S A V E L A N K O T I K A U P U N K I P O L K U
Versio 17.3.2015
14 kohdetta • 4 yhteistä kohdetta • 4 tietolaatikkoa • 2,5 km
Avaa tästä tulostettava versio kartasta
Julkaisija Savela-Seura
Yhteistyössä Helsingin Lähiöprojekti
Toimittanut Pauli Saloranta
Työryhmä Taina Dammert, Jenni Kippola, Kai Kippola, Milla Oljemark, Kyösti Riihimäki
Kommentointi Joakim Kettunen, Antti Salla, Juha Salonen
K I R J A L L I S U U T T A
Pukinjuuri I ja II. Lasse Rekola (toim.) 1997 ja 2006. Pukinmäki-seura
Pukinmäen vaiheita keskiajasta nykypäiviin. Arvo M. Soininen 1980. Pukinmäki-seura
Pukinmäki. Aikoja ja ihmisiä. Lasse Rekola ja Tero Tuomisto 1995. Pukinmäki-seura
Satavuotias Pukinmäen asema. Tero Tuomisto 1986. TSL:n Helsingin opintojärjestö
Savela-Seura 20 vuotta. Juhlajulkaisu 1991.
J O H D A N T O
Savela on tiivis ja omaleimainen asuinalue Vantaanjoen ja rautatien kainalossa, Pukimäen kartanon vaikutuspiirissä. Se sai alkunsa Boxbackan huvilayhdyskunnan osana vuonna 1907 ja uhattiin 1960-luvulla jo purkaa kokonaan, mutta kaavoitettiin seuraavalla vuosikymmenellä ”autottomaksi lähiöksi”.
Savelan kotikaupunkipolku johdattaa kulkijansa historiasta nykyaikaan ja urbaanilta ruutukaava-alueelta Longinojan taimenten luo, näköalapaikkoja unohtamatta. Tarjolla on 2,5 km:n kierros ja lyhyempiä noin kilometrin lenkkejä. Niitä voi kulkea yksin tai yhdessä vaikka naapurin kanssa, kesällä tai talvella. Reitit noudattavat pääosin ylläpidettyjä katuja, kujia ja ulkoiluteitä. Ne yhdistyvät saumattomasti kehätien yli muun Pukinmäen kotikaupunkipolkuihin.
K O H T E E T
1. Yhteinen kohde: Pukinmäen kartano
Varhaisin maininta Pukinmäestä on vuodelta 1435, jolloin Nisse Pederson af Boxbacka sai rälssioikeuden Ruotsin valtaneuvostolta palkkiona sotapalveluksesta unionikiistojen aikaan. Myöhemmin Bockin nimellä aatelisarvo periytyi vuoteen 1710 saakka, jolloin köyhtynyt kartano joutui Helsingin meritullintarkastajan ja liikemiehen Peter Wetterin haltuun samaan tapaan kuin Herttoniemen kartano hieman aiemmin. Seuraava omistaja oli edellisen poika Abraham Wetter, Helsingin pormestari, joka ei myöskään asunut itse Pukinmäessä.
Omistajat vaihtuivat ja välillä Boxbacka kuului Oulunkylän kartanoonkin, kunnes 1875 sen osti malmilainen ratsutilallinen Konstantin Bergström. Hän rakennutti pienelle moreenikumpareelle nykyisen päärakennuksen englantilaistyylisine maisemapuutarhoineen. Jäljellä on enää suorakaiteen muotoinen piha-alue vanhoine siperianlehtikuusineen ja syreeneineen. VPK:n kalustovajana palvellut talousrakennus 1800-luvun alusta on Pukinmäen vanhin rakennus. Säilynyt kokonaisuus on harvinainen Helsingissä ja tietenkin visusti suojeltu.
Boxbackan kartano liitettiin takaisin Sonabyn maihin von Bonsdorffien toimesta 1900-luvun alussa. He aloittivat huvilapalstojen myymisen 1907 ja ratkaisevana askeleena möivät 1917 yhtiön jäljellä olevat maat 407 hehtaaria Helsingin kaupungille. Boxbackaan sijoitettiin kaupungin metsänvartijan ja puutarhurin asunnot, mutta pidemmän tähtäimen suunnitelmana oli kaupunkirakentamisen ulottaminen radan varteen.
