Lähiöohjelman päätös linjasi tulevaisuuden lähiökehittämistä

hautamaki_ikoni.jpg
hautamaki_ikoni.jpg

Ympäristöministeriössä 29.11.2011 pidetty Lähiöohjelman (2008-2011) päätösseminaari linjasi kaupunkikehittämisen tulevaisuutta. Kiinnostavimpia esityksiä olivat professori Antti Hautamäen esitelmä eriytyvistä elämäntyyleistä ja urbaaneista saarekkeista sekä projektitutkija Suvi Konsti-Laakson esitys Tuunaa taajama – lähiökehittämisen Angry bird. Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiurun puhe linjasi lähiöiden kehittämisen tulevaisuutta. Päättyvän lähiöohjelman teemana on ollut "Lähiöistä kaupunginosiksi”, jolla on haluttu kuvata kaikkia ohjelmahankkeita läpäisevää tavoitetta vahvistaa lähiöiden myönteistä alueidentiteettiä.

Professori Antti Hautamäki piti keskeisinä haasteina lähiöiden erilaistumista ja eriarvoistumista, epäselvyyttä siitä kuka oikeasti vastaa lähiöiden kehittämisestä, lähiöiden palvelutarjonnan heikentymistä, alueellista segregaatiota ja kasautuvaa huono-osaisuutta sekä asukkaiden vähäistä osallisuutta.

Hautamäen mielestä positiivisen muutoksen mahdollisuus perustuu ymmärrykseen, että kaupunki on yhteisö – ei hallintorakenne. Tarvitaan PPP-kumppanuutta (Public, Private, People) toimintamalliksi. Elämäntapojen eriytyminen tulee nähdä mahdollisuutena, jos samanaikaisesti pystytään aikaansaamaan kansalaisten voimaantumista eli kykyä toimia ja kehittää voimavarojaan sekä osallisuutta oman elämänympäristön kehittämiseen.

Hautamäen kiinnostavimmat kalvot liittyivät kaupungin ja kaupunginosan systeemiseen ymmärtämiseen. Hautamäki esitti Innesin ja Booherin vuonna 2010 kirjassaan ”Planning with complexity” esittämän mallin, joka havainnollistaa kompleksisen systeemin kuten lähiön kehittymisen perusteita. Kompleksisuus syntyy lähiön toimijoiden intressien moninaisuudesta ja toisaalta niiden kytkeytymisestä toisiinsa. Monimutkaisen järjestelmän eli lähiön kehityksen lähtökohtana olisi oltava autenttinen dialogi, joka perustuu toimijoiden vastavuoroisuuteen, suhteisiin, oppimiseen ja luovuuteen. Järjestelmä sopeutuu ympäristön aiheuttamiin muutospaineisiin, kun autenttisen dialogin kautta syntyy jaettuja identiteettejä ja merkityksiä sekä uusia ratkaisutapoja ja innovaatioita.

Toinen kiinnostava Hautamäen esittämä näkökulma oli kaupunkiverkosto, joka koostuu keskustasta, talousalueesta ja maaseudusta. Helsingissähän käydään vilkasta keskustelua kaupunkitutkijoiden keskuudessa verkostokaupungista.

Hautamäen mielestä kunnan menestykselle on ensiarvoista, että kuntalaiset tuntevat kunnan omakseen ja ovat valmiita myös osallistumaan sen kehittämiseen. Siksi kansalaisten kokemat identiteettikysymykset ovat erittäin tärkeitä ja ne on aina huomioitava rakenteita kehitettäessä.

Projektitutkija Suvi Konsti-Laakso (LUT Lahti School of Innovation) esitteli Tuunaa taajama  -hanketta. Konsti-Laakso kysyi, voisiko tällaisesta lähestymistavasta kehittyä lähiökehittämisen Angry bird. Tutkija esitteli, miten hankkeessa on käytetty peliä tai leikkiä lähestymistapana kytkettäessä asukkaat ja muut toimijat alueen kehittämiseen. Voidaanko Suomessa kehittää asuinalueiden kehittämiseen Monopoli tai  Civilisaatiopeli, josta tulee tulevaisuuden hittivientituote ja jolla ratkaistaan esimerkiksi kehittyvien maiden miljoonakaupungeissa asuinalueiden kehittämisen ongelmat yhdessä asukkaiden kanssa.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiurun puheessa korostettiin lähiöiden roolia. Kolmannes suomalaisista asuu lähiöissä. Kaupungistuminen jatkuu yhä, ja lähiöiden rooli tässä murroksessa on tärkeä.

Lähiötalojen korjaukset ovat lykkääntyneet, koska asukkaat kokevat ne liian kalliiksi. On siis pyrittävä löytämään kustannustehokkaita korjaustapoja. Ryhmäkorjaus, jossa useampi taloyhtiö kilpailuttaa korjauksen yhdessä, on mahdollisuus kohtuullistaa korjauskustannuksia. Lisäksi lähiöohjelman aikana on selvitetty, syntyisikö lisäkerrosten rakentamisesta lisärahoitusta korjausten maksamiseen.

