Tulevaisuuden tutkimuksen seuran järjestää kesäseminaarin Taiteen ja tulevaisuuden vuoropuheluja 24-25.8.23 Kuopiossa (https://www.tutuseura.fi/tilaisuudet/kesaseminaari/2023-2/). Kaupunginosien Kehittämisverkosto KaKe on valmistellut seminaariin puheenvuoron Taide ja kansalaisyhteiskunta -populismin haaste sivistykselle. Puheenvuorossa tuodaan esille vuosien mittaan verkostossamme tehtyä paikallista kulttuurityötä ja siihen liittyviä yleisiä havaintoja. Ohessa tiivistys puheenvuoron sisällöstä.
Seminaari on mainio mahdollisuus jatkaa kulttuurikeskustelua uudessa ympäristössä, löytää uusia näkökulmia, kontakteja ja kenties kumppaneitakin. Ilmoittaudu ja tule mukaan!
Taide ja kansalaisyhteiskunta -populismin haaste sivistykselle – puheenvuoron tiivistelmä
Sivistyneistöllä on perinteisesti ollut keskeinen rooli taiteen määrittelijänä ja portinvartijana. Taiteenaloilla on oma kielensä, jonka omaksuminen vaatii kouluttautumista. Sivistyneistö on osannut myös hyödyntää taidetta johtamissaan yhteiskunnallisissa pyrinnöissä. Olisi kuitenkin taiteen vähättelyä alentaa taide pelkästään eliitin harrastukseksi. Taiteella on jo varhain ollut kosketuspinta myös muihin kansankerroksiin. Taide ja kulttuuri on liittynyt aikoinaan kansallishengen nostatukseen, joukkoliikkeisiin ja viime aikoina yhä läheisimmin myös talouteen, kuluttamiseen. Taiteen ja kansalaisyhteiskunnan suhdetta historiassa on ohjannut ratkaisevasti myös teknologia: radio, tv, tallenteet, Internet jne. Puheenvuoron tulokulma on kuitenkin taiteen ja kansalaisyhteiskunnan kohtaaminen kaupunginosien tasolla, Helsingin kokemukset.
Puheenvuorossa lanseerataan mm. ”toisenlaisen taidemaailman” -käsite. Sen loivat taidelaitokset kuvaamaan tuotoksia, jotka ovat syntyneet kaupunginosissa taidelaitosten vetämissä kolmivuotisissa hankkeissa. Näillä paikallisverkostojen tukeen pohjaavilla hankkeilla on haluttu madaltaa taidetta vähemmän harrastavien kynnystä astua luovuuden piiriin erityisesti lähiöissä. Jako ammattitaiteeseen ja harrastajiin on kadottanut näissä hankkeissa merkittävästi selitysvoimansa. Erityisesti teosten sisältöihin tuo aluekytkös oman tiedollisen mausteensa. Teokset nostavat esiin kullekin alueelle merkityksellisiä asioita ja tulkintoja, joita perinteinen taiteen tuotanto ei tavoita. ”Toisenlainen taidemaailma” pohjautuu verkostomaiselle roolitetulle yhteistyölle kaupungin, taidelaitosten ja taiteen ammattilaisten sekä paikallistoimijoiden kesken.
Nykyään populismi kiistää sivistyksen ja taiteen merkityksen osana kritisoimaansa eliitin elämäntapaa. Asennoituminen on historian valossa ainutlaatuinen. Miten tähän on tultu? Miten haasteeseen vastataan? Puheenvuoron aikajanalla nostetaan esiin erilaisia muuttujia, jotka ovat leimanneet keskeisiä kulttuurisia jaksoja. Aikakausille tyypillisten teosten kautta päästään kiinni yhteiskunnallisiin jännitteisiin. Ilman historiaa ja muutoksia on nykytilaa vaikea hahmottaa. Voisivatko taiteen ja kansalaisten uudenlaiset kohtaamiset olla osaratkaisu populismin haasteeseen? Tällaista kytköstähän peräänkuulutettiin jo kunnallisen kulttuurityön lainsäädännöllä 1970-80 -luvun taitteessa.