Nyt kartanoa hallinnoi Pukinmäki-seura. Eteläpäädyssä toimii 12 lapsen ryhmäperhepäiväkoti Kartano. Muita tiloja vuokrataan kokous- ja juhlakäyttöön. Talo on peruskorjattu ja puutarha kunnostettu vuonna 2000.
www.pukinmaki.fi/pukinmaen-kartano
www.hel.fi/hki/Vaka/fi/Perhep_iv_hoito/Ryhm_perhep_iv_kodit/Ryhm_perhep_iv_koti+Kartano
2. Yhteinen kohde: Vanha asema
Boxbackan seisake korotettiin asemaksi ja sai asemarakennuksen vuonna 1910. Sen ympärillä oli rautatien merkitystä korostava asemapuisto ja vieressä Rautatiekirjakaupan kioski, nykyisen R-kioskin edeltäjä. Kielikiistojen ollessa kuumimmillaan maassamme Pukinmäen Suomalaiset -yhdistys esitti vuonna 1923 aseman suomenkieliseksi nimeksi Pukinmäkeä, mutta VR:n suunnitellessa koko aseman lakkauttamista asia ei edennyt. Niinpä yhdistys maalasi oman peltisen Pukinmäki-kyltin ja pystytti sen aseman lähelle. Vuonna 1925 kaksikielinen nimi virallistettiin ja vuonna 1959 ruotsinkielinen muoto muutettiin Bocksbackaksi.
Uusi hirsinen ja tiilikattoinen, 156-neliöinen asemarakennus valmistui 1932 ja VR:n tyyppipiirustusten mukaisena, ne oli laatinut Thure Hellström. Pistoraide kartanon puolelle rakennettiin palvelemaan rahtiliikennettä, erityisesti lämmityshalkojen vastaanottamista. Vielä 1960-luvulla asemalta myytiin 900 matkalippua päivittäin. Asema poistui käytöstä 1982 ja kolmen tulipalon rasittamana purettiin 2010. Hirret kuitenkin varastoitiin ja luvattiin säilyttää. Sokkelikivet ovat hyvässä tallessa lähimmässä ojassa.
Helsingin Opiskelija-asuntosäätiön viiden talon asuntolakortteli liikehuoneistoineen valmistui vanhan aseman viereen 1989. Peruskorjattiin ja julkisivut kunnostettiin 2012. Samalla aseman puolen liiketilat saneerattiin asunnoiksi.
fi.wikipedia.org/wiki/Pukinmäen_rautatieasema (Perusteellinen artikkeli)
Yhteinen tietolaatikko: Rautatie
Päätös Suomen ensimmäisen henkilöliikenteelle tarkoitetun rautatien rakentamisesta Helsingistä Hämeenlinnaan tehtiin säätyvaltiopäivillä ja sen siunasi keisari Aleksanteri II vuonna 1857. Se oli suuriruhtinaskunnan toinen suuri liikennehanke vuonna 1856 valmistunen Saimaan kanavan jälkeen. Hankkeeseen sisältyivät maan ensimmäiset junasillat Vantaanjoen ja Keravanjoen yli sekä mittavat ratavallit näiden laaksoissa. Säännöllinen junaliikenne aloitettiin 1862 aluksi kolmesti viikossa kumpaankin suuntaan. Pian vuorot tihentyivät ja alettiin myös rakentaa yhteyttä Riihimäeltä Viipurin kautta Pietariin.
Aluksi pääradan kaikki junat olivat kaukojunia, joilla lähiliikenteen hoitaminen oli hankalaa. Ensimmäiset paikallisjunaveturit hankittiin Sveitsistä kesäkaudelle 1886. Samana vuonna Boxsbackan kartanon omistaja Hjalmar von Bonsdorff järjesti Pukinmäkeen oman rautatieseisakkeen. Aluksi junat pysähtyivät Pukinmäessä vain kesäaikaan, mutta kymmenen vuotta myöhemmin jo ympäri vuoden. Säännöllinen junayhteys mahdollisti pysyvän huvila-asutuksen syntymisen.
Toinen raide rakennettiin 1899. Sillä pärjättiin pitkään, sillä kolmas raide pelkästään lähijunien käyttöön valmistui vasta 1972 ja neljäs 1996, jolloin lähiliikenne saatiin kokonaan pois kaukoliikenteen jaloista. Samalla uusittiin laiturit ja Pukinmäen asema sai aaltomaisen katoksen, joka oli lama-aikana poikkeuksellista wow-arkkitehtuuria ja edelleenkin Pukinmäen tunnetuin maamerkki. Pukinmäestä ajetaan nykyään arkisin 210 lähijunavuoroa vuorokaudessa.
portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/liikenneverkko/rautatiet
www.vr.fi/fi/index/aikataulut/lahiliikenteen_aikataulut.html
3. Punainen talo
Lähimpänä Pukinmäen asemaa säilynyt puutalo Boxbackan huvilayhdyskunnan ajoilta, vuodesta 1979 alkaen palvellut Kiinteistö Oy Ratavallintie 6:n kerhorakennuksena. Suurella kuistilla varustetussa pienessä mökissä on vanhan ajan henkeä ja vaatimattomia mutta tyylikkäitä yksityiskohtia, kuten ikkunanpuitteita somistavat jugend-henkiset paksunnokset. Nykyään Helsingin kaupungin vuora-asuntoyhtiö Hekalle kuuluvaa mökkiä ei ole vuosien varrella pahemmin kunnostettu ja se onkin kattavan peruskorjauksen tarpeessa. Perimätiedon mukaan rakennusta olisi suunniteltu 1990-luvun alussa päiväkotikäyttöön tai kaupunginosataloksi ja samalla suojeltavaksi, mutta asia on jäänyt kesken.
www.hekaoy.fi/pihlajisto/kiinteistot/ratavallintie-6
Yhteinen tietolaatikko: Boxbackan huvilayhdyskunta
Vuonna 1907 vapaaherrat Hjalmar ja Willy von Bonsdorff ystävineen perustivat osakeyhtiö Boxbacka Ab:n, joka hankki omistukseensa 557 hehtaaria maata tarkoituksenaan huvilakaupungin perustaminen Pukinmäkeen. Helsingin kasvaessa uusi keskiluokka kaipasi asumaväljyyttä ja kaupungin ympärille syntyi useita puutarhaesikaupunkeja junaratojen varsille. Bonsdorffien ideana oli myydä radan pohjoispuolelta kallioisilta mäenrinteiltä suuria tontteja ruotsinkieliselle herrasväelle ja eteläpuolelta savimaalta pienempiä tontteja suomenkieliselle työväestölle.
Boxbackan asemakaavan piirsi yhtiön osakas, arkkitehti Birger Brunila sisältäen mm. raatihuoneen, kauppatorin ja tenniskenttiä. Näitä ei kuitenkaan rakennettu, ja tontitkin lohkottiin kunkin ostajan toiveen mukaisesti. Samalla Brunila suunnitteli Pukinmäkeen ainakin 17 yksilöllistä huvilaa ja lisäksi tyyppitaloja. Yhdyskunta toteutti tiet lankongeineen ja valoineen sekä istutti 2 000 puuta. Vuonna 1914 asutusta oli jo 133 huvilassa. Kymmenessä vuodessa palstoituksen alkamisesta Pukinmäen asukasluku oli viisinkertaistunut 2 500 henkeen. Huvilayhdyskunnan itäisin asutus levittäytyi jo Aarnikanmäkeen eli nykyiseen Pihlajamäkeen saakka.
Vuodesta 1915 alkaen venäläisten linnoitustyöt alkoivat häiritä oloja ja yhtiön toiminta hiipui. Vuonna 1917 Helsingin kaupunki lunasti loput myymättömät osakkeet valmistautuessaan tuleviin aluelaajennuksiin. 1920-luvulla yhdyskunta muuttui yhä enenevästi suomenkieliseksi ja sen asioita ajamaan perustettiin 1921 Pukinmäen Suomalaiset -yhdistys.
Vanhaa miljöötä on edelleen paikoin säilynyt, vaikka paljon on täydennettykin ja rakennuksia purettu uusien tieltä. Savelaan jäi vain seitsemän puutaloa, kuusiaitoja, salavia, omenapuita sekä piparjuuria.
4. Salkkutehdas
K. Kihlström perusti laukkutehtaan Kallion Brahenkadulle vuonna 1908. Laukut valmistettiin kerrostaloyksiössä käsityönä ja pian mukaan tuli myös ”kapsäkkiosasto”. Yrityksen kasvaessa Eino Kiilakarin johdolla se siirtyi nykyiselle Savelan Isonkaivonpolulle kaksikerroksiseen puutaloon, josta laukut toimitettiin asiakkaille Jokelan halkoliikkeen kuorma-auton lavalla. Parhaimmillaan tehtaassa oli töissä konttoriväki mukaan lukien 64 henkilöä. Talo oli pystyssä vielä 1974.
www.helsinki.fi/kansalaismuisti/matapupu/pukki/kiilakar.htm
5. Yhteinen kohde: Kehä I
Valmistui 1980, pituus 24,2 km Keilaniemestä Itäkeskukseen. Suomen vilkkain tie: arkisin Pakilassa yli 113 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Määrän ennakoidaan nousevan jopa 150 000:een vuoteen 2030 mennessä. Kehä I yhdistää Helsingin pääsisääntuloväylät toisiinsa palvellen ennen kaikkea seudun sisäistä liikennettä. Vain muutama prosentti sitä käyttävistä ajoneuvoista on peräisin kauempaa. Kehä I on pääkaupunkiseudun työmatkaliikenteen pahin pullonkaula ja toisaalta meluntorjunta sen varsilla on nykynormein riittämätöntä. Väylän kehittämiseksi onkin suunniteltu kymmenen eri hanketta Helsingissä ja Espoossa.