Hissien rakentamiseen ja esteettömyyden kaikenpuolinen kehittämiseen on ministerin mielestä tartuttava pikaisesti, sillä väestö ikääntyy vauhdilla.

Ilmastonmuutoksen ja energiatehokkuuden haasteet on otettava vakavasti ja lähiötalojen energiankulutusta on pienennettävä, sillä 1960−70 -lukujen rakennuskanta on maamme energiatehottominta.

Lähiöiden korjausurakka onkin nähtävä mahdollisuutena uusiin innovatiivisiin ratkaisuihin.

Kerrostalokannan kunnostamisen lisäksi tarvitaan palveluiden kehittämistä, täydennysrakentamista ja asuinalueiden yleisen viihtyisyyden lisäämistä. Suuria perheasuntoja tulisi olla tarjolla nykyistä enemmän ja tasaisesti eri asuntoalueilla. Lähiöiden on oltava palveluineen, asuntoineen ja liikenneyhteyksineen toiminnallisena osana kaupungin ja koko työssäkäyntialueen kokonaisuutta.

Erityisen haasteen lähiökehittämisen kokonaisuuteen tuovat lähiöasukkaiden ikääntyminen ja monikulttuuristuminen sekä paikka paikoin myös lähiöiden sosiaalisen rakenteen yksipuolistuminen, joka ilman asiaan tarttumista voi johtaa asuinalueiden syvenevään sosiaaliseen eriytymiseen kaupunkiseuduilla. Sosiaaliseen eheyteen liittyvät ongelmat ovat monelta osin vain vahvistuneet, ja segregoituminen ja sosiaalinen ja asuinalueiden välinen eriarvoistuminen näkyvät entistä selvemmin varsinkin pääkaupunkiseudulla.

Marraskuussa 2011 tarkastetun väitöskirjan mukaan varsinkin Helsingissä asuinalueiden eriytyminen on voimistumassa, ja joillakin asuinalueilla vieraskielisten määrä on kasvanut nopeasti. Usein näiltä alueilta on myös havaittavissa kasvavaa kantaväestön poismuuttoa. Tämä kehitys johtaa usein eriytymisen kierteeseen asuinalueilla.

Yksi hallitusohjelman kolmesta painopistealueesta on köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen.  Hallitusohjelmaan on myös vakavalla tarkoituksella kirjattu uuden asuinalueiden elinvoimaa ja segregaatiota ehkäisevän poikkihallinnollisen ohjelman käynnistäminen.  

Viihtyisät, vetovoimaiset ja toimivat asuinalueet ovat keskeinen osa sosiaalisen eheyden vahvistamista ja puskureita kaikenlaista syrjäytymistä vastaan.

Syrjäytymisen ja eriytymisen ehkäisemiseen tarvitaan mukaan kouluja, kulttuuritoimintaa, terveyteen ja työllistymiseen liittyviä palveluja, kielikoulutusta, yhteistiloja ja paikkoja asukkaiden kohtaamiselle, mutta myös toimivia joukkoliikenneyhteyksiä. Asuinalueiden sosiaalista eheyttä ja hyvinvointia rakennetaan siis toimija- ja hallinnonalarajat ylittävällä yhteistyöllä.

Lähiöiden kehittämisen tulee myös perustua yhteistyölle; yhteistyölle niin hallinnon sisällä kuin alueen muiden toimijoiden, kuten kaupan ja yrittäjien kesken. Erityisesti asukkaat on saatava mukaan kehittämistoimintaan.

Seminaari antoi paljon ajattelemisen aihetta varsinkin nyt, kun Helsingin uuden yleiskaavan valmistelu on käynnistymässä.

Millainen olisi itseohjautuvien systeemien teorioihin perustuva alueiden kehittämisen Angry bird suunnittelupeli, jolla Helsingin asukkaat ja muut toimijat kytketään mukaan uuden yleiskaavan suunnitteluun ja joka olisi myös uuden Nokian alku, merkittävä vientituote?

LISÄTIETOJA
Lähiöohjelman 2008-2011 päätösseminaari 29.11.2011   

Katja Vilkaman Väitös (2011) Yhteinen kaupunki, eriytyvät kaupunginosat?

Kommentoi seminaaria Facebookissa!!

KUVA ALLA: Suvi Konsti-Laakso. Tuunaa lähiö -hankkeessa käytettiin erilaisia peli- ja leikkimalleja asukkaiden kytkemisessä lähiön suunnitteluun

tuunaa_taajama.jpg

KUVA ALLA: Kalvo Antti Hautamäen esityksestä. Autenttinen dialogi kehittämisen menetelmänä.

hautamaki_1.jpg

KUVA ALLA: Kalvo Antti Hautamäen esityksestä. Laajentuva tila – lähiöiden monet mallit

hautamaki_2.jpg