Itsenäisyyspäivän 2010 juhlintaa Roihuvuoressa
Roihuvuori-Seura oli kutsuttu itsenäisyyspäivän juhliin presidentinlinnaan 6.12.2010. Puheenjohtaja Veijo Lehto kättelyvuorossa.
Roihuvuori-Seura ry:n perinteinen lipunnostotilaisuus
6.12.2010 klo 9.30 Roihuvuoren kirkolla
Roihuvuori-Seura ry:n puheenjohtajan Veijo Lehdon puhe:
Hyvät roihuvuorelaiset!
Kunnioitetut veteraanit!
Arvoisat naiset ja herrat!
Minulla on suuri kunnia olla nyt ensimmäistä kertaa tässä lipunnostotilaisuudessa pitämässä tätä juhlapuhetta.
Suomi viettää nyt 93-vuotisjuhlaansa. Se on pitkä aikakausi, jonka iän myös nykyään yhä useampi kansalaisemme saavuttaa. Nämä sankarit ovat nähneet elämänsä aikana niin tsaarinvallan ajan kuin myrskyisen itsenäisyyden alkuajat. He ovat kokeneet aikuisikäisinä suuren maailmanpalon, johon maammekin joutui tahtomattaan osallistumaan. He taistelivat meille reilut 70 vuotta sitten oman itsenäisyytemme jatkumaan. Kunnioituksemme heidän työstään on sydämissämme. Sotien jälkeen syntynyt ns. suuri ikäluokka, johon itsekin kuulun vuonna 1948 syntyneenä, on voinut elää sotien suhteen onnellista aikaa. Me emme ole joutuneet ase kädessä puolustamaan omaa itsenäisyyttämme. Muualla maailmassa asia on aivan toisin monin paikoin.
Erittäin merkittävä asia oli 1930-luvun lopussa ja 1940-luvun alussa käyty Talvisota. Tuon ajan asevelvolliset osoittivat yhdessä poliittisesta tai uskonnollisesta näkemyksestä piittaamatta, että isänmaan puolustaminen ja itsenäisyyden ylläpitäminen on ensiarvoisen tärkeä asia. Sama asenne jatkui Talvisodan ihmeen jälkeen myös Jatkosodassa ja maamme säilyi itsenäisenä, huolimatta merkittävistä alueluovutuksista silloiselle vihollismaallemme, joka tänä päivänä on hyvä naapurimme.
Suomen televisio on näyttänyt vuosikymmenten ajan Edvin Laineen ohjaamaa Väinö Linnan kirjaan perustuvaa elokuvaa ”Tuntematon sotilas” aina itsenäisyyspäivänä. Kyseistä elokuvaa on hyvä katsoa myös uusien sukupolvien. Se kertoo hyvin paljon tuosta maamme murheellisesta ajasta ja suomalaisten sotilaiden sisukkuudesta ja tahdosta puolustaa isänmaataan.
Tänä päivänä puhumme paljon jopa Euroopassa kansojen itsemääräämisoikeudesta ja siitä viedäänkö kansallista päätäntävaltaamme Brysselin byrokraateille. Itse näen selvästi sen, että Eurooppa tarvitsee yhteistyötä, mutta jokainen kansallisvaltio säilyttää oman itsenäisyytensä ja suvereniteettinsa. Suomi ja Suomen lippu liehuvat vastaisuudessakin lipputangoissamme.