Kun Pukinmäen aseman kohdalla pää- ja kaupunkiradalla kulkee junissa keskimäärin 83 000 matkustajaa vuorokaudessa, on ratasillan kohdalla ilmeisesti koko Suomen vilkasliikenteisin paikka.
Pukinmäen Esso oli vuosina 1961–2008 laajalti tunnettu huoltoasema, jolla yhtenä viimeisestä toimi oikea autohuoltamo. Sittemmin ABC-asemana ja nyt kahvilana ilman polttoainejakelua. Autovuokraamo jatkaa Pihlajamäen puolella.
www.essopukinmaki.com/?kiitoksen+aika.1;2;500;500.html
6. Longinoja
Vantaanjoen vesistöön kuuluva Longinoja saa alkunsa Tattarisuolta ja Suurmetsästä. Nimensä se on saanut Malmin Långin tilasta. Puron pääuoman pituus on 6,5 km ja valuma-alueen koko noin 9 km2. Puroa on suoristettu ja perattu 1800-luvulta alkaen, kunnes Fallkullan asuinalueen rakentamisen myötä se tuli kokonaan keinotekoiseksi. Samalla alkuperäinen taimenkanta on hävinnyt.
Vuodesta 1998 alkaneiden taimenistutusten ja mittavien kunnostusten myötä Longinoja on nyt muodostunut yhdeksi Vantaanjoen merkittävimmistä meritaimenen kutualueista. Täällä viihtyvät myös harjus sekä taimenen poikasille tärkeä ravintoeläin purokatka. Puro on Helsingin kaupungin päätöksellä kokonaisuudessaan kalastuskiellossa. Se on keskeisen sijaintinsa vuoksi myös merkittävä ympäristökasvatuksen esimerkkikohde.
Longinojan reunoilla Savelanlaaksossa on reheviä lehtoja ja tulvaniittyjä. Laakso on merkittävä luontokeidas, jossa on nähty harmaahaikaroita, laulujoutsenia, rusakoita, hirviä, mäyriä, kettuja ja jopa ilves Pihlajiston rinnemetsissä.
www.helsinki.fi/kansalaismuisti/matapupu/malmi/langfil.htm (Långin tila)
Tietolaatikko: Taimen palaa Longinojaan
Taimenen pienpoikasistutuksia Longinojaan tehtiin ensimmäisen kerran 1998. Poikaset kotiutuivat puroon hyvin, joten istutuksia jatkettiin 2000 ja 2001.
Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura ja Virtavesien hoitoyhdistys järjestivät puron kunnostustalkoita 2001–09. Vuonna 2006 mukaan tulivat valtio ja Helsingin kaupunki. Virtausolosuhteita on parannettu tekemällä uomaan mutkia vanhaa linjausta jäljitellen sekä rakentamalla kutusoraikkoja, asettamalla suojakiviä sekä kaivamalla kuoppia. Näin saadaan luotua taimenelle paremmat lisääntymis- ja elinalueet. Kaikkiaan kiviainesta on palautettu puroon satoja tonneja. Vuonna 2010 Helsingin kaupunki kunnosti Savelan osuudella puroa 170 metriä ja muutti kolme ulkoiluväylien siltarumpua oikeiksi silloiksi.
Jatkossa ohjelmassa on yläjuoksun peltojen ja Malmin lentokentän valumien vähentäminen esim. suojakosteikkoja perustamalla.
www.virtavesi.com/index.php?upperCatId=4&catid=8 (Longinoja)
7. Savelan viljelypalstat
Helsingin kaupungin viljelypalsta-alueella on 113 palstaa, joista isommat kooltaan aarin ja pienemmät puoli aaria. Palstojen vuokraamista ja yleistä järjestystä hoitaa Savelan viljelypalstayhdistys jo vuodesta 1993. Viljelyssä on niin syötäviä juurikasveja, yrttejä kuin kukkiakin. Kaupunkiviljelyn suosion kasvun myötä myös Savelan palstat ovat hyvin kysyttyjä ja niitä joutuu suorastaan jonottamaan. Viljelijät tulevat suurimmaksi osaksi parin kilometrin säteeltä, jokunen kauempaa radan varresta mm. Puistolasta. Yhdistyksen alkuperäisistä jäsenistä viisi viljelee edelleen ja mukana on ainakin kymmentä eri kansallisuutta. Näin jatkuu Savelanpuiston kulttuurimaisemassa vuosisatainen maanviljelysperinne.
