai laaria. Ilmansaasteet ovat vähentyneet esimerkiksi lyijyn poistuttua henkilöautojen polttoaineista ja loput saasteet saa pesemällä pois.

Kastelu voidaan varmistaa monella tapaa. Lajikkeen ja viljelypaikan valinnalla on suuri merkitys, lisäksi mullan päällä voi käyttää erilaisia katteita veden haihtumista estämään. Kastelu tietenkin aina tarvitaan, mutta yhdessä toimien ja pelisääntöjen ollessa selvät tämä onnistuu helposti. Lisäksi monet kaipasivat esimerkiksi perhosia pihapiireihin ja niiden houkuttelemiseksi on useita eri lajikkeita. Nyrkkisääntö on, että värikkäät ja tuoksuvat lajit tuovat perhosia.

Tilaisuudessa keskusteltiin paljon Roihuvuoren pihoista. Monissa talonyhtiöissä on pitkät perinteet istutustenhoidolle, mutta monien voimahahmojen ikääntyessä on uudempien sukupolvien otettava aktiivisempi rooli viihtyisyyden lisäämisessä. Tietotaidosta ei ole puutetta!

Hyviä kokemuksia kaupunkiviljelystä on esimerkiksi Luminkintie 6:ssa, jonka upeat pihat tunnetaan myös naapurien piirissä. Talonyhtiö tilasi Dodon viljelylaarin ja istutti puita ja marjapensaita viime kesänä. Mukavaa puuhaa on riittänyt monille. Periaatteena on, että antimia saa syödä seisten.

Naapurin innoittamana Lumikintie 3:ssa on perustettu pihatoimikunta, joka tulee elävöittämään pihapiiriä tulevan kesän aikana. Toiminnalle on saatu talonyhtiön hallituksen siunaus, joten esteitä ei ole. Roihuvuori-seura kannustaakin kaikkia kiinnostuneita tarttumaan toimeen ja iskemään kädet multaan: aloittaminen on varsin helppoa ja lisätietoa on saatavilla alla mainituista verkkosivuista sekä Roihuvuori-seuran johtokunnalta. Suosittuja viljelylaareja voi kysellä kaupunkiviljelijöiltä, verkkosivuilta löytyvät helpot ohjeet laarien tekemiseen.

http://kaupunkiviljely.fi/
http://dodo.org

YHTEISET PIHAMAAMME ROIHUVUORESSA

Miksi pihoja pitäisi laittaa?

Roihuvuorelaiset asunnot ovat pääsääntöisesti pieniä. Tästä syystä useimmat yhteiset kokoontumiset/tapahtumat järjestetään pihamaalla: on  kevät- ja syystalkoita, elonkorjuu- ja kesäjuhlia, grillausta, laskiaisriehaa, kahvihetkiä, pihapiknikkejä ja kirpputoreja. Ikkunasta ulos katsoessamme näemme ensimmäisenä pihan, onhan se kodin jälkeen läheisin ympäristömme. Jos koemme kotimme ja pihapiirimme turvallisiksi ja viihtyisiksi, on perusturvamme  kunnossa ja voimme hyvin.

Piha on myös taloyhtiöiden käyntikortti ulospäin. Tutkimusten mukaan laitettu pihamaa nostaa asuntojen arvoa 6-9% ja pihamaalla sijaitsevat terassit, grillikatokset tai muut yhteistä viihtyisyyttä lisäävät rakennelmat yli 12%.  Koska tontinvuokrat nousevat tulevaisuudessa, niin miksi emme ottaisi hyötykäyttöön tilaa, josta maksamme koko ajan.

Mikä tekee yhteisöllisyyden tunteesta asukkaille niin merkityksellistä?

Yhteinen tekeminen kasvattaa yhteistä ymmärrystä……Antaa naapurille kasvot ja vähentää valituksia ja väärinymmärryksiä.  Pihalaarin ympärillä touhutessa ei ole naapurin kakaroita, vaan yhteisiä lapsia. Yhteisen puuhastelun myötä syntyvät sosiaaliset siteet parantavat elämän laatua ja lisäävät turvallisuutta. Kun oman talon väki viihtyy pihalla ja tuntee toisensa ulkonäöltä, on ulkopuolisten huono tulla pihalle: ”Ei ole rauhaa!”.

