Kaupunginosien Kehittämisverkosto (KaKe) kokoontui Malmitalolla 4.10.2012. Illan alustajina olivat Yrjö Laasanen ja Maria Roiha. Lisäksi pohdittiin, miten kuultuja teorioita voitaisiin soveltaa kaupunginosien kehittämisessä ja tehtiin yritys tarkastella demokratiapilottien syntyä esitettyjen viitekehysten pohjalta. Helsinki sai 38 demokratiapilottiehdotusta ideakilpailussaan.
Kasvatustieteiden maisteri Yrjö Laasanen toimii projektipäällikkönä Vantaan kaupungin nuorisotoimessa ja on aiemmin arvioinut hankkeita ja ohjelmia mm. Urban ohjelmaa. Yrjö Laasasen esityksen aiheena oli ”kehkeytyvä suunnittelu koettelee perinteistä rationalistista ajattelua”.
Kehkeytymä, emergenssi, tarkoittaa systeemiteoreettista, filosofista käsitettä, joka ilmaisee tietystä kokonaisuudesta nousevaa ja syntyvää uutta ilmiötä, ominaisuutta tai toiminnan tasoa. Kehkeytymisessä menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kohtaavat.
Huomio ja tarkastelun kohde on siinä, mitä juuri nyt on tapahtumassa ja rationaliteetti kohdistuu tämän tapahtumisen analyysiin ja kehityspolkuun, jota seuraten prosessi jatkuu. Kehkeytymä liittyy prosessissa tapahtuvaan haarautumiseen, bifurkaatiopisteeseen ja valintatilanteeseen.
Valinta voi tapahtua niin, että polku jatkuu kohti oletettua päämäärää tai se kääntyy takaisin päin. Paluuseen liittyvän polun seuraaminen ei kuitenkaan palaa lähtöpisteeseensä vaan noudattaa palautumattomuuden logiikkaa. Olennaista on antaa tilaa kehkeytymiselle, mahdollistaa se. Tärkeää on myös pitää mielessä, mihin ollaan pyrkimässä ja tietoisesti johdattaa prosessia eteenpäin, jottei prosessi jää kellumaan ja ainoastaan odottamaan kehkeytymisiä.
Suunnittelussa emergenttinen lähestymistapa toimii parhaiten silloin, kun ollaan tuottamassa uutta, kehittämässä innovaatioita, joita ei vielä ole olemassa tai ratkaisemassa ”sumeita haasteita”.
Kaupunkisuunnittelussa esimerkiksi ”normittoman korttelin” tai avoimen kaupunkitilan suunnittelu voivat olla esimerkkejä kehkeytyvästä suunnittelusta.
Perinteistä tavoite-keino- hierarkiaa sovelletaan silloin, kun ollaan toteuttamassa jotakin, jonka lopputulos tiedetään jo etukäteen. Kehitysprosessi etenee portaalta toiselle. Esimerkkinä on vaikkapa viemäriverkon tekeminen, tilaisuuden ja kampanjan toteuttaminen.
Syklinen prosessi on tyypillistä kehitystyössä, jossa oppiminen on keskeistä. Kehityssyklien analyysi ja paikantaminen, niistä oppiminen on tarkastelun kohteena. Esimerkiksi aiempi KaKe- hankeprosessi edusti tällaista logiikkaa, mutta siinä oli myös kehkeytyviä prosessiaineksia.
Emergenttisen, kehkeytyvän lähestymistavan juuret ovat systeemiteoriassa. Avoimet järjestelmät, epälineaarisuus ja itseorganisoituminen ovat keskeisiä käsitteitä. Kompleksisuus ja kaaosteoria ovat taustalla. Luonnontieteen mukaisesti muutosta jakehitystä voidaan laskea matemaattisen tarkasti. Ilya Prigognige on on tämän lähestymistavan varhaisia edustajia. Viimeaikaisia kehittäjiä tällä alueella on Ralph Stacey, joka on paneutunut kehkeytyvään strategiseen suunnitteluun.
Keskustelua käydään siitä, voidaanko luonnontieteeseen liittyvää kompleksisuusteoriaa ylipäänsä käyttää sosiaalisen, ihmisten, toiminnan yhteydessä.
Pirjo Ståhle on soveltanut lähestymistapaa omassa tutkimustyössään. Ihmisyhteisöjen toimintaan liittyy vapaan tahdon ja tietoisuuden näkökulma, joka on toisenlaista kuin luonnossa tapahtuva systeeminen kehitys. Toisaalta tietokonemallinnusten avulla voidaan jo nyt matemaattisesti laskea monimutkaisia ihmisten toiminnan prosesseja.