Palsta-alueen halki saa kulkea pääkäytävää pitkin, mutta palstakortteleiden välikäytäville ei pidä mennä. Alueella liikkuminen on jopa toivottavaa, sillä silmän välttäessä on tapahtunut sotkemista ja muuta ilkivaltaa.
8. Frisbeegolfkenttä
Viime vuosina suosiotaan meillä voimakkaasti kasvattanut frisbeegolf kehitettiin Yhdysvalloissa 1970-luvulla. Suomen ensimmäinen pysyvä frisbeegolfrata avattiin Meilahdessa 1983. Savelanpuistossa on neljän väylän harjoitusrata avoimella niityllä osana Pihlajamäen laajaa nuorisopuistoa. Heittopaikat on merkitty vuoden 2014 aikana, mutta alue sekoitetaan helposti tavalliseen puistoon. Onpa joku kuulemma kiinnittänyt koiransakin piknikin ajaksi metalliseen maalikoriin. Kulkijoita kehotetaan siis pitämään silmänsä auki liitokiekkojen varalta.
www.frisbeegolfradat.fi/rata/savelanpuisto_helsinki/
9. Yhteinen kohde: Pihlajamäen nuorisopuisto
Virallisessa kaupunginosajaossa Pihlajistoon kuuluvan puiston uudistus aloitettiin 2004 kyselemällä käyttäjien toiveita kouluilla, nuorisotaloilla, skedeharrastajilta sekä tyttö- ja poikaporukoilta. Yli 200 alueen 7–25-vuotiasta lasta ja nuorta osallistui suunnitteluun. Huomattiin, että puistoja oli aiemmin rakennettu lähinnä poikamaisiin harrastuksiin. Niin nuorisopuistoon suunniteltiin kolme erilaista aluetta, joita kuitenkin saa käyttää sukupuoleen katsomatta.
”Tyttöjen puistossa” on kukkia, keinuja ja tasapainoilulaitteita, hengailukatoksia sekä amfiteatteri. ”Poikien puistossa” on puolestaan skeittiparkki, jossa sopii myös bleidata ja scootata, yksi Pohjoismaiden suurimmista verttirampeista sekä dirt-pyöräilyrata. Koulun vieressä on soikea monitoimikenttä, katukoriskenttä ja juoksurata sekä Longinojan varressa frisbeegolf-kenttä.
Viereinen laskettelumäki houkutteli vielä 1970-luvun alussa joukoittain laskettelijoita. Nyt se on erityisesti lumilautailijoiden suosiossa. Snoukkaajilla on temppukaiteetkin alhaalla. Nuorisopuisto on hyvin suosittu ja sinne tullaan laajalti muualtakin Helsingistä.
www.facebook.com/pages/Pihlajam%C3%A4en-Nuorisopuisto/222774244401482?sk=timeline
10. Raunio
Kuusiaidan suojassa piilee perustuksia vanhasta rakennuksesta, joka on ollut pystyssä vielä 1969. Mansardikattoinen, kaksikerroksinen huvila oli rakennettu luultavasti 1930-luvun lopulla. Sen on täytynyt kärsiä merkittäviä vahinkoja vuoden 1966 suurtulvassa ja kenties sen vuoksi joutunut puretuksi ennen aikojaan. Viljely ympäröivillä vainioilla on jatkunut Helsingin kaupungin toimesta nykypäiviin asti. Tulvaniityllä kasvatetaan vaihtelevasti viljoja, herneitä, apilaa tai muita kaupunkilaisia ilahduttavia hyötykasveja.
11. Tulvaniitty
Vantaanjoen alajuoksun tulvimiseen vaikuttavat sademäärän lisäksi valuma-alueen kosteikkojen vähentyminen sekä vuonna 1867 rakennetun Vanhankaupunginkosken padon säätövara. Jokiuoma on käytännössä patoallasta Haltialaan saakka ja lähes ääriään myöten täynnä normaaliaikanakin. Tulvan noustessa vesi ohjautuu ensimmäisenä Longinojan laaksoon, seuraavaksi Savelanpuiston kaakkoisosiin ja sitten Oulunkylän siirtolapuutarhaan. Korkein tulva miesmuistiin koettiin 1966, jolloin Pihlajamäestä kuljettiin Pukinmäen asemalle soutuveneellä. Tämä epäilemättä vahvisti ajatusta siirtää Savelan vanha asutus Puistolaan.
Kaareva tulvavalli suojaa nyt Savelaa. Vuoden 2004 tulvassa vesi melkein nousi sen yli – vallia onkin sittemmin korotettu. Savelan suojana on myös pumppausasema, joka kunnostettiin 2014.
