Arvoverkko – johtamisen muutos alkaa sosiaalivirastosta?

kansi_arvoverkkoa kokemassa.jpg
kansi_arvoverkkoa kokemassa.jpg

Kuntaliiton julkaisusarjassa julkistettiin toukokuussa 2011 tutkimusraportti ”Arvoverkkoa kokemassa – saaliina tuottavuutta ja innovaatioita”. Sosiaaliviraston arvoverkolla tarkoitetaan kaupungin oman palvelutuotannon ohella yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoista koostuvaa kokonaisuutta. Julkaisussa tarkastellaan hyvinvointipalvelujärjestelmän johtamista ja kehittämistä tuottavuuden ja innovaatioiden näkökulmista.

Julkaisun lähtökohtana toimii käsitys siitä, että uudenlainen useiden toimijoiden yhteistyön johtaminen edellyttää palvelutuotannon aikaisempien perusolettamusten kyseenalaistamista ja uudelleen arviointia. Tuottavuuden kehittäminen liittyy eri toimijoiden yhteispelin onnistumiseen. Haasteena on saada aikaan entistä parempaa palvelua niukkenevilla resursseilla. Raportin ajattelumallissa arvolla tarkoitetaan sekä kustannusten ja hyötyjen erotusta ja myös toimintaa ohjaavia henkisiä arvoja.

Julkaisu perustuu 1.1.2010-30.5.2011 toteutettuun tutkimushankkeeseen ”Hyvinvointipalvelujen arvoverkon johtaminen”, joka on tehty Lapin yliopiston, Turun ammattikorkeakoulun ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteistyönä. Tutkimushankkeen päärahoittajana on toiminut työsuojelurahasto.

Arvoverkko ja sosiaalivirasto

Raportin tekee erityisen kiinnostavaksi se, että sosiaaliviraston johtaja Paavo Voutilainen linjaa esipuheessa viraston uutta johtamisajattelua. Helsingin kaupungin sosiaalilautakunta hyväksyi sosiaaliviraston palvelustrategian 2009 alussa. Palvelustrategiaa on työstetty virastossa vuodesta 2005 lähtien.

”Palvelustrategia sisältää arvoverkkoajattelun. Sosiaaliviraston arvoverkolla tarkoitetaan arvotuotannon kokonaisuutta, joka muodostuu kaupungin järjestämisvastuun piirissä olevista olevien sosiaalipalvelujen tuottamisesta tai sitä lähellä olevista toiminnoista. Arvoverkon jäsennys on palvelustrategian perusta. Palvelujen tuotannon arvoverkko on luotu Helsingin sosiaaliviraston tarpeisiin ja se on pelkistetty rakennelma verkostoteorioista.”

Voutilaisen mukaan arvoverkkoajattelu on vaihtoehto ns. tilaaja-tuottajamallille ja hänen mukaansa tilaaja-tuottajamallin kompastuskivenä ovat kokonaisuuden hallinta ja moninaisuuden johtaminen. Johtamista on raportissa lähestytty kompleksisuusajattelun, hallinnan, tuottavuuden ja tietojohtamisen näkökulmista.

Sosiaaliviraston vastuulla olevat hyvinvointipalvelut koostuvat lasten päivähoidosta, lasten suojelusta, vammaispalveluista, vanhuspalveluista, kehitysvammahuollosta, päihdehuollosta ja toimentulotuesta sekä 1.1.2011 uudelleen organisoidusta aluetyöstä. Sosiaalivirastolla on omaa palvelutuotantoa noin 750 yksikössä. Tämän lisäksi virasto hankkii ostopalvelusopimuksilla ja maksusitoumuksilla palveluja yli 500 palveluntuottajalta. Tämän lisäksi arvoverkkoon kytkeytynevät myös ne organisaatiot, joita sosiaalivirasto avustaa (vaikka raportissa ei näitä mainita).

Monimutkainen ja yllättävä maailma

Helsingin sosiaaliviraston arvoverkko käsitteellistetään julkaisussa siis kompleksiseksi kokonaisuudeksi. Merkittävin kompleksisuutta aiheuttava tekijä on se, että arvoverkossa on kysymys satojen toisiinsa eri tavoin kytkeytyneiden organisaatioiden kokonaisuudesta. Kytkeytyneisyyden aste vaihtelee sen mukaan, mikä on organisaation asema suhteessa sosiaalivirastoon. 

