Roihuttaret 2023: Kausiennakko
Superpesiskausi 2023 on avattu Espanjassa, ja kotiottelut käynnistyvät Roihuvuoressa toukokuun puolessavälissä. Jani Marjanen on luonut katsauksen Roihuttarien tulevaan kauteen ja joukkueessa tapahtuneisiin uudistuksiin.
Roihuttaret uudistuneella joukkueella tulevaan kauteen
Jani Marjanen
Roihun naisten edustusjoukkueen, Roihuttarien, superpesiskausi 2023 alkaa kirsikankukinnan aikaan 14. toukokuuta Roihuvuoren pesäpallokentällä. Kotipelejä tulee tällä kaudelle kaksitoista kappaletta, mikä tarkoittaa lähes jokaiselle kesäviikolle vähintään yhtä peliä
(Linkki: https://roihu.fi/superpesis/otteluohjelma).
Tälle kaudelle joukkue on uudistunut ja talvipeleissä on ollut hyvä vire päällä. Kaudesta tulee siis kiinnostava. Seuraavat asiat ovat ratkaisevia siinä miten joukkue menestyy.
Seuran kehitys
Roihuttarilla alkaa nyt kolmas peräkkäinen kausi superpesiksessä. Ensimmäinen oli lupaava, toinen oli vaikea ja nyt kolmanteen kauteen on kaksi päätavoitetta: pelin pitää kehittyä, mutta niin pitää myös koko seuraorganisaation.
Roihuttarien peleissä on käynyt koko ajan hieman enemmän yleisöä. Myös junioripelaajien määrä on kasvussa. Jotta tätä saadaan jatkettua, pitää seuraan saada lisää valmentajia ja muita tekijöitä. Näin siitä tulee houkutteleva myös uusille huippupelaajille, jotka haluavat kehittyä. Helsinki on kiinnostava kaupunki pelaajille, mutta Roihun pitää myös olla pelillisesti kiinnostava.
Tätä kehitystä pääsee seuraamaan peleissä. Niissä on ollut hyvä tunnelma ja tällä kaudella ottelutapahtumien pöhinän pitää kasvaa vielä lisää.
Yksi kehitysaskel on jo otettu. Tälle kaudelle joukkueella on uusi valmennus. Toni Ojala toimii päävalmentajana ja pelinjohtajana ja Mervi Morgan toisena pelinjohtajana. Viime kaudella Pasi Niemelä epäonnistui päävalmentajan roolissa ja nyt näyttää huomattavasti paremmalta.
Uudet pelaajat
Joukkueessa on joukko uusia pelaajia ja talven aikana on hallipeleissä käyty selvää kilpailua pelipaikoista.
Viime kauden joukkueesta uransa päättivät Marianne Koivisto ja Oona Rantomaa. Vilma Haapala sekä lukkarina pelannut Lotta Nummikari siirtyivät Hyvinkäälle. Tilalle on tullut kahdeksa uutta pelaajaa hakemaan pelivastuuta. Kaksi pelaajista tulevat superpesisseura Hyvinkään Tahkosta (Emmi Hannuniemi ja Vilma Mäkelä), yksi viime vuoden hopeajoukkueesta Mansesta (Ella Reiman) ja kuusi ovat Ykköspesiksen kärkinimiä (Ella Kuusisto, Erika Väliheikki, Saaga Markkanen, Sohvi Korhonen ja Jenna Kallio).
Tilanne on tavallaan haastava, sillä Lotta Nummikari oli viime kaudella joukkueen ehkä tärkein pelaaja lukkarina ja tehokkaimpana kotiuttajana. Hänen paikkaansa on mahdoton korvata. Mutta uudet pelaajat tuovat enemmän leveyttä joukkueeseen. Useampi pelaaja on päässyt jo talvipeleissä näyttämään osaamistaan ja on selvää, että ratkaisijoita on on enemmän.
Suuri kysymys on, ketkä Ykköspesiksestä nostetuista nimistä nousevat myös Superpesiksen huipulle.