12. Jokiranta
Vantaanjoen varsi muodostaa tärkeän virkistysalueen Helsingin keskeisenä ”vihersormena”. Yhtenäinen ulkoilutie- ja latuverkosto ulottuu Paloheinään ja edelleen aina Nuuksion kansallispuistoon saakka.
Savelan kohdalla tullaan keskelle kulttuurimaisemaa hoidettujen puutarhojen ulottuessa virran molemmilla rannoilla lähes veteen saakka. Savelan puolen vanhasta asutuksesta ovat merkkinä muutamat villiintyneet omenapuut sekä koristepuina käytetyt suuret hopeapajut, jotka kurkottelevat veden ylle jokitörmältä, ja vähän kauempana niiden serkut terijoensalavat. Vanhoista karttapohjista voi huomata jokivarren savenottopaikkoja.
Vuonna 1996 kaupunki rakensi vanhojen portaiden luo ponttooniuimalaiturin, mutta häiriöiden vuoksi se siirrettiin parin vuoden kuluttua alajuoksulle päin. Joen rannassa pohdiskelusta kertoo Teleks-yhtyeen balladi Hiljaa virtaa Vantaa vuodelta 2002. Viime vuonna levähdyspaikkaa paranneltiin kivituhkalla sekä puisella penkillä ja pöydällä. Kaupungin puisto-osaston aluesuunnitelmassa mainitaan myös kivilohkareiden tai paasikiven tuominen paikalle. Niiden olisi tarkoitus vahvistaa rantapengertä ja mahdollistaa jokimaiseman ihailu vesirajasta. Samoin on tarkoitus istuttaa rantakasvillisuutta, esim. keltakurjenmiekkaa, rantakukkaa ja ranta-alpia.
Yhteinen tietolaatikko: Vantaanjoki
Uudenmaan pisin joki saa alkunsa Hausjärveltä ja laskee Itämereen 99 km:n päässä Helsingin Vanhassakaupungissa. Sen valuma-alueella asuu yli miljoona henkeä. Vantaa-nimen antoivat kenties muinaiset hämäläiset eränkävijät etelänretkillään käyttämälleen reitille. Viikinkiajan ja ristiretkien jälkeen vakiintui ruotsinkielinen asutus rannikon savimaille. Hälsinglandista tulleet uudisasukkaat nimesivät joen Helsingeåksi ja sen kosken Helsingforsiksi. Vuosisatojen mittaan vesistöä ovat hallinneet vuorollaan Ruotsin kruunu, Padisen luostari, katolinen kirkko ja Helsingin kuninkaankartano – viime aikoina alueen kunnat.
Vuonna 1889 Tapaninkylän kartanon omistaja Emil von Schantz hankki joelle höyrysluupin ”Liana”. Se hoiti aikataulunmukaista matkustajaliikennettä Vanhastakaupungista Haltialaan.
Vantaanjoki perattiin koko pituudeltaan 1890-luvulla tukinuiton mahdollistamiseksi kasvavan Helsingin tarpeisiin. Parhaimmillaan 1934 joessa uitettiin 68 000 tukkia. Uitto jatkui aina 1950-luvun lopulle saakka. Jokea myös käytettiin yhä enenevästi myös ruukkien, sahojen ja myllyjen energianlähteenä sekä juomaveden ja jään ottoon. Koko yläjuoksua käytettiin samalla myös viemärinä. Lopulta likaantuminen alkoi olla niin ilmeistä, että Keski-Uudenmaan kunnat rakensivat yhdessä meriviemärin vuonna 1979.
Jokivarren luonto on runsaslajinen ekologinen käytävä peltovaltaisessa ympäristössä. Vantaanjoen vesistöalueella onkin useita suojelualueita ja -kohteita. Vaelluskalat ovat palanneet jokeen sen jälkeen, kun useita padottuja koskia palautettiin ennalleen vuosina 1997–98. Tällä vuosituhannella on ehdoteltu kansallisen kaupunkipuiston ulottamista ulkomereltä Vantaanjoen kautta Haltialaan. Vuonna 2012 valtio muodosti Vantaanjoen pääuomaan Natura 2000 -alueen Euroopan suurimman kahden miljoonan yksilön vuollejokisimpukan esiintymän suojelemiseksi. Myös luontodirektiivin suojaama leikkisä saukko viihtyy Vantaanjoessa.
www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Vantaanjoki(27522)
www.vhvsy.fi (Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys)
www.steamship.fi/?cat=19 (höyrysluuppi)
www.kaupunginosat.net/oulunkyla/historia/eiran_jaa_s.htm (Jäännostoa Vantaanjoesta)
fi.wikipedia.org/wiki/Vuollejokisimpukka (Vuollejokisimpukka)
13. Suomen ensimmäinen rautatiesilta
Vantaanjoen rautatiesilta rakennettiin 1857–62 eversti Knut Stjernvallin suunnitelman mukaan. Sen tueksi juntattiin savimaahan 408 puupaalua ja muurattiin 706 m3 kiveä. Rautainen siltajänne tilattiin Englannista, se painoi 98 tonnia ja maksoi 1 656 puntaa. Asennus kevättalvella 1860 kesti kuukauden. Ratavallin paino aiheutti viereisten peltojen liikkumista sekä myös sillan painumista. Perustuksia jouduttiinkin heti korjailemaan ja mm. joen pohjaa vahvistettiin 5 500 kivikuormalla.