Mallin rakentamisessa on hyödynnetty systeemiajattelua. Teoria auttaa näin jäsentämään kokonaisuutta ja luo samalla uutta ymmärrystä käytännön johtamiseen. Kompleksisuusajattelu tuo opeteltaviksi uusia käsitteitä: itseorganisoituminen ja –uudistuminen, emergenssi, kytkeytyneisyys, diversiteetti, entropia, palauteprosessit, kaukana tasapainosta, iteraatio ja bifurkaatio.

Mutkikkaassa ja alati yllättävässä maailmassa on yhä vaikeampi tehdä rationaalisia päätöksiä, on siedettävä kasvavaa epävarmuutta, riitasointuja ja tietovajeita. Tämä luo toisaalta pohjaa uusille innovaatioille, mikäli verkostojen sisäinen vuorovaikutus on kunnossa ja perustuu luottamukseen. Niin sanottuja ”ilkeitä ongelmia” ei voida enää lähestyä perinteisin hallinnollis-rationaalisin keinoin vaan ne vaativat useiden näkökulmien yhdistämistä uusiksi ratkaisuiksi. Kirjassa tätä prosessia kuvaamaan lanseerataan termi ”luova hiertymätila”. Olennaista ei ole se, että toimijat tietävät mitä huomenna tulee tapahtumaan vaan se kuinka he reagoivat uusissa tilanteissa.

Sisällöstä

Kirja sisältää kuusi erillistä artikkelia tai näkökulmaa hyvinvointijärjestelmän johtamiseen:

  • Ilpo Laitinen (HTT, projektipäällikkö) ”Kompleksisen arvoverkon johtaminen”
  • Harri Jalonen (FT, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu) ”Innovaatiotoiminnan näkymätön dynamiikka”
  • Harri Laihonen (FT, tutkijatohtori, Tampereen teknillinen yliopisto) ”Hyvinvointipalvelujen tuottavuus – kohti järjestelmätason mittaamista ja johtamista”
  • Antti Lönnqvist (TkT, professori, Tampereen teknillinen yliopisto) ”Hyvinvointipalvelujen tuottavuus – kohti järjestelmätason mittaamista ja johtamista”
  • Pekka Juntunen (HTT, projektitutkija, Lapin yliopisto) ”Palveluverkon johtaminen hallinnan näkökulmasta”
  • Kim Aarva (FT, johtava asiantuntija, Helsingin sosiaalivirasto),
    Ilpo Laitinen (HTT, projektipäällikkö, Helsingin sosiaalivirasto) ”Helsingin sosiaaliviraston sopimusyritysten näkemykset arvoverkosta ja lähijohtajien käsitykset verkostotyöstä”

Raportin kehittämisehdotukset on tiivistetty viiteen teemaan: 1) strategisen keskustelun vahvistaminen, 2) asiakasohjauksen jäntevöittäminen, 3) kilpailuttamis- ja sopimuskäytäntöjen kehittäminen, 4) mittaamiskulttuurin ja –käytäntöjen kehittäminen sekä 5) monimuotoisuuden turvaaminen ja hyödyntäminen.

Aika näyttää, johtaako ”Voutilaisen manifestaatio” Helsingissä tuottavuus- ja innovaatiotoiminnan läpimurtoon? Sovellutuksia kehitetyllä arvoverkkomallilla näyttäisi sosiaalitoimen ulkopuolelta löytyvän erityisesti asuinalueiden kehittämisestä mutta myös liikunta- ja kulttuuritoimista, joissa molemmissa parhaillaan muotoillaan uusia toimintastrategioita. Ne jos mitkä ovat ”kompleksisia systeemejä” ainakin ulkopuolisten mielestä.

Joka tapauksessa arvoverkkomalli on liian arvokas idea jätettäväksi Helsingissä pelkästään sosiaaliviraston kehitettäväksi. Itse asiassa kun arvoverkkoajatteluun perehtyy, tuntuu sen potentiaalisia sovelluksia löytyvän joka puolelta. Olennaista kaikessa kuitenkin on, että ymmärryksemme muuttuvan todellisuuden edessä kasvaa – ja keinot vaikuttaa tähän todellisuuteen.

Kommentoi kirjaa Facebookissa!!

Jalonen, Harri & Aarva, Kim & Juntunen, Pekka & Laihonen, Harri & Laitinen, Ilpo & Lönnqvist, Antti (2011) Arvoverkkoa kokemassa – saaliina tuottavuutta ja innovaatioita, Kuntatalon paino, Helsinki

Raportti löytyy netistä pdf-muodossa  

Paavo Voutilainen, 11.11.2008: Helsingin sosiaaliviraston arvoverkko   

Helsingin sosiaaliviraston palvelustrategia (13.1.2009)