Lyöntivoima
Viime kaudella suurin joukkueen suurin ongelma oli kotiutusvoimassa. Roihuttaret löivät viime kauden runkosarjassa vain 78 juoksua, mikä oli kaikista joukkueista heikoin tulos. Sarjan kärkijoukkue löi yli kolminkertaisen määrän juoksuja ja kaikki muut joukkueet pääsivät yli sadan lyödyn juoksun. Roihuttarien juoksuista yli puolet tulivat Lotta Nummikarin ja Henriikka Harisen mailasta.
Kaudelle 2023 on täysin selvää, että lyöntivoimaa tarvitaan lisää. Uusista pelaajista Ella Kuusisto, Saaga Markkanen ja Sohvi Korhonen kuuluvat Ykköspesiksen kärkinimiin kotiutuspörssissä.
Talven peleissä erityisesti Sohvi Korhonen ja Saaga Markkanen ovat kunnostautuneet. Lisäksi joukkueen kapteeni Camilla Höglund on siirtynyt enemmän kotiuttajan rooliin mikä on ilahduttava reaktio viime kauden ongelmiin.
Joukkueesta löytyy myös muita vastuunkantajia. Viime kauden kotiuttajajokeri Henriikka Harinen jatkaa joukkueessa ja noustessaan edellisvuosien tasolle on hänellä mahdollisuus parantaa koko joukkueen tulosta. Tahkosta tullut Vilma Mäkelä sekä pääosin ykköspesistä pelanneet Riina Kallio ja Jenna Kallio ovat kaikki parhaimmillaan erittäin taitavia kotiuttajia. Hieman yllättäen talven peleissä Roihun omat kasvatit Tilda ja Salli Palola, ovat lyöneet juoksuja. Molemmilla on omat erikoislyöntinsä. Tilda lyö kovaa laakapalloa saumoihin ja Salli painavaa lyöntiä kolmospuolen takakulmaan. Näistä on varmasti apua kesällä.
Jää nähtäväksi ketkä nousevat joukkueen luottokotiuttajiksi, sillä ei riitä että kotiuttajia on monta. Tärkeintä on, että jotkut näistä nimistä tarjoavat varmuutta kotiutuksissa. Potentiaalia on paljon!
Jos verrataan kärkijoukkueisiin on selvää, että tiettyjen pelaajien pitää kantaa suurempi vastuu kotiutuksissa. Mansen Siri Eskola ja Lapuan Virkiän Janette Lepistö löivät molemman yksin enemmän juoksuja kuin koko Roihuttarien joukkue yhteensä. Valmennus joutuu tekemään vaikeita päätöksiä siitä kenelle annetaan eniten kotiutusvastuuta. Henriikka Harinen oli viime kaudella ykköskotiuttajan roolissa, mutta nyt on harkittava olisiko ykkösnimi sittenkin joukkueen oma kasvatti ja nuori lupaus Saaga Markkanen tai hyvää kumuralyöntiä paukuttava Sohvi Korhonen.
Jalat
Joukkueessa on siis enemmän kovalyöntisiä pelaajia kuin viime kaudella, mutta sisäpeliä ei voi rakentaa vain heidän varaan, sillä kotiutustilanteita saadaan vain jos pelinrakentelu toimii. Se on helpompaa jos joukkueessa on riittävä nopeasti eteneviä pelaajia. Tarvitaan siis jalkoja.
Roihuttarien etenijävoimasta vastaavat pitkälti seuraava viisikko: Charlotta Höglund, Ella Reiman, Erika Väliheikki, Camilla Höglund ja Salli Palola. Talven peleissä myös Riina Kallio ja Tilda Palola ovat välillä päässeet etenemistehtäviin.
Tässä on kuitenkin ongelma. Jos valitaan nopeimmat pelaajat kahdentoista pelaajaan joukkueeseen, jää monta hyvää kotiuttajaa rannalle. Nopein joukkue, ei myöskään ole paras ulkopelijoukkue. Tässä joutuu siis valmennus kovien valintojen eteen. Panostetaanko jalkoihin vai lyöntivoimaan?
