Lyonin malli – Mitä se on? – Voiko siitä oppia?
– jatkokertomus osa 2 (4)
Pari vuotta sitten Ranskan isoissa lähiöissä kapinoitiin rajusti. Etenkin maahanmuuttajat ja etniset vähemmistöt ottivat yhteen poliisin kanssa. Miten Lyonin malli liittyy tähän? Yritetäänkö sillä korjata aikoinaan lähiöiden suunnittelussa ja asutuspolitiikassa tehtyjä virheitä?
Marc Villarubias, CUCS – hankkeiden johtaja Lyonissa, arvioi maahanmuuton tuovan haasteita yhteisöjen kiinteydelle ja leventävän myös kulttuurisia kuiluja kaupungissa. Uusien yleisösuhteiden luominen käy yhä tärkeämmäksi kulttuurilaitoksillekin. Oletuksena on, että 20 % prosenttia lyonilaisista (100 000 asukasta) tarvitsee portaiden madallusta yhteiselle kulttuurikentälle astumiseen. Aika tarkka luku. Jäi hieman epäselväksi miten siihen on päädytty.
Täällä lyö heti silmään kuitenkin se, ettei erillisiä maahanmuuttajille suunnattuja kulttuuripalveluja tunnu olevan lainkaan. Ei myöskään paikallista Caisaa. Kaikki kulttuuritoiminta on avointa. Yksi CUCS:in periaate on diversiteetin, monimuotoisuuden, edistäminen kaupunkilaisuudessa. Ranskassa ei erotella eri kansalaisuuksia, itse asiassa se on kiellettyä tilastoinnissakin. Muukalaisuus ei ole täällä niin suuri asia kuin Suomessa. Siihen on totuttu, onhan Ranskalla ollut siirtomaita. Kulttuurityön alueelliset painopisteet sijainnevat kumminkin alueilla, joissa maahanmuuttajia on paljon. Se näkyy usein alueiden tulotasossa ja tukien tarpeessa, ei kuitenkaan aina. Esimerkiksi Ducheressä lisätukea saa 29 % asukkaista kun kaupungin keskiarvo on 16 %. Osa haasteellista alueista on aivan keskustassa, ei pelkästään kaukaisissa lähiöissä.
Alueellinen vuorovaikutus
Työ kaupunginosissa on siis yksi keskeinen mallin peruspilari. Kuinka hallinnon ja alueen vuorovaikutus sitten pyörii? On tärkeää huomata, että vaikka nyt puhutaankin lähinnä CUCS – hankkeista haasteellisissa kaupunginosissa, ovat sen periaatteet käsittääkseni lyöneet hyvin läpi myös kaupungin muussa kulttuurityössä. Eli tapa toimia koskee kaikkia alueita, painopiste on vain haasteellisilla alueilla. Esimerkiksi kulttuurilaitosten työpajat ovat avoimet kaikkien kaupunginosien nuorille.
Koko kaupungin tasolla on CUCS -komitea, joka ohjaa työtä ja tekee keskeiset päätökset. Vastaavasti alueillakin on omat komiteansa jotka koostuvat kaupunginosien eri asukasyhteisöistä, virkakunnasta ja yrityksistä. Konsepti muistuttaa siis jotenkin Helsingin aluetyöryhmiä. Aluetyöryhmät ovat olennainen osa hankkeiden suunnittelua, toteutusta ja myös arviointia kuten on nähty. Alueryhmät valitsevat kullekin neljän vuoden jaksolle vain kaksi paikallista kehittämisteemaa, joita kulttuurihankkeilla tuetaan.
Teemat
Jos alueellisuus on yksi mallin tukijalka, niin temaattisuus on toinen. Teema tarkoittaa tässä eri taide- ja kulttuurimuotojen kehittämistä yhdessä kaupunkilaisten kanssa. Kullakin teemalla on oma työryhmänsä, joskus ehkä useampia. Kun temaattinen kehittäminen alkoi kymmenen vuotta sitten, oli mukana 200 osallistujaa, nyt aktiiveja on 1500.
Teematyöskentelyssä on olennaista taiteilijoiden, instituutioiden ja harrastajien vuorovaikutus. Hip hop on valittu yhdeksi pääteemaksi koska se on suosittua lähiöissä. Käytännössä taiteilijat ja hip hopparit tutustuvat toisiinsa erilaisten yhteisten koulutusten kautta. Projektien edetessä tulevat taidelaitokset kuvioon mukaan. Koulutus/ tiedotus onkin Lyonin mallin kolmas tukipilari. Arvioinnit ja suunnittelu ovat osa tätä sektoria.
Neljäs pilari on sekin jo oikeastaan tuttu, kulttuurilaitosten verkosto osana kaupunkikehittämistä. Kullakin laitoksella on yksi nimikkoalue ja 1-2 teemaa. Tällä hetkellä laitoksilla on käynnissä 100 projektia. Kun mallia käynnistettiin kymmenisen vuotta sitten, oli laitosten suhtautuminen penseää. Vähitellen ne ovat kuitenkin alkaneet nähdä toiminnassa etujakin. Ranskassa käydään keskustelua veroista ja niiden kohdentamisesta. Jalkautuminen kansan pariin on tuonut taidelaitoksille tässä kädenväännössä tärkeitä imagovoittoja.
Laitostenkin hankkeita arvioidaan. Indikaattoreita on jo olemassa ja niitä muokataan jatkuvasti. Keskeiset indikaattorit ovat:
o kuinka paljon rahaa budjeteista menee uusiin toimintoihin
o paljonko kaupunginosien ihmisiä on mukana
o yhteistyöryhmät
o tiedotus
Seuraavassa jaksossa käydään kaupunginosissa katsomassa miten Lyonin malli pyörii käytännössä. Tutustutaan muun muassa Vaulx en Velinin kaupunginosan ja Biennale de Lyonin yhteistyöhön.
Katso kuvat: lyonin malli kuvat osa 2 [yhteensopivuustila].pdf
Ruohonkärjillä on myös oma Facebook-keskustelusivusto, jossa voi kommentoida aihetta.