Helsingissä pohditaan alueellisten demokratiapilottien käynnistämistä vuoden 2013 alusta alkaen. Haku piloteiksi tapahtuu ilmeisesti syyskuussa ja päätös valituista piloteista tulisi tehdä marras- joulukuussa. Inspiraatiota ideoihin kannattaa hakea antiikin Kreikan demokratiapiloteista.
Kreikkalaisten demokratiapilottien tarina alkoi joskus vuoden 800 tienoilla ennen ajanlaskumme alkua. Silloin Kreikassa käynnistyi emergenssi, johon kytkeytyivät talouden rakenteen muutos, kaupunkimaisen asumisen voimakas kasvu, markkina-alueen laajeneminen sekä luovuuden kehkeytyminen ja uusien innovaatioiden syntyminen. Taloudellisena yksikkönä toimi kaupunkivaltio, joka tukeutui ympäröivään maaseutuun, mutta kävi kauppaa merireittien välityksellä muiden kaupunkien kanssa. Vastaavanlaisia kiinnostavia historian kohtia ovat myös esimerkiksi Hansa-liiton aika ja Venetsian kaupungin (ja valtion) kehittyminen. Ne olivat aikansa logistisia innovaatioita. Parhaillaan Helsingissä pohditaan verkostokaupunki-ideaa, joka synnyttäisi (järkeilyn) kukoistavien kaupunginosavaltioiden saariston.
Antiikin kreikan talousalueella siirryttiin 800-600 eKr. maanviljelyssä viinin ja oliivin viljelyyn, koska Kreikan maaperä soveltui huonosti viljan viljelyyn. Kuljetuspakkausten eli ruukkujen valmistus teollistui. Kreikkalaisten teollisten tuotteiden lisäarvoa nostettiin hyvällä designillä. Kauppa laajeni siirtokuntien välille, joita oli syntynyt Italiaan, nykyisen Turkin rannikolle ja Mustalle merelle. Kauppaa käytiin muun muassa eqyptiläisten kanssa. Sieltä tuotiin halpaa viljaa. Pahimmat kilpailijat olivat ehkä foinikialaiset, jotka myöskin kehittivät kauppamerenkulkua. Näiltä myös kopioitiin kirjoitustaitoa varten kirjaimet. Tuolloin oli käynnissä ehkäpä globalisaation ensimmäinen aalto, jossa valtion ja kaupungin menestysstrategia perustui erikoistumiseen, tuotannon tehostamiseen sekä luovuuden ja innovatiivisuuden kehittämiseen.
Ensimmäiset olympialaiset pidettiin 776 eKr. ylijumala Zeuksen kunniaksi. Osallistujina oli urheilijoita eri puolilta helleenistä maailmaa. Urheilun lisäksi Olympialaisilla oli tuolloin merkittävä vaikutus kauppasuhteisiin sekä myös ideoiden/innovaatioiden leviämiseen.
Kreikkalaisen sivilisaation nousu perustui innovaatioihin, jotka liittyivät muun muassa maataloustuotantoon, keramiikan valmistukseen, teolliseen tuotantoon, merenkulkuun, maanpuolustukseen, kaupunkisuunnitteluun ja yhteisten asioiden hallintaan eli demokratiaan. Lisäksi tiede kehittyi voimakkaasti matematiikassa, astronomiassa, filosofiassa ja lääketieteessä.
Kreikkalaisen kulttuurin kehittymisen kulminaatiopiste oli kamppailu Persian suurvaltaa vastaan noin 490-480 eKr. Kamppailu päättyi innovatiivisten, kansanvaltaisesti hallittujen kaupunkivaltioiden koalition voittoon. Esimerkiksi Ateenan kansalaisia motivoi uhrautuvaan toimintaan kamppailussa yhteisen hyvän puolesta siirtyminen demokratiaan 509-507 eKr.
Kreikan persialaissotien jälkeinen lyhyt demokraattinen ja taloudellinen kulta-aika päättyi peloponnelaissotiin. Peloponnelaissotien (441-404 eKr) syynä oli spartalaisten (sikäläiset espoolaiset) epäilys siitä, että Ateena käytti Kreikan kaupunkivaltioilta yhteisesti puolustukseen kerättyä varallisuutta Ateenan jatkuvan designvuoden rahoittamiseen. Ateenalaiset olivat panostaneet (omat ja muiden rahat) kaupungin keskustan elävöittämiseen. Ateena hävisi kamppailun Spartaa vastaan lopulta sen aikaisiin Sonera-kauppoihin. Ateenassa eräs hurjapää Alkibiades (antiikin relanteri) halusi valloittaa Italian markkinat ja pelata upporikasta ja rutiköyhää. Tämän episodin seurauksena Ateena menetti laivastonsa (413 eKr.) ja sitä kautta se hävisi lopulta koko sodan. Tämän jälkeen kreikkalaiset eivät näytelleet enää koskaan merkittävää osaa historian lehdillä (paitsi että nämä juuri nyt uhkaavat kaataa koko Euroopan Unionin talousalueen).