Viime vuonna Roihuttaret tehtailivat vain 11,1 kolmostilannetta per ottelu, mikä oli koko sarjan huonoin luku. Luku parani loppukaudesta kun pelinjohtoon tuli muutoksia, joten osin tämä liittyi ihan pelitaktiikkaan. Juoksuja on vaikea lyödä jos ei ole lyöjiä, mutta vielä vaikeampi jos ei päästä edes yrittämään. Siksi kokoonpanoon pitää saada lisää nopeutta.
Talven peleissä Erika Väliheikki on välillä ollut sivussa, jolloin ollaan pelattu neljällä varsinaisella etenijällä, mutta jos halutaan joukkueeseen nopeutta, pitää hänen olla mukana.
Iso vastuu on Charlotta Höglundilla, joka meni viime vuonna kentälle yli 65 prosentin varmuudella. Talvella Höglund on selvästi harjoitellut uusia kentällemenolyöntejä. Kesällä ne ovat toivottavasti hallinnassa ja prosentti nousee seitsemäänkymmeneen. Tällöin Höglund murtautuisi superpesiksen etenijäeliittiin.
Viime kaudella Marianne Koivisto, Camilla Höglund ja Oona Rantomaa kantoivat suurimman sisäpelivastuun tilanteiden rakentelemisesta. Koivisto hoiti ykköstilanteen prkamista, Höglund ja Rantomaa kakkostilannetta. Nyt kun Koivisto ja Rantomaa ovat lopettaneet ja Camilla Höglund siirtyy enemmän kotiuttajan rooliin, on tämä keskeinen osa sisäpeliä uusilla hartioilla. Talvikaudella Mansesta tullut Ella Reiman on ollut paikoin todella hyvä purkamaan ykköstilannetta. Ellen Kentala on saanut enemmän vastuuta kakkosvaihdon purkajana. Reiman, joka ei saanut niin paljon vastuuta Mansessa pääsee siis nyt näyttämään taitonsa. Kentala, joka pelasi viime kaudella kakkoskärjessä haluaa selvästi myös näyttää. Heidän onnistumisensa ovat aivan keskeisessä asemassa.
Uusi lukkari
Suurin muutos joukkueessa liittyy ehkä kuitenkin lukkariin. Lotta Nummikarin korvaa Emmi Hannuniemi ja muutos on melko iso.
Nummikari lyö ja heittää kovaa, eikä näytä kovinkaan paljon tunnetta. Hannuniemi on ovela lukkari, joka pelaa enemmän taktiikan kautta ja syöttää korkeaa tolppaa paljon enemmän. Hän rytmittää peliä aktiivisesti ja psyykkaa kotipesän ympärille ryhmittynyttä sisäpelijoukkuetta. Roihuvuoressa katsojat ovat poikkeuksellisen lähellä kotipesää ja Hannuniemen taktikointia päästään seuraamaan paremmin kuin millään muulla kentällä.
Lukkari johtaa joukkueen ulkopeliä ja se miten Hannuniemellä synkkaa muun joukkueen kanssa on aivan keskeistä. Pesiksessä ei millään tavalla tilastoida ulkopelaamista, eli on vaikea sanoa numeroihin perustuen mikä Roihuttarien ulkopelin taso on ollut. Yleinen tuntuma on, että Roihuttaret ei viime vuonna ollut sarjan heikoin ulkopelijoukkue, mutta ei luonnollisestikaan kuulunut kärkikastiinkaan. Tämän kauden joukkue on viime kauden joukkuetta hieman vahvempi. Suurin muutos on linjapelaamisessa sillä Haapalan ja Rantomaan paikat täyttyvät uusilla pelaajilla. Tärkein kysymys on kuka ottaa takalukijan paikan. Talven pelien perusteella tätä ei olla vielä päätetty, mutta selvää on, että tällä paikalla tapahtuu pieni hyppäys eteenpäin.