Silta kuten vallikin mitoitettiin jo alun perin kahdelle raiteelle. Junien painon kasvaessa alkuperäinen silta korvattiin uudella vuonna 1911 ja vanha siltajänne myytiin Wärtsilä Oy:lle. Irrotuksen ollessa kesken koettiin aikainen kevättulva, joka irrotti jäät ja niiden mukana kaatoi tukipaalut, jolloin vanhan sillan viimeinen, 40 tonnia painava osa putosi jokeen. Se saatiin nostettua vasta heinäkuussa neljän veturin voimin ja niistäkin kolmesta katkesi vetokoukku ennen kuin silta saatiin ylös.
Mittavaa siltahanketta eri vaiheineen on selostanut yksityiskohtaisesti Reino Lönnblad Helsingin Pitäjä -lehdessä 1992 ja jännittävä selostus löytyy myös yliopiston Kansalaismuisti-hankkeen nettisivulta.
Nykyisen neliraiteisen sillan rakenne on betonipohjainen ja sepelipatjalla varustettuna hiljaisempi kuin aiempi metallirunkoinen. Tästä Savela-Seura teki aloitteen 1990. Sillan alla kulkevat ulkoilutiet puolestaan kunnostettiin ja valaistiin Savela-Seuran vuonna 1995 tekemän aloitteen johdosta.
www.helsinki.fi/kansalaismuisti/matapupu/pukki/lonnblad.htm
14. Tyypillisiä kortteleita
Monet Savelan korttelit on rakennettu niin, että talot muodostavat hieman mutkittelevan muurin puistojen ja katujen puolelle. Samalla ne rajaavat suojaisan sisäpihan. Matalan kerrosluvun johdosta pihat ovat valoisia. Autot on koottu parkkipaikoille korttelien reunoille. Tässä edustavina esimerkkeinä ovat As.oy Teknosavela (Ratavallintie 26) sekä As.oy Ratavallintie 16, molemmat vuosilta 1986–87. Ratavallintie 16:n tontti kattaa koko korttelin Eteläniitynpolulle saakka lukuunottamatta kahta vanhaa pientalotonttia sen kainalossa.
Tietolaatikko: Savelan rakentaminen
Boxbackan huvilayhdyskunnan peruja Savelassa oli vuonna 1940 peräti 57 yksityistä tonttia sekä kolme kaupungin omistamaa. Asukkaita palveli kolme kauppaa, kaksi parturia sekä osoitteessa Vantaantie 32 Koskisen kahvila–konditoria, joka toimi myös valokuvaamona. Alue toimi pitkälti rautatien varassa englantilaisen puutarhakaupungin hengessä ja se vahvistettiin asuma-alueeksi vuonna 1942.
Vuoden 1968 asemakaavassa esitettiin koko asutuksen siirtoa Puistolaan, jotta tulvasuojelua ja kunnallistekniikkaa ei tarvitsisi järjestää. Tästäkös savelalaiset tuohtuivat ja perustivat Armas Rautavaaran johdolla vuonna 1971 Savela-seuran puolustamaan aluettaan. Osuuspankin Malmin konttorin johtajan Mikko Rasinkankaan myötävaikutuksella tehtiinkin maanomistajien, kaupungin ja rakennusliikkeiden välillä rakentamissopimus. Asemakaava vahvistettiin 1976 ja ensimmäiset uudet talot valmistuivat 1978 Savelantie 6:en ja 8:an. Uusiin taloihin edellytettiin mm. kerhohuoneet ja pesutuvat. Yhtään vanhaa rakennusta ei suojeltu, sillä niillä ei arveltu olevan merkitystä muille kuin savelalaisille itselleen. Vielä on kuitenkin jäljellä muutamia taloja kuusiaitoineen muistona jälkipolville ja mm. Armas Rautavaaran tyttärentytär asuu edelleen isoisänsä talossa Isonkaivonpolulla.