Kreikan filosofinen kukoistuskausi jatkui vielä peloponnelaissotien jälkeen. Tosin Sokrates (469-399 ekr.) tuomittiin kuolemaan 399 eKr. sotien jälkeisessä taloudellisesti kiristyneessä ja konservatiivisessa ilmapiirissä. Sokrateen käynnistämää filosofisten ideoiden kehittelyä jatkoivat Platon (427-347 eKr.) ja Aristoteles (384-322 eKr.).
Ateenassa Platonin johdolla opiskellut Aristoteles toimi Makedonian nuoren Aleksanterin (356-323 eKr.) kotiopettajana. Makedonialaiset valloittivat vuonna 338 eKr. Kreikan. Aleksanteri Suuri teki myös lopun Persian suurvallasta. Hän ulotti valtakuntansa Intiaan saakka. Helleeninen sivistys ja siinä kehitetyt ideat levisivät Aleksanterin valloitusten ja hänen perustamiensa uusien kaupunkien (Aleksandriat) myötä Eqyptistä Indus joelle asti.
Kreikan opetusten pohdintaa demokratiapilottien innoittamana
Helsingin demokratiamalleja pohdittaessa yleensä ajatellaan kansalaisten oikeutta vaikuttaa itseään koskeviin asioihin (erittäin kannatettava asia). Helposti demokratian idea kääntyy pelkäksi oman edun ajamiseksi yhteisen hyvän pohdinnan sijasta. Traagisimmillaan tätä edustavat omakotitalokadun asukkaat (ns. paremmat kansalaiset), joka yhdessä tuumin vastustavat kaikkea lisärakentamista ja moraalisena perusteluna luonnon tuhoutumisen vastustaminen (eli kaikelle vastustamiselle löytyy aina moraalinen peruste).
Euroopan unionin taloudellisen kriisin myötä katseet pitäisi suunnata demokratian kehittämisessä detaljeista perusasioihin ja isoon kuvaan. Miten syntyy se yhteinen hyvä, jota voitaisiin jakaa? Miten siinä (eli uudessa, innovatiivisessa taloudessa) voisivat olla mukana eri kaupunginosat omine vahvuuksineen? Helsingissä ajatukset kohdistuvat uuden yleiskaavan valmisteluun ja sen perusideaan verkostokaupunkiin. Voisiko siinä luoda uusia puitteita vaurauden syntyyn ja kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiselle?
Suomessa vaaditaan, että kreikkojen ja espanjojen tulisi hoitaa omat velkansa ja supistaa (korruptoitunutta) julkista sektoria (eli vähentää jaettavaa yhteistä hyväänsä). Tähän näyttävät paikalliset demokratiat kykenevän huonosti, koska kukaan ei halua supistaa omaa osuuttaan yhteisestä hyvästä.
Helposti jää huomaamatta, ettei Suomen tilanne ole paljoa parempi. Vaurauden Sampo, Nokia, köhii ja tuottaa yhteistä hyvää entistä vähemmän. Paperiteollisuuden investointikohteet löytyvät nykyään halpojen raaka-aineiden maista läheltä päiväntasaajaa. Ratkaistavana yhteisenä ongelmana on kysymys, miten yhdessä (demokraattisesti) löydettäisiin ne uudet vaurauden kuumat lähteet, joiden luomaa yhteistä hyvää (eli verotuloja) voitaisiin sitten demokraattisesti jakaa esimerkiksi laadukkaina palveluina kuntalaisille.
Menestyvän demokratian lähtökohta on kyky tunnistaa yhteiset isot hankkeet (eli esimerkiksi antiikin Kreikassa satamien ja kanavien rakentaminen), joilla yhteistä hyvää voidaan tuottaa. Lisäksi tarvitaan jokaisen konkreettista panosta yhteisen hyvän luomisessa/puolustamisessa. Antiikin Kreikassa vapaiden miesten velvollisuus oli osallistua julkiseen toimintaan ja yhteisön puolustamiseen (vrt. yksilöiden uhraukset esimerkiksi vuoden 490 eKr. Marathonin taistelussa, josta maratonjuoksu eli tiedon kuljettaminen juosten ateenalaisten voitosta persialaisista on saanut nimensä). Nykyään valtakamppailu on siirtynyt sodista maailmantalouteen (vrt. Kiina ohittaa USAn bruttokansantuotteessa 2017-2018) eikä yksilöiden tarvitse uhrata henkeään yhteisön puolesta (Ateenalaisten laulun hengessä tai tosiasiassa spartalaisista kertovan runon mukaan).
Antiikin kreikkalaisille ratkaistavia ilkeitä ongelmia (wicked problems) olivat persialaiset. Nykypäivän suomalaisille (ja myös helsinkiläisille) näitä ovat talouden kehityksen jatkuvuuden turvaaminen (ettei kävisi kuten nykykreikkalaisille) ja CO2-päästöjen vähentäminen.
Vapaalle kansalaiselle riittää aluksi, että osallistuu järkeilyyn yhteisestä hyvästä sekä konkreettiseen kaupunginosaansa kehittävään toimintaan (edes kerran vuodessa).
Nimimerkki Mökkihöperö diletantti Sysmästä
Voit kommentoida mökkihöperön diletantin artikkelia Facebookissa!!
KUVA ALLA: Kreikkalaisten (doorilaisten) Italiaan vientiponnistelujen tueksi rakentamaa infraa