Monessa ottelussa tappio sai sinettinsä yhdessä vuoroparissa, jolloin tapahtui ulkopelin täydellinen romahdus. Pääosin hyvin pelanneet pelaajat alkoivat sähläämään pallon kanssa, heittelemään ohi ja sijoittumaan väärin. Tällaisissa tilanteissa Hannuniemi on tärkeässä asemassa. Hyvä lukkari pystyy rauhoittamaan tilanteen ja sotkemaan sisäpelijoukkueen hyvän flown.
Oma kiinnostava hetkensä on kun Lotta Nummikari tulee takaisin vanhan kotiyleisönsä eteen. Toivottavasti yleisö osaa ottaa vastaan kahden edellisen vuoden suosikkinsa sopivalla ja sympaattisella tavalla.
Huippusuoritukset
Voi olla, että aivan kaikki eivät pelaa kauden aikana, mutta jokaisella pelaajalla on ainakin yksi supervoima ja niistä nähdään näytteitä kesän aikana.
Ennustan, että ainakin näillä päästään herkuttelemaan: Charlotta Höglundilta näyttävä syöksykoppi, Camilla Höglundilta kunnariin johtava kakkosrajakova, Salli Palolalta kentän parhaat tuuletukset ja Tilda Palolalta heittoja, jotka ovat kovempia kuin joidenkin pelaajien lyönnit. Lisäksi uskon, että kotijoukkueen kunnareita tulee lisää kuin viime vuonna.
Katsojat ovat tästä selvästi innostuneet. Vuoden 2022 katsojakeskiarvo nousi edellisvuodesta vaikka menestys oli heikompaa. Jos yleisömäärä kasvu jatkaa tätä trendiä, nähdään Roihuvuoressa vuonna 2023 useampi yli 500 katsojan ottelu.
Mistä saadaan pisteet?
Kauden 2023 suuri haaste on sama kuin kahdella edellisellä kaudella. Roihuttaret kamppailevat sarjan muiden häntäpäänjoukkueiden ja tavoitteena on vakiinnuttaa oma paikka superpesiksessä.
Pesäpallomediat julkaisevat kausiennakkonsa tulevina viikkoina ennen kauden alkua, joten vielä ei olla saatu asiantuntija-arvioita siitä miten Roihuttarien odotetaan menestyvän sarjassa. Jos nyt on viitteitä siitä, että Roihuttarien peliä pidetään parempana kuin viime kaudella.
Talven pelit antavat jotain osviittaa. Viime kaudella Roihuttaret saivat 3,3 juoksua per ottelu ja päästivät 9,1 juoksua. Talven Halli-SM turnauksessa vastaavat luvut olivat 6,5 ja 5,5, eli huomattavasti paremmat. Otanta on kuitenkin hyvin pieni, mutta jos Roihuttaret pystyvät samankaltaisiin lukuihin kesällä, tulee kaudesta sen tähänastisista paras.
Lupaava merkki on nähtävissä myös siinä, että Roihuttaret ovat onnistuneet talven harjoituspeleissä saamaan jaksovoittoja sekä Porin Pesäkarhuilta että Lapuan Virkiältä, molemmat sarjan kärkijoukkueita, sekä voittamaan ennakkoon helpompia vastuksia. Peli-ilme on viime kevättä parempi.
Naisten superpesiksessä on tavallaan kaksi sarjaa, on kärkijoukkueet ja häntäpää. Kuudesta häntäpään joukkueesta kaikki ovat Roihuttarille voitettavissa. Viime vuonna voittoja tuli 24 pelistä viisi, tänä vuonna luku pitäisi puristaa lähemmäs kymmentä. Tämä on mahdollista koska Roihuttaret pelaavat neljä peliä sarjanousija Haminaa vastaan ja kahdeksan peliä muita häntäpään joukkueita vastaan. Näissä otteluissa pitää olla parhaimmillaan. Lisäksi kärkijoukkueilta pitää, kuten nyt talvella on tapahtunutkin, saada nipistettyä muutamia jaksovoittoja. Tällaisella tuloksella Roihuttaret kolkuttelisi viimeisiä playoff-paikkoja.
Roihuttarien joukkuesivu: https://roihu.fi/superpesis/joukkue.
