Helsinkiä rakennettiin kiivaasti 1920-luvun lopulla. Valtiollisen rakentamisen
ohella liikerakentaminen sai kaupunkikuvassa yhä näkyvämmän aseman, mikä johti
keskusteluihin siitä, minkälainen itsenäisen valtion pääkaupungin tuli olla ja
kenen ehdoilla sitä pitäisi rakentaa
Erityisen aseman julkisessa debatissa saivat korkeat rakennukset ja kaupungin
siluetti. Nämä keskustelut tiivistyivät hotelli Tornin ja Suomi-Filmin haaveena
olleen Kino-Palatsin pilvenpiirtäjän rakennussuunnitelmiin. Hotelli Torni
valmistui 1930-luvun alussa, mutta Kino-Palatsia ei koskaan rakennettu.
Molemmat rakennushankkeet ja niiden herättämä debatti kuitenkin vaikuttivat
siihen, minkälaiseksi sallitut rakennuskorkeudet muodostuivat.
FM Silja Laineen väitöstutkimus liittää pilvenpiirtäjäkeskustelun osaksi
ensimmäistä itsenäistä vuosikymmentään elävän pääkaupungin rakentamista ja
kansainvälistymistä ristiriitaisten odotusten ja vaatimusten keskellä.
Sisällissodan jälkeinen poliittinen ilmapiiri vaikutti myös siihen, miten
arkkitehtuuria tulkittiin ja arvioitiin; venäläisen ajan jäljet haluttiin
siivota pois ja korostaa läntistä kulttuuriyhteyttä, mutta vastakkain olivat
myös talonpoikaiset arvot ja moderni kaupunkilaisuus.
Moderni eurooppalainen pääkaupunki
Pilvenpiirtäjiksi kutsutuista rakennuksista muodostui 1920-luvun Helsingissä
keskustelunaihe, joka sai puolelleen kiihkeitä kannattajia ja vaikutusvaltaisia
vastustajia. Toiset näkivät korkeassa rakentamisessa mahdollisuuden vahvistaa
mielikuvaa Helsingistä modernina eurooppalaisena pääkaupunkina, toiset näkivät
pilvenpiirtäjät vieraana tuontitavarana ja perinteisen kaupungin tuhoajina.
Keskusteluun osallistuivat arkkitehdit ja kaupungin viranomaiset, mutta
pilvenpiirtäjiä kommentoivat lehdistössä monenlaiset henkilöt
kaupunginlääkäreistä kenraali Mannerheimiin. Pilvenpiirtäjät, ja rakentaminen
ylipäätään, olivat myös pakinoitsijoiden suosikkiaiheita. Myös kotimainen
kaupunkikirjallisuus ja ulkomaiset elokuvat tarjosivat kuvia
kaupunkilaisuudesta ja rakensivat modernia kaupunkilaista identiteettiä uuden
arkkitehtuurin puitteissa.
Pilvenpiirtäjähankkeet tekivät näkyviksi ristiriitoja, joita kansallisen
pääkaupungin rakentamiseen liittyi. Silja Laineen tutkimus kohdistuu
1920-lukuun, mutta "pilvenpiirtäjäkysymys", joksi 1920-luvun lehdistö kiistaa
rakennuskorkeuksista kutsui, on 2000-luvun Suomessa edelleen relevantti.
Kysymys siitä, minkälainen arkkitehtuuri parhaiten ilmentäisi suomalaisuutta ja
olisi samalla kansainvälisesti näyttävää ja houkuttelevaa, nousee esiin aina
kun suunnitellaan korkeita rakennuksia.
—
Lauantaina 5. maaliskuuta 2011 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Tauno
Nurmela -sali, päärakennus, Yliopistonmäki) julkisesti tarkastettavaksi
filosofian maisteri Silja Elina Laineen väitöskirja "?Pilvenpiirtäjäkysmys.?
Urbaani mielikuvitus ja 1920-luvun Helsingin ääriviivat". Virallisena
vastaväittäjänä toimii dosentti Anja Kervanto Nevanlinna Helsingin yliopistosta
ja kustoksena professori Hannu Salmi. Väitös kuuluu kulttuurihistorian alaan.
Väitöskirjan myynti: Turun yliopiston kirjasto
http://kirjasto.utu.fi/julkaisupalvelut/, julkmyynti@utu.fi, puhelin 02 333 6662
Väitös on julkaistu k&h:ssa ja Turun yliopiston sähköisessä julkaisuarkistossa:
http://www.doria.fi/handle/10024/67365