Kortteinen jäsensi lähiöiden muutosta ARA-päivillä

Kaupunkisosiologian professori Matti Kortteinen jäsensi ARA-päivillä 17.1.2012 esitelmässään "Asumisen tulevaisuus ja elämäntavat" lähiöiden viime vuosikymmenten muutosprosessia.

Lähiöitä rakennettiin idean mukaan, jossa sosiaalista eriytymistä hallintaan keinona sosiaalinen sekoittaminen eli asutetaan asemaltaan erilaiset ihmiset asumaan rinnan keskenään. Oletuksena oli, että sekoittamisen kautta on mahdollista luoda eri väestöryhmärajat ylittäviä sosiaalisia siteitä (integraatiota, koheesiota), jolloin asemaltaan heikommat väestökerrokset hyötyvät tästä. Tutkimusten mukaan sosiaalinen sekoittaminen ei luonut integraatiota ja heikompiin kohdistuvaa tukea edes silloin kun edellytykset tätä varten olivat parhaat (eli kun erot olivat pienimillään).

1990-luvun alun laman jälkeen alkaneessa asuinalueiden eriytymisessä on ollut kaksi erilaista vaihetta:

Vaihe 1: Eri alueet nousivat 1990-luvun alun laman jälkeen eri tahtia, jolloin osa jäi suhteellisesti tarkastellen jälkeen. Toimialarakenteen uudensuuntainen muutos (ICT) alueellistui vinosti, ja tämä resonoi yhteen pääkaupunkiseudun kuntien hallinnollispoliittisten erojen kanssa eli Pääkaupunkiseudun länsipuoli hyötyi eniten ICT-sektorin noususta.

Vaihe 2: Segregaatiokehitys on käynnistynyt käsitteen vahvassa mielessä siten, että huono-osaisuuden alueellinen kasautuminen on osin alkanut tuottaa itseään, ja siis syvetä itsekseen. Tuloksena tästä sekoittamispolitiikan aiemmat tulokset – sosiaalinen järjestys ja tasainen palvelurakenne – ovat myös alkaneet heiketä.

Sosiaaliset olot Helsingin kunnallisessa vuokra-asumisessa ovat yksi rakenteellisen työttömyyden perusta

Korkean työttömyysasteen alueilla asuneiden lamatyöttömien myöhempi työmarkkinamenestys on muita heikompi, vaikka kaikki yksilölliset, työmarkkinamenestykseen vaikuttavat seikat vakioidaan. Tämä aluevaikutus ilmenee kun työttömyysaste ylittää 13 prosentin rajan. Helsingin kunnallisessa vuokra-asumisessa työttömyysaste on pysyvästi tätä korkeampi. Ison edustavan kyselytutkimuksen mukaan vaikutusyhteys kulkee mm. raskaan juomisen, tupakanpolton ja huonon terveyskäyttäytymisen kautta.

Korkean työttömyyden alueilla työttömät hakeutuvat toistensa seuraan. Tästä syntyy ns. kadunkulmien yhteisöjä. Nämä vaikuttavat haitallisesti sekä huono-osaisten terveyteen että heidän myöhempään työmarkkinamenestykseensä. Tästä syntyy huono-osaisuutta, joka on aiempaa syvempää ja vaikeammin hoidettavissa.

Kantaväestön sosioekonomiset erot ovat paikoin kasvaneet niin suuriksi, että eri väestökerrokset suunnistavat eroon toisistaan. Turvattomuuden tunne nousi nopeasti 1990 –luvun alussa keskeiseksi asuinympäristöön liittyväksi ongelmaksi. Kriminologit ovat ihmetelleet ilmiön taustaa: koettu turvattomuus ei näytä selittyvän poliisin tietoon tulleen rikollisuuden vaihtelulla. Kaupunkitutkimuksen keinoin ilmiölle kuitenkin löytyy selkeä perusta: asukkaiden kokema turvattomuus alueellisena ilmiönä vaihtelee miesten työllisyysasteen mukaan.

Sama sosiaalinen elämä, joka syventää ja pitkittää huono-osaisten huono-osaisuutta, synnyttää työssäkäyvässä väessä turvattomuuden tunnetta. Tämä puolestaan on merkitsevällä tavalla yhteydessä muuttohalukkuuteen, ennen muuta lapsiperheiden keskuudessa. Reunoille pyrkivät kotitaloudet eroavat muista sitä kautta, että toivovat muita enemmän sosio-ekonomisesti homogeenisempiä, rauhallisia alueita.

Valkoinen pako on alkanut

Valkoisella paolla viitataan eurooppalaisessa tutkimuskeskustelussa siihen, että kantaväestön lapsiperheiden ja parempiosaisten poismuutto tahtoo käynnistyä sen jälkeen, kun etnisten vähemmistöjen osuus on ylittänyt jonkin kynnysarvon (20 % ???). Maltillinen maahanmuuttopolitiikka yhdessä sosiaalisen sekoittamisen kanssa on hidastanut ilmiön syntyä meillä. Valmistumassa oleva väitöstutkimus Hgin yliopiston maantieteen laitoksella osoittaa, että ilmiö on alkanut myös täällä.

Kantaväestön muuttoliikkeessä alueellinen hierarkia

Alueet, joilla maahanmuuttajien määrä on noussut keskimääräistä korkeammaksi, menettävät kantaväestöä eli ulosmuutto ylittää sisään muuttaneiden määrän. Kantaväestön nettomuuttovirrat suuntautuvat kohti alhaisemman vieraskielisten osuuden alueita. Herkimpiä lähtemään ovat lapsiperheet ja hyvätuloiset, mikä merkitsee, että kehitys syventää huono-osaisuuden alueellista kasautumista. Tulokset muistuttavat aiempien brittiläisten tutkimuksen tuloksia, joissa kuvataan sitä, kuinka lasten tausta välittyy huonoksi koulumenestykseksi ja huono-osaisuus muuttuu tätä kautta ylisukupolviseksi.

LISÄTIETOJA
Matti Kortteisen esitelmä ARA-päivillä      
ARA-päivien esitykset   
Väitös pe 25.11.2011: Yhteinen kaupunki, eriytyvät kaupunginosat?

Kommentoi Kortteisen sanomaa Facebookissa!