Kun sitten tarkastelemme pääkaupunkimme Helsingin kehittymistä, niin voimme todeta, että sotien jälkeen alkoi 1950-luvulla valtava kaupungistuminen joka koski erityisesti pääkaupunkiseutua ja täällä myös Helsinkiä. Kun projisoimme tämän kehityksen itäiseen Helsinkiin, niin Herttoniemi rakentui aiemmin paljonkin omakotiasutuksen kautta ja silloinen Itä-Herttuaniemi sitten päätettiin toteuttaa erilaisella periaatteella eli muodostettiin Roihuvuori ja se toteutettiin pääasiassa kerrostalotuotantona. Tätä rakentamista olivat toteutta-massa sodasta selvinneet ikäluokat, jotka rakensivat mahtavan kokonaan uudenlaisen kaupunginosan. Kun katujemme nimeksi saimme vielä satuaiheet – jo silloin aktiivisen kansalaistoiminnan ansiosta, voimme olla edelleen ylpeitä nykyisestä kaupunginosastamme.
Itsenäisyytemme viimeisten 30 – 40 vuoden aikana suomalainen yhteiskunta on muuttunut merkittävästi. Se on koskenut voimakkaasti myös omaa kaupunginosaamme. 1950-luvulla ostoskeskuksessamme oli viisi pankkia, apteekki, posti, pesula, kaksi kauppaa ja kaupun-ginosassa lisäksi useita muita kauppoja jne. Tällä hetkellä meillä on ostoskeskuksessa 2 kauppaa ja muut tilat ovat muotoutuneet lähinnä nykyajan pizzerioiksi tms. Toki eräitä muitakin palveluja on tarjolla. Meidän etumme on se, että Itäkeskuksen suuri tarjonta lähes kaikkien palvelujen hankintaan on niinkin lähellä kuin kävellen 10 minuutissa ja bussilla 3-5 minuutissa.
Suuri asia Roihuvuoressa on kuitenkin erittäin aktiivinen asukkaiden yhteistoiminta. Tämä ilmenee myös Roihuvuori-Seura ry:n toiminnassa. Seuramme jäsenmäärä on lisääntynyt tänä vuonna yli 50 jäsenellä ja on nyt yli 250 jäsentä. Unohtaa ei missään tapauksessa sovi muitakaan alueella toimivia yleishyödyllisiä yhteisöjä, kuten Martat, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Roihuvuoren eläkkeensaajat ry, Roihu ry, Agenda 21, Lions jne., joiden kaikkien kanssa myös Roihuvuori-Seura ry:llä on jatkuvaa yhteistoimintaa. Viimeisin konkreettinen asia on Roihuvuoren Eläkkeensaajissa herätetty esitys penkkien saamiseksi jo olemassa olevien kävelyreittien varrelle erityisesti vanhuksille ja lapsiperheille. Seura tarttui aktiivisesti tähän aloitteeseen ja teki sitä esityksen kaupungille ja tällä kertaa vastaus tuli kahden päivän sisällä, että asia otetaan valmisteluun.
Erityisesti yhteistyökumppaneista seuran kanssa on erikseen vielä mainittava Roihuvuoren seurakunta. Ilman seurakunnan tarjoamia yhteistoimintapalveluja moni asia olisi saanut erilaisen toimintatavan ja moni asia olisi jäänyt tekemättä. Esitän tästä mitä suurimmat kiitokset ja haluamme omalta osaltamme olla vastaamassa meille esitettyyn kädenojennukseen.
Arvoista kuulijat. Erityisen merkittävä asia tänä maamme itsenäisyyden 93-vuotisjuhlavuonna, joka on myös seuramme 50-vuotisjuhlavuosi, on se, että Suomen Kotiseutuliitto nimesi Roihuvuoren koko Suomea koskevassa kilpailussa maamme parhaaksi kaupunginosaksi. Päätöksen perusteluissa mainitaan erityisesti kansalaisten yhteinen aktiviteetti alueen kehittämiseksi. Olemme kaikki ylpeitä saadusta nimityksestä.
Olkaamme ylpeitä suomalaisuudesta, itsenäisyydestämme ja siihen liittyvästä roihuvuorelaisuudesta. Suomen lippu nouskoon maamme kunniaksi salkoomme. Nostakaamme kolminkertainen ELÄKÖÖN huuto maamme itsenäisyydellemme.