Viihtyisäksi laitetulla  pihamaalla on mukava olla ja siitä voi olla ylpeä = ”MEIDÄN TALO”. Tällöin taloyhtiöille syntyy suoria kustannushyötyjä, kun asukkaat varjelevat ja kunnostavat omaansa.

Miksi puutarha?

Uudisrakentamisessa korttelipihat pergoloineen ovat päivän sana. Sairaalaympäristöissä on puutarhaterapia tunnettu jo kauan (=dementian ja alzheimerin pahin vihollinen). Tutkitusti puutarhassa puuhaileminen lyhentää niin psyykkisiä kuin somaattisiakin hoitojaksoja ja vankiloissa sitä käytetään aggressioiden hallintaan.

Puutarhaterapiat jaetaan: Aistipuutarhaan, Metsäpuutarhaan ja Viljelypalstoihin. Puutarha ruokkii kaikkia aisteja: NÄKÖ: värit, muodot, perhoset,…TUNTO: sileät, karheat,pistävät…..HAJU: huumaavat tuoksut, etovat tuoksut tai tuoksuttomat kasvit…KUULO: tuulen havina, risut jalkojen alla, linnut, ötökät…..MAKU: yrtit, viljelykasvit… Lapsille sitruunamelissapuska parvekkeen nurkassa voi antaa yhtä arvokkaita virikkeitä kuin kallis teemapäiväkoti.

Puutarhan suoriin ja epäsuoriin sosiaalisiin hyötyihin luetaankin mm: uusien taitojen oppiminen , elinympäristön rauhoittuminen, kauniit näkymät, sosiaalinen kanssakäyminen, ajatustenvaihto ja yleinen pohdiskelu, hyötyliikunta, terveyden edistäminen (ulkoilu), elämänlaadun kohentuminen, tyytyväisyys työn tuloksiin, kärsivällisyyden kasvaminen, yhteisöllisyyden ja turvallisuuden tunne.

Puutarha houkuttelee myös muita lintuja kuin lokkeja ja rastaita. Pensaiden ja puiden marjat ja siemenet antavat linnuille ravintoa. Istuttamalla mm. tuoksuvia ja värikkäitä kukkia voi rakentaa perhospuutarhan. Kasvien seassa möyrivät ötökät tarjoavat ”Ihmeellisen luonnon”  3-uloitteisena ilman tv-lupamaksuja.

Roihuvuoren ominasipiirteitä

Rakennustapaohjeistus suosittelee korostamaan 50-luvun erityispiirteitä taloja ja niiden  ympäristöjä kunnostettaessa.

Ylä-Roihuvuori: On yleisilmeeltään metsäinen ja luonnontilainen. Ei suositella käytettäväksi perennoja. Pihat avoimet ja kasvit talojen välittömässä läheisyydessä. Ei aitoja, pihoilla saumaton liittyminen ympäröivään metsäluontoon. Pihoilla kaartuvia liuskekivipolkuja kuin myös liuskekivilaatoitettuja oleskelualueita.

Ala-Roihuvuori: On rakennettu peltomaalle, minkä vuoksi se sallii paremmin perennat. Suositus 50-luvun perinnekasveissa, joihin voi käydä tutustumassa Peukaloisen puistossa.

Lähteet:

Rakennustapaohjeistus: Roihuvuori

Kirjallisuuskatsaus koristekasvien tieteellisesti todistetuista hyödyistä terveydelle ja ympäristölle, George Morris Center

Kestävän kehityksen työkalupakki vuokrataloyhtiöille/4V-hanke/Julkaisut

Raportti 4V-hankkeelle: Yhteisöllisyys kaupungin vuokrataloissa/Ossi Lång

Kuusiniemi, sarlin, Sopanen: Helsinkiläinen kerrostalopiha, Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja 2007:5

Mansikka: Pihoja ihmisille – Kivikorttelien vihreät keitaat, Multikustannus 2006