Perinteiset rationaaliset suunnitteluparadigmat eivät myöskään tavoita nyky-yhteiskunnan monimuotoisuutta ja kehityksen luonnetta, jolloin mielestäni on paikallaan etsiä analogioita ja metaforia kompleksisuusajattelun puolelta.
Filosofian maisteri Maria Roiha on freelance-toimittaja ja toimii myös Puksu-liikkeessä. Puksu-liike on saanut vaikutteita Kallio-liikkeestä. Maria Roiha tekee väitöskirjaa Turun yliopistoon suomen kielen oppiaineeseen kognitiivisesta semantiikasta ja skeema-käsitteen soveltamisesta.
Kognitiivisessa semantiikassa käytetään kategorian käsitellä, jolla luokitellaan asioita. Esimerkiksi lintu-kategorian alle kuuluvat sekä varpunen ja pingviini.
Skeema on tietynlaiseen kestomuistiin varastoitunut tiedon yksikkö, joka ohjaa ärsykkeiden käsittelyä. Uudet ärsykkeet voivat muokata skeemaa tai synnyttää vastustusta.
Maria tarkastelee KaKe-illan esityksessään skeemoja asukastoiminnassa. Asukasliikkeet muodostavat vastakohdan yhdistyksille. Asukasliikkeisiin liitetään skeema ”organisoimattomuus”.
Yhdistyksiä voi luonnehtia sanalla ”järjestys”. Vallitseva skeemana on, että muutos tapahtuu järjestäytyneenä jonkun hallinnan tuloksena. Liikkeissä yksittäinen kansalainen voi vaikuttaa. Ne ovat rönsyileviä, avoimia ja hakevat paikkaansa.
Metaforisuus on kaikkea epäselvyyttä hallitseva ominaisuus. Koska asiat ovat abstrakteja, niitä rakennettava mielessä konkreettisen asian kautta.
Järjestötoimintaa liittyy metafora ”viipale kakusta”. Kakku kuvaa ongelmaa, josta mahdollisimman monen tulisi ottaa pala. Ongelman ratkaisijat ovat organisoituneita toimijoita (esim. virastoja) ja ongelmat nähdään tarkkarajaisesti määriteltyinä. Esimerkiksi nuorison ongelmat: kaupunki tarjoaa nuorisolle tiloja, joissa voi harrastaa.
Jokainen metafora nostaa asioita esille. Uusi asukasaktivismi: Ihmisiä ei tarvitse koota yhteisen pöydän ääreen. Ihmiset voivat itse miettiä tiloja. Puksu-liikkeissä on mietitty tiloja, jossa ihmiset voivat toimia.
Tärkeää on yksittäisten asukkaiden tuottama hiljainen tieto. Liikkeet nostavat hiljaista tietoa esille. Eri lähiöistä tulleet nuoret voivat löytää yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Samalla mietitään, miten vanhaa ja uutta toimintaa saadaan yhdistettyä.
Stereotypiat: Kategorioita ymmärretään prototyypittelyn kautta. Tällöin muodostuu myös stereotypioita: Nuoret -> ongelmanuoret -> nuoriso-ongelma
Metaforasta esimerkkinä Maria Roiha käytti tavoitteeseen pyrkimisestä puhumisena matkana:
”On uskallettava ottaa ensimmäinen askel.”
”Olemme oikealla tiellä”
”Reittisuunnitelma”
”Etappi”
”Epäonnistutaan, jos ei päästä maaliin”
”Meidän on edettävä pienin askelin”
”Asiat etenevät nopeasti”
”Asiat etenevät harppauksin.”
Puksussa on asukkaiden mielestä orastava nuoriso-ongelma. Tämän vuoksi kaksi aikuista lähti selvitämään nuorison tarpeita kysymällä nuorisolta heidän näkemyksiään. Näistä ideoista syntyi lähtökohta järjestää festivaali nuorille nuorten ideoiden pohjalta.
Laasasen ja Roihan esitysten jälkeen käytiin keskustelua kaupungin saamien 38 demokratiapilotin ja itse demokratiapilottiprosessin tulkinnasta. Tulos oli varmasti suurempi kuin mitä kukaan odotti (ks. valokuvasarja alla).
VALOKUVIA TAPAHTUMASTA 
KaKen 4.10.2012 tilaisuuden kuvat799.93 KB
LISÄTIETOJA
Ilya Prigognige (1917-2003)
Professori Robert Sapolsky (2010) Emergence and complexity
Voit kommentoida KaKen 4.10.2012 tilaisuutta Facebookissa!!
KUVA ALLA: Yrjö Laasanen sekä syklien ja bifurkaatioiden hyödyntäminen kaupunginosakehittämisessä
