Lyonin malli – Mitä se on? – Voiko siitä oppia? – jatkokertomus osa 1/4
Tässä kirjoitussarjassa avataan Lyonin kaupungin kulttuurityön mallia, etenkin työtapoja, jotka liittyvät haasteellisten kaupunginosien kehittämiseen kulttuurisin välinein. Kuvauksen on tehnyt Ari Tolvanen Helsingin kulttuurikeskuksesta. Hän vieraili syksyllä Lyonissa.
Bussimatka Lyonin keskustasta Ducheren lähiöön kestää parikymmentä minuuttia. Matkan loppupäässä huristellaan tunnelissa korkean kukkulan läpi. Olen varautunut kohtaamaan mellakointia, jättiläisvuokrataloja ja slummimaailmaa. Astuessani bussista huomaan, että vain jättiläistalot vastaavat odotuksia. Muuten miljöö on rauhallinen, etten sanoisi idyllinen, jopa puutarhamainen. Lähiön toiselta reunalta avautuu kaiken lisäksi mahtava näköala Lyonin kaupunkiin.
CUCS
Olen täällä tutustumassa niin sanottuun Lyonin malliin eli tapaan tehdä kulttuurityötä kaupunginosissa. Mallin ideoijat puhuvat alueiden mobilisoinnista. Taustalla on Ranskan valtion, aluehallinnon ja kaupunkien Contrat Urban de Cohesion Sociale – sopimus (CUCS), joka nostaa kulttuurin yhdeksi keskeiseksi alueiden kehittämisen ja sosiaalisen kiinteyttämisen välineeksi. Pääkohteita Lyonissa ovat kymmenen niin sanottua haasteellista kaupunginosaa. Huomaan peilaavani mallia tajunnassani koko ajan Suomen Lähiöohjelmaan. Onko tämä ylhäältä ohjelmoitua kulttuurivientiä taantuville alueille? Mikä rooli asukkailla ja muilla paikallistoimijoilla on? Kuinka resursseja kootaan ja käytetään? Millainen on vuorovaikutusjärjestelmä ja tulkinta alueiden dynamiikasta?
Lyonin CUCS – hankkeiden johtaja Marc Villarubias kertoo, että sysäys mallin kehittelyyn on tullut kahtaalta. Toisaalta sosiaalisektori on tarvinnut työvälineitä ”ilkeiden ongelmien” ratkaisuun. Toisaalta on havahduttu siihen, että isot kulttuuri-instituutiot haukkaavat leijonanosan kaupunkien kulttuuribudjeteista. Lyonin kaltaisissa kaupungeissa perinteet ovat pitkät. Myös yleisöjen pysyvyys on ollut graniittiin hakattua. Siihen halutaan muutos.
Kaupunki on avustuksiaan vastaan alkanutkin vaatia kulttuurilaitosten jalkautumista kansan pariin – alueellisesti tai sovittujen kehittämisteemojen pohjalta. Sopimuksia on tehty 22 laitoksen kanssa. Sekin on osa CUCS:ia. Ylimääräistä rahaa instituutiot eivät jalkautumisestaan saa. Ducheressä yhteistyötä tehdään onnistuneesti jo konservatorion kanssa. Kirjaston, taidemuseon ja Théâtre Nouvelle Génération:n kanssa uusia verkkoja ollaan virittelemässä.
Hankkeiden suunnittelua ja arviointia Ducheressä
Lyon on suunnilleen Helsingin kokoinen, samoin sen kaupunginosat. Ducheressä on asukkaita reilut 10 000. Kaupungin kulttuuribudjetti on kaikkiaan 100 m €. Ducheren CUCS – hankkeisiin on budjetoitu vuosittain 300–400 000 € eri rahoituslähteistä. Hankkeita täydentävät usein fyysiset aluekehittämisprojektit. Ducheressäkin on tarkoitus purkaa osa taloista tai mataloittaa niitä. Asukkaat ovat vastustaneet muutoksia. Täälläkin alueen sisäinen mielikuva itsestään on parempi kuin ulkopuolisilla.
CUCS – ohjelma on pyörinyt kymmenisen vuotta. Ohjelmakaudet ovat nelivuotisia. Marcin mukaan muutokset alkavat kuitenkin näkyä vasta 10 -15 vuoden kuluttua. Tällä hetkellä puretaan vielä edellistä kautta ja suunnitellaan seuraavaa vuosiksi 2011–15. Osaltaan ne ovat siis samaa prosessia.
Joka vuosi kaikissa kaupunginosissa on oma arviointitilaisuutensa, Journées nos Cultures de la Ville. Sellainen on juuri käynnistymässä Ducheren nuorisotalolla, jonne on kerääntynyt keskeisiä paikallisia toimijoita. Kaupunginosatilaisuuksien jälkeen on sitten koko kaupungin kattava jättifoorumi joka summaa kehityksen vuoden aikana.
Arviointiporukka on asettunut nuorisotalon estradille neliömuotoon. Asukasedustaja, joka itsekin on taiteilija, tuntuu puhuvan aika kriittiseen sävyyn, mielipiteitä ei täällä tarvitse nyhtää. Myös asukaskyselyjä järjestetään arvioinnin tueksi. Viimeksi puolet vastaajista arvioi alueen muuttuneen paremmaksi. Poistuessani törmään nuorisotalon aulassa järkyttävään määrään tiedotteita eri hankkeista.
Edellisenä päivänä olin ollut vastaavassa tilaisuudessa keskustassa Penten kaupunginosan amfiteatterissa. Arviointitilaisuuden järjesti siellä ooppera, koska oli jalkautunut sinne. Vetäjänä toiminut oopperalaulaja (oikeasti yleisökasvattaja) käynnisti homman äänenavauksella ja lauluharjoituksella, jossa yleisö tuntui olevan täysillä mukana. Värikästä arviointia.
Seuraavassa jaksossa avataan Lyonin mallia lisää ja pistäydytään uusissa kaupunginosissa jos ennätetään.
Ducheren konkreettisista hankkeista, arvioinnista ja rahoituksesta saa tarkemman kuvan (ranskaksi) ks. linkki.
CUCS kokonaisuuteen pääsee kiinni osoitteessa
Katso artikkeliin liittyvät kuvat: 
Lyonin malli, kuvat osa 1/4 (1.66 MB)
Ruohonkärjillä on myös oma Facebook-keskustelusivusto.