Menneenä hellekesänä käytiin Hesarin sivuilla ärhäkkää väittelyä helsinkiläisen kulttuurikeskus Korjaamon ja Helsingin kaupungin välisestä suhteesta. Korjaamoa pyörittää Raoul Grunsteinin ohjastama yksityinen yritys. Yritys on vuokrannut tilansa kaupungilta joka myös avustaa sitä eri tavoin. Rintamalinja väittelyssä jakaantui kunnallisten kulttuuripalveluiden puolustajiin ja yksityistämisen kannattajiin. Yksityistäjät pitivät mallinsa etuna kustannustehokkuutta ja joustavuutta. Kuntavetoista mallia puolustettiin taas mm. läpinäkyvyydellä ja demokraattisella ohjauksella.
Yhteiskunnallisten yritysten malli
Molemmat tuotantotavat tuntuvat kuitenkin hieman vanhahtavilta, toisensa poissulkevilta. Niiden sijaan kannattaa nostaa esille Euroopassa vauhdilla yleistyvä yhteiskunnallisten yritysten malli. Ison-Britannian 62 000 yhteiskunnallista yritystä työllistävät jo 800 000 ihmistä. Osuuskuntien kautta töitä tekee lisäksi yli 200 000 ihmistä. Konseptilla on siellä laaja poliittinen tuki, joten vaalitulostenkaan ei pitäisi hetkauttaa sitä.
Siinä missä vallitseva globaali kilpailukapitalismi näkee yrityksen ainoaksi tehtäväksi voiton tuottamisen entistä hajanaisemmalle omistajakunnalleen, pidetään yhteiskunnallisen yrityksen päämääränä hyödyn tuottamista ympäröivälle yhteisölle. Yritykset toimivat liiketaloudellisesti aivan normaalisti. Voittoa ei kuitenkaan jaeta omistajille vaan sijoitetaan takaisin itse yritykseen, yleensä tuotannon laajentamiseen. Mikäli yritys lopettaa toimintansa, sen omaisuus siirtyy muille vastaaville yrityksille. Finanssikriisin aikana Britanniassa vain 17 % yhteiskunnallisista yrityksistä teki tappiota, huomattavasti vähemmän kuin keskimäärin.
On selvää etteivät yhteiskunnalliset yritykset sovellu kovin pääomavaltaiseen tuotantoon. Palvelualoilla kokemukset ovat ainakin Britanniassa olleet hyviä. Vastineeksi yksityisestä voitontavoittelusta luopumiselle ovat yritykset saaneet verohelpotuksia ja julkista tukea rahoitustarpeisiinsa. Tosin nykyisin myös pankit ovat alkaneet tarjota palveluitaan. Julkinen tuki ei suinkaan ole ollut pyyteetöntä. Se säästänyt verorahoja koska palvelutuotanto on tehostunut.
Pari yritysesimerkkiä Lontoosta. Greenwichin alueella oltiin 1993 säästösyistä lopettamassa kunnallista uimahallia. Henkilökunta oli jäämässä työttömäksi. Ratkaisuksi perustettiin GLL ylläpitämään hallia. Irtisanomisten sijaan palkattiinkin lisää väkeä ja nykyisin firmalla on 70 liikuntakeskusta yli 10 miljoonan euron liikevaihdolla. Voitto käytetään subventoimaan varattomien liikuntaa. Coin Street Community Builders Ltd. Thamesin etelärannalla on esimerkki asukasjärjestön aloitteellisuudesta taantuvan alueen elvyttämiseksi. Autioituneelle tontille oltiin rakentamassa hotellia. Asukasjärjestön vastasuunnitelmassa tontille piti saada kauppakeskus. Liikekeskus saatiin aikaiseksi kun asukasjärjestö hankki mutkien kautta rahoituksen ja alkoi itse pyörittää liikevaihdoltaan 5 miljoonan euron keskusta.
Jotta yhteiskunnallisesta yrittämisestä tulisi Suomessakin malli ja todellinen vaihtoehto palveluiden tuottamiseksi, tarvitaan poliittista tahtoa ja lainsäädäntöä. Selvitystyö on lähtenyt jo käyntiin työ- ja elinkeinoministeriössä. Ministeriö on julkaissut myös mainion yhteenvedon Britannian mallista (http://www.tem.fi/files/26787/TEM_22_2010_netti.pdf ).