Savelan tavoitteena oli autoton lähiö, joka tukeutuu rautatieasemaan ja busseihin. Tällä perusteella vanha kapea katuverkko voitiin säilyttää ja samoin tonttijako, joskin tontteja yhdisteltiin suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Rakennuskanta on kuitenkin pienimittakaavaista. Autottomuus ei ole läheskään toteutunut. Autopaikat on kuitenkin ryhmitelty parkkipaikoille pihapiirien ulkopuolelle. Omaa korttelikoulua ei suunniteltu, koska Pihlajamäen koulut ovat lähellä. Muiden palveluiden osalta Savela suuntautuu Pukinmäkeen.
www.kaupunginosat.net/savela/yhdistys-mainmenu-132
albumit.lasipalatsi.fi/images/v/1011680-1000.jpg (Eteläniityntie 17 vuonna 1974)
albumit.lasipalatsi.fi/images/v/1011688-1000.jpg (Eteläniityntietä vuonna 1974)
15. Leikkipuisto ja päiväkoti
Savelan keskeisimmällä paikalla pitkään toiminut leikkipuisto lakkautettiin Helsingin varhaiskasvatuslautakunnan päätöksellä vuonna 2014 Savelan aktiivisten äitien vastalauseista huolimatta. Leikkipuisto palveli Savelan lapsiperheitä vapaamuotoisen ja ohjatun toiminnan merkeissä 1980-luvun alusta asti muodostuen kaikkien tuntemaksi alueen sydämeksi. Alkuaikoina tontilla oli useampia vanhoja rakennuksia ja vetonaulana kesyjä kaneja.
Nyt Savelan perhetoiminta toteutetaan viereisessä päiväkoti Savelassa, perustettu 1983, rakennus peruskorjattu 2007. Savela-seura on lahjoittanut piha-alueelle puiset ponit ja taukotuvan. Seura järjestää jokavuotiset Savelan siivoustalkoot, joiden ”komentokeskus” sijoittuu näille nurkille. Seuran talkoissa vuonna 1988 istutettiin noin 70 puuta leikkipuiston toiselle puolelle Savelantien varteen.
www.lahitieto.fi/2014/05/22/aidit-alkoivat-puolustaa-leikkipuistoa
www.hel.fi/hki/Vaka/fi/P_iv_kotihoito/P_iv_koti+Savela
16. Uusi puutalo
Ratavallintie 12b on valmistunut 2002, suunnittelija Vesa Laukkanen. Rakennus on puurunkoinen betoniperustuksella. Eristeenä on puukuituvilla ja ulkoseinät on maalattu perinteisillä pellavaöljymaaleilla. Osin kaksikerroksinen rakennus sijoittuu pienen kirvesvarsitontin etuosaan muodostaen suojaisen pihan. Tilaa säästäen autosuoja on kolottu suoraan talon kylkeen. Radan puolella ovat myös tekniset tilat ja kodinhoitohuone. Asumahuoneet avautuvat pihalle, jota rajaavat toiselta puolelta varasto ja pergola.
17. Siwa
Savelan pitkäaikaisin ja paras ruokakauppa jatkaa toimintaansa Siwa-tunnuksin. Sen tarina on kuin tiivistelmä maamme vähittäiskaupan vaiheista. Alkujaan yksityiseen T-ryhmään kuulunut Kotikulma, kutsumanimeltään ”Himavinkkeli”, toimi loppuaikoina kansainvälisin Spar-tunnuksin, kunnes lopetti laman jälkitunnelmissa 1996. Sen jälkeen Wihurin Ruokavarasto-ketjun myymälänä, kunnes 2005 ketju yhdistettiin Tradekaan, jonka taustalla oli puolestaan osuusliiketaustaisen E-ryhmän jäämistö. Yrityksen nimenä vuodesta 2008 on Suomen Lähikauppa ja 2013 omistajana jerseyläinen sijoitusyhtiö Triton.
Savelan keskusaukion kulmalla Siwan seinässä on edelleen perinteinen ilmoitustaulu. Savelan sähköinen ilmoitustaulu löytyy netissä osoitteesta: www.kaupunginosat.net/savela
18. Treffipatsas
Savelanpolun ja Eteläniitynpolun risteyksessä on pieni aukio, jossa on Savelan ainoa julkinen taideteos: Erkki Kannoston betoniveistos Älä jännitä eli tuttavallisemmin ”Treffit” vuodelta 1989. Kannosto toteutti betoniteoksen Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoiden kanssa. Mieshahmo nojailee polkupyöräänsä rennosti, naishahmot ovat pidättyväisempiä. Kuka jännittää ja mitä? Veistoksen stereotyyppiset ja paperinukkemaiset hahmot ovat suoraan samassa tilassa jalankulkijoiden kanssa ilman erottavaa jalustaa. Koko aukiosta tulee silloin teoksen kehys, mutta paikka kaipaisi kunnollisen valaistuksen.
