Itsenäisyyspäivän 2009 lipunnosto Roihuvuoressa

466
lipunnosto1.jpg
lipunnosto1.jpg

 Lipun nostivat Itä-Helsingin reservinupseerit.

Itsenäisyyspäivän juhlinta Roihuvuoressa alkoi  kello  9.30 Roihuvuori-seuran järjestämällä perinteisellä lipunnostolla kirkon pihalla ja sen jälkeisellä messulla.

Juhlapuhe: 

Arvoisat roihuvuorelaiset!

Kuluneena vuonna suomalaisilla on ollut ehkä enemmän kuin pitkään aikaan aihetta katsoa menneisyyteen ja miettiä historian kulkua. Historia ei aina ole ollut kovin suoraviivaista ja yllätyksetöntä. Alkuvuodesta tänä vuonna juhlimme Suomen liittämistä Venäjään 200 vuotta sitten. Itäisen naapurimaan vallan alle joutuminen ei ollut kaikille aikalaisille mieleen. Muutos oli pelottava. Kansan muistissa kulki perimätietona monta veristä kahakkaa naapurin kanssa. Varsinkin isovihan aika 1700-luvun alussa oli jättänyt vihansiemeniä kansalaisiin. Ne siirtyivät sukupolvesta toiseen.

Ruotsin vallan alaisuudessa Suomi oli vuosisatoja saanut kehittyä ja samalla kasvaa ottamaan vastaan haasteita. Kansakunnat niin kuin ihmisetkin tarvitsevat haasteita. Ilman niitä muutos ei ole mahdollista eikä edistystä tapahdu.

Vuosi 1809 merkitsi ennakko-odotuksista huolimatta nimenomaan muutosta parempaan, se merkitsi käännettä ja kehitystä. Sitä oli kuitenkin mahdoton etukäteen tietää. Venäjän tsaari ei ollut kovin suuresti kiinnostunut pienen Suomen asioista, enemmän häntä kiinnosti suurvalta-asema, jonka hän oli riistänyt Ruotsilta itselleen.

Jos Suomi olisi jäänyt Ruotsin yhteyteen, maamme olisi todennäköisesti taantunut tai korkeintaan jäänyt polkemaan paikoillaan. Läntiselle suurvallalle Suomi oli vuosisatoja ollut vain pieni takamaa, josta kantaa veroja ja jonka miehiä tarvittaessa värvättiin ruotsalaisten rinnalle puolustamaan emämaata.

lipunnosto2.jpg

 Juhlapuheen piti
Roihuvuori-seuran
johtokunnanjäsen
Pekka Keränen.

Seuraavaksi vuoteen 1899. Silloin, satakymmenen vuotta sitten Venäjän keisari antoi ns. helmikuun manifestin, jonka suomalaiset kokivat saamiensa oikeuksien loukkauksena. Suomalaisten mieliin ja historiaan vuosi jäi ns. valarikon vuotena. Keisari oli pettänyt annetut lupaukset. Suomen myöhempää kehitystä ajatellen kevät 1899 muodostui kuitenkin myönteisessä mielessä merkittäväksi. Siitä tuli kansallisen heräämisen ja suomalaisten aktivoitumisen vuosi. Kansallinen identiteetti alkoi vahvistua.

Viime päivät olemme muistelleet talvisotaa. Sota on vyörynyt televisiosta eteemme voimalla, jollaiseen muut mediat eivät yllä. Talvisodassa itsenäisyytemme oli hiuskarvan varassa, kaiken kaikkiaan Suomen itsenäisenä säilyminen toisessa maailmansodassa oli vertaansa vailla oleva selviytymistarina.

Vastoinkäymiset eivät myöhemmin tarkasteltuina ole niin kielteisiä kuin ne tapahtumahetkellä tuntuvat. Viime aikoina me suomalaiset olemme kokeneet monia sellaisia asioita, joita emme ole osanneet odottaa. Lama on yksi sellainen, ympäristönmuutoskysymykset toinen. Jopa sikainfluenssa saa etsiä vertaistaan nykyhistoriasta. Viime päivinä meitä helsinkiläisiä on järkyttänyt uhka kirjastojen, koulujen ja päiväkotien lakkauttamisesta. Se tuntuu käsittämättömältä. Tiedämme, että esimerkiksi kirjastoilla on suomalaisessa yhteiskunnassa pitkät perinteet. Niitä alettiin perustaa suomalaisen kansallisen heräämisen aikoihin. Esi-isämme näkivät ne tärkeiksi lukutaidon ja kansansivistyksen levittämisessä. Herää kysymys, mikä merkitys kirjastoilla on suomalaislasten Pisa-menestyksessä. Suomi on tunnetusti myös maa, jossa luetaan paljon sanoma- ja aikakauslehtiä. Ilman kirjastoja monet kansalaiset jäävät ilman lehtiä samoin kuin internet-yhteyttäkin.

lipunnosto3.jpgTalvisodan hengestä puhutaan nyt paljon. Esivanhempamme kykenivät luomaan tuon maailmankuulun hengen, joka auttoi selviytymään. Se synnytti sen Suomen, jonka me tunnemme, sen Suomen, jonka maailma tuntee ja tietää. Sitä samaa taistelutahtoa ja yhdessätekemisen eetosta tarvitsemme nytkin, kun vanhoja hyviksi kokemiamme rakenteita ollaan purkamassa.

Me emme voi luopua alueellisesta kirjastostamme. Kootkaamme siis voimamme ja ryhtykäämme taisteluun. Roihuvuori-seura antoi viime elokuussa näytteen vahvasta toimivasta yhteisöllisyydestään. Vertaansa vailla oleva kyläjuhla järjestettiin talkoovoimin. Sellaisen toimivan yhteisöllisyyden turvin pystymme varmasti taistelemaan alueen ihmisille kulttuuriympäristön, jota voimme ylpeänä esitellä muillekin.